Aleksandr Alehin

Aleksandr Alehin
Henkilötiedot
Koko nimi	Aleksandr Aleksandrovitš Alehin
Syntynyt	31. lokakuuta (J: 19. lokakuuta) 1892 Moskova
Kuollut	24. maaliskuuta 1946 (53 vuotta) Estoril, Portugali
Kansalaisuus	Venäjä Ranska (1927–1946)
Shakinpelaaja
Titteli	Suurmestari
Maailmanmestari	1927–1935 1937–1946
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Aleksandr Aleksandrovitš Alehin (ven. Александр Александрович Алехин; 31. lokakuuta (J: 19. lokakuuta) 1892 Moskova – 24. maaliskuuta 1946 Estoril) oli venäläinen shakin suurmestari ja neljäs maailmanmestari. 22-vuotiaana hän oli yksi maailman parhaista shakinpelaajista ja yksi niistä viidestä pelaajasta, joille keisari Nikolai II myönsi suurmestarin arvonimen. 1920-luvulla Alehin voitti useimmat niistä turnauksista, joihin osallistui. Vuonna 1927 hänestä tuli shakin neljäs maailmanmestari voitollaan José Raúl Capablancasta.

1930-luvun alussa Alehin hallitsi kansainvälisiä turnauksia. Hän myös pelasi Ranskan kärkipöytää neljissä shakkiolympialaisissa ja voitti jokaisella kerralla henkilökohtaisen palkinnon. Alehinin turnauspelaaminen muuttui epäsäännöllisemmäksi 1930-luvun puolivälin jälkeen, minkä syyksi usein katsotaan alkoholismi. Alehin tarjosi Capablancalle uusintaottelua maailmanmestaruudesta samoilla ehdoilla, joilla hän oli pelannut Capablancaa vastaan, mutta neuvottelut eivät edenneet. Alehin puolusti mestaruuttaan Jefim Bogoljubovia vastaan vuosina 1929 ja 1934. Hän menetti mestaruutensa vuonna 1935 Max Euwelle, mutta nousi uudelleen mestariksi uusintaottelussa vuonna 1937. Toisen maailmansodan sytyttyä Alehin ei enää saanut tilaisuutta mestaruusotteluun. Sodan aikana neuvotteluja käytiin Capablancan, Keresin ja Botvinnikin kanssa.

Alehin pysyi sodan aikana saksalaismiehityksen ulkopuolelle jääneen Vichyn Ranskan kansalaisena ja pelasi siellä shakkiturnauksissa. Alehinin nimellä ilmestyi useita antisemitistisiä artikkeleita. Alehin kielsi ensin kirjoittaneensa ne. Myöhemmin hän myönsi olleensa artikkelien kirjoittaja, mutta sanoi natsien muunnelleen niitä. Hänellä oli useita hyviä juutalaisystäviä, ja hänen neljäs vaimonsa oli juutalainen. Sodan jälkeen muut pelaajat ja turnausten järjestäjät hyljeksivät Alehinia hänen antisemitististen artikkeleidensa takia. Alehin neuvotteli vielä maailmanmestaruusottelusta Mihail Botvinnikia vastaan, mutta kuoli epäselvissä olosuhteissa Estorilissa Portugalissa neuvottelujen ollessa käynnissä vuonna 1946.

Alehin on tunnettu raivokkaasta ja mielikuvituksellisesta hyökkäystyylistään, johon yhdistyy hieno asemapeli- ja loppupelitaito. Vaikka Alehin julistettiin ”Neuvostoliiton viholliseksi” hänen annettuaan bolševismin vastaisia lausuntoja, häntä pidettiin silti yhtenä kilpashakkia toisen maailmansodan jälkeen hallinneen neuvostoshakin koulukunnan perustajista. Hän on myös antanut nimensä usealle avausmuunnelmalle sekä Alehinin puolustukselle. Alehin laati muutamia loppupelitehtäviä sekä kirjoitti shakkikirjallisuutta. On myös vahvoja todisteita siitä, että Alehin silloin tällöin syyllistyi julkaistujen peliensä ”paranteluun”.

Elämä

Varhainen elämä

Aleksandr Alehin syntyi Moskovassa varakkaaseen perheeseen. Hän oli perheen nuorin lapsi. Hänen isänsä Aleksandr Ivanovitš Alehin oli rikas maanomistaja, Venäjän duuman jäsen ja valtioneuvos. Hänen äitinsä, Anisja Ivanovna Alehina (o.s. Prohorova), oli rikkaan tehtaanomistajan tytär. Perheen vanhin lapsi oli Aleksei, josta Aleksandrin tavoin tuli shakinpelaaja. Toiseksi vanhin lapsi oli tytär Varvara. Kaikki perheen lapset saivat hyvän koulutuksen, ja Aleksandr opiskeli jo pienenä äidinkielensä lisäksi saksaa ja ranskaa.

Alehin oppi shakin säännöt äidiltään seitsenvuotiaana, ja isä ja isoveli opettivat hänelle shakin strategiaa ja taktiikkaa. Aleksein vahvuudet pelaajana vauhdittivat osaltaan Aleksandrin kehitystä. Alehin otti myös muutamia shakkioppitunteja arvostetuilta mestareilta. Ajan mittaan shakinpeluu alkoi viedä aikaa Alehinin opiskeluilta, ja siksi vanhemmat ottivat häneltä laudan pois. Se ei estänyt Alehinia pelaamasta, sillä hän opetteli pelaamaan sokkona, mikä näkyi myöhemmin hänen sokkoshakkitaidoissaan. Alehinia ei voi kuitenkaan luonnehtia shakin ihmelapseksi, koska hänen menestyksensä perustui ankaraan työntekoon.

Shakkiuran alku (1902–1914)

Kuva Alehinista ja Romanovskista vuonna 1909 pelatun turnauksen turnauskirjassa.

Alehinin ensimmäinen tunnettu peli on kirjeshakkiturnauksesta, joka alkoi 3. joulukuuta 1902 Alehinin ollessa vasta kymmenvuotias. Hän osallistui Šahmatnoje Obozrenije -shakkilehden sponsoroimana vuosina 1902–1911 useisiin kirjeshakkiturnauksiin. Kirjepelien runsaus johtuu siitä, että Alehin ei saanut osallistua normaaleihin turnauksiin. Ensimmäisen normaalin turnauksensa, Moskovan shakkikerhon järjestämän kevätturnauksen, Alehin pelasi 1907 ja sijoittui jaetulle yhdennelletoista sijalle. Hänen isoveljensä Aleksei oli samassa turnauksessa jaetulla neljännellä sijalla. Vuonna 1908 Alehin pelasi ensimmäisen kerran kansainvälisessä turnauksessa Düsseldorfin mestariturnauksen lisänä pidetyssä ehdokasturnauksessa (saks. Hauptturnier). Alehin jakoi turnauksen neljännen ja viidennen sijan. Samalla matkalla hän otteli Curt von Bardelebenin kanssa. Alehin voitti ottelun neljällä voitolla ja yhdellä tasapelillä. Samana vuonna 14-vuotias Aleksandr voitti Moskovan shakkiklubin kevätturnauksen. Seuraavina vuosina Alehin pelasi yhä enemmän vahvoissa turnauksissa, joista osa oli Venäjän ulkopuolella. Tulokset olivat alussa vaihtelevia, mutta jo 16-vuotiaana Alehin oli vakiinnuttanut itsensä yhdeksi Venäjän parhaista pelaajista. Vuonna 1913 Alehin osallistui Alankomaiden shakkiliiton 40-vuotisjuhlaturnaukseen. Alehin menestyi turnauksessa yllättävän hyvin ja oli varmistanut voiton jo ennen viimeistä kierrosta.

Ensimmäisen Venäjän mestaruudesta pelatun turnauksen Alehin voitti tammikuussa 1914, kun hän jakoi ensimmäisen sijan Aron Nimzowitschin kanssa turnauksessa Pietarissa. Jälkeenpäin Alehin pelasi Nimzowitschia vastaan pienoisottelun ensimmäisestä sijasta. Siinäkään pelissä ei tullut ratkaisua, sillä peli päättyi tasan molempien voitettua yhden pelin. Voittajan piti saada osallistumisoikeus huhtikuussa alkavaan Pietarin kansainväliseen turnaukseen. Koska pienoisottelukin päättyi tasan, molemmat pääsivät osallistumaan turnaukseen. Alehin pelasi tänä aikana useita otteluita, joissa hän menestyi koko ajan paremmin.

Huipputason suurmestari (1914–1927)

Alehin osallistui Pietarin turnaukseen. Hän sijoittui kolmanneksi heti Laskerin ja Capablancan jälkeen. Joidenkin tietojen mukaan Venäjän keisari Nikolai II myönsi turnauksen loputtua suurmestarin arvonimen viidelle turnauksessa pelanneelle mestarille, jotka olivat Lasker, Capablanca, Alehin, Tarrasch ja Marshall. Shakkihistorioitsija Edward Winter kiistää tiedon ja sanoo, että varhaisimmat tunnetut tarinaa tukevat lähteet ovat Robert Lewis Taylorin artikkeli 15. heinäkuuta ilmestyneessä The New Yorker -lehden numerossa sekä Marshallin omaelämäkerta My 50 Years of Chess vuodelta 1942. Yllättävän menestyksensä ansiosta Alehin oli vakava mestariehdokas. Heinäkuussa 1914 Alehin jakoi ensimmäisen sijan Marshallin kanssa Pariisissa järjestetyssä turnauksessa.

Ensimmäinen maailmansota ja vallankumouksen jälkeinen Venäjä

Heinä–elokuussa 1914 Alehin oli pelaamassa Mannheimissa Saksassa. Saksan Shakkiliitto oli järjestänyt 35-vuotisjuhlaturnauksen, johon osallistui yhteensä 124 pelaajaa. Alehin oli pääturnauksen johdossa 1. elokuuta. Hän oli saavuttanut yhdeksän voittoa, yhden tasapelin ja hävinnyt yhden pelin, kun ensimmäinen maailmansota puhkesi. Turnaustoimikunta joutui keskeyttämään turnauksen ja jakoi palkinnot vallitsevan pistetilanteen mukaan. Näin yhdestätoista pelistä 9½ pistettä saavuttanut Alehin julistettiin voittajaksi. Venäjän vastaisen sodan julistamisen jälkeen yksitoista venäläistä pelaajaa (Alehin, Bogoljubov, Bohatyrtšuk, Flamberg, Koppelman, Maljutin, Rabinovitš, Romanovski, Saburjov, Seleznjov, Weinstein) otettiin kiinni Rastattissa. Vangitsemisesta huolimatta pelaajilla oli melko vapaat oltavat, mistä kertoo se, että he pystyivät järjestämään keskenään shakkiotteluita. Syys–marraskuussa neljä heistä, Alehin, Bohatyrtšuk, Saburjov ja Koppelman, vapautettiin. Vapauttamisen syistä on esitetty erilaisia teorioita. Yhden mukaan vapauttamisen järjesti Alehinin vaikutusvaltainen suku kansainvälisen Punaisen Ristin avulla. Toisten teorioiden mukaan Alehin joko yksinkertaisesti karkasi tai näytteli mielisairasta, jotta hänet vapautettaisiin. Alehin palasi Venäjälle lokakuun lopulla Sveitsin, Italian, Lontoon, Tukholman ja Suomen kautta. Viides pelaaja, Flamberg, pääsi palaamaan Varsovaan vuonna 1916.

