Ero sivun ”Sauna” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p Käyttäjän 85.76.51.253 muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Savir tekemään versioon.
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 4: Rivi 4:
'''Sauna''' on [[hikoilukylpy]]ä ja [[Peseytyminen|peseytymistä]] varten rakennettu tila.
'''Sauna''' on [[hikoilukylpy]]ä ja [[Peseytyminen|peseytymistä]] varten rakennettu tila.


Saunan perusmuoto on pysynyt samanlaisena vuosisatojen ajan. Sauna on puuseinäinen huonetila, joko erillinen rakennus tai rakennuksen osa. Sauna lämmitetään hyvin lämpimäksi kiukaalla, kiviä sisältävällä uunilla. Saunan ilmasta saadaan kostea heittämällä vettä kiukaan kuumille kiville. Saunan lämpöä, kosteutta ja tuuletusta säädetään rakennusteknisillä ratkaisuilla.<ref>Peltonen et al. 1997, s. 31.</ref>
Sauna on egyptiläinen keksintö. Sauna on puuseinäinen huonetila, joko erillinen rakennus tai rakennuksen osa. Sauna lämmitetään hyvin lämpimäksi kiukaalla, kiviä sisältävällä uunilla. Saunan ilmasta saadaan kostea heittämällä vettä kiukaan kuumille kiville. Saunan lämpöä, kosteutta ja tuuletusta säädetään rakennusteknisillä ratkaisuilla.<ref>Peltonen et al. 1997, s. 31.</ref>


Suomalaistyyppisiä saunoja on myös muissa maissa kuin Suomessa. Suomalaisen saunan perustana ovat muinaisskandinaavinen ja keskiajalla vallinnut yleiseurooppalainen saunakulttuuri, Itä-Suomen osalta myöhäisempi isovenäläinen saunakulttuuri. Erilaisia saunakulttuureja on syntynyt toisistaan riippumatta eri puolilla maailmaa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Martti Vuorenjuuri|Nimeke=Sauna kautta aikain|Julkaisija=Otava|Vuosi=1967|Sivu=220,305}}</ref>
Suomalaistyyppisiä saunoja on myös muissa maissa kuin Suomessa. Suomalaisen saunan perustana ovat muinaisskandinaavinen ja keskiajalla vallinnut yleiseurooppalainen saunakulttuuri, Itä-Suomen osalta myöhäisempi isovenäläinen saunakulttuuri. Erilaisia saunakulttuureja on syntynyt toisistaan riippumatta eri puolilla maailmaa.<ref>{{Kirjaviite|Tekijä=Martti Vuorenjuuri|Nimeke=Sauna kautta aikain|Julkaisija=Otava|Vuosi=1967|Sivu=220,305}}</ref>

Versio 23. marraskuuta 2017 kello 12.30

Tämä artikkeli käsittelee saunaa yleisesti. Suomalainen sauna on oma artikkelinsa. Sanan muista merkityksistä katso Sauna (täsmennyssivu)
Perinteinen suomalainen rantasaunamaisema.
Tyypillinen nykyaikainen sauna.

Sauna on hikoilukylpyä ja peseytymistä varten rakennettu tila.

Sauna on egyptiläinen keksintö. Sauna on puuseinäinen huonetila, joko erillinen rakennus tai rakennuksen osa. Sauna lämmitetään hyvin lämpimäksi kiukaalla, kiviä sisältävällä uunilla. Saunan ilmasta saadaan kostea heittämällä vettä kiukaan kuumille kiville. Saunan lämpöä, kosteutta ja tuuletusta säädetään rakennusteknisillä ratkaisuilla.[1]

Suomalaistyyppisiä saunoja on myös muissa maissa kuin Suomessa. Suomalaisen saunan perustana ovat muinaisskandinaavinen ja keskiajalla vallinnut yleiseurooppalainen saunakulttuuri, Itä-Suomen osalta myöhäisempi isovenäläinen saunakulttuuri. Erilaisia saunakulttuureja on syntynyt toisistaan riippumatta eri puolilla maailmaa.[2]

Etymologia

Saunan on ajateltu tarkoittaneen alun perin lämmitettyä maakuoppaa tai poteroa.[3] Sauna on vanha suomenkielinen sana, ja sen alkuperäiseksi muodoksi voidaan rekonstruoida *sakna tai *savńa. Sanalla on vastineita virossa ja muissa itämerensuomalaisissa kielissä, mahdollisesti myös saamessa. Näissä kielissä sauna ja sen vastineet voivat lisäksi tai yksinomaan tarkoittaa pientä tupaa tai asuinsijaa tai saamessa lumeen kaivettua kuoppaa (pohjoissaamen vastine suovdnji).[4] Uusimman, Petri Kallion esittämän käsityksen mukaan sauna on laina esikantagermaanin sanavartalosta *stagh-ná-, jonka perillisiä on muun muassa englannin stack 'kasa'. Saunan alkuperäinen merkitys olisi näin ollen ollut 'kiuas'.[5]

Historiaa

Varhaisimmat suomalaiset saunat olivat pronssikautisia (1500–900 eaa.) maasaunoja eli kuoppasaunoja. Sauna oli maahan kaivettu kuoppa, jonka pohjalla oli kivikasa. Kun kivet oli kuumennettu, kuoppa peitettiin riukujen varaan asetelluilla taljoilla, tuohella tai turpeella. Kiville valettiin vettä, mistä syntynyt höyry kuumensi majan.[6]

Vanhimmat saunat olivat rakennelmia, joissa oli yksi kuumaksi lämmitettävä tila. Tila lämmitettiin tulisijalla, kiukaalla, jossa liekit lämmittivät tulipesän päälle rakennetun kiviladelman. Nykyisin kyseistä kiuastyyppiä kutsutaan rauniokiukaaksi. Savu nousi kiviladelman läpi suoraan saunatilaan, eli kysymyksessä oli savusauna. Myöhemmin kiviladelma kehittyi muuratuksi kiukaaksi, ilman kiertoa ja savun poistoa varten seinään lisättiin suljettava aukko, räppänä, sekä kattoon puusta tehty hormimainen lakeinen. Saunassa istuttiin korotetuilla lauteilla ja kylvettiin heittämällä vettä kiukaan kiville, jolloin syntyi löylyä eli kuumaa vesihöyryä. Löylyttelyn ja vilvoittelun jälkeen peseydyttiin samassa saunatilassa.

