Tuhkimo (vuoden 1950 elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tuhkimo
Cinderella
Ohjaaja Wilfred Jackson
Hamilton Luske
Clyde Geronimi
Käsikirjoittaja Ken Anderson
Ted Sears
Homer Brightman
Joe Rinaldi
Bill Peet
Harry Reeves
Winston Hibler
Erdman Penner
Tuottaja Walt Disney
Säveltäjä Oliver Wallace
Paul J. Smith
Leikkaaja Donald Halliday
Pääosat Susan Egan
Eleanor Audley
Verna Felton
Rhoda Williams
James MacDonald
Luis Van Rooten
William Phipps
Lucille Bliss
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Walt Disney Productions
Levittäjä RKO Pictures
Ensi-ilta Yhdysvallat 15. helmikuuta 1950
Suomi 15. joulukuuta 1950
Kesto 76 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti $2,9 milj. USD
Tuotto 85 milj. USD
Seuraaja Tuhkimo II – Unelmien prinsessa
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Tuhkimo (Cinderella) on ranskalaisen Charles Perrault'n Tuhkimo-satuun (1697) perustuva Disney-yhtiön animaatioelokuva.

Tuhkimo oli Walt Disneyn ensimmäinen varsinainen pitkä elokuva Bambin jälkeen, ja elokuvan menestys pelastikin studion vaikeuksilta. Elokuva sai ensi-iltansa Yhdysvalloissa 15. helmikuuta 1950.

Suomenkielisen ääniversion vuodelta 1992 ohjasi Pekka Lehtosaari. Päärooleissa olivat Anna Kuoppamäki, Seela Sella ja Rauha Rentola.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuhkimo on leskeytyneen aristokraatti-isänsä ainoa ja suuresti rakastettu tytär. Tuhkimon isä kuitenkin päättää, että hänen tyttärensä tarvitsee äidin, joten hän menee naimisiin ylpeän ja koppavan lady Tremaine -nimisen naisen kanssa. Lady Tremaine on jäänyt myös leskeksi ja saanut edellisestä avioliitostaan kaksi tytärtä, Anastasian ja Druzellan. Vaatimattoman näköiset ja sosiaalisesti kömpelöt sisarpuolet kadehtivat suuresti kaunista ja lumoavaa Tuhkimoa.

Perhe elää yhdessä onnellisesti monta vuotta, kunnes Tuhkimon isä kuolee. Miehensä kuoleman jälkeen lady Tremaine paljastaa todellisen luontonsa ja ottaa yhdessä tyttäriensä kanssa tilan haltuunsa. He alkavat kohdella kadehtimaansa Tuhkimoa huonosti ja ryhtyvät lopulta käyttämään tätä hyväkseen. Ennen pitkää Tuhkimo pakotetaan kyökkipiiaksi ja palvelemaan kateellisia sisarpuoliaan. Vaikeuksista huolimatta Tuhkimosta kasvaa kaunis nuori nainen, ja hän ystävystyy niin ladossa asuvien eläinten kuin myös useiden tilan lähistöllä elävien hiirien ja lintujen kanssa.

Samaan aikaan kuninkaallisessa palatsissa kuningas on huolissaan siitä, ettei hänen pojallaan ole aikomuksia mennä naimisiin. Kuningas haluaa palavasti saada lapsenlapsia, joten hän ja suurherttua järjestävät prinssille tanssiaiset, joihin kutsutaan valtakunnan kaikki naimakelposet neidot. Prinssin on tanssiaisissa määrä rakastua johonkuhun neitoon ja mennä tämän kanssa naimisiin.

Kun tanssiaiskutsu saapuu myös lady Tremainen taloon, Tuhkimo pyytää äitipuoleltaan lupaa osallistua tanssiaisiin. Äitipuoli lupaa, että Tuhkimo saa osallistua, jos tämä saa ensin valmiiksi työnsä ja löytää sitten itselleen vielä sopivan puvun. Estääkseen Tuhkimoa pääsemästä tanssiaisiin äitipuoli määrää tälle kuitenkin kasoittain askareita. Tuhkimon hiiriystävät Vili ja Huli yhdessä muitten hiirien ja lintujen kanssa käyttävät sisarpuolten pois heittämää vyönauhaa ja helminauhaa tehdäkseen Tuhkimon äidin vanhasta mekosta Tuhkimolle uuden puvun. Kun Tuhkimo saapuu aulaan uudessa puvussaan valmiina juhliin, äitipuoli alkaa kommentoida tytön pukua sarkastisesti huomauttaen tyttärilleen vaivihkaa Tuhkimon helminauhasta ja vyönauhasta. Sisarpuolet vihastuvat nähdessään Tuhkimon yllä omia korujaan ja vaatteitaan ja repivät vihoissaan Tuhkimon puvun kappaleiksi. Lopulta äitipuoli käskee tyttäriään lopettamaan, ja he lähtevät yhdessä tanssiaisiin jättäen Tuhkimon kotiin yksin. Tuhkimo juoksee itkien puutarhan perälle.

Tuhkimon hyvä haltijatarkummi ilmestyy puutarhaan. Haltijatar loihtii Tuhkimolle upean välkehtivän puvun ja lasiset kengät sekä muuttaa kurpitsan ja useita eläimiä neljän hevosen vetämiksi vaunuiksi, kuskiksi ja lakeijaksi. Tuhkimo lähtee tanssiaisiin, kun haltijatar on ensin varoittanut häntä siitä, että lumous särkyy keskiyöhön mennessä.