Palattuaan Venäjälle Alehin auttoi keräämään rahaa, jotta vielä Saksaan jääneille shakinpelaajille saataisiin apua. Hän antoi muun muassa simultaaninäytöksiä. Alehin työskenteli ulkoministeriön palveluksessa ja sai lakitieteen opintonsa valmiiksi. Vuosina 1915–1916 Alehin voitti turnauksen Moskovassa. Toukokuussa hän ilmoittautui paikallisen Punaisen Ristin palvelukseen. Hänet lähetettiin Itävallan vastaiselle rintamalle Puolaan. Alehin sai toiminnastaan kaksi kunniamerkkiä. Eräässä hyökkäyksessä hänen osui luoti, ja hänet vietiin Ternopilin sotilassairaalaan, jossa hän makasi useita kuukausia voimatta liikkua mihinkään. Alehin vietti aikansa muun muassa pelaamalla shakkia. Marraskuussa hän pelasi sairaalassa viittä pelaajaa vastaan sokkona. Samana vuonna Alehin voitti Kiovassa pelatussa pienoisottelussa Alexander Evensohnin tuloksella kaksi voittoa ja yksi tappio. Vuonna 1918 Alehin voitti kolmen pelaajan turnauksen Moskovassa. Seuraavassa kesäkuussa Alehin haki töitä Neuvostoliiton hallinnosta, mutta epäilyttävän taustansa takia hän ei saanut merkittävää tointa. Hänet lähetettiin sen sijaan Odessan lähelle rikostutkijaksi. Kesäkuussa Tšeka vangitsi Alehinin Odessassa. Häntä syytettiin vakoilusta ja yhteyksistä bolševikkeja vastustaviin valkoisiin. Länsimaissa esiintyi samaan aikaan huhuja, joiden mukaan bolševikit olisivat tappaneet Alehinin. Syyte Alehinia vastaan raukesi viime hetkellä. Hänet oli aiottu teloittaa ampumalla, mutta yksi niistä viidestä tuomarista, joiden oli tarkoitus vahvistaa tuomio, tunsi Alehinin maineen ja kieltäytyi allekirjoittamasta teloitusmääräystä. Alehin laskettiin lopulta vapaaksi.

Alehin oli kärsinyt sodan ja vallankumouksen takia. Hänen äitinsä oli alkoholisoitunut pahasti ja kuoli mielisairaalassa vuonna 1913. Alehinin isä, jota bolševikit pitivät vaarallisena, ammuttiin ensimmäisten joukossa vallankumouksen alkupäivinä. Suvun omaisuus takavarikoitiin valtiolle, ja Alehin oli vapauduttuaan köyhä ja koditon.

Alehin lähtee länteen

Alehin ja Romanovski moskovalaisen shakkilehden kuvassa Moskovan shakkimestaruusturnauksessa 1920.

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Alehin - Yates, Lontoo 1922
Alehin pelasi 37. Txg7 Txf6; 38. Ke5 ja Yates luovutti. Jos jompikumpi musta torni liikkuu f8:aan, valkea tekee matin kahdessa siirrossa: 39.Th7+ Kg8 40.Tcg7#.

Tässä artikkelissa käytetään algebrallista merkintätapaa kuvailemaan shakkisiirtoja.

Alehin päätti lähteä kotimaastaan Länsi-Eurooppaan, vaikkakin palasi pian takaisin Venäjälle. Hän kirjoittautui syksyllä 1919 näyttelijäkouluun, mutta palasi pian shakin pariin. Kun olot Venäjällä rauhoittuivat, Alehin osoitti olevansa yksi Venäjän parhaista shakinpelaajista. Esimerkiksi tammikuussa 1920 hän saavutti Moskovan shakkimestaruuden voitettuaan kaikki yksitoista peliä. Alehinia ei tosin noteerattu Moskovan mestariksi, koska hän ei asunut kaupungissa. Saman vuoden lokakuussa Alehin voitti myös Moskovassa järjestetyn Neuvostoliiton ensimmäisen shakkimestaruuden yhdeksällä voitolla ja kuudella tasapelillä. Hänen veljensä Aleksei sijoittui kolmanneksi turnauksen amatöörien lohkossa.

Vuonna 1920 Alehin meni naimisiin häntä useita vuosia vanhemman venäläisen paronittaren Anna von Sergewinin kanssa. Avioliiton pääasiallinen tarkoitus oli laillistaa parille syntynyt tytär. Alehin otti eron vaimostaan sota-ajan ja poliittisten muutosten keskellä. Hän sai työtä tulkkina Kommunistisessa internationaalissa, ja hänet nimitettiin opetusviraston sihteeriksi. Työssään Alehin tapasi sveitsiläisen journalistin ja Kominternin delegaatin Annaliese Rüeggin, joka oli kaksitoista vuotta Alehinia vanhempi. He menivät naimisiin 15. maaliskuuta 1921. Hieman myöhemmin Alehin sai luvan poistua Venäjältä ja matkustaa länteen vaimonsa kanssa. Alehinin tavoitteena oli taistella shakin maailmanmestaruudesta, ja johtavat pelaajat asuivat kaikki lännessä. Kesäkuussa 1921 hän jätti vaimonsa Pariisiin ja meni itse Berliiniin.

Alehin oli Berliiniin saapuessaan lähes varaton, ja hän pelasikin usein pienestä panoksesta kahviloissa. Hän voitti Berliinissä ollessaan Nikolai Grigorjevin kahdella voitolla ja viidellä tasapelillä, otteli tasan Richard Teichmannin kanssa ja voitti Friedrich Sämischin voittamalla kaksi peliä. Alehin sai sen jälkeen kutsun Bogoljubovilta Tribergin pieneen turnaukseen, jonka hän voitti. Alehinin ensimmäinen merkittävä turnaus ensimmäisen maailmansodan jälkeen oli syyskuussa 1921 järjestetty Budapestin kansainvälinen turnaus, jonka hän voitti puolen pisteen erolla toiseksi tulleeseen Grünfeldiin. Alehin sai turnauksen kauneuspalkinnon pelistään Károly Sterkiä vastaan. Turnauksessa hän myös voitti mustilla pelatessaan Steinerin avaussiirroilla 1.e4 Rf6. Avausta on siitä lähtien kutsuttu Alehinin puolustukseksi. Alehin jatkoi matkaansa Haagiin, jossa hän voitti jo kolmannen turnauksen peräkkäin. Vuonna 1922 hän osallistui Piešťanyssa pelattuun turnaukseen, jossa hän jäi jaetulle toiselle sijalle puolen pisteen päähän turnauksen voittaneesta Bogoljubovista. Alehin sai turnauspeleistään silti jopa kaksi kauneuspalkintoa.

Alehinin seuraava suuri haaste oli Lontoon kansainvälinen turnaus elokuussa 1922. Turnaukseen osallistui nimittäin myös tuore maailmanmestari Capablanca, jonka titteliä Alehin tavoitteli. Alehin pelasi turnauksen ilman tappioita, mutta Capablanca voitti turnauksen puolentoista pisteen erolla toiseksi tulleeseen Alehiniin.

Turnauksen jälkeen johtavat suurmestarit, joihin myös Alehin kuului, vahvistivat Capablancan ehdottamat ”Lontoon säännöt”. Säännöt vahvistivat maailmanmestarin asemaa haastajien kustannuksella. Niiden mukaan haastajan piti kerätä maailmanmestaruusottelua varten kymmenen tuhatta Yhdysvaltain dollaria, joista hallitseva maailmanmestari saisi vähintään puolet, vaikka häviäisi ottelun.

Lontoon turnauksen jälkeen Alehin osallistui Hastingsin pieneen turnaukseen, jossa taistelu voitosta jäi hänen ja Rubinsteinin välille. Viimeisessä pelissään Bogoljubovia vastaan Alehin varmisti turnauksen voiton korotettuaan komean sommitelman lopuksi sotilaan kuningattareksi. Alehin itse piti sitä uransa toiseksi parhaana pelinä. Marras-joulukuussa Alehin osallistui Wienin turnaukseen, jossa hän sijoittui vasta jaetulle neljännelle sijalle kahden muun pelaajan kanssa. Turnausten ohella Alehin pelasi lukuisia otteluita ja näytöspelejä. Hän voitti muun muassa Ossip Bernsteinin, Arnold Aurbachin ja Manuel Golmayon, kaikki yhdellä voitolla ja tasapelillä. Kaksi ensimmäistä ottelua pelattiin Pariisissa ja kolmas Madridissa.

Seuraavana vuonna Alehin osallistui Margaten turnaukseen, jossa hän jäi peräti sijoille 2–5. Sen jälkeen hän vei nimiinsä suuren Karlsbadin turnauksen yhdessä Bogoljubovin ja Maroczyn kanssa. Turnauksessa jaettiin paljon kauneuspalkintoja, ja Alehin sai kaksi palkintoa peleistään Grünfeldia ja Rubinsteinia vastaan. Elokuussa Alehin voitti vielä Portsmouthissa pelatun avoimen turnauksen. Samana vuonna Alehin voitti André Muffangin ottelussa Pariisissa kahdella voitolla. Seuraavana vuonna hän pelasi vain yhdessä turnauksessa, New Yorkin suurmestariturnauksessa, jossa pelasivat myös entinen ja hallitseva maailmanmestari. Emanuel Lasker voitti turnauksen puolentoista pisteen erolla Capablancaan, joka oli taas kaksi ja puoli pistettä Alehinia edellä. Loppuvuoden Alehin käytti pääasiassa turnauskirjan valmistamiseen.

Alehin oli vuonna 1921 haastanut Capablancan maailmanmestaruusotteluun, kuten myös Rubinstein sekä Aron Nimzowitsch kahta vuotta myöhemmin, mutta kukaan ei saanut kootuksi tarpeeksi rahaa ottelua varten. Rahankeruu oli Alehinin tavoitteena jatkuvasti. Hän jopa teki kiertueen, jossa hän pelasi simultaaniesityksiä huonolla palkalla päivästä toiseen. Alehin rikkoi sokkosimultaanin maailmanennätyksen New Yorkissa 27. huhtikuuta 1924. Hän pelasi samanaikaisesti 26:ta vastustajaa vastaan, kun edellinen ennätys oli yksi vähemmän (Gyula Breyer). Alehin voitti kuusitoista peliä, hävisi viisi ja pelasi viisi tasan. Kokonaisuudessaan peleissä meni kaksitoista tuntia. Hän rikkoi oman ennätyksensä Pariisissa 1. helmikuuta 1925 pelaten sokkosimultaanina 28:aa pelaajaa vastaan. Hän voitti 22 peliä, hävisi kolme ja kolme päättyi tasan.

Vuonna 1925 Alehinista tuli Ranskan kansalainen, ja hän meni Pariisin yliopistoon opiskelemaan lakia, sillä hänen Venäjällä suorittamansa tutkinnot eivät olleet päteviä Ranskassa. Vaikka joidenkin lähteiden mukaan on epäselvää, suorittiko Alehin opintonsa loppuun siellä, hänet tunnetaan 1930-luvulta nimellä tohtori Alehin Alehinin väitöskirja käsitteli kiinalaista vankilajärjestelmää. Pariisissa Alehin osallistui pieneen turnaukseen, jonka hän voitti häviämättä peliäkään. Tämän jälkeen hän vei nimiinsä myös Bernissä järjestetyn pienen turnauksen. Seuraava vakava kilpailu Alehinin uralla oli Tarraschin järjestämä suuren luokan turnaus Baden-Badenissa. Siihen osallistuivat kaikki vahvimmat suurmestarit Laskeria ja Capablancaa lukuun ottamatta. Alehin voitti turnauksen näytöstyyliin häviämättä kertaakaan. Alehin itse kertoi menestyksensä turnauksessa perustuneen vastustajien avauskäsittelyn virheiden hyödyntämiseen ja tarkkaan pelaamiseen loppupelissä. Vuonna 1926 Alehin osallistui Semmeringin vahvaan turnaukseen ja sijoittui siinä heikon alun jälkeen toiseksi. Tämän jälkeen Alehin sijoittui toiseksi myös Dresdenin turnauksessa kilpailun voittaneen Aron Nimzowitschin jälkeen. Alehin voitti vielä täysillä pisteillä pienet turnaukset Scarboroughissa ja Birminghamissa. Lokakuussa Alehin voitti Buenos Airesissa järjestetyn turnauksen. Saman vuoden joulukuusta seuraavan vuoden tammikuuhun Alehin otteli Max Euwen kanssa, jonka hän voitti niukasti tuloksella 5½-4½. Seuraavana vuonna Alehin asettui asumaan yhdessä Nadezhda Semjonovan kanssa. Semjonova oli venäläisen kenraali V. Vasilijevin leski. He eivät kuitenkaan menneet naimisiin.

Maailmanmestari, ensimmäinen kausi (1927–1935)

Maailmanmestariksi

Alehin (vasemmalla) ja Capablanca pelaamassa shakkia

Pääartikkeli: Shakin maailmanmestaruusottelu 1927

Vuonna 1927 Alehin sai maailmanmestaruushaasteelleen tukea argentiinalaisilta liikemiehiltä sekä Argentiinan presidentiltä, jotka lupasivat huolehtia kustannuksista ja järjestelyistä. Ottelun järjesti Club Argentino de Ajedrez suom. Argentiinan shakkiklubi, ja se pelattiin Buenos Airesissa. Otteluvoittoon vaadittiin yhteensä kuusi voittoa, joten tasapeleillä ei ollut merkitystä. Alehin valmistautui otteluun perinpohjaisesti ja jopa muutti pelityyliään enemmän vastustajansa pelin kaltaiseksi. Hän kiinnitti paljon huomiota Capablancan vahvuuksiin ja heikkouksiin, kun maailmanmestari taas ei nähnyt mitään syytä valmistautua otteluun. Yleinen mielipide enteili silti Capablancan voittoa aiempien keskinäisten otteluiden perusteella.