Varhaisimpana tunnettuna mainintana suomalaisesta saunasta pidetään kiovalaisessa Nestorin kronikassa olevaa mainintaa Novgorodin pohjoispuolella elävien ihmisten kuumista saunoista ja alastomien saunojien tavasta hakata itseään puunoksilla ja kaataa lopuksi päällensä kylmää vettä. Professori Mikael Wexionius puolestaan mainitsi Turun Akatemian avajaisissa 1640, että kaikki suomalaiset ovat ahkeria saunassa kävijöitä.[7]

Suomalaisen sauna-aatteen isänä on joskus pidetty suomalaisuusmies Carl Axel Gottlundia, joka tajusi saunan merkityksen retkeiltyään 1817 Ruotsissa metsäsuomalaisten parissa. Suomalaisen sauna-aatteen aloitussanoina on joskus pidetty hänen lausuntoaan: ”En ollut vuoden mittaan kylpenyt, vaikka olin ottunut ennen ainakin kahdesti viikossa ottamaan löylyt. Ja yksin suomalaisille tässäkin tottumus on toinen luonto.”[7]

1800-luvun lopulla tutkijoita alkoi kiinnostaa kysymys suomalaisen saunan alkuperästä. Suomen kielen professori August Ahlqvist arveli 1871 sanaston perusteella, että sauna oli siirtynyt bysanttilaisesta kulttuurista slaavien kautta Suomeen. Lääketieteen tohtori Max Buch pyrki puolestaan todistamaan, että sauna oli suomalainen keksintö. Hän yhdisti Kalevalan saunaan arvelemalla, että Nestorin kronikassa kerrotaan nimenomaan Kalevalan sankareiden saunakulttuurista. Buchin ansiosta saunan alkuperän on pitkään kuviteltu olevan suomalainen.[8]

Merkittävä muutos saunan kehityksessä oli uloslämpiävän kiukaan kehittäminen eli savuhormin liittäminen kiukaaseen. Uloslämpiävät kiukaat yleistyivät Suomessa 1900-luvun alkupuoliskolla. Kiukaat olivat pitkään kyläseppien tai saunanrakentajien tekemiä, mutta 1900-luvun puolivälistä lähtien tehdasvalmisteiset kiukaat yleistyivät, erityisesti markkinoille tuolloin tulleiden sähkölämmitteisten kiukaitten myötä. Vuosituhannen vaihteessa sähkölämmitteiset saunat yleistyivät Suomessa, ja nykyisin lähes jokaiseen uuteen asuntoon rakennetaan puu- tai sähkölämmitteinen sauna. Yleensä saunan löylyhuoneeseen liittyy nykyisin erillinen pesuhuone, usein myös pukuhuone.

Perinteisesti saunatilaa on sen puhtauden ja vedenlämmitysmahdollisuuden vuoksi käytetty hyvin monipuolisesti eri tehtäviin, ei ainoastaan kylpemiseen. Entisaikaan saunassa hoidettiin sairaita ja synnytettiin. Saunassa on myös valmistettu maltaita ja Länsi-Suomessa myös savustettu eli palvattu lihaa. Pitkään sauna oli myös uudistilojen ensimmäinen asunto, jossa asuttiin kunnes varsinainen pirtti oli saatu rakennettua valmiiksi. Sauna on ollut myös perinteinen tekijä juhannukselle, jossa pahoja henkiä on karkotettu ja peseydytty juhannussaunassa jo pitkän aikaa.

Kiuas ja löyly

Löylykauha ja löylykiulu saunan lauteilla.
Pääartikkelit: Kiuas ja Löyly

Saunan lämmityslaitetta nimitetään kiukaaksi. Kiukaassa on kiviä, joihin lämpö varastoituu. Löyly syntyy, kun vettä heitetään kuumille kiville ja se muuttuu kuumaksi höyryksi, joka leviää löylyhuoneen yläosiin.

Kiuas lämmitetään yleensä polttopuilla tai sähköllä, joskus harvoin pelleteillä, öljyllä tai maakaasulla. Kiukaita on kahta perustyyppiä: kertalämmitteisiä ja jatkuvalämmitteisiä. Kertalämmitteinen kiuas lämmitetään etukäteen ennen varsinaista saunomista. Koska kaikki lämpö pitää varata kiviin ennen saunomista, on kivimäärän oltava suuri, satoja kiloja. Jatkuvalämmitteisen kiukaan lämmittämistä jatketaan myös kylpemisen aikana ja kivimäärä voi siksi olla pienempi.

Puulämmitteiset kiukaat jakaantuvat savusaunoissa käytettäviin sisälle savuttaviin kiukaisiin ja nykyaikana tavallisempiin savuhormiin liitettyihin kiukaisiin. Savusaunan kiukaasta savu tulee lämmityksen aikana löylykivien läpi löylyhuoneeseen, josta se raollaan olevan oven ja räppänän tai lakeisen kautta poistuu ulos. Räppänä on seinään tehty luukku, katon (eli laen) läpi tehtyä savunpoistoa sanotaan lakeiseksi.[9]

Savuhormiin liitetyssä kiukaassa savu ei pääse lainkaan löylytilaan. Kiukaita on kahta perustyyppiä. Kertalämmitteisessä kiukaassa savukaasut kulkevat savusaunakiukaan tavoin kiuaskivien välitse, mutta kivitila on eristetty löylytilasta ja lopuksi savukaasut johdetaan savuhormiin. Kylpemisen aikana tulta ei polteta. Kiukaan kivitilassa on luukku, joka aukaistaan lämmittämisen jälkeen tulen sammuttua, ja kuumille kiville voidaan heittää löylyä. Jatkuvalämmitteisessä kiukaassa palokaasut kiertävät kiukaassa joutumatta kosketuksiin kiuaskivien kanssa. Lämpö siirtyy kiukaasta kiviin kivitilan kuumenneiden pintojen ja kuumennen ilman kierron avulla. Jatkuvalämmitteinen kiuas on yleisin puulämmitteinen kiuastyyppi.

