Hiidenpata (elokuva)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hiidenpata
The Black Cauldron
Hiidenpadan juliste
Hiidenpadan juliste
Ohjaaja Ted Berman
Richard Rich
Käsikirjoittaja Art Stevens
David Jonas
Al Wilson
Vance Gerry
Roy Morita
Ted Berman
Peter Young (käännä suomeksi)
Richard Rich
Joe Hale
Tuottaja Joe Hale
Säveltäjä Elmer Bernstein
Leikkaaja James Melton
James Koford
Armetta Jackson-Hamlett
Pääosat Grant Bardsley
Susan Sheridan
Freddie Jones
Valmistustiedot
Valmistusmaa Yhdysvallat
Tuotantoyhtiö Walt Disney Pictures
Levittäjä Walt Disney Studios Motion Pictures
Ensi-ilta 24. heinäkuuta 1985
Kesto 80 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 44 000 000 USD
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Hiidenpata (engl. The Black Cauldron, 1985) on Disneyn 25. animaatioelokuva, joka perustuu löyhästi Lloyd Alexanderin kahteen ensimmäiseen Prydainin kronikka -fantasiakirjasarjan osaan: Kolmen kertomukseen ja Hiidenpataan. Elokuvan ohjasivat Ted Berman ja Richard Rich. Elokuva sijoittuu keskiaikaiseen Prydain-nimiseen maahan.

Monista muista Disney-animaatioista poiketen Hiidenpadassa ei ole lainkaan lauluja. Hiidenpata oli ensimmäinen Disneyn animaatioelokuva, jossa käytettiin osaksi tietokoneanimaatiota.[1] Hiidenpadan kuvasuhde on 2,20:1. Suomeksi ääninäytelty versio ilmestyi vuonna 1998.[2] Hiidenpadan juhlajulkaisu ilmestyi Yhdysvalloissa kesällä 2010 ja Suomessa 1. huhtikuuta 2011. Kesän 2020 uutisten mukaan Disney olisi suunnittelemassa uuden näytellyn version tekemistä.[3]

Hiidenpata oli myös tunnettu pitkästä ja vaikesta työprosessistaan sekä silloisen Disney-elokuvien mittapuulla huimasta budjetistaan, joka oli peräti 44 miljoonaa dollaria. Elokuva lopulta floppasi sen tuotettua yli puolet vähemmän.[4]

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Hornansarvi on saanut selville, että ennustajasika Hennikki tietää Hiidenpadan sijainnin. Velho Dallben lähettää sikopaimen Taranin pois kotoa Hennikki mukanaan. Hennikki karkaa Taranilta, joka lähtee sitten etsimään kadonnutta sikaansa. Matkalla hän törmää pörröiseen Purriin ja kahteen traakkiin, jotka nappaavat Hennikin. Taran lähtee perään pahannäköiseen linnaan Purrin sanoista huolimatta. Linnassa hän kohtaa Hornansarven ja putoaa melkein ihan hänen eteensä. Hornansarvi uhkaa tappaa Hennikin, jollei Taran suostu näyttämään Hiidenpadan sijaintia. Taran suostuu lopulta, mutta juuri ennen kuin Hornansarvi ehtii huomata, hän pakenee possunsa kanssa. Vain Hennikki onnistuu pakenemaan. Taran joutuu vankilaan, mutta pakenee prinsessa Elenan kanssa. Paon aikana Taran saa käsiinsä taikamiekan, ja pakenijat myös tutustuvat vanhaan Harpisti Harpoon. He onnistuvat pakenemaan linnasta ja Rääppä lähettää kaksi traakkia heidän peräänsä. Metsässä Purri lähtee opastamaan ystävyksiä sian perään, mutta joukko joutuu vahingossa keijujen luo, missä Hennikkikin on. Doli tietää, missä Hiidenpata on, ja lähtee opastamaan heitä Morvan soille. Siellä he törmäävät kolmeen Morvan noitaan. Noidat vaihtavat Hiidenpadan taikamiekkaan ja selittävät Taranille ja muille, että Hiidenpataa ei voi tuhota muu kuin sen pahat voimat, mutta se vaatisi elävän olennon hengen.