Ensimmäinen ottelupeli alkoi 16. syyskuuta 1927 Buenos Airesissa. 34 peliä ja kaksi kuukautta kestänyt maratonottelu päättyi lopulta 29. marraskuuta, kun Alehin saavutti kuudennen voittonsa ja nousi maailmanmestariksi. Hänelle pidettiin ottelun päättymisen ja maailmanmestaruuden voiton kunniaksi juhlat, joista entinen maailmanmestari Capablanca jäi kuitenkin pois, sillä pitkä ottelu oli riitaannuttanut Capablancan ja Alehinin. Alehinin voitto yllätti lähes koko shakkimaailman, sillä hän ei ollut ennen ottelua voittanut Capablancaa yhdessäkään pelissä. Ottelu oli lopulta pidempi kuin yksikään sitten Labourdonnaisin ja McDonnellin vuoden 1834 pelien jälkeen.

Huipulla

Heti ottelun jälkeen Alehin kertoi antavansa Capablancalle mahdollisuuden uusintaotteluun samoilla ehdoilla, joita Capablanca oli vaatinut ollessaan maailmanmestari. Haastajan pitäisi kerätä kymmenen tuhatta Yhdysvaltain dollaria, joista yli puolet menisi hallitsevalle mestarille siinäkin tapauksessa, että hän häviäisi ottelun. Vaatimus oli erityisen kova Capablancalle Wall Streetin pörssiromahduksen ja sitä seuranneen maailmanlaajuisen laman takia. Capablanca yritti muuttaa vaatimuksia muun muassa FIDE:n avulla. FIDE päätyi suosittelemaan sitä, että maailmanmestaruusottelu pelattaisiin Lontoon sääntöjen mukaan. Neuvottelut ottelusta jatkuivat useita vuosia, mutta keskeytyivät aina, kun sopimus alkoi olla näköpiirissä. Alehinin ja Capablancan välit tulehtuivat, ja Alehin alkoi vaatia paljon suurempia esiintymispalkkioita turnauksista, joissa Capablanca oli mukana.

Pian maailmanmestariksi tultuaan Alehin voitti kaksipelisen näytösottelun New Yorkissa Charles Jafféa vastaan. Jaffé oli auttanut Alehinia analyyseissä maailmanmestaruusottelussa. Maailmanmestaruusottelun jälkeen Alehin palasi Pariisiin, jossa hän antoi bolševismin vastaisia lausuntoja hänen kunniakseen järjestetyissä juhlissa. Alehin oli juonut sinä iltana runsaasti alkoholia ja todennäköisesti oletti bolševikkien vallan olevan vain väliaikaista. Jälkeenpäin Nikolai Krylenko, joka oli Neuvostoliiton shakkiliiton presidentti, julkaisi virallisen muistion, jossa hän sanoi, että Alehinia tulisi pitää Neuvostoliiton vihollisena. Neuvostoliiton shakkiliitto katkaisi kaikki yhteydet Alehiniin aina 1930-luvun lopulle asti. Aleksei, Alehinin vanhempi veli, sanoutui julkisesti irti veljensä lausunnoista ja mielipiteistä oman julkisuuskuvansa takia. Aleksei Alehin murhattiin Venäjällä elokuussa 1939.

Vuonna 1928 Alehin ei osallistunut yhteenkään turnaukseen. Hän keskittyi vuoden 1927 New Yorkin turnauksen kirjaan sekä omien peliensä kokoelmaan, joka kattoi vuodet 1923–1927. Hän myös virkistäytyi matkustelemalla ympäri maailmaa.

Alehinin ensimmäinen turnaus maailmanmestarina oli Yhdysvaltain Bradley Beachin turnaus, jonka hän voitti vaikeuksitta. Samaan aikaan mainetta niittänyt venäläissyntyinen Jefim Bogoljubov lähetti Alehinille maailmanmestaruushaasteen. Yllättäen Alehin suostui haasteeseen, ja ottelu sovittiin alkavaksi syyskuussa 1929. Voittoon vaadittiin vähintään kuusi voittoa ja 15½ pistettä 30 pelistä. Ottelu pelattaisiin Saksan ja Alankomaiden seitsemässä eri kaupungissa. Alehin valmistautui otteluun pitämällä turnaustauon.

Alehin aloitti ottelun vahvasti valkeilla. Peli oli kuningatargambiittia, ja Bogoljubov käytti slaavilaista puolustusta. Alehin sai jatkossa vahvan hyökkäyksen, ja Bogoljubov joutui luovuttamaan jo 26. siirrossa. Seuraava peli päättyi tasan, vaikka Alehinilla oli koko ajan etua. Alehinilla oli eräässä vaiheessa jopa voittoasema, mutta hän ei saanut realisoitua etuaan. Myös kolmas peli päättyi tasan Alehinin pienoisesta edusta huolimatta. Bogoljubov yllätti neljännessä pelissä käyttämällä Alehinin heikon Nimzo-intialaisen puolustuksen avauskäsittelyn hyväkseen ja voitti pelin. Alehin voitti viidennen, Bogoljubov kuudennen ja Alehin taas seitsemännen pelin, jolloin tilanne oli 4–3 maailmanmestarin hyväksi. Seuraavista viidestä pelistä Alehin voitti kolme, ja kaksi päättyi tasan. Sen ansiosta Alehinilla oli jo vakuuttava 8–4-johto. Haastaja kuitenkin voitti kaksi seuraavaa peliä kaventaen tilanteen 8–6:een. 15. peli päättyi tasan. Alehin voitti kaksi seuraavaa peliä, joista toisessa Bogoljubov kokeili Grünfeldin puolustusta mustilla. Bogoljubov voitti taas 18. pelin, jossa Alehin käytti ranskalaista puolustusta. 19. pelin voitti taas Alehin vakuuttavalla loppupelisuorituksellaan. 20. pelissä nähtiin ensimmäistä kertaa espanjalaista peliä. Peli päättyi värikkäiden vaiheiden jälkeen tasan. Alehin voitti kaksi seuraavaa peliä vakuuttavasti ja tarvitsi voiton varmistamiseen enää puolitoista pistettä. Kaikki kolme seuraavaa peliä päättyivät tasan, ja Alehin oli säilyttänyt mestaruutensa tuloksella 11 voittoa, 5 häviötä ja 9 tasapeliä.

Bogoljubov sai uuden yrityksen viisi vuotta myöhemmin, sillä toisin kuin muilla huippupelaajilla, hänellä oli taloudellisia tukijoita. Voittoon vaadittiin taas vähintään kuusi voittoa ja pistejohto 30 pelin jälkeen. Ensimmäinen peli päättyi nolosti Bogoljuboville, sillä Alehin vaati tasapeliä asemassa, joka oli toistunut vasta kaksi kertaa. Ottelun tuomari oli Alehinin kanssa samaa mieltä, ja peli tuomittiin tasapeliksi, vaikka asema oli Bogoljubovin voitto. Alehin voitti toisen ja neljännen pelin, kolmas päättyi tasan. Pelit 5–7 päättyivät tasan. Kaikki seitsemän ensimmäistä peliä olivat olleet kuningatargambiittia. Kahdeksannessa pelissä Bogoljubov vaihtoi nimzo-intialaiseen puolustukseen, mutta ei saanut avauksesta mitään irti, joten peli päättyi tasan. Yhdeksännessä pelissä Alehin puolustautui menestyksekkäästi mustilla benoni-puolustuksella. Bogoljubov luovutti pelin 46. siirron kohdalla. Tämän jälkeen Bogoljubov ja Alehin voittivat molemmat yhden pelin. Tilanne oli 7–4 Alehinin hyväksi. Seuraavat ** peliä päättyivät tasan, minkä jälkeen Alehin voitti kaksi peliä peräkkäin. Toisessa peleistä Alehin avasi vaihteeksi e4-siirrolla, mikä oli yllätys Bogoljuboville. Seurasi taas kolme tasapeliä. Alehin tarvitsi enää kolme pistettä varmistaakseen voiton. Kuudesta seuraavasta pelistä kaksi päättyi tasan, ja molemmat pelaajat voittivat kaksi. Alehin varmisti siten voittonsa. Hän oli voittanut kahdeksan peliä, hävinnyt kolme ja peräti 15 oli päättynyt tasan.

Maailmanmestari ollessaan Alehin hallitsi kilpashakkia aina 1930-puoliväliin asti. Alehin palasi nuorempana pelaamaansa rohkeaan hyökkäystyyliin. Hänen tärkeimpiin turnauksiinsa kuuluvat San Remon turnaus vuonna 1930, jossa hän ei hävinnyt peliäkään ja voitti seuraavana tulleen Aron Nimzowitschin kolmella ja puolella pisteellä, sekä vuoden 1931 turnaus Bledissä, taas ilman tappioita ja viisi ja puoli pistettä Jefim Bogoljubovia edellä. Vuonna 1932 Alehin voitti totuttuun tyyliin Lontoon turnauksen helmikuussa ja Bernin turnauksen heinäkuussa. Alehin voitti suurimman osan turnauksistaan helposti. Ensimmäinen turnaus, jossa hän menestyi heikommin, oli Hastingsin turnaus vuosina 1933–1934, ja hän jakoi toisen sijan puoli pistettä voittajaa perässä. Alehin voitti Rafael Cintronin helposti näytösottelussa San Juanissa vuonna 1933 neljällä voitolla, mutta joutui tyytymään tasapeliin Ossip Bernsteinia vastaan Pariisissa. Vuonna 1934 Alehin teki yhden parhaista suorituksistaan voittaessaan Zürichin turnauksen. Alehin voitti turnauksessa entisen maailmanmestarin Emanuel Laskerin ainoan kerran elämäsään.

Alehin pelasi 1930–1935 neljä kertaa shakkiolympialaisissa Ranskan kärkipöydällä. Hän voitti kisoista monia palkintoja: ensimmäinen nerokkuuspalkinto Hampurissa 1930, kultamitali kärkipöydältä Prahasta 1931 ja Folkestonesta 1933 sekä hopeamitali Varsovasta 1935. Alehinin tappio latvialaiselle mestarille Hermanis Matisonsille Prahassa 1931 oli hänen ensimmäinen tappionsa vakassa** pelissä sitten maailmanmestaruusottelun.

1930-luvun alussa Alehin matkusteli ympäri maailmaa antaen simultaaniesityksiä paikoissa, joihin kuuluvat muun muassa Havaiji, Tokio, Manila ja Singapore, Shanghai, Hongkong ja Alankomaiden Itä-Intia. Heinäkuussa 1933 Alehin pelasi Chicagossa sokkona samanaikaisesti kolmeakymmentäkahta pelaajaa vastaan. Hän voitti yhdeksäntoista peliä, hävisi neljä ja yhdeksän päättyi tasan. Alehin rikkoi samalla edellisen sokkosimultaanin ennätyksen vastustajien määrässä.

Vuonna 1933 Alehin meni neljättä kertaa naimisiin. Alehinin uusi vaimo Grace Wishaar oli häntä kuusitoista vuotta vanhempi. Hän oli amerikkalaissyntyinen ja brittiläisen teenkasvattajan leski. Wishaar harrasti shakinpeluuta ja miniatyyrimaalausta. Wishaar säilytti Britannian kansalaisuutensa loppuun saakka ja oli Alehinin vaimo aina tämän kuolemaan asti.

Tittelin menetys (1935–1937)

Vuonna 1933 Alehin oli lähettänyt saksalaiselle Max Euwelle kirjeen, jossa hän haastoi Euwen kymmenen peliä kestävään otteluun. Pelipaikaksi hän esitti valtamerilaivaa, joka liikennöi Alankomaiden ja Alankomaiden Itä-Intian väliä. Alehin oli valmis asettamaan mestaruutensa panokseksi. Oli ennenkuulumatonta, että maailmanmestari esitti haasteen. Lisäksi ottelun lyhyys hämmästytti yleisöä. Euwe vastasi Alehinin haasteeseen viivyttelyjen jälkeen. Euwe halusi kuitenkin vakavan ottelun ja ehdotti, että ottelu kestäisi 30 peliä. Voittoon vaadittaisiin vähintään kuusi voittoa ja pistejohto 30 pelin jälkeen. Ottelupaikaksi järjestettiin useita Alankomaiden kaupunkeja, ja Alehinin matkustus- ja oleskelukustannukset korvattaisiin täysin. Alehin hyväksyi ehdot heti.