Asuinhuoneistojen saunoissa käytetään yleisimmin sähkölämmitteisiä kiukaita. Niiden lämmitysteho on yleensä alhaisempi kuin puukiukailla, mutta riittävä pieneen löylyhuoneeseen. Sähkökiuas ei tarvitse savuhormia, mutta sähköliitännän tulee yleensä olla kolmivaihevirtainen.

Saunarakennus

Historia

Pääartikkeli: Historialliset saunatyypit

Suomalaisen kulttuurin saunarakennus on historialtaan ja ilmenemismuodoiltaan tiiviisti liittynyt kulttuuriin, elinkeinoihin ja paikallisiin rakennustapoihin. Vakiintunut maatila vaati saunalle eri toimintoja kuin liikkuva kaskenpolttajaperhekunta tai yksittäinen erämies. Historiallisia saunarakennusten tyyppejä tunnetaan useita. Vanhemmat historialliset saunat olivat kaikki savusaunatyyppisiä; osassa savu johdettiin ulos puisen hormin – lakeisen – kautta tai seinässä olevasta aukosta eli räppänästä.[10]

Savusauna

Savusaunassa ei ole savupiippua, vaan savu leviää aluksi löylyhuoneeseen ja poistuu räppänän kautta.
Pääartikkeli: Savusauna

Perinteinen suomalainen saunatyyppi, savusauna (Karjalassa ”musta sauna”), on kertalämmitteinen, eli kiuasta ei voida lämmittää kylpemisen aikana. Savusaunan kiuas on tulipesän ympärille ja päälle ladottu kivinen kupu, jonka läpi savukaasut nousevat vapaasti saunatilaan ja samalla kiuaskivet kuumenevat. Lämmityksen aikana savu poistuu välikatossa eli laessa olevan lakeistorven, lakeisen, tai seinässä olevan luukun eli räppänän kautta. Kun kivet ovat riittävän kuumat ja pesä on sammunut heitetään häkälöylyt, jonka jälkeen sauna on valmis kylpijöille. Häkälöylyissä suurin osa kivien pintaan tarttuneesta noesta ja pienhiukkasista irtoaa ennen kuin saunojia on löylyilmaa hengittämässä.[11]

Kertalämmitteisyys edellyttää, että kiukaassa on enemmän lämpöä varaavia kiuaskiviä kuin jatkuvalämmitteisessä saunassa, koska lisälämmitystä ei voida tehdä kylpemisen aikana. Pieni neljän hengen savusauna lämpenee yleensä muutamassa tunnissa ja vaatii puolisen tuntia aikaa siintymiseen eli hiilloksen sammumiseen ja savun tuulettumiseen. Tuulettumista edistää, jos kekäleet vedetään kiukaan etuosaan palamisen loppuvaiheessa. Tällöin hiilet palavat nopeasti loppuun eikä ole vaaraa häkäkaasujen muodostumisesta.

Savusaunaa arvostetaan saunomisen perinteisenä muotona ja sen pehmeiden löylyjen vuoksi.

Maasauna

Maasauna oli pieni ja matala, kaivetun kuopan päälle rakennettu sauna, jossa oli yleensä turvekatto. Lauteet olivat yleensä peräseinällä ovea vastapäätä ja kiuas oven vieressä. Kivistä kootun kiukaan yläpuoli saatettiin saveta umpeen. Savu johdettiin ulos lakeisen kautta. Saunatyyppiä tavattiin maaseudulla vielä 1900-luvun alussa.[10]

Eräsaunat

Eräsaunat (metsäsaunat) oli tarkoitettu metsästys- ja kalastusretkien tukikohdiksi, ja ne saattoivat olla rakenteiltaan vaatimattomia, tilapäisiksi ajateltuja. Kiuas oli irtokivinen, ja sitä käytettiin myös ruoanlaittoon. Tila oli tarkoitettu kylpemisen ohella muuhun oleskeluun, jota varten saunassa oli erillinen lava.

Eräsaunoista kehittyi myöhemmin eritystä käyttöä varten tarkoitettuja saunoja, esimerkiksi tervanpolttajien ja hiilenpolttajien saunat, sekä myllysaunat.[10]

Riihisaunat

Pysyvän asutuksen ja maanviljelyn myötä syntyi riihisauna, jota saatettiin käyttää asumiseen, kylpemiseen sekä esimerkiksi hamppu- tai pellavasadon kuivaamiseen ja myös maltaiden imellyttämiseen. Rakennus oli tekniseltä toteutukseltaan jo varsin vaativa: jopa nelisen metriä korkea hirsistä tehty savupirtti, jossa asuttiin, kylvettiin ja kuivattiin sato. Tilassa saattoi olla erillinen mallasparvi maltaiden imellytykseen ja kuivaamiseen ja kylpylavo kylpemiseen.[10]

Riihisaunoista kehittyi nykyinen saunarakennus: muiden toimintojen varatessa tilan saatettiin viereen rakentaa ainoastaan kylpemiseen tarkoitettu saunarakennus.

Nykyisiä saunatyyppejä

Perinteisesti maaseudulla, kesämökeillä ja omakotialueilla saunarakennukset on rakennettu erilleen muista piharakennuksista ja, mikäli mahdollista, veden äärelle.