Tanssiaisissa prinssi ei kiinnostu yhdestäkään tytöstä, kunnes näkee Tuhkimon ja lumoutuu tästä välittömästi. Prinssi ja Tuhkimo tanssivat linnassa ja puutarhassa, kunnes linnan kello alkaa lyödä keskiyötä. Tuhkimo pakenee vaunuillaan ulos linnasta, mutta pudottaa samalla toisen lasikengistään. Kun suurherttua kertoo kuninkaalle salaperäisen tytön katoamisesta, he päättävät löytää Tuhkimon tämän jättämän lasikengän avulla.

Seuraavana aamuna valtakunnalle julistetaan, että suurherttua aikoo vierailla valtakunnan jokaisessa talossa etsimässä tyttöä, jolle palatsista löydetty lasikenkä sopii. Se tyttö, jonka jalkaan lasikenkä mahtuu, pääsee prinssin morsiameksi. Kun uutiset saapuvat lady Tremainen taloon, lady Tremaine ja sisarpuolet alkavat valmistautua kiireesti suurherttuan vierailua varten. Myös Tuhkimo kuulee kuninkaan tekemästä julistuksesta ja alkaa unelmoiden hyräillä palatsissa edellisiltana soineen musiikin tahtiin. Lady Tremaine tajuaa kauhukseen Tuhkimon olevan prinssin kanssa edellisiltana tanssinut salaperäinen tyttö. Hän seuraa Tuhkimoa tämän huoneeseen ullakolle ja lukitsee tämän sisään.

Kun suurherttua saapuu, hiiret varastavat Tuhkimon huoneen avaimen lady Tremainen taskusta ja raahaavat sen kovalla työllä portaat ylös ullakolle. Ylös päästyään he saavat kimppuunsa lady Tremainen pahantahtoisen Lucifer-kissan, mutta sitten Tuhkimon vihikoira Bruno säikyttelee Luciferin tiehensä pelastaen hiiret. Sillä välin sisarpuolet yrittävät tuloksetta ahtaa jalkaansa suurherttuan tuomaan lasikenkään. Suurherttua on juuri tekemässä lähtöä, kun Tuhkimo saapuu paikalle ja pyytää saada sovittaa kenkää. Lady Tremaine, joka tietää lasikengän kuuluvan Tuhkimolle, kamppaa lakeijan, niin että tämä pudottaa lasikengän lattialle. Kenkä särkyy tuhansiksi palasiksi. Suurherttua suree särkynyttä kenkää, mutta Tuhkimo ojentaa hänelle toisen lasikenkänsä lady Tremainen suureksi kauhuksi. Suurherttua ilahtuu löydettyään viimein prinssin salaperäisen rakastetun ja sujauttaa lasikengän leikiten Tuhkimon jalkaan. Tuhkimo ja suurherttua päättävät olla kertomatta kenellekään särkyneestä lasikengästä.

Pian tämän jälkeen vietetään Tuhkimon ja prinssin häitä. Vihkiseremonian jälkeen Tuhkimo ja prinssi laskeutuvat alas kirkon portaita ympärillään kuningas, suurherttua ja kuninkaallisten vartijoiden univormuun pukeutuneet hiiret, jotka heittelevät vastanaineen parin päälle paperinpalasia. Elokuva päättyy Tuhkimon ja prinssin suudellessa toisiaan.

Ääninäyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäinen näyttelijä Suomalainen näyttelijä (vuoden 1967 dub.) Suomalainen näyttelijä (vuoden 1992 dub.) Rooli
Ilene Woods Ritva Lehtelä Anna Kuoppamäki Tuhkimo
Luis Van Rooten Reino Bäckman Veikko Honkanen Suurherttua
Eleanor Audley Ritva Lehtelä Seela Sella Lady Tremaine (Äitipuoli)
James MacDonald Reino Bäckman Seppo Pääkkönen Vili
Pekka Lehtosaari Huli
Lucille Bliss Irina Milan Outi Alanen Anastasia Tremaine
Rhoda Williams Costi Snellman Druzella Tremaine
Luis Van Rooten Reino Bäckman Matti Ranin Kuningas
Verna Felton Irina Milan Rauha Rentola Haltijatar
William Phipps Reino Bäckman Timo Ojala Prinssi
Betty Lou Gerson Ritva Lehtelä Eeva Eloranta kertoja

Suomenkielinen versio 1967[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenkielinen versio 1992[1][muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuperäinen nimi Suomenkielinen nimi (vuoden 1992 dubbaus)
Cinderella (Main Title) Tuhkimo (aloitus)
A Dream Is a Wish Your Heart Makes Öisin uneksin
Sing Sweet Nightingale Laula lintusein
The Work Song Työlaulu
Bibbidi Bobbidi Boo Bibbedi babbedi buu
So This Is Love Jos se on hän

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

American Film Institute sijoitti Tuhkimon vuoden 2008 kymmenen parhaan animaatioelokuvan listallaan yhdeksänneksi.[2] Video-oppaassa vuodelta 1994 Markku Salmi näkee hyvän huumorin ja tarttuvien laulunumeroiden korvaavan Tuhkimon visuaaliset puutteet muihin Disney-tuotantoihin verrattuna. Hän näki huomautettavaa vain VHS-version kömpelössä suomalaisessa jälkiäänityksessä ja antoi elokuvalle neljä tähteä viidestä, mikä vastaa sanallista arviota ”erinomainen”.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Disney+ - palvelun lopputekstit
  2. Top 10 animation, American Film Institute. Viitattu 3.7.2016.
  3. Romano, Bello (toim.): Video-opas 95, Yli 8500 elokuvaa, 2000 uutuutta. WSOY, 1994. ISBN 951-0-19839-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.