Maailmanmestaruusottelu alkoi 3. lokakuuta 1935 Zandvoortissa, Alankomaissa. Alehin pääsi kuten tavallista johtoon heti ensimmäisessä pelissä. Mustilla pelannut Euwe joutui luovuttamaan Alehinin 30. siirron jälkeen. Toisessa pelissä Alehin käytti Grünfeldin puolustusta. Molemmat sortuivat virheisiin, mutta Euwe saavutti paremman aseman ja tasoitti ottelun. Kolmannessa pelissä Euwe koetti yllättää Alehinin käyttämällä ranskalaista puolustusta, jota hän ei ollut käyttänyt aikaisemmin. Alehin tunsi kuitenkin avauksen loistavasti ja pelasi harvinaista muunnelmaa, jolloin Euwe joutui vaikeuksiin ja hävisi pelin. Neljännessä pelissä Alehin käytti taas Grünfeldin puolustusta. Hän oli löytänyt aikaisempaan pelitapaansa parannuksen ja yllätti Euwen täysin. Euwe pelasi epätarkasti, ja Alehin voitti pelin. Viides peli päättyi tasan molempien pelattua varovaisesti. Kuudennessa pelissä Alehin pelasi slaavilaista puolustusta, ja peli keskeytettiin tilanteessa, joka näytti Alehinin selvältä voitolta. Euwe onnistui kuitenkin asettamaan ansan, johon maailmanmestari meni. Tämän seurauksena peli päättyi tasan. Alehin voitti seitsemännen pelin ja siirtyi jo kolmen pisteen johtoon. Euwe kuitenkin kavensi tilanteen seuraavassa pelissä, minkä jälkeen Alehin voitti taas. Kymmenennessä pelissä Euwe voitti taas, ja tilanne oli 6–4 Alehinin hyväksi. Yhdestoista peli päättyi tasan, minkä jälkeen Euwe voitti otettuaan Alehinin epäkorrektin upseerinuhrauksen vastaan. 13. peli oli ensimmäistä kertaa espanjalaista, mutta se päättyi terävästä pelistä huolimatta tasan. 14. pelissä Euwe tasoitti ottelun Alehinin heikon avauskäsittelyn seurauksena. Ottelu jatkui tasapelillä Alehinin puolustautuessa tarkasti vaikeassa tilanteessa. Seuraavassa pelissä Alehin meni taas johtoon Euwen pelattua vaikean loppupelin heikosti. Ottelu jatkui kahdella nopealla tasapelillä, minkä jälkeen Alehin karkasi jo kahden pisteen johtoon. Euwe kuitenkin tasoitti heti tilanteen voittamalla kaksi seuraavaa peliä. Kolme seuraavaa peliä päättyivät tasan, vaikka Alehinilla oli niistä viimeisessä voittoasema. Hän kuitenkin pelasi sotilasloppupelin virheellisesti, ja Euwe pääsi tasapeliin. Ottelu oli nyt 24 pelin jälkeen tasan 12–12. Seuraavissa peleissä Euwe kuitenkin yllätti kaikki. Hän voitti kaksi seuraavaa peliä. Alehin ei pystynyt enää tavoittamaan haastajaa, ja Euwe nousi lopulta mestariksi 15. tammikuuta 1936. Hän voitti yhteensä yhdeksän peliä, hävisi kahdeksan ja kolmetoista päättyi tasan. Maailmanmestaruusottelu oli samalla ensimmäinen, jossa pelaajat saivat käyttää avustajia. Alehinin apuna oli Salo Landau, ja Euwea auttoi Geza Maroczy. Tappio oli suuri pettymys Alehinille, ja on väitetty, että se olisi vaikuttanut hänen alkoholiongelmaansa. Flohr, joka myös avusti Euwea ottelun aikana, oli sitä mieltä, että liiallinen itseluottamus tuotti Alehinille enemmän ongelmia kuin alkoholi. Alehin olikin sanonut ennen ottelua, että voittaa sen helposti. Myöhemmät maailmanmestarit Vasili Smyslov, Boris Spassky, Anatoli Karpov ja Garri Kasparov ovat analysoineet ottelua ja tulleet siihen tulokseen, että Euwe ansaitsi voittonsa ja että pelin taso oli maailmanmestaruusottelun tasoista.

Maailmanmestaruusottelun jälkeisen puolentoista vuoden aikana Alehin otteli useissa turnauksissa, mutta vaihtelevin tuloksin. Hän oli myös ryhtynyt terveyskuurille: hän laihtui yli 10 kiloa, lopetti tupakanpolton ja ryhtyi absolutistiksi. Alehin sai pian ottelun jälkeen kutsun lokakuun vallankumouksen kunniaksi järjestettyyn shakkiturnaukseen mutta kieltäytyi tarjouksesta. Alehin jakoi ensimmäisen sijan Paul Keresin kanssa Bad Nauheimissa toukokuussa 1936 ja tuli toiseksi Salo Flohrin jälkeen kesäkuussa Poděbradyssa. Lokakuussa Alehin sijoittui vasta kuudenneksi Nottinghamin vahvassa turnauksessa ja jakoi ensimmäisen sijan Salo Landaun kanssa Amsterdamissa neljän pelaajan turnauksessa. Vuodenvaihteessa Alehin osallistui Hastingsin turnaukseen, jonka hän voitti. Hän voitti myös Nizzan neljän pelaajan turnauksen maaliskuussa 1937 ja oli kolmas Margatessa Keresin ja Finen jälkeen. Kesä-heinäkuussa Alehin osallistui Ķemerissä 18 pelaajan turnaukseen, jossa hän sijoittui neljänneksi tasoissa Keresin kanssa Flohrin, Reševskin ja Vladimir Petrovsin jälkeen. Hän sijoittui jaetulle toiselle sijalle heinäkuussa Bad Nauheimin neljän pelaajan turnauksessa. Alehin kohtasi Euwen kaikkiaan kolmessa turnauksessa, joissa kaikissa hän sijoittui uutta maailmanmestaria heikommin.

Maailmanmestari, toinen kausi (1937–1946)

1937–1939

Alehin oli varmistellut asemaansa maailmanmestarina. Euwen kanssa tehdyssä ottelusopimuksessa mainittiin, että Alehinilla on mahdollisen tappion jälkeen oikeus uusintaotteluun. Alehin haastoikin Euwen melkein heti edellisen ottelun jälkeen. Ottelu pidettiin taas Alankomaissa vuonna 1937 lokakuusta joulukuuhun. Euwea avusti ottelussa Reuben Fine ja Alehinia Erich Eliskases. Otteluvoittoon vaadittiin taas vähintään 15½ pistettä ja kuusi voittoa 30 ottelusta. Ottelu alkoi 5. lokakuuta 1937 Haagissa.

Euwe sai arvonnassa ensimmäiseen peliin valkeat ja pelasi slaavilaisessa puolustuksessa uutuuden, joka antoi hänelle asemaedun. Euwe voitti pelin lopulta 50. siirrossa. Toinenkin peli oli slaavilaista, mutta tällä kertaa Alehin osoittautui vahvemmaksi. Kaksi seuraavaa peliä päättyivät tasan. Euwe voitti viidennen pelin Alehinin yritettyä pelata vastaanotettua kuningatargambiittia liian terävästi. Kuudennessa pelissä Alehin tarjosi Euwelle upseeria heti avausvaiheessa. Euwe tutki asemaa melkein tunnin ja hylkäsi lopulta uhrauksen. Hänen siirtonsa kuitenkin vain hävisi sotilaan, ja Alehin sommitteli lopulta voiton Euwesta. Alehin pääsi hyvään vireeseen ja voitti kaksi seuraavaa peliä, mitä seurasi yksi tasapeli. Alehin voitti taas kymmenennen pelin, ja seurasi kaksi tasapeliä. Tilanne oli 7½-4½ Alehinin hyväksi. Kahdesta seuraavasta pelistä molemmat voittivat yhden. 15. ja 16. peli päättyivät taas tasan. Seitsemännentoista pelin Euwe voitti jälleen hienosti pelatessaan slaavilaista valkeilla. Ottelu jatkui kolmella tasapelillä, minkä jälkeen seurasi maailmanmestarin romahdus. Viidestä seuraavasta pelistä Euwe hävisi neljä, yhdestä hän sai taisteltua tasapelin. Alehin voitti siten maailmanmestaruuden takaisin kymmenellä voitolla, neljällä tappiolla ja yhdellätoista tasapelillä. Loput viisi peliä, joilla ei enää ollut merkitystä ottelun lopputuloksen kannalta, pelattiin näytösotteluna. Euwe voitti pienoisottelun tuloksella 3–2. Reuben Fine piti Euwen romahduksen syynä hänen jännittyneisyyttään, joka saattoi johtua Euwen yrityksistä vaikuttaa rauhallisemmalta kuin hän todellisuudessa oli. Ottelu jäi Alehinin viimeiseksi maailmanmestaruusotteluksi, ja Alehin oli maailmanmestari kuolemaansa saakka.

Vuosi 1938 alkoi hyvin Alehinille, joka osallistui mestarina taas ahkerasti turnauksiin. Hän voitti alkuvuodesta Montevideon turnauksen. Alehin jatkoi hyvää virettään voittamalla vielä isomman Margatessa järjestetyn turnauksen sekä jakamalla voiton Sir George Alan Thomasin kanssa Plymouthissa. Marraskuussa Alehin sijoittui Alankomaissa järjestetyssä kahdeksan huippupelaajan AVRO-turnauksessa vasta jaetuille 4.–6. sijalle Euwen ja Reshevskyn kanssa jääden Keresin, Finen ja Botvinnikin taakse, mutta voittaen kuitenkin Capablancan ja Flohrin. Turnaus pelattiin useassa kaupungissa muutama päivä kerrallaan, minkä on arveltu johtaneen nuorten pelaajien menestykseen vanhempien kustannuksella.

Kolmannelle sijalle yltänyt Botvinnik haastoi heti turnauksen jälkeen Alehinin maailmanmestaruusotteluun. Pelaajat sopivat kymmenen tuhannen dollarin rahasummasta, josta kaksi kolmasosaa menisi voittajalle. Pelipaikaksi sovittiin Moskova, jonne Alehin kutsuttaisiin kolme kuukautta aikaisemmin, jotta hän voisi valmistautua otteluun pelaamalla turnauksissa. Muut yksityiskohdat jäivät vielä auki, kun toinen maailmansota syttyi ja keskeytti neuvottelut. Neuvotteluja jatkettiin sodan jälkeen.

Myös turnauksen voittanut Paul Keres haastoi Alehinin mestaruusotteluun. Neuvottelut edistyivät hyvin, kunnes keskeytyivät sodan takia. Sodan aikana Keresin kotimaan Viron valloitti ensin Neuvostoliitto, minkä jälkeen Saksa ja taas Neuvostoliitto. Sodan lopussa Keres olisi halunnut jatkaa neuvotteluja, mutta Neuvostoliiton hallitus kielsi tämän väittäen Keresin tehneen yhteistyötä saksalaisten kanssa Viron miehityksen aikana.

Alehin oli edustamassa Ranskaa vuoden 1939 shakkiolympialaisissa Buenos Airesissa, kun toinen maailmansota puhkesi Euroopassa. Kaikkien joukkueiden kapteenit, joihin myös Alehin kuului, kokoontuivat Argentiinan shakkiliiton johdolla ja päättivät jatkaa silti olympialaisia. Alehin päätti heti kieltäytyä pelaamasta Saksan edustajia vastaan, ja niinpä Ranska ei otellut olympialaisissa Saksaa vastaan. Tulokseksi pelistä merkittiin 2–2. Myös muutama muu ottelu jäi pelaamatta. Alehin voitti henkilökohtaisen hopeamitalin suorituksestaan (yhdeksän voittoa ja seitsemän tasapeliä ilman tappioita), ja Capablanca sai kultaa. Olympialaisten voittajamaaksi nousi juuri Saksa, mikä harmitti etenkin Alehinia. Pian olympialaisten jälkeen Alehin osallistui turnauksiin Etelä-Amerikassa. Hän voitti turnaukset Montevideossa ja Caracasissa murskaluvuin ja voitti molemmissa jokaisen pelinsä.