Talosauna

Monissa erityisesti 1960- ja 1970-luvuilla rakennetuissa kerrostaloissa on asukkaiden yhteinen talosauna. Tällöin yleensä asunnoissa ei ole alun perin ollut erillisiä asuntokohtaisia huoneistosaunoja. Talosaunaan varataan huoneistokohtaisia saunavuoroja, joiden lisäksi voi olla viikoittaiset yleiset saunavuorot erikseen miehille ja naisille. Yleisestä saunavuorosta saatetaan käyttää esimerkiksi nimitystä lenkkisauna.

Huoneistosauna

Viime vuosikymmeninä ovat kuitenkin yleistyneet varsinkin rivi- ja kerrostaloissa niin sanotut huoneistosaunat, jotka ovat suoraan asunnon yhteydessä. Huoneistosaunoissa on yleensä pieni löylyhuone ja erillinen pesuhuone, joka samalla saattaa olla asunnon ainoa hygieniatila. Nykyaikana suurin osa huoneistosaunoista on sähkölämmitteisiä, kun taas erillisissä saunarakennuksissa kiukaat ovat useimmiten ulossavuavia ja puulämmitteisiä. Uusissa kerrostaloissa yleensä asuntojen yhteyteen rakennetaan huoneistosauna, mutta vanhemmissa taloissa niitä ei ole. Asuntoihin voidaan kuitenkin asentaa kylpyhuonesauna. Periaatteeltaan se vastaa suihkukaappia tai höyrysuihkua eikä vaadi rakennukseen tai kylpyhuoneeseen muutoksia. Kylpyhuonesauna on tyypiltään suosituin saunamalli perinteisten saunamaiden kuten Suomen, Ruotsin ja Venäjän ulkopuolella. Näissä maissa sauna sijaitsee usein uima-altaan lähellä, takkahuoneessa, kellarissa, parvekkeella tai muussa vastaavassa tilassa, sillä asuntoihin ei ole suunniteltu ja varattu varsinaista tilaa saunalle, eikä saunan käyttötarkoitus ole peseytyminen, vaan rentoutuminen. Näitä saunoja kutsutaan myös rakenteensa perusteella elementtisaunoiksi. Suosituin ja perinteisin rakenne kylpyhuonesaunoissa on puupaneeli puurungolla, mutta markkinoilla on myös lasikuiturakenteisia tuotteita.

Yleinen sauna

Pääartikkeli: Yleinen sauna

Väestön keskittyessä kaupunkeihin 1800-luvun lopulta lähtien syntyi tarve yleisiin saunoihin, koska kaupunkitonteille ei saunoja yleensä rakennettu muun muassa niiden aiheuttaman palovaaran vuoksi. Kaupungeissa on perinteisesti ollut runsaasti maksullisia yleisiä saunoja, mutta niiden lukumäärä väheni nopeasti 1950-luvulta lähtien. Aluksi yleiset saunat korvautuivat kerrostalojen yhteissaunaosastoilla, 1960-luvun loppupuolelta lähtien myös huoneistosaunoilla. Uimahallien yhteydessä on nykyään kuitenkin paljon yleisiä saunoja. Suomessa useimmat yleiset saunat on tarkoitettu joko vain miehille tai vain naisille, mutta ikärajaa ei ole. Useissa muissa maissa on tavallista, että yleisiin saunoihin on ikäraja.

Muut saunatyypit

Tynnyrisauna järven rannalla
Autolla liikuteltava sauna

Nykyisissä suomalaisissa hotelleissa sauna kuuluu rutiinivarustukseen. Usein julkistilojen saunat on rakennettu viihtyisiksi ja hyvinvarustetuiksi, eikä ole harvinaista, että niiden yhteydessä on esimerkiksi uima-allas. Myös useimmissa kunnissa on uimahalleja sekä urheilu- ja kuntolaitoksia, joissa on omat saunansa. Nykyisin uusien kerrostalojen talosaunat ovat harvinaistuneet, asuntoihin rakennetaan huoneistosauna käytännössä aina.

Yrityksillä saattaa olla edustussaunoja erikseen tai toimistojensa yhteydessä. Erillisessä rakennuksessa olevaan rantasaunaan kuuluu yleensä löylyhuoneen lisäksi pesuhuone ja pukuhuone. Pukuhuone voi olla tilava saunatupa takkoineen, pienoiskeittiöineen ja jopa vuoteineen. Saunan kekseliästä tuotekehitystä edustavat telttasauna ja tynnyrisauna. Telttasaunaa voi lämmittää myös niin, että kivet kuumennetaan teltan ulkopuolella olevassa nuotiossa ja kannetaan pihdeillä tai vastaavilla tulikuumina teltan keskelle kiviä varten valettuun kuoppaan. Sauna voi olla myös esimerkiksi ajoneuvon perässä vedettävä siirrettävä sauna. Teuvalla Etelä-Pohjanmaalla järjestetään kesäisin vuosittainen siirrettävien saunojen kokoontumistapahtuma.[12]

Infrapunasauna

Infrapunasaunassa ei ole lainkaan kiuasta tai löylyjä, vaan hikoilemisen aiheuttaa infrapunasäteily. Infrapunasaunan lämpötila-alue on 50 celsiusasteen molemmin puolin. Kiukaan ja löylyjen puuttuminen on usein mainittu perustelu argumentille, jonka mukaan infrapunasauna ei ole sauna.[13][14]

Alankomaalainen pilottitutkimus, johon osallistui 17 reumapotilasta esitti, että infrapunasauna lievitti väliaikaisesti nivel- ja selkärankareuman oireita.[15]

