Miekka kivessä

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Miekka kivessä
The Sword in the Stone
Sword-in-the-stone-dvd-1.jpg
Ohjaaja Wolfgang Reitherman
Käsikirjoittaja Bill Peet
T. H. White
Perustuu T. H. Whiten romaaniin The Sword in the Stone (1938)
Tuottaja Walt Disney
Säveltäjä George Bruns
Shermanin veljekset
Leikkaaja Donald Halliday
Pääosat Sebastian Cabot
Karl Swenson
Junius Matthews
Martha Wentworth
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Walt Disney Productions
Ensi-ilta
Kesto 79 min
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Allmovie
Svensk Filmdatabas

Miekka kivessä (engl. The Sword in the Stone) on vuonna 1963 valmistunut Walt Disney Picturesin tekemä animaatioelokuva. Tarina perustuu löyhästi legendaan Kuningas Arthurista. Se kertoo Arthur-pojasta, joka kohtaa metsässä vanhan ukon, velho Merlinin. He muuttuvat taikakeinoin erinäköisiksi: kaloiksi, oraviksi ja muiksi olennoiksi. Elokuva sijoittuu 500-luvulle. Sen nimen antaa lumottu miekka, joka oli tiukasti kivessä kiinni. Elokuva on julkaistu VHS:nä, DVD:nä ja blu-rayna.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Englannin kuninkaan, Uther Pendragonin kuoltua ilman kruununperijää, Lontoossa sijaitsevaan kiveen ja alasimeen ilmestyy miekka. Kaiverrukseen mukaan, se kuka vetää miekan irti alasimesta, on oleva uusi kuningas. Kukaan ei kuitenkaan saanut miekkaa edes liikahtamaan. Englanti ajautui Pimeään keskiaikaan ja miekan olemassaolo melkein unohdettiin.

Vuosia myöhemmin 12-vuotias orpo nimeltä Arthur, jota kaikki kutsuvat vain "pojaksi", säikyttää vahingossa tiehensä peuran, jonka hänen kasvattiveljensä Kay yritti ampua jousella. Lähtiessään etsimään metsään lentänyttä nuolta, Arthur päätyy velho Merlinin taloon. Merlin päättää ryhtyä Arthurin opettajaksi ja saattaa tämän linnaan, jonka omistaa Sir Ector, Arthurin kasvatti-isä. Myöhemmin Ectorin ystävä, Sir Pellinore, saapuu linnaan ja kertoo, että Lontoossa järjestetään uudenvuodenaattona turnajaiset, joiden voittaja kruunataan Englannin kuninkaaksi. Ector laittaa Kayn rankkaan valmennukseen turnajaisia varten ja nimittää Arthurin tämän aseenkantajaksi.

Opetaakseen Arthuria, Merlin muuttaa hänet ja itsensä kaloiksi. Uiskennellessaan linnan vallihaudassa, Arthur joutuu hauen hyökkäämäksi ja Merlin opettaa hänet ymmärtämään, että äly voittaa voiman. Ector lähettää Arthurin tämän jälkeen keittiötöihin, mutta Merlin taikoo astiat tiskaamaan itse itsensä ja antaa Arthurille toisen oppitunnin, tällä kertaa muuttuneina oraviksi. He törmäävät kuitenkin kahteen naarasoravaan, jotka rakastuvat heihin. Arthur joutuu melkein suden syömäksi, kunnes toinen naarasorava pelastaa hänet. Kun Merlin ja Arthur muuttuvat takaisin ihmisiksi, Merliniä jahdannut orava sekä pelästyy että vihastuu, kun taas Arthuria jahdanneen oravan sydän särkyy. Kun Merlin ja Arthur palaavat linnaan, Ector kieltäytyy kuuntelemasta selityksiä ja nimittää Kaylle uuden aseenkantajan nimeltä Hugo.