Toinen maailmansota (1939–1945)

Toisin kuin useimmat muut osanottajat, Alehin palasi olympialaisten jälkeen Eurooppaan. Hän matkusti sinne tammikuussa 1940 ja lyhyen Portugalin visiitin jälkeen ilmoittautui Ranskan armeijaan virkamieheksi. Hyvän kielitaitonsa ansiosta Alehin toimi Ranskan tiedustelupalvelussa tulkkina.

Ranskan antauduttua toisessa maailmansodassa (kesäkuussa 1940) Alehin siirtyi ensin miehittämättömälle vyöhykkeelle ja sieltä edelleen Marseilleen. Hän yritti matkustaa Amerikkaan Lissabonin kautta ja anoi viisumia Yhdysvaltoihin. Lokakuussa hän haki lupaa matkustaa Kuubaan pelatakseen Capablancan kanssa, mutta Alehinille ei myönnetty viisumia. Suojellakseen vaimoaan, joka oli amerikanjuutalainen, sekä Ranskassa olevia omistuksiaan, joihin kuului muun muassa linna Saint Aubin-le-Caufessa, Alehin päätti tehdä yhteistyötä natsien kanssa. Tammikuusta 1941 alkaen Pariser Zeitung -lehdessä ilmestyi Alehinin nimellä kirjoituksia, joista osa oli hyvin antisemitistisiä. Kirjoitukset ovat myöhemmin herättäneet paljon huomiota ja kysymyksiä. Alehin osallistui shakkiturnauksiin Münchenissä, Salzburgissa, Krakovassa, Varsovassa ja Prahassa. Turnaukset organisoi Ehrhardt Post, joka oli natsien hallinnassa olevan Grossdeutscher Schachbund -järjestön (suom. Suur-Saksan shakkiliitto) puheenjohtaja. Paul Keres, Jefim Bogoljubov, Gösta Stoltz sekä useat muut vahvat shakkimestarit pelasivat myös samoissa turnauksissa. Vuonna 1941 Alehin jakoi toisen ja kolmannen sijan Erik Lundinin kanssa Münchenissä ja ensimmäisen sijan Paul Felix Schmidtin kanssa Krakovassa ja Varsovassa järjestetyssä turnauksessa sekä voitti joulukuussa Madridin turnauksen. Samana vuonna hän myös voitti pienoisottelussa Lopez Esnaolan. Seuraavana vuonna Alehin voitti turnaukset Salzburgissa ja Münchenissä. Natsit kutsuivat Münchenin turnausta Europameisterschaftiksi (suom. Euroopan mestaruusturnaus). Myöhemmin samana vuonna Alehin voitti Varsovan, Lublinin ja Krakovan turnauksen sekä jakoi ensimmäisen sijan Klaus Jungen kanssa Prahassa Oldrich Durasin muistoturnauksessa. Vuonna 1943 Alehin otteli pienoisottelun tasan Bogoljubovia vastaan Varsovassa ja voitti hänet kuukautta myöhemmin turnauksessa Prahassa. Hän sijoittui ensimmäiseksi Paul Keresin kanssa Salzburgissa kesäkuussa järjestetyssä turnauksessa. Alehin tarjosi Keresille mahdollisuutta maailmanmestaruusotteluun, mutta Keres ei suostunut pelaamaan.

Vuoden 1943 lopulla Alehin oli pysyvästi Espanjassa ja Portugalissa Saksan edustajana shakkitapahtumissa. Sen ansiosta hänen onnistui välttää Neuvostoliiton tuleva eteneminen Itä-Euroopassa. Alehin voitti vuonna 1944 täpärästi ottelun Ramón Rey Ardidia vastaan huhtikuussa Zaragozassa sekä heinäkuussa Gijónissa. Seuraavana vuonna hän voitti turnauksen Madridissa ja jakoi toisen sijan Gijónissa Antonio Medinan kanssa turnauksessa, jonka voitti Antonio Rico. Alehin voitti elokuussa Sabadellin turnauksen ja jakoi voiton Almeriassa. Hän voitti myösMelillassa ja tuli toiseksi Francisco Lupin jälkeen Caceresin turnauksessa vielä samana vuonna. Alehin pelasi viimeisen ottelunsa Estorilissa lähellä Lissabonia Lupia vastaan. Alehin voitti kaksi peliä, hävisi yhden ja pelasi yhden tasan.

Alehin oli kiinnostunut myös shakin lapsineron Arturo Pomarin kehityksestä ja omisti tälle kaksi viimeistä osaa kirjastaan ¡Legado!. He pelasivat vastakkain Gijónissa 1944, jolloin kahdentoista vuoden ikäinen Pomar saavutti Alehinista kunnioitettavan tasapelin.

Viimeiset vuodet

Toisen maailmansodan jälkeen Alehinia ei enää natsikytköksiensä takia kutsuttu shakkiturnauksiin Pyreneiden niemimaan ulkopuolelle. Hänen alkuperäinen kutsunsa Lontooseen vuoden 1946 turnaukseen peruttiin, kun muut osallistujat vastustivat Alehinin osallistumista. Viimeiset kuukautensa Alehin asui Estorilissa Portugalissa. Hän oleskeli hotellissaan yksinään masentuneena. Helmikuun alussa Alehin sai Botvinnikilta haasteen maailmanmestaruusotteluun, mikä piristi häntä. Alehin alkoi valmistautua otteluun, hän muun muassa kehitti uusia muunnelmia Botvinnikin suosimaa ranskalaista puolustusta vastaan. Ottelua ei kuitenkaan ehditty järjestää.

Alehin kuoli hotellihuoneessaan 24. maaliskuuta 1946 Estorilissa suunnitellessaan maailmanmestaruusottelua Botvinnikia vastaan. Alehin kärsi pitkälle edenneestä maksakirroosista ja pohjukaissuolen tulehduksesta. Kuolinhetken olosuhteet ovat vieläkin kiistanalaisia. Tarjoilija löysi Alehinin kuolleena aterian äärellä viedessään hänelle aamiaista. Tarjoilijan mukaan Alehin ei ollut koskenutkaan ruokaan, vaikkakin oli laittanut jo lautasliinan kaulaansa. Kuolleesta Alehinista otetun kuvan mukaiset olosuhteet poikkeavat tarjoilijan tarinasta, mikä on yksi syy monille salaliittoteorioille. Yleensä kuoleman on arveltu johtuneen sydänkohtauksesta, mutta Chess Life -lehden kirjeen mukaan ruumiinavauksessa todettiin, että kuolema johtui tukehtumisesta lihaan. Lihaan tukehtuminen olisi taas ristiriidassa tarjoilijan tarinan kanssa. Joidenkin arvelujen mukaan Alehinin olisi murhannut Ranskan hallituksen salainen murharyhmä. Syynä olisi ollut Alehinin yhteistyö natsien kanssa. Myös itsemurhaa on arveltu kuolinsyyksi, sillä tutkimuksen Alehinin toimista toisen maailmansodan aikana oli määrä valmistua Alehinin kuolemaa seuraavana päivänä. Alehinia ei haudattu kolmeen viikkoon, mutta vihdoin Portugalin shakkiliitto järjesti Alehinin ruumiin hautakammioon paikalliselle hautausmaalle. Vuonna 1956 FIDE järjesti jäännösten siirtämisen pariisilaiselle hautausmaalle, jossa ne ovat nykyäänkin.

Henkilökuva

Alehin oli naimisissa tai avoliitossa yhteensä neljä kertaa. Kaikki Alehinin vaimot olivat häntä vanhempia. Alehin oli saanut venäläisen paronittaren Anna von Sewerginin kanssa vuonna 1913 tyttären, joka sai nimekseen Valentina. He menivät naimisiin 1920 laillistaakseen aviottoman tyttärensä. Pari kuitenkin erosi pian muun muassa sota-ajan ja poliittisten muutosten tuomien vaikeuksien takia. Toisen vaimonsa Alehin tapasi toimiessaan sveitsiläisen kirjailija Annaliese Rüeggin tulkkina. He menivät kihloihin 25. joulukuuta 1920 ja naimisiin seuraavan vuoden maaliskuussa. Rüegg oli Alehinia 13 vuotta vanhempi. Alehin sai kesällä 1921 luvan lähteä vaimonsa kanssa länteen. Matkalla Alehin jätti vaimonsa Pariisiin ja meni itse Berliiniin. Alehin tapasi tanssiaisissa hieman ennen Capablancan kanssa pelaamaansa maailmanmestaruusottelua Venäjän armeijan kenraalin lesken Nadezhda Semjonovan. He asuivat yhdessä mutta eivät menneet naimisiin. Alehin ja Semjonova erosivat 1930-luvun alkupuolella. Vuonna 1933 Alehin meni jo kolmatta kertaa naimisiin. Tällä kertaa Alehinin vaimoksi tuli häntä kuusitoista vuotta vanhempi englantilainen Grace Freeman Wishaar. Wishaar oli varakkaan englantilaisen teeviljelijän leski. Hän oli myös shakinpelaaja vaikkakaan ei pelannut ammatikseen. Pari tutustui, kun Wishaar pyysi Alehinilta omistuskirjoituksen yhteen tämän kirjaan.

Alehinilla oli lemmikkinä siamilaiskissa, jolle hän oli antanut nimeksi Shakki. Hän otti Shakin usein mukaan turnauksiin, sillä hän uskoi sen tuovan onnea. Hän pelasi usein päällään villapaita, jossa oli hänen kissansa kuva. Alehin oli muutenkin hyvin taikauskoinen, ja peliä edeltävät tottumukset olivat hänelle hyvin tärkeitä.

Alehinin perheessä käytettiin jo hänen lapsuudessaan paljon alkoholia. Alehinin äiti oli juonut itsensä kuoliaaksi vuonna 1913, ja myös Alehinista tuli alkoholisti. Alehinin alkoholinkäyttö oli aina runsasta, mutta 1930-luvulla siitä tuli ongelma. Hän joi useissa turnauksissa ja saapui peleihin usein krapulassa tai humalassa. Myös Alehinin kolmas vaimo Wishaar oli alkoholisti. Selvimmin Alehinin alkoholiongelma näkyi hänen ensimmäisessä maailmanmestaruusottelussaan Euwea vastaan. Hän saapui useisiin peleihin alkoholin vaikutuksen alaisena, sillä hänen ottelun aikaisessa hotellissaan oli maailmanmestarille ilmainen alkoholitarjoilu. Toista maailmanmestaruusottelua varten Alehin oli ruvennut absolutistiksi. Voitettuaan ottelun Alehin sai Hollannin raittiusyhdistykseltä lahjaksi lahjakorin, joka sisälsi paikallisia maitotuotteita. Alehin jatkoi kuitenkin alkoholin juomista ottelun jälkeen aina kuolemaansa asti, mikä oli osasyy hänen pitkälle edenneeseen maksakirroosiinsa.

Alehin tupakoi vaihtelevasti. Pahimpina aikoina hän poltti viisi askia päivässä.

Alehin oli kristitty muttei uskonnollinen.

Pelivahvuus ja -tyyli

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Réti-Alehin, Baden-Baden 1925
Tämä on yksi Alehinin kuuluisimmista ja monimutkaisimmista voitoista. 31...Re4 voittaa valkean ratsun b7:ssä kahdessatoista siirrossa.

Eri tilastointijärjestelmien mukaan Alehinin sijoitus vaihtelee suuresti suhteessa muihin pelaajiin. Warriors of the Mindin mukaan Alehin on vasta sijalla 18 kaikkien aikojen pelaajalistalla. Chessmetrics-sivustolla Alehin on sijoilla neljä–kahdeksan sen mukaan, kuinka pitkällä ajanjaksolla vertailu toteutetaan. Sivuston mukaan Alehinin vahvuus oli korkeimmillaan hieman suurempi kuin Laskerilla tai Capablancalla, mutta hieman heikompi kuin Botvinnikilla. Chessmetrics-sivuston luoja Jeff Sonas sijoittaa Alehinin kaikkien aikojen kuudenneksi parhaaksi pelaajaksi vertaillessaan eri aikojen shakinpelaajia. Hän myös arvioi Alehinin voiton San Remon turnauksessa 1930 olleen kuudenneksi paras suoritus kaikissa turnauksissa kautta aikojen. Kirjassaan The Rating of Chessplayers, Past and Present vuodelta 1978 Arpad Elo arvioi pelaajien vahvuutta heidän uransa viiden parhaan vuoden mukaan. Hän arvioi, että Alehin oli viidenneksi paras niistä pelaajista, joita hän tutki. Capablanca, Botvinnik, Lasker ja Tal olivat neljä parasta, Morphy ja Alehin jakoivat viidennen sijan.