Saunomisolosuhteet

Suositeltava ilmankosteus saunomisen aikana on 40–60 (kovissa löylyissä 70) grammaa vettä kuivaa ilmakiloa kohti. Alle 40 gramman tai yli 70 gramman pitoisuudet voivat aiheuttaa epämiellyttävää hajua. Tällä ilmankosteusalueella sopiva saunomislämpötila saunojan pään korkeudella on yleensä 70–100 °C. Noin 70–85 asteen kylpemislämpötila mielletään kyseisellä ilmankosteudella leppoisaksi, 80–95 asteen lämpö normaaliksi ja 90–105 astetta kovaksi saunomislämpötilaksi. Lämpötilaa on muun muassa paloturvallisuussyistä turha nostaa yli 100–105 asteen, sillä kylpijään kohdistuva lämpökuorma saadaan erittäin suureksi jo nostamalla ilmakosteus ylärajalle 70 grammaan ilmakiloa kohti. Toisaalta kylvettäessä matalissa alle 70 asteen lämpötiloissa ilmankosteus nousee helposti yli suositellun, ja voi ilmetä hygieenisiä tai rakennusteknisiä haittoja. Ilmanvaihdon tulee olla vähintään 6 litraa sekunnissa jokaista saunan huonealan neliömetriä kohti.[10]

Moderneissa, noin 2–2,4 metriä korkeissa saunoissa lauteet sijaitsevat 1–1,5 metrin korkeudella, jolloin etäisyys alakatosta on sopiva, noin metri. Esteettömiksi suunnitelluissa saunoissa lauteet voivat olla matalammallakin, tai voidaan käyttää erillisiä saunatuoleja. Tällöin kiuas tulisi asentaa esimerkiksi lattiaan tehtyyn syvennykseen. Kiuaskivien tulisi olla saunojan jalkojen korkeudella tai alapuolella.

Saunomistapoja

Naulassa roikkuvia vastoja

Useimmiten suomalaisessa saunassa lämmitellään aluksi rauhallisesti totutellen saunan lämpöön.[16] Tämän jälkeen heitetään kovemmin löylyä ja usein myös lyödään itseään rauhallisesti vastalla. Vastomisesta käytetään Itä-Suomessa myös nimeä vastalla kylpeminen ja Länsi-Suomessa nimeä vihtominen, ja sen vaikutus on lähinnä hierova ja ihoa puhdistava. Länsi-Suomessa oikeaoppinen vihta eli vasta sidotaan taivutetulla koivun oksalla, Itä-Suomessa taas koivunvarvusta kierretyllä pannalla eli lenkillä. Hieskoivun oksat sopivat hyvin sitomiseen kun taas parhaat vihdakset ovat pienten rauduskoivujen alaoksia.[17]

Vasta säilyy kuivattuna yli talven. Kuivattu vasta täytyy liottaa ennen käyttöä ensin haaleassa ja sitten lämpimässä vedessä.[18]

Löylyveden lämpötilalla ei ole paljoakaan merkitystä energiankulutuksen kannalta, mutta kylmä vesi kuluttaa kiukaan kiviä hiukan nopeammin kuin kuumaa vettä käytettäessä.[19]

Monella on tapana juoda saunassa tai saunomisen yhteydessä esimerkiksi saunakaljaa tai virvoitusjuomaa.

Saunomisen välillä on tavallista käydä vilvoittelemassa, mahdollisesti järvessä, talvella avannossa tai lumihangessa piehtaroimassa.[20]

Kuitenkaan ei ole olemassa mitään saunomisen oikeaa kaavaa, vaan saunomistavat ovat varsin henkilökohtaisia asioita ja riippuvat hyvin paljon saunojan itsensä tottumuksista, kunnosta ja iästä.

Parannus ja rituaalinen puhdistautuminen

Sauna on ollut perinteinen parannuskeino tai osa hoitoa hyvin moniin erilaisiin sairauksiin. Lämmön ansiosta sauna on ollut hygieeninen paikka. Vanhan sanonnan mukaan jos ei sauna, terva ja viina auta, on tauti kuolemaksi. Saunassa on parannettu sairaita: kupattu, isketty verta, annettu hierontaa ja oiottu jäseniä. Saunaa käytetään edelleen esimerkiksi vilustumisen hoitoon ja ehkäisyyn. Saunominen helpottaa myös astmaatikon oloa. Sydänpotilas voi saunoa, jos vaiva ei estä reipasta kävelyä - saunomisen rasitus sydämelle on samaa luokkaa.[21]

Sauna on ollut suomalaisessa maaseutukulttuurissa paikka sekä syntymälle että kuolemalle. Saunassa hoidettiin synnytykset ja vastasyntyneen ensimmäinen pesu. Sinne toisaalta vietiin myös kuolleiden ruumiit pestäväksi.[22]

Fysiologiset vaikutukset

Saunoessa tapahtuva äkillinen lämpökuormitus käynnistää erilaisia tasapainottavia mekanismeja. Ihon ja kehon syväosien lämpötila muuttuu, ihminen hikoilee, hiusverisuonet laajenevat, iho punertuu ja sydämen syke tihentyy. Vaikutukset ovat vahvasti yksilöllisiä, ja niihin vaikuttaa tottumus.[23]

Ihon lämpö nousee saunomisen alussa parissa kolmessa minuutissa 40 asteeseen. Sen jälkeen alkaa hikoilu, joka laskee väliaikaisesti ihon lämpöä. Veri kuljettaa lämpöä ruumiin sisäosista pintaan, ja ihon lämpötila nousee uudelleen. Kehon syväosien lämpö kohoaa 38–39 asteeseen.[24] Hikoilu tapahtuu höyrystymisenä, mutta osin pisaroina ihon pinnalla, mikä laskee hikoilun lämpöä tasaavaa tehoa. Viidentoista minuutin saunominen poistaa kehosta vettä korkeintaan yhden prosentin ruumiinpainosta, noin puoli kilogrammaa. Saunan jälkeen ihminen tuntee vähentynyttä virtsaamisen tarvetta ja lisääntynyttä janoa.[25] Nesteenpoistovaikutuksen vuoksi nyrkkeilijät, painijat ja painonnostajat käyttävät usein saunomista pudottaakseen nopeasti paljon painoa ennen punnitustaan. Saunassa voi poistaa 90 minuutissa jopa kolme kilogrammaa nestettä kehosta. Tällainen dehydraatio aiheuttaa kuitenkin lihasheikkoutta.[26]