Arthur ja Merlin alkavat opiskella kokopäiväisesti. Merlinin tietämys tulevaisuudesta sekavoittaa Arthurin ajatukset, jolloin Merlinin lemmikkipöllö Archimedes alkaa itse opettaa Arthuria. Kun Arthur toivoo voivansa osata lentää, Merlin muuttaa hänet varpuseksi ja Archimedes opettaa häntä lentämään. Arthur joutuu kuitenkin haukan hyökkäämäksi ja päätyy Matami Mimmin, ilkeän noidan, taloon. Mimmi kuitenkin käyttää omia voimiaan kujeiluun, Merlinin käyttäessä omiaan tieteeseen. Merlin estää häntä tappamasta Arthuria ja haastaa hänet noitien kaksintaisteluun. Vaikka useiden eläimiksi muuttumisien jälkeen Mimmi muuttaa itsensä lohikäärmeeksi, Merlin muuttaa itsensä virukseksi, joka aiheuttaa Mimmille vesirokkoa muistuttavan taudin.

Jouluaattona, Kay on lyöty ritariksi, mutta Hugo sairastuu, jolloin Ector nimittää Arthurin jälleen Kayn aseenkantajaksi. Merlin ei ole kuitenkaan mielissään tästä ja lähettää itsensä tulevaisuuden Bermudaan. Turnajaispäivänä Arthur tulee jättäneeksi Kayn miekan majataloon, joka oli suljettu turnajaisten ajaksi. Sitten he löytävät Miekan kivessä ja Arthur vetää sen irti. Vietyään miekan Kaylle, Ector tunnistaa sen ja turnajaiset keskeytetään. Ector iskee miekan takaisin alasimeen ja vaatii Arthuria todistamaan, että veti sen irti. Kay ja muut ritarit kuitenkin yrittävät itse vetää sen, uskoen kenen tahansa voivan nyt vetää sen. Pellinore ja toinen ritari, Sir Bart, kuitenkin käskevät antaa Arthurille mahdollisuuden. Arthur vetää miekan irti, osoittaen itsensä oikeaksi kuninkaaksi ja ansaiten sekä Ectorin että Kayn kunnioituksen.

Kruunajaistensa jälkeen, Arthur ei usko sopivansa hallitsijaksi, mutta ei pääse pakoon linnasta sitä ympäröivän väen vuoksi. Kun Arthur huutaa Merlinin nimeä, Merlin palaa tulevaisuudesta ja on tyytyväinen saadessaan tietää Arthurista tulleen kuningas. Merlin kertoo kuinka Arthur tulee aikanaan johtamaan pyöreän pöydän ritareita ja kuinka kuuluisa hänestä tulevaisuudessa tulee.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Ääninäyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäinen näyttelijä Suomalainen näyttelijä (vuoden 1965 dubbaus) Suomalainen näyttelijä (vuoden 1993 dubbaus) Rooli
Rickie Sorensen Richard Reitherman
Robert Reitherman
Brita Koivunen Antony Bentley Arttu (1965) / poika (1993) (Arthur)
Karl Swenson Kauko Helovirta Kauko Helovirta Merlin
Junius Matthews Marja Korhonen Ilkka Moisio pöllö Arkhimedes
Sebastian Cabot  ? Esa Saario herra Hektor (1965) / Sir Ector (1993)
Norman Alden  ? Carl-Kristian Rundman Sir Kay
Alan Napier  ? Aarre Karén Sir Pelinore
Barbara Jo Allen  ? Seela Sella keittiönainen
Martha Wentworth Pia Hattara Seela Sella Matami Mim (1965) / Matami Mimmi (1993)
? Kauko Helovirta Pekka Lehtosaari Heraldin turnauksesta
Thurl Ravenscroft  ? Pekka Lehtosaari Black Bart (ritari turnajaisissa)
Fred Darian  ? Tomi Kuusisto balladilaulaja
Sebastian Cabot  ? Esa Saario kertoja
James MacDonald James MacDonald James MacDonald susi

Suomenkielisten versioiden tuotannot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1965 suomenkielisen versio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1993 suomenkielisen versio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Maltin, Leonard: The Disney Films, s. 216–218. Fourth edition. New York: Disney Editions, 2000. ISBN 0-7868-8527-0.

 

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.