Alehinin huippuvuodet sijoittuivat 1930-luvun alkuun, jolloin hän voitti melkein jokaisen turnauksen, johon osallistui, usein vielä suurella erolla seuraavaan pelaajaan. Myöhemmin Alehin ei menestynyt yhtä hyvin, eikä hän voittanut enää yhtään suurta turnausta vuoden 1934 jälkeen. Alehinin voitettua maailmanmestaruuden takaisin vuonna 1937 hänellä olisi ollut useita varteenotettavia haastajia, mutta maailmanmestaruusottelua ei järjestetty.

Alehin oli yksi parhaista hyökkäyspelaajista ja pystyi näennäisesti tuottamaan halutessaan voittavia sommitelmia. Hänet erotti muista pelaajista kyky nähdä hyökkäykseen riittävä potentiaali ja valmistella hyökkäystä vastustajan huomaamatta. Richard Réti sanoi Alehinista: "Hän voittaa vastustajansa analysoimalla yksinkertaisia ja harmittoman näköisiä siirtosarjoja nähdäkseen, mitä asemaan voi olla kätkettynä. Mestaritaktikko Rudolf Spielmann, joka pelasi monia nerokkaita pelejä, sanoi että "kyky luoda tilanteita, joissa nerokkaat sommitelmat olivat mahdollisia, oli shakissa Alehinin paras ase". Max Euwen mukaan Alehin oli runoilija, joka luo taideteoksen asiasta, josta kukaan muu tuskin edes lähettäisi kotiin postikorttia. John Nunn kommentoi Alehinia sanoen, että "Alehinilla oli harvinainen ominaisuus aiheuttaa vastustajalle hankaluuksia ottamatta itse tarpeettomia riskejä. Edward Winter on sanonut Alehinia "monimutkaisten asemien ylivertaiseksi neroksi". Jotkin Alehinin sommitelmista ovat niin monimutkaisia, että nykyisetkin mestarit ovat hukassa analysoidessaan niitä. Vladimir Kramnikin mukaan Alehin oli työnarkomaani, jolla oli strategista lahjakkuutta, ja ensimmäinen pelaaja, jolla oli tietoinen tuntuma shakin dynamiikkaan. Jo Lasker oli ymmärtänyt dynamiikan tärkeyden, mutta se ei samalla tavalla muodostanut hänen pelinsä perustaa. Alehin kutoi verkkoaan ensimmäisestä siirrosta alkaen, hyökkäsi ja painosti vastustajaansa dynaamisin keinoin. Hän loi vastustajalle jatkuvasti uusia ongelmia etsimättä pitkäaikaista etua pelissä.

Shakin maailmanmestari Garri Kasparov sanoi Alehinin pelaamisen perustuvan luotettaville asemallisille perusteille ja Harry Golombek meni vielä pidemmälle sanoessaan, että "Alehin on kaikkein monipuolisin shakkineroista, sillä hän oli kuin kotonaan jokaisessa pelityylissä ja kaikissa pelin vaiheissa". Reuben Fine, joka 1930-luvulla oli vakavasti otettava maailmanmestaruuden tavoittelija, kirjoitti myöhemmin, että Alehinin parhaiden pelien kokoelma oli yksi kolmesta parhaasta hänen tuntemastaan kokoelmasta. Alehin teki samalla tavalla vaikutuksen myös Harry Golombekiin.

Alehinilla on peleissään suurempi voittoprosentti kuin kenelläkään muulla maailmanmestarilla, ja hänen tasapeliprosenttinsa on keskiarvoa. Alehin halusi melkein pakkomielteisesti voittaa kaikissa peleissä. Kun Fine voitti Alehinin rennoissa peleissä 1933, Alehin vaati heti ottelua pienestä panoksesta. Alehin pelasi myös pöytätennistä intohimoisesti, tosin huonosti. Hävittyään hän usein rikkoi pallon.

Bobby Fischer nosti artikkelissaan vuonna 1964 Alehinin yhdeksi kaikkien aikojen kymmenestä parhaasta shakinpelaajasta. Fischer, joka oli tunnettu peliensä selkeydestä, kirjoitti Alehinista seuraavasti: "Alehin ei ole koskaan ollut sankarini, enkä ole välittänyt hänen pelityylistään. Siinä ei ole mitään raikasta; se toimi hänelle, mutta tuskin toimisi kenellekään muulle. Hän loi mahtavia konsepteja, täynnä upeita ja aiemmin esittämättömiä ideoita - - Hänellä oli hyvä mielikuvitus; hän pystyi näkemään tilanteen syvemmin kuin yksikään muu pelaaja shakin historiassa. - - Alehin löysi parhaat hetkensä kaikkien monimutkaisimmista tilanteista.

Alehinin tyylillä oli syvällinen vaikutus Garri Kasparoviin, joka sanoi: "Aleksandr Alehin oli suurin nero niiden joukossa, jotka yhä vaikuttavat minuun. Pidän hänen laajasta tietämyksestään, hänen asenteestaan peliin, hänen shakki-ideoistaan. Olen varma, että tulevaisuus kuuluu Alehinin shakille."

Vaikutus

Alehinin luoma loppupelitehtävä

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Valkea alkaa ja voittaa.

Alehinin mukaan on nimetty useita shakkiavauksia ja muunnelmia. Tunnetuimpia lienevät Alehinin puolustus (1.e4 Rf6) ja Albin–Chatard–Alehin-hyökkäys ranskalaisessa puolustuksessa. Alehinin muunnelmia on muun muassa wieniläisessä pelissä, espanjalaisen pelin vaihtomuunnelmassa, ranskalaisen puolustuksen winawerin muunnelmassa, sisilialaisen puolustuksen lohikäärmemuunnelmassa, hyväksytyssä kuningatargambiitissa, slaavilaisessa puolustuksessa, katalonialaisessa avauksessa sekä hollantilaisessa puolustuksessa, jossa on peräti kolme Alehinin nimeä kantavaa muunnelmaa.

Alehin laati myös muutamia loppupelitehtäviä. Yksi niistä on oikealla. Ratkaisu: 1.g5! Kc6 2.Ke5 Kd7 3.Kd5! (3.Kf6? Kxd6 4.Kxf7 Ke5) 3. ...Kd8 4.Kc6 ja valkea voittaa.

Alehin kirjoitti yli kaksikymmentä kirjaa shakista. Suurin osa kirjoista sisälsi suurten turnausten pelejä Alehinin kommentoimana. Hän myös kokosi parhaat pelinsä vuosilta 1908–1937 yhteen kirjaan. Toisin kuin Wilhelm Steinitz, Emanuel Lasker, José Raúl Capablanca ja Max Euwe, Alehin ei kirjoittanut kirjoja, joissa olisi kertonut peli-ideoitaan, tai oppaita aloittelijoille. Alehinin kirjat on tarkoitettu pikemmin ammattilaisille kuin aloittelijoille: ne sisältävät kriittiseen sävyyn kirjoitettuja pitkiä analyysejä muunnelmista.

Esitettyään antibolševistisia lausuntoja vuonna 1928 Alehin oli julistettu Neuvostoliiton viholliseksi, mutta suhtautuminen häneen Neuvostoliitossa muuttui hänen kuolemansa jälkeen. Alehinia alettiin arvostaa enemmän, ja häneen viitattiin yhtenä neuvostoshakin koulukunnan perustajista. Aleksandr Kotovin tutkimukset Alehinin urasta ja peleistä huipentuivat lopulta elämäkertaan sekä useisiin Alehinin muistoturnauksiin Venäjällä. Ensimmäinen niistä pidettiin Moskovassa 1956, ja sen voittivat Mihail Botvinnik ja Vasili Smyslov. Kirjassaan The Soviet School of Chess Kotov ja Judovitš omistivat kappaleen Alehinille ja kutsuivat häntä "Venäjän parhaaksi pelaajaksi" ja ylistivät hänen taitoaan ottaa aloite haltuun avauksissa. Botvinnik kirjoitti, että venäläinen shakki oppi Alehinin taisteluominaisuuksista, itsekritiikistä ja sommittelunäkemyksistä. Alehin oli kirjoittanut, että menestyminen shakissa vaati: "Ensinnäkin itsetietoisuutta, toisekseen, kunnollista tietoa vastustajan vahvuuksista ja heikkouksista – –"

Kritiikkiä ja kohua

Syytökset pelien parantelusta

	a	b	c	d	e	f	g	h
8									8
7									7
6									6
5									5
4									4
3									3
2									2
1									1
	a	b	c	d	e	f	g	h

Kuuluisa viiden kuningattaren peli. Alehinin mukaan valkea voittaa siirrolla 24.Th6!! (uhkaa 25.Dd8#) esimerkiksi jatkossa 24...Dxf1 25.Db4+ Db5 26.Dd8+ Ka6 27.Dea3 ja matti seuraa. Alehin oli kuitenkin ironisesti erehtynyt analyyseissään, sillä 24...Lg4+! 25.Dgxg4 Lxe3 26.Dxe3+ Dc5 ja valkealla ei ole voittavaa hyökkäystä.

Alehinia on jälkeenpäin syytetty peliensä "parantelusta", keksimisestä ja niiden julkaisemisesta useissa shakkilehdissä. Andy Soltis luettelee kirjassaan "Alehinin 15 parannusta". Tunnetuin esimerkki hänen paranteluistaan on peli Moskovassa 1915, jossa laudalla oli eräässä vaiheessa viisi kuningatarta. Aidossa pelissä Alehin, joka pelasi mustilla, voitti Grigorjevin turnauksessa, mutta yhdessä kirjoistaan Alehin esittää viiden kuningattaren muunnelman alkaen siirrosta, jonka hän itse alun perin hylkäsi pelatessaan mustilla. Alehinin versiossa valkea pelaaja voitti lopulta pelin, mutta hän ei sanonut, että peli olisi pelattu turnauksessa, eikä valkeaa pelaajaa, vaan ilmoitti vain sen olevan Moskovasta vuodelta 1915.

Shakkihistorioitsija Edward Winter tutki peliä, jonka Alehin väitetysti voitti viidessätoista siirrossa kuningattarenuhrauksella Sabadellissa vuonna 1945. Hän tutki pelistä otettuja valokuvia, jotka näyttävät pelaajat shakkilaudan ääressä pelin aikana. Nappuloiden asemaan kuvissa perustuen voidaan todeta, että peli ei voinut millään tavalla jatkua julkisuuteen tuodulla tavalla. Tämä herätti epäilyksiä julkistetun version aitoudesta. Ei ole kuitenkaan todisteita siitä, että Alehin itse olisi ollut 15-siirtoisen voiton alkuperäinen lähde.

Syytökset antisemitismistä

Alehin pelasi, kuten monet muutkin vahvat pelaajat, toisen maailmansodan aikana useissa Saksassa tai Saksan valloittamilla alueilla pidetyissä turnauksissa. Maaliskuussa 1941 julkaistiin useita artikkeleita Alehinin nimellä Pariser Zeitung -lehdessä. Lehti oli saksankielinen ja sitä julkaisivat Pariisin miehittäneet saksalaisjoukot. Artikkeleissa muun muassa sanottiin, että juutalaiset käyttivät hyvin shakkia hyväkseen, mutta eivät näyttäneet merkkejä taiteellisesta pelaamisesta. Artikkeleissa myös kuvattiin Aron Nimzowitschin ja Richard Rétin hypermoderneja teorioita halpana bluffina ja häpeilemättömänä julkisuuden tavoitteluna, jota enemmistö pseudointellektuaaleista anglo-juutalaisista mainostaa. Niissä myös kuvailtiin Alehinin vuoden 1937 ottelua Euwea vastaan riemuvoittona juutalaisesta salaliitosta. Alehinin huomioitiin myös antaneen lisää antisemitistisiä lausuntoja kahdessa espanjalaisessa lehdessä syksyllä 1941.