Kuumuus laajentaa ihon verisuonistoa, ihon vastussuonia, ja lisää laskimoiden venyvyyttä. Sydän joutuu pumppaamaan nopeammin verta, jotta verenpaine ei laskisi. Syke nousee tasolle 120–150 minuutissa. Verenpaine ei muutu paljon, ja normaaleilla terveillä henkilöillä se useimmiten hieman laskee. Hapentarve voi tottumattomalla saunojalla kasvaa 20 prosentilla, ja hengitys tihenee.[27]

Normaalit kehon toiminnat palautuvat, kun keho jäähtyy saunomisen jälkeen hitaasti. Jos saunan jälkeen kehoa kylmennetään nopeasti lumessa tai kylmässä vedessä, ihon verisuonet supistuvat, syke laskee ja verenpaine nousee. Terve sydän kestää lisääntyneen rasituksen kuitenkin hyvin.[28]

Saunassa tapahtuvat hormonimuutokset ovat tyypillisiä stressivasteita. Endorfiinipitoisuus suurenee korkeassa lämpötilassa. Verenkierron ja hormonierityksen muutokset palautuvat lepotasolle viimeistään parin tunnin kuluessa.[29]

Saunomisen ei ole toistaiseksi kyetty osoittamaan parantavan tai ennalta ehkäisevän mitään sairautta. Saunominen koetaan kuitenkin rentouttavaksi, rauhoittavaksi, puhdistavaksi ja virkistäväksi, ja se voi helpottaa kipuja. Urheilusuorituksen jälkeen saunominen rentouttaa lihaksia ja poistaa maitohappoa. Saunominen ei tutkimusten mukaan ole vaarallista odottavalle äidille. Imeväisikäisille saunominen ei sovi, ja lapsille ei suositella kovin kuumaa saunaa.[30]

Tuoreen tutkimuksen mukaan runsas saunominen vähentää dementian ja Alzheimerin taudin riskiä keski-ikäisissä miehissä.[31]

Hygieniavaikutukset

Hikoilu ja huuhtominen puhdistavat ihon mikrobeista tehokkaammin kuin suihku ja kylpy. Hiki huuhtelee bakteerit sarveiskerroksesta ja hikirauhastiehyistä. Hiki emulgoi talirauhasten rasvaa ja tyhjentää talikertymistä. Hikoillessa irtoaa myös kuollutta ihosolukkoa, joka saattaisi muuten kertyä iholle paksuna karstana ja tukkia ihohuokoset.[32]

Erittäin kuumaksi lämmitetyssä saunassa on aikoinaan tuhottu syöpäläisiä kuten täitä pito- ja vuodevaatteista.[33]

Saunaan liittyviä uskomuksia

Saunalla on katsottu olevan erityinen, yliluonnollinenkin puhdistava vaikutus. Juhlapäivien aattoihin liittyvät saunomiset ovat olleet mukavan kokemuksen lisäksi osin rituaalista puhdistautumista. Joskus saunassa ajateltiin asuvan yksittäisen haltijan, saunatontun. Saunassa ei ole saanut kiroilla, että saunan haltija ei suuttuisi.[34]

Saunassa tai löylyssä on uskottu asuvan haltijoita, varsinkin tulen väkeä, joka karkottaa muiden väkien aiheuttamia sairauksia eli vihoja. Erityisen hoitavaksi sauna on voitu tehdä lämmittämällä se ukkosen särkemillä puilla. Tällöin on ajateltu saatavan voimaa myös ukkosen väeltä. Eri puulajien käytöllä saunan lämmityksessä oli maagisia tarkoituksia, samaten eri aineksista kootuilla vihdoilla. Esimerkiksi uidessa saatua veden väen aiheuttamaa sairautta, veden vihaa, on katsottu voitavan hoitaa saunassa. Myös veden väkeä on voitu käyttää osana hoitoa saunassa, ja sitä on joskus tarkoituksella ”otettu saunaan” kylvetyksessä käytetyn veden mukana.[34]

Saunassa myös loitsittiin esimerkiksi saunan haltijatar Auteretarta ja hänen poikaansa:

Löyly-poika Auterinen
Auterettaren tekemä,
hiki vanhan Väinämöisen,
Herran hengestä hyvästä.[35]

Hiitolasta on peräisin seuraava hokema:

Mene yskä Inkilään
Inkilästä Änkilään
Syö pehmyttä pellavaolkee
Älä mää kyllää, älä mää kyllää!
Hoetaan kylvettäessä vastan tahdissa.

Eräs kansanruno kuuluu:[36]

Terve löyly, terve lämmin,
terve kiehuva kivonen,
puun löyly, häkärän lämmin,
kiven kiukku-hengelisen!
Lähe nyt pois jo hiien hönkä,
himmene paha häkärä,
syömästä, kaluamasta,
tämän ihmisen ihosta,
tämän pojan polven päästä!

Synnytyspaikkana saunan katsottiin olevan turvallinen paikka, mikä oli tärkeää, sillä uskomuksissa vastasyntynyt miellettiin erityisen alttiiksi vihamielisille yliluonnollisille vaikutuksille. On säilynyt kansanrunoja, joissa synnyttäjä on suuressa hädässä, koska ei pääse saunaan.

Muiden kulttuurien saunaa vastaavat laitokset

Hupa-intiaanien puolittain maan sisään rakennettu hikimaja

Saunoja tai sitä vastaavia laitoksia on esiintynyt useissa kulttuureissa kautta aikojen. Hikikylpyyn tarkoitettu tila on yleinen pohjoisen leveysasteen kulttuureilla. Suomalaisen saunan pohjoisamerikkalaisia vastineita ovat rituaalitarkoituksiin varatut intiaanien ja eskimojen hikimajat. Niihin ei perinteisesti ole liittynyt puhdistautuminen tai peseytyminen.lähde?

