Läpivirtauskiuas

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Läpivirtauskiuas on puuta polttava jatkuvalämmitteinen saunan kiuas. Kiukaan rakenne poikkeaa perinteisestä tulipesän muotoilun ja koon sekä kivitilan läpi johdetun ilmankierron osalta. Rakenteen avulla päästään pienempiin pienhiukkaspäästöihin ja taloudellisempaan polttoon. Ilman virtaus kivitilan läpi nopeuttaa löylyhuoneen lämpenemistä ja voi parantaa ilman sekoittumista saunassa.

Kiukaan on kehittänyt lahtelainen Reijo Vierimaa, joka aloitti kiukaitten kehittelyn 1960-luvulla.[1] Mallilla on useita patentteja.[2]

Rakenne ja toimintaperiaate[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kiukaan tulipesä on kookas, jotta savukaasut palaisivat kiukaan sisällä eivätkä mahdollisesti leiskahtaisi palamaan vasta hormissa. Palokaasujen palaessa kiukaassa puun lämpöarvo saadaan tehokkaammin käyttöön, ja korkea palamislämpötila vähentää terveydelle vaarallisten pienhiukkasten määrää savukaasuissa.

Ilma otetaan tulipesään tulipesän molemmista päistä ja suuluukusta. Avaamalla tuhkapelti ulos aukeaa samalla tuhkapesän ensiöilman syöttökanava, joka ohjaa tulipesään ilmaa sen molemmista päistä tasaisemman palotapahtuman aikaan saamiseksi. Valmistajan mukaan esilämmennyt ilma parantaa palotapahtumaa.[3] Suuluukun lasia ympäröivästä reunakanavasta ohjataan toisioilmaa suoraan paloprosessiin. Tämä pitää lasin nokeentumattomana, ja samalla kehyksen kautta kulkeva ilma esilämpenee parantaa paloprosessia ja jäähdyttää luukun rakenteita.

Läpivirtauskiukaan palotilan muodostavat korkea tulipesä ja sen sivuilla olevat läpivirtauskanavat. Korkea tulipesä mahdollistaa palokaasujen kertymisen tulipesään, ja vastavirtaperiaatteella toimivat savukanaviin kytketyt sivukanavat mahdollistavat palokaasujen sekoittumisen ja paloprosessin riittävän viipymän kiukaan sisällä. Kuumat palokaasut palavat kiukaan sisällä eivätkä esimerkiksi vasta hormissa, mikä rasittaa hormin rakenteita ja aiheuttaa lämmön hukkaa. Läpivirtauskiuas toteuttaa Suomen rakentamismääräyskokoelman vaatimuksen poistuvien palamiskaasujen alle 350 °C:n lämpötilasta.[3]

Palotilan muotoilun lisäksi kiukaan erikoisuus on ilman läpivirtaus kiukaan alareunasta kuumien tulipesän ja sivukanavien seinämien välissä kivitilaan. Tällöin kiviin siirtyy johtumisen lisäksi lämpöä myös ilmavirrasta. Virtaus myös sekoittaa tavanomaista tehokkaammin löylyhuoneen ilmaa, mikä näkyy lämpötilojen tasoittumisena lattian ja katon rajan välillä.[3] Kiuaskivet ladotaan siten, että kiukaan alta nousevalle ilmalle jää tilaa virrata kivien välistä saunatilaan.

Läpivirtauskiukaan ulkovaippaa jäähdyttävät pystysuuntaiset jäähdytyskanavat. Suomen pelastusalan keskusjärjestö SPEK onkin todennut, että kiuas parantaa paloturvallisuutta perinteiseen kiuastyyppiin verrattuna.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pekka Palomäki: Puhtaana pitävä puukiuas. TM Rakennusmaailma, , nro 7/2007, s. 30-31. Yhtyneet Kuvalehdet Oy.
  • Esa Arvekari: ess.fi, 2007. Etelä-Suomen Sanomat.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Arvekari /Etelä-Suomen Sanomat 2007
  2. Kolmen patentin kiuas, Warmheat Oy (luettu 10.8.2008)
  3. a b c d Palomäki/Rakennusmaailma 7/2007