Lähes välittömästi Pariisin vapauttamisen jälkeen Alehin sanoi julkisesti, että hänen täytyi kirjoittaa kaksi shakkiartikkelia Pariser Zeitung -lehdelle, jotta saksalaiset olisivat myöntäneet hänelle viisumin pois maasta. Alehin sanoi saksalaisten kirjoittaneen hänen tieteelliset artikkelinsa täysin uudestaan ja tuoneen shakkiin rodullisen näkökulman. Alehin kielsi kirjoitukset myös avoimessa kirjeessä, jonka hän lähetti Lontoon 1946 turnauksen järjestäjille, sekä kuolemanjälkeisessä kirjassaan.

Muun muassa Ken Whyld on tutkinut artikkelien kirjoittajaa sekä niiden autenttisuutta, mutta ei ole saanut koottua ratkaisevaa todistusaineistoa asian suhteen. Shakkikirjailija Jacques Le Monnier väitti Europe Échecs -lehdessä, että vuonna 1958 hän näki osan Alehinin muistikirjoista ja löysi täsmälleen saman tekstin, mikä oli julkaistu Pariser Zeitungissa 18. maaliskuuta 1941. Kirjassaan 75 parties d’Alekhine vuodelta 1973 hän kuitenkin kirjoittaa, että ei saada koskaan tietää, kirjoittiko Alehin itse artikkelit vai manipuloitiinko niitä.

Brittiläinen shakkihistorioitsija Edward Winter huomauttaa, että artikkeleissaan Pariser Zeitung -lehdessä Alehin kirjoittaa väärin useiden kuuluisien shakkimestarien nimet, mikä voi kieliä väärennöksistä tai Alehinin yrityksistä viestittää, että hänet pakotettiin kirjoittamaan asioita, joihin hän ei usko. Virheet saattoivat silti olla vain virheitä, sillä Alehinin käsiala oli hyvin epäselvää. Artikkelit sisälsivät myös valheellisia väittämiä, kuten että Carl Schlechter tai Lionel Kieseritzky olisivat olleet juutalaisia, vaikka tosiasiassa he eivät olleet. Winter toteaa, että "vaikka, asiat ovat kuten ovat, on vaikeaa koota todistusaineistoa asiasta; vain artikkelien löytäminen hänen omalla käsialallaan selvittää asian lopullisesti." Ranskan nykyisen tekijänoikeuslain mukaan Alehinin muistivihkot muuttuvat public domainiksi, eli julkisiksi, vasta 1. joulukuuta 2017.

On olemassa todistusaineistoa siitä, että Alehin ei ollut antisemitistinen henkilökohtaisissa suhteissaan juutalaisiin. Vuoden 1919 kesäkuussa Tšeka pidätti Alehinin Odessassa ja tuomitsi hänet kuolemaan. Jakov Vilner, juutalainen shakkimestari, pelasti hänet lähettämällä sähkeen Ukrainan virkamiehille, jotka määräsivät salaista poliisia vapauttamaan Alehinin. Alehin käytti Charles Jaffén analyysejä maailmanmestaruusottelussaan Capablancaa vastaan. Jaffé oli juutalainen New Yorkissa asuva shakkimestari, jonka luona Alehin usein vieraili. Voitetun maailmanmestaruusottelun jälkeen Alehin vieraili myös New Yorkissa ja otteli Jaffén kanssa lyhyen ottelun ilman korvausta. Alehinin avustaja vuoden 1935 ottelusta Euwea vastaan oli hollanninjuutalainen Salo Landau. Amerikanjuutalainen suurmestari Arnold Denker kirjoitti, että hänen mielestään Alehin oli hyvin ystävällinen shakkiasioissa sekä hyvä analyyseissä ja neuvottelupeleissä. Denker myös kirjoitti, että Alehin tarjosi hänelle myös usein lounaita suuren laman aikaan. Denker lisäsi, että Alehin arveli 1930-luvun alussa amerikanjuutalaisen suurmestarin Isaac Kashdanin olevan yksi mahdollisista haastajista hänen maailmanmestaruudelleen. Alehin meni myös naimisiin amerikanjuutalaisen Grace Wishaarin kanssa. Wishaar oli hänen neljäs vaimonsa ja myös shakinpelaaja.

Merkittäviä pelejä

• Jefim Bogoljubov vs Aleksandr Alehin (1922) Tätä peliä on sanottu yhdeksi kaikkien aikojen parhaista peleistä. Musta käyttää hämmästyttävän syviä analyysejä valmistellessaan sotilaan korotuksen.
• Ernst Grünfeld vs Aleksandr Alehin (1923) Grünfeld ei tee pelissä selviä virheitä, mutta antaa aloitteen Alehinille, joka lopulta tekee sarjan uhrauksia, joilla pakottaa itselleen upseerin voiton tai shakkimatin.
• Richard Réti vs Aleksandr Alehin (1925) Taktisesti monimutkainen peli, jossa Alehin tekee 12-siirtoisen sommitelman, joka voittaa lopulta ratsun.
• José Raúl Capablanca vs Aleksandr Alehin (1927) MM-ottelu. Peli päättyy mielenkiintoiseen asemaan, jossa on neljä kuningatarta laudalla.
• Aleksandr Alehin vs Aron Nimzowitsch (1930) Yksi lyhyimmistä siirtopakkoon päättyneistä peleistä. 26 siirron kohdalla musta on strategisesti hävinnyt eikä voi tehdä järkeviä siirtoja.
• Gideon Ståhlberg vs Aleksandr Alehin (1930) Parhaan pelin palkinto
• Aleksandr Alehin vs Emanuel Lasker (1934) Lyhyt peli, joka päättyy kuningataruhraukseen. Lasker sanoi turnauksen jälkeen: "Alehinin hyökkäysnerokkuudella ei vertaista shakin historiassa."
• Max Euwe vs Aleksandr Alehin (1935) MM-ottelun 4. peli. Alehin uhraa kaksi tornia, mutta vangitsee Euwen kuninkaan keskustaan ja voittaa kuningattaren.

Kirjailija

Alehin kirjoitti yli 20 shakkia käsittelevää kirjaa. Seuraavassa hänen tunnetuimpia teoksiaan:

• Alehin, Aleksandr: My Best Games of Chess 1908–1937. Dover, 1985. ISBN 0-486-24941-7. Alun perin kirja julkaistiin kahtena niteenä, My Best Games of Chess 1908–1923 ja My Best Games of Chess 1924–1937.
• Alehin, Aleksandr: 107 Great Chess Battles 1939–1945. Dover, 1992. ISBN 0-486-27104-8.
• Alehin, Aleksandr: The Book of the Hastings International Masters' Chess Tournament 1922. Dover, 1968. ISBN 0-486-21960-7.
• Alehin, Aleksandr: The Book of the New York International Chess Tournament 1924. Dover, 1961. ISBN 0-486-20752-8.
• Alehin, Aleksandr: The Book of the Nottingham International Chess Tournament. Dover, 1962. ISBN 0-486-20189-9.
• Alehin, Aleksandr: The World's Chess Championship, 1937. Dover, 1973. ISBN 0-486-20455-3.

Merkittävimmät kilpailutulokset

Turnausmenestys

• Pisteet on merkitty seuraavasti: + voitetut pelit, = tasapelit, − hävityt pelit

Päiväys	Pelipaikka	Sijoitus	Pisteet		Huomautuksia
1907	Moskova	11.–13.	5½/15	+5=1−9	Alehinin veli Aleksei Alehin tuli jaetulle 4.-6. sijalle.
1908	Moskova	1.	6½/9	+5=3−1
1908	Düsseldorf	3.–4.	9/13	+8=2−3
1909	Pietari	1.	13/16	+12=2−2	amatööriturnaus
1910	Hampuri	7.–8.	8½/16	+5=7−4	Schlechter voitti.
1911	Köln	1.	3/3	+3=0−0	Neljän pelaajan turnaus
1911	Karlsbad	8.–9.	13½/25	+11=5−9	Teichmann voitti
1912	Tukholma	1.	8½/10	+8=1−1
1912	Vilna	6.–7.	8½/18	+7=3−8	Rubinstein voitti.
1912	Pietari	1.	7/9	+5=4−0
1913	Pietari	1.–2.	2/3	+2=0−1	neljän pelaajan turnaus, tasoissa Levenfishin kanssa
1913	Scheveningen	1.	11½/13	+11=1−1	Janowskin edellä
1913/4	Pietari	1.–2.	13½/17	+13=1−3	Venäjänmestaruusturnaus, tasoissa Nimzowitschin kanssa
1914	Pietari	3.	10/18	+6=8−4	Lasker 13½, Capablanca 13, Alehin 10, Tarrasch 8½, Marshall 8
1914	Pariisi	1.–2.	2½/3	+2=1−0	neljän pelaajan turnaus, tasoissa Marshallin kanssa, Muffang oli kolmas ja Hallegua neljäs.
1914	Mannheim	johdossa	9½/11	+9=1−1	Ensimmäinen maailmansota keskeytti turnauksen.
1915/6	Moskova	1.	10½/11	+10=1−0
1920	Moskova	1.	11/11	+11=0−0	Moskovanmestaruusturnaus. Alehin ei saanut titteliä, koska ei ollut moskovalainen
1920	Moskova	1.	12/15	+9=6−0	Turnaus tunnustettiin myöhemmin Neuvostoliiton ensimmäiseksi shakkimestaruusturnaukseksi.
1921	Triberg	1.	7/8	+6=2−0	Bogoljubovin edellä
1921	Budapest	1.	8½/11	+6=5−0	Grünfeldin edellä
1921	Haag	1.	8/9	+7=2−0	Tartakowerin edellä
1922	Piešťany	2.–3.	14½/18	+12=5−1	tasoissa Spielmannin kanssa, Bogoljubovin takana
1922	Lontoo	2.	11½/15	+8=7−0	Capablanca 13, Alehin 11½, Vidmar 11, Rubinstein 10½
1922	Hastings	1.	7½/10	+6=3−1	Rubinstein 7, Bogoljubov ja Thomas 4
1922	Wien	3.–6.	9/14	+7=4−3	Rubinstein voitti
1923	Margate	2.–5.	4½/7	+3=3−1	Grünfeld voitti
1923	Karlsbad	1.–3.	11½/17	+9=5−3	tasoissa Capablancan ja Bogoljubovin kanssa
1923	Portsmouth	1.	11½/12	+11=1−0	Vajdan edellä
1924	New York	3.	12/20	+6=12−2	Lasker 16, Capablanca 14½, Alehin 12, Marshall 11, Réti 10½. Maróczy 10, Bogoljubov 9½
1925	Pariisi	1.	6½/8	+5=3−0	Tartakowerin edellä
1925	Bern	1.	4/6	+3=2−1	neljän pelaajan turnaus
1925	Baden-Baden	1.	16/20	+12=8−0	Rubinsteinin edellä
1925/6	Hastings	1.–2.	8½/9	+8=1−0	tasoissa Vidmarin kanssa
1926	Semmering	2.	12½/17	+11=3−3	Spielmann voitti
1926	Dresden	2.	7/9	+5=4−0	Nimzowitsch voitti
1926	Scarborough	1.	5½/6	+5=1−0	Alehin voitti play-off-ottelun Collea vastaan 2-0.
1926	Birmingham	1.	5/5	+5=0−0	Znosko-Borovskin edellä
1926	Buenos Aires	1.	10/10	+10=0−0	Villegasin ja Illan edellä
1927	New York	2.	11½/20	+5=13−2	Capablanca 14, Alekhine 11½, Nimzowitsch 10½, Vidmar 10, Spielmann 8, Marshall 6
1927	Kecskemét	1.	12/16	+8=8−0	Nimzowitschin ja Steinerin edellä
1929	Bradley Beach	1.	8½/9	+8=1−0	Lajos Steinerin edellä
1930	San Remo	1.	14/15	+13=2−0	Nimzowitsch 10½; Rubinstein 10; Bogoljubov 9½; Yates 9
1931	Nice	1.	6/8	+4=4−0	neuvotteluturnaus
1931	Bled	1.	20½/26	+15=11−0	Bogoljubov 15; Nimzowitsch 14; Flohr, Kashdan, Stoltz ja Vidmar 13½
1932	Bern	1.–3.	2/3	+2=0−1	neljän pelaajan turnaus, tasoissa Voellmyn ja Naegelin kanssa
1932	Bern	1.	12½/15	+11=3−1	Sveitsinmestaruuskilpailut (Hans Johner ja Paul Johner saivat tittelin oltuaan parhaat sveitsiläiset.)
1932	Lontoo	1.	9/11	+7=4−0	Flohrin edellä
1932	Pasadena	1.	8½/11	+7=3−1	Kashdanin edellä
1932	México	1.–2.	8½/9	+8=1−0	tasoissa Kashdanin kanssa
1933	Pariisi	1.	8/9	+7=2−0	Tartakowerin edellä
1933/4	Hastings	2.	6½/9	+4=5−0	Flohr 7, Alehin ja Andor Lilienthal 6½, C.H.O'D. Alexander ja Eliskases 5
1934	Rotterdam	1.	3/3	+3=0−0	neljän pelaajan turnaus
1934	Zürich	1.	13/15	+12=2−1	Sveitsinmestaruuskilpailut (Hans Johner sai tittelin oltuaan paras sveitsiläinen)
1935	Örebro	1.	8½/9	+8=1−0	Lundinin edellä
1936	Bad Nauheim	1.–2.	6½/9	+4=5−0	tasoissa Keresin kanssa
1936	Dresden	1.	6½/9	+5=3−1	Engelsin edellä
1936	Poděbrady	2.	12½/17	+8=9−0	Flohr voitti
1936	Nottingham	6.	9/14	+6=6−2	Botvinnik ja Capablanca 10; Euwe, Fine ja Reshevsky 9½
1936	Amsterdam	3.	4½/7	+3=3−1	Euwe ja Fine voittivat
1936	Amsterdam	1.–2.	2½/3	+2=1−0	neljän pelaajan turnaus, tasoissa Landaun kanssa
1936/7	Hastings	1.	8/9	+7=2−0	Fine 7½, Eliskases 5½, Vidmar ja Feigins 4½
1937	Margate	3.	6/9	+6=0−3	Voiton jakoivat Keres ja Fine
1937	Ķemeri	4.–5.	11½/17	+7=9−1	Jaetuille 1.-3. sijoille pääsivät Flohr, Petrovs ja Reshevsky
1937	Bad Nauheim	2.–3.	3½/6	+3=1−2	neljän pelaajan turnaus, Euwe voitti, muut pelaajat olivat Bogoljubov ja Sämisch
1937	Nice	1.	2½/3	+2=1−0	neljän pelaajan turnaus
1938	Montevideo	1.	13/15	+11=4−0	Guimardin edellä
1938	Margate	1.	7/9	+6=2−1	Spielmannin edellä
1938	Alankomaat (kymmenen eri kaupunkia)	4.–6.	7/14	+3=8−3	Keres ja Fine 8½; Botvinnik 7½; Alehin, Euwe ja Reshevsky 7; Capablanca 6
1939	Montevideo	1.	7/7	+7=0−0	Golombekin edellä
1939	Caracas	1.	10/10	+10=0−0
1941	München	2.–3.	10½/15	+8=5−2	tasoissa Lundinin kanssa, Stoltz voitti.
1941	Krakova, Varsova	1.–2.	8½/11	+6=5−0	tasoissa Schmidtin kanssa
1941	Madrid	1.	5/5	+5=0−0
1942	Salzburg	1.	7½/10	+7=1−2	Keresin edellä
1942	München	1.	8½/11	+7=3−1	Euroopanmestaruuskilpailut
1942	Varsova, Lublin, Krakova	1.	7½/11	+6=3−1	Jungen edellä
1942	Praha	1.–2.	8½/11	+6=5−0	tasoissa Jungen kanssa
1943	Praha	1.	17/19	+15=4−0	Keresin edellä
1943	Salzburg	1.–2.	7½/10	+5=5−0	tasoissa Keresin kanssa
1944	Gijón	1.	7½/8	+7=1−0
1945	Madrid	1.	8½/9	+8=1−0
1945	Gijón	2.–3.	6½/9	+6=1−2	tasoissa Medinan kanssa
1945	Sabadell	1.	7½/9	+6=3−0
1945	Almeria	1.–2.	5½/8	+4=3−1	tasoissa López Nuñezin kanssa
1945	Melilla	1.	6½/7	+6=1−0
1945	Caceres	2.	3.5/5	+3=1−1	Lupi voitti
Lähteet:

Ottelumenestys

• Pisteet on merkitty seuraavasti: + voitetut pelit, = tasapelit, − hävityt pelit

Päiväys	Vastustaja	Tulos	Pelipaikka	Pisteet		Huomautuksia
1908	Curt von Bardeleben	Voitto	Düsseldorf	4½/5	+4=1−0
1908	Hans Fahrni	Tasapeli	München	1½/3	+1=1−1
1908	Benjamin Blumenfeld	Voitto	Moskova	4½/5	+4=1−0
1908	Vladimir Nenarokov	Tappio	Moskova	0/3	+0=0−3
1911	Stepan Levitski	Voitto	Pietari	7/10	+7=0−3
1913	Edward Lasker	Voitto	Pariisi, Lontoo	3/3	+3=0−0
1913	José Raúl Capablanca	Tappio	Pietari	0/2	+0=0−2	näytösottelu
1914	Aron Nimzowitsch	Tasapeli	Pietari	1/2	+1=1−0	play-off-ottelu
1916	Alexander Evensohn	Voitto	Kiova	2/3	+2=0−1
1918	Boris Verlinski	Voitto	Odessa	6/6	+6=0−0
1920	Nikolai Pavlov-Pianov	Tasapeli	Moskova	1/2	+1=0−1
1921	Nikolai Grigorjev	Voitto	Moskova	4½/7	+2=5−0
1921	Jefim Bogoljubov	Tasapeli	Triberg	2/4	+1=2−1	"salainen ottelu"
1921	Richard Teichmann	Tasapeli	Berliini	3/6	+2=2−2
1921	Friedrich Sämisch	Voitto	Berliini	2/2	+2=0−0
1922	Ossip Bernstein	Voitto	Pariisi	1½/2	+1=1−0
1922	Arnold Aurbach	Voitto	Pariisi	1½/2	+1=1−0
1922	Manuel Golmayo	Voitto	Madrid	1½/2	+1=1−0
1923	André Muffang	Voitto	Pariisi	2/2	+2=0−0
1926	Edgar Colle	Voitto	Scarborough	2/2	+2=0−0	play-off-ottelu
1926/7	Max Euwe	Voitto	Amsterdam	5½/10	+3=5−2
1927	Charles Jaffé	Voitto	New York	2/2	+2=0−0	näytösottelu
1933	Rafael Cintron	Voitto	San Juan	4/4	+4=0−0	näytösottelu
1933	Ossip Bernstein	Tasapeli	Pariisi	2/4	+1=2−1
1937	Max Euwe	Tappio	Haag	2/5	+1=2−2	näytösottelu
1941	Lopez Esnaola	Voitto	Vitória	2/2	+2=0−0
1943	Jefim Bogoljubov	Tasapeli	Varsova	1/2	+1=0−1
1944	Ramón Rey Ardid	Voitto	Zaragoza	2½/4	+1=3−0
1946	Francisco Lupi	Voitto	Estoril	2½/4	+2=1−1
Lähteet:

Shakkiolympialaistulokset

Tässä ovat Alehinin tulokset shakkiolympialaisista. Hän pelasi jokaisella kerralla Ranskan kärkipöytää.

• Pisteet on merkitty seuraavasti: + voitetut pelit, = tasapelit, − hävityt pelit

Vuosi	Pelipaikka	Numero	Pisteet		Huomautuksia
1930	Hampuri	3	9/9	+9=0−0	Alehin voitti nerokkuuspalkinnon pelistään Gideon Ståhlbergia (Ruotsi) vastaan. Alehin oli Abramavičiusin kanssa ainoa pelaaja, joka ei pelannut yhtään tasapeliä.
1931	Praha	4	13½/18	+10=7−1	Alehin voitti kultamitalin kärkipyödällä. Hänen tappionsa Hermanis Matisonsille (Latvia) oli hänen ensimmäisensä sitten maailmanmestaruuden voittamisen jälkeen.
1933	Folkestone	5	9½/12	+8=3−1	Alehin voitti kultamitalin ensimmäisellä pöydällä. Hänen tappionsa Saviely Tartakowerille (Puola) oli samalla hänen toinen ja viimeinen tappionsa shakkiolympialaisissa.
1935	Varsova	6	12/17	+7=10−0	Alehin voitti hopeamitalin ensimmäisellä pöydällä. (Salo Flohr (Tšekkoslovakia) voitti kultaa tuloksella 13/17.) Eräänä pelipäivänä Alehinin Shakki-kissa katosi, eikä hän voinut keskittyä pelaamiseen. Kissa kuitenkin löydettiin nopeasti lehti- ja radioilmoitusten avulla.
1939	Buenos Aires	8	7½/10 (12½/16)	+9=7−0	Alehin voitti hopeamitalin ensimmäisellä pöydällä. (José Raúl Capablanca (Kuuba) voitti kultaa tuloksella 8½/11.) Vain viimeisen tason pisteet otettiin huomioon mitaleissa. Ensimmäinen pistemäärä on finaalitasolta, suluissa oleva on Alehinin yhteenlaskettu tulos.

Maailmanmestaruusottelut

• Pisteet on merkitty seuraavasti: + voitetut pelit, = tasapelit, − hävityt pelit

Päiväys	Vastustaja	Tulos	Pelipaikka	Pisteet		Huomautuksia
1927	José Raúl Capablanca	Voitto	Buenos Aires	18½/34	+6=25−3	Alehin nousi maailmanmestariksi.
1929	Jefim Bogoljubov	Voitto	Wiesbaden, Berliini, Amsterdam	15½/25	+11=9−5	Alehin säilytti mestaruuden.
1934	Jefim Bogoljubov	Voitto	Baden-Baden, Villingen-Schwenningen, Pforzheim, Bayreuth, Bad Kissingen, Berliini	15½/25	+8=15−3	Alehin säilytti mestaruuden.
1935	Max Euwe	Tappio	Amsterdam, Haag, Utrecht	14½/30	+8=13−9	Alehin menetti mestaruuden Euwelle.
1937	Max Euwe	Voitto	Rotterdam, Haarlem, Leiden, Zwolle, Amsterdam, Delft, Haag	15½/25	+10=11−4	Alehin palasi maailmanmestariksi.

Katso myös

• Luettelo ihmisistä, jotka ovat voittaneet Aleksandr Alehinin shakissa

Lähteet

Kirjallisuuslähteet

• Hooper, David & Whyld, Kenneth: The Oxford Companion to Chess. Oxford University Press, 1984. ISBN 0-19-217540-8. (englanniksi)
• Hooper, David & Whyld, Kenneth: The Oxford Companion to Chess. (toinen painos). Oxford University Press, 1992. ISBN 0-19-866164-9. (englanniksi)
• Kasparov, Garri: Garry Kasparov on My Great Predecessors: Part 1. Everyman Chess, 2003. ISBN 1-85744-330-6. (englanniksi)
• Konsala, Kimmo: Kaksi shakkineroa. J. R. Capablanca, shakkikone, A. A. Aljechin, jumalainen jumalaton: heidän elämänsä ja pelinsä. Karisto, 1991. ISBN 951-23-2938-7.
• Kotov, Aleksandr: Alexander Alekhine. R.H.M. Press, 1975. ISBN 0-89058-007-3. (englanniksi)
• Winter, Edward: World Chess Champions. Pergamon, 1981. ISBN 0-08-024094-1. (englanniksi)

Tärkeimmät Internetlähteet

• The chess games of Alexander Alekhine (englanniksi)
• Alexander Alekhine (1892-1946) (englanniksi)
• Alekhine and the Nazis (englanniksi)
• Chess World Champions - Alexander Alekhine (englanniksi)
• Famous Chess Players - Alexander Alekhine (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Aleksandr Alehin ChessGames.com-sivustolla (englanniksi)
• Alehinin harvinainen haastattelu (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
• Hans Kmoch kertoo Alehinista (englanniksi)
• Artikkeli Alehinin kuolemasta (englanniksi)
• Alehin Onlychess.comissa^{[vanhentunut linkki]} (englanniksi)

Shakin maailmanmestarit

Kiistattomat (1886–1993):	Steinitz Lasker Capablanca Euwe Alehin Smyslov Tal Botvinnik Petrosjan Spasski Fischer Karpov Kasparov
FIDE:n maailmanmestarit 1993–2006:	Halifman Ponomarov Kasymdžanov Topalov
PCA:n maailmanmestarit 1993–2006:	Kasparov Kramnik
Yhdistymisen jälkeen 2006 alkaen:	Kramnik Anand Carlsen Ding