Eteläisemmillä leveysasteilla kuumat kylpytilat ovat yleisesti olleet liitettynä suurempaan peseytymislaitokseen vesialtaineen ja hierontatiloineen. Tällaisesta esimerkkinä turkkilainen sauna eli hammam ja antiikin roomalaisten kylpylät eli termit sekä öljysaunat. Siirryttäessä niin kutsutulle sivistykselliselle aikakaudelle höyrykylpylöiden suosio alkoi laskea länsimaissa, sillä kylpylät nähtiin joissain piireissä paheellisina ja pakanallisina laitoksina, joissa harrastettiin yleisesti juopottelua ja seksiä. 1500-luvun alkupuolella kylpylöitä jouduttiin lopettamaan kulkutautien ja kupan leviämisen takia. [37]

Perinteinen venäläinen banja.

Venäläisten käyttämä sauna banja (ven. баня) on perinteisessä muodossaan lähes täysin samanlainen kuin karjalainen ja savolainen sauna. Suurin ero on saunan eteisessä (ven. предбанник), joka Venäjällä on samaa salvosta kuin sauna ja erotettu salvotulla väliseinällä, siinä missä Suomessa on eteisenä käytetty kotaa. Eräs varhaisimmista kirjallisista pohjoisen saunan kuvauksista on peräisin Venäjältä kiovalaisen historioitsija Nestorin kuvatessa Novgorodin pohjoispuolisen alueen kylpyriittejä vuonna 1113. Kronikassa kuvataan kuumissa pirteissä kylpemistä saunojien vastoessa itseään puunlehvillä. Kylpemisen päätteeksi saunojat kaatavat päällensä kylmää vettä.[10] Vielä vanhempi kuvaus sijoittuu 900-luvun Kiovaan, jossa sikäläinen ruhtinatar surmautti naapuriheimon lähettiläät ”kylpypirttiin”.

Keski- ja Etelä-Venäjän vähämetsäisellä maaseudulla on perinteisesti ollut tapana saunoa myös tilavissa leivinuuneissa.[38] Tapa elää vielä tänäkin päivänä muun muassa tverinkarjalaisten keskuudessa. Uunissa kylpeminen on ollut tunnettua myös Savossa ja Karjalassa, mutta sitä on käytetty vain tiettyjen sairauksien hoidossa.lähde?

Suurin sauna ja muita ennätyksiä

Maailman suurin puulämmitteinen sauna on Merisotakoulun 1904 valmistunut sauna Suomenlinnassa. Löylyhuoneen pinta-ala on 65 m², korkeus lähes viisi metriä. Sen lauteille mahtuu jopa 180 ihmistä.[39] Maailman suurimman savusaunan titteliä vaatii useampi paikka: Keski-Suomen Laukaassa,[40] Lapin Kakslauttasessa[41] ja Savon Rauhanlahdessa[42]. Herrankukkarossa taas sanotaan olevan maailman suurin maasavusauna.[43]

Guinnessin ennätysten kirjaan yrittää maailman pienimpänä saunanan 58 x 58 cm kokoinen puulämmitteinen sauna, jonka kiukaaseen mahtuvat vain 15 cm pitkät klapit.[44]

Saunomisen maailmanmestaruuskilpailut (Löylynheiton MM-kisat) järjestettiin vuosittain 1999-2010. Vuoden 2010 finaali päättyi traagisesti, kun venäläinen osallistuja sai surmansa ja hänen suomalainen kanssakilpailijansa joutui sairaalaan.[45]

Katso myös

Lähteet

  • Laaksonen, Pekka: ”Sauna – aatetta ja kulttuuria”. Teoksessa Tero Halonen & Laura Aho (toim.): Suomalaisten symbolit. Jyväskylä: Atena Kustannus, 2005. ISBN 951-796-394-7.
  • Peltonen, Jarno; Karjanoja, Matti; Peltonen, Kaarina: Sauna: made in Finland. Tammi, 1997. ISBN 951-31-0792-2.
  • Pentikäinen, Juha (toim.): Löylyn henki: Kolmen mantereen kylvyt: Inipi, furo, sauna. Helsinki: Rakennustieto, 2000. ISBN 951-682-589-3.

