Saunakalja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Saunakalja (myös saunaolut) on saunomisen yhteydessä tai sen jälkeen virvokkeena nautittava olut. Saunakaljalla voidaan tarkoittaa myös suomalaisessa modernissa saunakulttuurista esiintyvää tapaa, jossa saunomiseen liitetään oluen tai muun miedon alkoholipitoisen virvokkeen nauttiminen. Vaikka saunaolut usein kuvitellaan juuriltaan vanhaksi traditioksi, on nykyisen kaltainen tapa yhdistää oluen nauttiminen saunomiseen kehittynyt vasta noin 1960-luvulta alkaen. Nykyään saunaolut on erityisesti rentoutumiseen ja vapaa-ajan alkuun liittyvä traditio.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sauna sekä olut ja muut miedot käymisteitse valmistettavat juomat ovat olleet keskeinen osa suomalaista kulttuuria jo esimodernina aikana. Kuitenkin niiden yhdistäminen toisiinsa ei ole ollut tyypillistä ennen 1900-luvun puoliväliä.

Esimodernina aikana oluen ja muiden alkoholipitoisten juomien kulttuurinen merkitys on ollut moninainen, ja näitä on nautittu osana arkea, juhlia ja esimerkiksi synnytystä. Olutta ei kuitenkaan ole liitetty yleisesti saunomiseen. Poikkeuksen tästä mahdollisesti on muodostanut tapa tarjota synnyttävälle naiselle ja hänen kätilönään toimivalle henkilölle olutta. Synnytys myös usein tapahtui saunassa tilan puhtauden vuoksi. Synnytykseen liittyvän oluenjuonnin tarkoitus lienee ollut auttaa kätilöä ja synnyttäjää jaksamaan raskaan synnytystapahtuman läpi. Rentoutumistarkoituksessa olutta ei ole saunassa ilmeisesti nautittu, ja ylipäänsä sauna on esimodernina aikana ollut enemmän puhdistautumiseen kuin rentoutumiseen liittyvä paikka.[1]

Vielä 1900-luvun alusta kirjallisia viittauksia saunan ja oluen yhdistämisestä nykyisen kaltaisessa rentoutumistarkoituksessa ei juuri ole. Kun saunan merkitys on alettu liittämään enemmän rentoutumiseen, töistä palautumiseen ja vapaa-ajan viettoon kuin pelkkään puhdistautumiseen, on kuitenkin ilmeisesti myös oluen käyttö osana saunomistapahtumaa muuttunut yleisemmäksi.[1]

Oluen myynnin vapautuessa ja keskioluen suosion kasvaessa 1960-luvulta alkaen, kasvoi myös saunaoluen suosio. Kun sekä saunominen että oluen käyttö alettiin liittää töistä vapaa-ajalle siirtymiseen, kehittyi näiden yhdistämisestä eräänlainen siirtymäriitti arjesta vapaalle siirryttäessä. Toisaalta kaupungeissa saunomisesta alkoi muodostua sosiaaliseen seurusteluun liittyvä ympäristö. Saunassa saatettiin saunoa erilaisilla kokoonpanoilla ja myös tarkoituksena pelkkä vapaa-ajan seurustelu, jolloin oluen käytön liittäminen saunomiseen tuli aiempaa luontevammaksi.[1]

Saunakalja kulttuurisena ilmiönä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saunaoluen käyttö on moninaista. Olutta voidaan käyttää millä tahansa kokoonpanolla saunoessa, niin yksin saunoessa, pariskunnan yhteisessä saunassa tai vaikkapa suuremman seurueen viettämässä saunailtamassa. Olutta voidaan käyttää paitsi virvokkeena ja janojuomana palauttamaan saunan kuumuudesta, mutta yhtä lailla yleistä on saunaoluen käyttö rentoutumistarkoituksessa, ruoka- tai seurustelukäytössä.[1]

Saunaolut on nykyään vahvan kulttuurisen latauksen omaava käsite. Sauna ja olut yhdessä muodostavat Suomessa laajasti tunnistetun symbolin, joka mielikuvien tasolla merkitsee rentoutumista ja vapaa-ajan alkua.[1]

Saunakaljana käytetyt juomat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saunaoluena voidaan käyttää periaatteessa mitä tahansa olutta. Olut voi olla myös alkoholiton. Yleisimmin saunaolueksi mielletään kuitenkin maultaan kevyt vaalea lager-olut. Myös muita oluttyylejä voidaan käyttää, mutta suosittuja saunaoluina ovat lähinnä maultaan keyet tai raikkaat oluttyylit.[1]

Saunaoluen suosion vuoksi monet suomalaiset olutvalmistajat ovat pyrkineet brändäämaan olutmerkkejä, joiden nimet viittaavat saunomiseen. Yleisesti minkään tietyn merkin ei katsota olevan erityisesti saunaolut, vaan oluesta saunaoluen tekee ennen kaikkea sen käyttö saunomisen yhteydessä.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h olutpostimestari: Sauna ja olut - Ikuinen liitto vai lyhytaikainen suhde? Olutposti. 31.8.2021. Viitattu 9.10.2023.