Myöhemmin illalla Hornansarven joukot löytävät Taranin, Elenan ja Harpon ja vangitsevat heidät. Purri onnistuu pakenemaan piiloon. Linnassa Hornansarvi herättää luurankosoturit henkiin. Purri, joka oli tullut linnaan, vapauttaa salaa ystävykset ja uhraa itsensä pudottautumalla Hiidenpataan, jolloin luurankosoturit kuolevat. Hornansarvi syyttää siitä Rääppää. Taran yrittää pelastaa Purrin, mutta yhtäkkiä Hiidenpata aikoo vetää hänet sisäänsä. Samaan aikaan Hornansarvi tulee ja huomaa, mitä on oikeasti tapahtunut. Hän yrittää ”tyydyttää Hiidenpadan nälän” heittämällä Taranin padan lähelle, mutta joutuukin itse pataan ja saa surmansa. Rääppä, joka katseli tilannetta, on surullinen isäntänsä kuolemasta, mutta alkaa hetken päästä kuitenkin iloita siitä. Linna on räjähtämässä Hiidenpadan voiman takia. Taran, Elena ja Harpo onnistuvat pakenemaan veneellä juuri ennen räjähdystä.

Veneestä he näkevät nauravan Rääpän, joka lentää traakin selässä pois sumuun. Rannalla he näkevät Hiidenpadan, joka nousee pintaan. Samalla Morvan noidat tulevat ja aikovat viedä padan. Harpo ei anna heidän viedä pataa ilman kauppaa. Sitten Orgu ja Orven antavat Taranille takaisin taikamiekan, mutta hän ei halua miekkaa vaan Purrin. Noidat vievät padan ja antavat Purrin, jonka Taran tosin aluksi luulee olevan kuollut. Purri herää pian ja he kaikki lähtevät kohti Taranin kotia.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva dubattiin suomeksi vuonna 1998 videojulkaisua varten. Dubbauksen toteutti Tuotantotalo Werne ja sen ohjasi Pekka Lehtosaari.[5]

Alkuperäinen näyttelijä Suomalainen näyttelijä Rooli
Grant Bardsley Arttu Wiskari Taran, tarinan päähenkilö ja sankari.
Susan Sheridan Hanna Hietala Prinsessa Elena, Hornansarven vangitsema kaunis tyttö, johon Taran ihastuu.
John Byner Jukka Rasila Purri, koiraa muistuttava otus, joka ei kuitenkaan ole koira.
Aarre Karén Doli, aina pahalla päällä oleva keiju. Doli tiesi Hiidenpadan sijainnin ja auttoi Tarania löytämään sen.
Nigel Hawthorne Seppo Mäki Harpisti Harpo, vanha harpisti, joka ei oikein hallitse soitintaan.
John Huston Esa Saario kertoja
Freddie Jones Dallben, Taranin isäntä.
John Hurt Heikki Sankari Hornansarvi, elokuvan pääkonna.
Arthur Malet Veikko Honkanen Keijukuningas, joka on hyvä ja kiltti.
Phil Fondacaro Simo Routarinne Rääppä, tyhmä peikkomainen otus ja Hornansarven oikea käsi.
Eda Reiss Merin Inkeri Wallenius Ordu, Morvan noitien johtaja.
Adele Malis-Morey Titta Jokinen Orven, Morvan noidista lihavin. Hän on myös Morvan noidista kiltein, vaikka eivät Ordu ja Orgu ole myöskään täysin pahoja.
Billie Hayes Maija-Liisa Peuhu Orgo, kolmesta noidasta ilkikurisin, muistuttaa ulkomuodoltaan ja vaatetukseltaan perusnoitaa.
Peter Renaday, Wayne Allwine, James Almanzar, Fondacaro, Steve Hale, Phil Nibbelink ja Jack Laing Veikko Honkanen, Esa Saario, Kari Tamminen, Pekka Lehtosaari ja Heikki Sankari Hornansarven kätyrit
Lindsay Rich, Brandon Call ja Gregory Levinson Heljä Heikkinen ja Pekka Parviainen keijulapset

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ‘The Black Cauldron’ Pioneered Computer Animation 35 Years Ago… Sorta Decider. 24.7.2020. Viitattu 11.10.2020. (englanniksi)
  2. Tiedonhakulista: lasten- ja nuortenelokuvat VHS-formaatissa (PDF) (s. 9) 15.6.2009. Lahden kaupunginkirjasto-maakuntakirjasto. Arkistoitu 29.10.2012. Viitattu 21.9.2011.
  3. REPORT: Disney Developing Live-Action Black Cauldron Project CBR. 4.6.2020. Viitattu 11.10.2020. (englanniksi)
  4. What went wrong with Disney's "Black Cauldron"? - The Ladies of Comicazi (englanniksi)
  5. Kenneth Sundberg: Disney Suomeksi (Arkistoitu – Internet Archive) Viitattu 21.9.2016.
Tämä elokuviin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.