Suomen Saunaseura

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomen Saunaseura on suomalaisen saunaperinteen ja -kulttuurin vaalimiseen keskittyvä yhdistys.

Seuran toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saunaseura jakaa tietoa suomalaisesta saunasta ja saunomisesta ympäri maailmaa. Saunaseuran kanssa yhteistyössä toimii Kansainvälinen Saunaliitto, jonka toimisto on Saunaseuran tiloissa. Saunaseuran jäseneksi voidaan anomuksesta hyväksyä henkilö, jota kaksi vähintään viisi vuotta seuran aktiivijäseninä toiminutta henkilöä suosittelee.

Suomen Saunaseura vaalii perinteisiä, kohteliaita saunomistapoja, joiden perustana on toisten saunarauhan kunnioittaminen. Saunaseura irtisanoutuu selkeästi kuolonuhrejakin vaatineista "löylykilpailuista", joiden henki ei vastaa perinteistä suomalaista saunomiskulttuuria. Hyvä sanomiskokemus tuottaa mielihyvää ja rentouttaa - ei vaaranna saunojan henkeä tai terveyttä.

Seuran puheenjohtajana toimii Ben Grass. Johtokuntaan valittiin vuoden 2010 syyskokouksessa kolmivuotiskaudeksi Seppo Pukkila, Kari Öhman ja Timo Martikainen sekä yhden vuoden kaudelle (puheenjohtajaksi valitun Ben Grassin jäljellä olleelle kaudeksi) Kristiina Perttula.

Seuran saunat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saunaseuran tukikohtana toimii Helsingin Lauttasaaressa sijaitseva saunatalo, jossa on jäsenten ja heidän vieraittensa käytettävissä viisi puulämmitteistä ja yksi sähkölämmitteinen sauna. Saunoihin mahtuu samanaikaisesti saunomaan n. 70 henkeä.

Seuran saunat on luokitelut seuraavanlaisesti:

  • Aino (Ykkönen): mietolämpöinen uloslämpiävä lekottelusauna
  • Väinö (Kakkonen): melko kuuma uloslämpiävä sauna
  • Louhi (Kolmonen): kuuma savusauna
  • Harald (Nelonen): mieto savusauna
  • Sampo (Viitonen) on leppoisa parvisavusauna
  • Iki-sauna on pehmeälöylyinen Iki-kiukaalla varustettu sähkösauna.

Löylynhenki-palkinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Saunaseura myöntää vuosittain Löylynhenki-palkinnon (eli Löylynhenki-patsaan, myös nimellä Samuli-palkinto Samulin päivän mukaan) ansiokkaasti saunan hyväksi toimineelle henkilölle tai yhteisölle. Ensimmäisen kerran palkinto myönnettiin vuonna 1988.

  • 2016 Helsinki Sauna Day
  • 2015 Helsinkiläisen Arlan saunan omistaja Kimmo Helistö
  • 2014 Yhdysvaltain suurlähettiläs Bruce Oreck
  • 2013 Tampereen Ylä-Pispalassa sijaitseva yleinen sauna Rajaportin sauna
  • 2012 arkkitehti Pekka Tommila
  • 2011 saunadiplomatia ja saunadiplomaatit
  • 2010 elokuvaohjaajat Joonas Berghäll ja Mika Hotakainen elokuvastaan Miesten vuoro
  • 2009 Suomen YK:n rauhanturvaajat ja Rauhanturvaajien Museo saunakulttuurin vaalimisesta operaatioissa eri puolilla maailmaa,
  • 2008 toimittajat Nina Stenroos ja Anu Valve TV 1:n ja ARTE-kulttuurikanavan tv-dokumentista ”Totuus saunasta, totuus suomalaisista”.
  • 2006 (palkintoa ei jaettu)
  • 2005 Suomen Latu ry.
  • 2002 Lions Club Asikkala
  • 2000 Keraamikko Teppo Hurmeen Kiuasmuseo
  • 1999 Kirjailija Markku Nieminen
  • 1996 Pekka Roviola
  • 1992 Arkkitehti Risto Vuolle-Apiala
  • 1991 Professori Ilmar Talve
  • 1990 Professori Erkki Helamaa

Suomalaisen saunan tutkimussäätiö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisen saunan tutkimussäätiö oli Saunaseuran yhteydessä vuosina 1984–2007 toiminut säätiö, joka keräsi ja jakoi saunatietoa sekä toimi asiantuntijaelimenä ja suunnitteli kansainvälisten saunakongressien tieteellistä ohjelmaa. Se toteutti saunan puhtauteen liittyvän tutkimuksen Terveen saunan tekijät.[1] Tutkimussäätiöllä oli lääketieteellinen, perinnetieteellinen ja rakennustekninen jaosto. Vuonna 2007 säätiö päätettiin lopettaa, ja sen toimintaa jatkaa Saunaseuran tutkimustoimikunta.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Mikko Saari, Marja-Liisa Pallari, Mikael Salonvaara, Hannu Kääriäinen, Hannu Viitanen, Iris Humala, Sari Liski-Markkanen, Anne Malin & Kirsi Laitinen: Terveen saunan tekijät, VTT 2002.
  2. Lasse Viinikka: Suomalaisen Saunan Tutkimussäätiö - merkittävä saunatietouden lisääjä, Sauna-lehti 2/2007 s. 3. Viitattu 4.4.2014.
  3. Lisa Mäkelä: Suomalaisen Saunan Tutkimussäätiö, Sauna-lehti 2/2007 s. 22–25. Viitattu 4.4.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]