Viitteet

  1. ↑ Peltonen et al. 1997, s. 31.
  2. ↑ Martti Vuorenjuuri: Sauna kautta aikain, s. 220,305. Otava, 1967.
  3. ↑ Joulusaunaperinne on vanhempi kuin joulu YLE. 20.12.2010. Viitattu 19.12.2016.
  4. ↑ Häkkinen, Kaisa (2004): Nykysuomen etymologinen sanakirja. WSOY: Helsinki. s. 1131–1132
  5. ↑ Kallio, Petri (2008): "The Etymology of Finnish sauna 'Sauna'". Kees Dekker, Alasdair MacDonald & Hermann Niebaum (toim.), Northern Voices: Essays on Old Germanic and Related Topics Offered to Professor Tette Hofstra, Leuven - Paris - Dudley, MA. S. 313–319.
  6. ↑ Pentikäinen 2000, s. 115–116.
  7. ↑ a b Laaksonen, s. 136–137.
  8. ↑ Laaksonen, s. 138.
  9. ↑ Pekkala, Jukka: Perinteisen savusaunan paloturvallisuus (s.22) 2014. Seinäjoen AMK. Viitattu 28.11.2016.
  10. ↑ a b c d e f Rakennustieto Oy: RT 91-10430 Sauna 1 Perustietoja saunasta. Rakennustietosäätiö, 1990.
  11. ↑ Saunan fysiikkaa Jyväskylän yliopisto. Viitattu 26.11.2016.
  12. ↑ Siirrettävien saunojen kokoontumisajot Teuvalla
  13. ↑ Sevänen, Sanna: Infrapunasaunan hiki kuskaa elimistöstä ulos kuona-aineita Aamulehti. 16.2.2010. Viitattu 14.3.2010. [vanhentunut linkki]
  14. ↑ Infrapunasauna vai ei? TM Rakennusmaailma. 20.3.2008. Viitattu 14.3.2010.
  15. ↑ Oosterveld FG, Rasker JJ, Floors M, Landkroon R, van Rennes B, Zwijnenberg J, van de Laar MA, Koel GJ.: Infrared sauna in patients with rheumatoid arthritis and ankylosing spondylitis. A pilot study showing good tolerance, short-term improvement of pain and stiffness, and a trend towards long-term beneficial effects.. Clinical Rheumatology, Jan 2009, Epub 2008 Aug 7., nro 28(1), s. 29–34. PMID 19602651. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.3.2010. en
  16. ↑ Miten tulisi saunoa Suomen tervaleppä. Viitattu 26.11.2016.
  17. ↑ Perinteinen saunavihta Visit Sauna. Viitattu 26.11.2016.
  18. ↑ Kuivatut saunavihdat Rento. Viitattu 26.11.2016.
  19. ↑ Saunan löylyssä on mystiikkaa Sähköala. 2013. Viitattu 26.11.2016.
  20. ↑ Ritva Muller: Ulkomaalaiset saunavieraat Visit Sauna. 2010. Viitattu 26.11.2016.
  21. ↑ Viinikka L: Totta ja tarua saunasta Hyvät Terveys. 2009. Viitattu 26.11.2016.
  22. ↑ Sauna on ja pysyy – mutta muuttuu Ylöjärven uutiset. 2014. Viitattu 26.11.2016.
  23. ↑ Peltonen et al. 1997, s. 68–69.
  24. ↑ Peltonen et al. 1997, s. 69.
  25. ↑ Peltonen et al. 1997, s. 71.
  26. ↑ Peltonen et al. 1997, s. 67.
  27. ↑ Peltonen et al. 1997, s. 69.
  28. ↑ Peltonen et al. 1997, s. 69.
  29. ↑ Peltonen et al. 1997, s. 69–70.
  30. ↑ Peltonen et al. 1997, s. 65–66.
  31. ↑ Sauna bathing is inversely associated with dementia and Alzheimer's disease in middle-aged Finnish men ageing.oxfordjournals.org. Viitattu 17.12.2016.
  32. ↑ Peltonen et al. 1997, s. 68.
  33. ↑ Peltonen et al. 1997, s. 68.
  34. ↑ a b Saunassa yhdistyvät perinteet ja trendit Anna. 2012. Viitattu 26.11.2016.
  35. ↑ Cristfried Ganander: Mythologia Fennica. Löylyn synty. , 1789.
  36. ↑ Mystinen sauna Gosauna.fi/Hanna Pesonen/MTV3 31.12.2008. Viitattu 28.5.2010. [vanhentunut linkki]
  37. ↑ Forsius, Arno: Kuppataudin historiaa
  38. ↑ utu.fi/Agricola, Saunomiskulttuuria Euroopan reunalla, Esittely kirjasta: Sykiäinen, Rudolf, Venäläinen sauna [vanhentunut linkki]
    veps.org, s. 5, kuva ja viittaus lähteeseen.
  39. ↑ Irina Vähäsarja: Merisotakoulun puusauna pysyy lajinsa suurimpana. Helsingin Sanomat, 4.1.2010, s. A11.
  40. ↑ Maailman suurin savusauna ja Suomen pisin silta – Rakennusspektaakkelit vetävät väkeä tuhansittain hs.fi. 2015. Viitattu 5.12.2016.
  41. ↑ Kiinnostavat Lapin saunat Visit Sauna. Viitattu 5.12.2016.
  42. ↑ Jätkänkämppä tänään rauhalahti.fi. Viitattu 5.12.2016.
  43. ↑ Maasavusauna herrankukkaro.fi. Viitattu 5.12.2016.
  44. ↑ Nivalassa nikkaroitiin maailman pienin sauna – löylytelläänkö tällä ennätysten kirjaan? MTV. 6.4.2016. Viitattu 6.12.2016.
  45. ↑ Löylynheiton MM-kisat Yle Areena. Viitattu 6.12.2016.

Kirjallisuutta

  • Koppelo, Heli & Alanen, Milka: Naisten saunakirja. Helsinki: Ajatus, 2006. ISBN 951-20-6913-X.
  • Forsell, Marketta: Saunan taikaa: Tarinoita, tietoa, tunnelmia. Helsinki Jyväskylä: Minerva, 2007. ISBN 978-952-492-022-3.
  • Helamaa, Erkki: Kiuas: Saunan sydän. Helsinki: Rakennustieto, 1999. ISBN 951-682-548-6.
  • Nirkko, Juha: Sauna: Pieni perinnekirja. Folklore-sarja. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 2010. ISBN 978-952-222-166-7.
  • Vuolle-Apiala, Risto: Savusauna: Ennen ja nyt. Helsinki: Multikustannus, 2009. ISBN 978-952-468-180-3.
  • Saijonmaa, Arja: Arjan saunakirja. Uudistettu, laajennettu käännös ruotsinkielisestä alkuteoksesta. Maarianhamina: PQR, 2010. ISBN 978-952-5705-29-4.
  • Särkikoski, Tuomo: Kiukaan kutsu ja löylyn lumo – Suomalaisen saunomisen vuosikymmeniä. Gummerus ja Suomen saunaseura, 2012. ISBN 978-951-20-9081-5.
  • Vuolle-Apiala, Risto: Savusaunakirja: Perinteisten savusaunojen suunnittelu ja rakentaminen. Helsinki: Multikustannus, 2011. ISBN 978-952-254-061-4.
  • Vainio, Tiina: Saunajooga: Rauhoitu ja rentoudu. Helsinki: WSOY, 2012. ISBN 978-951-0-38686-6.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta sauna.


Sauna
Saunakylpy eri kulttuureissa
Kiuas
Saunominen
Saunarakennus
Saunakulttuuri
Sauna kansanperinteessä
Sauna kulttuurissa ja taiteessa

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Sauna&oldid=16916109”