Sisilialainen puolustus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sisilialainen puolustus
a b c d e f g h
8
Chessboard480.svg
a8 musta torni
b8 musta ratsu
c8 musta lähetti
d8 musta kuningatar
e8 musta kuningas
f8 musta lähetti
g8 musta ratsu
h8 musta torni
a7 musta sotilas
b7 musta sotilas
d7 musta sotilas
e7 musta sotilas
f7 musta sotilas
g7 musta sotilas
h7 musta sotilas
c5 musta sotilas
e4 valkea sotilas
a2 valkea sotilas
b2 valkea sotilas
c2 valkea sotilas
d2 valkea sotilas
f2 valkea sotilas
g2 valkea sotilas
h2 valkea sotilas
a1 valkea torni
b1 valkea ratsu
c1 valkea lähetti
d1 valkea kuningatar
e1 valkea kuningas
f1 valkea lähetti
g1 valkea ratsu
h1 valkea torni
8
7 7
6 6
5 5
4 4
3 3
2 2
1 1
a b c d e f g h
Siirrot 1.e4 c5
ECO B20-B99
Alkuperä Giulio Polerio, 1594
Nimen alkuperä Sisilia
Avausperhe Puoliavoimet pelit
Chessgames.com opening explorer
Tässä artikkelissa käytetään algebrallista merkintätapaa kuvailemaan shakkisiirtoja.

Sisilialainen puolustus on suosittu shakkiavaus, joka alkaa yleensä siirroilla 1.e4 c5.

Aikaisimmat kirjalliset todisteet sisilialaisen puolustuksen käytöstä ajoittuvat myöhäiseen 1500-lukuun, jolloin sitä käyttivät italialaiset shakinpelaajat Giulio Polerio ja Gioacchino Greco.[1][2] Giulio Polerio analysoi sisilialaista puolustusta vuoden 1594 shakin manuskriptissaan,[3] vaikkei käyttänyt nimitystä ”sisilialainen puolustus”.[4] Merkittävä ranskalainen pelaaja ja teoreetikko Andre Danican Philidor esitti 1777, että sisilialainen sallii mustan tasoittaa peli, vaikkei pitänyt sitä yhtä vahvana kuin siirtoa 1.e4 e5.[4] 1813 englantilainen mestari Jacob Henry Sarratt antoi avaukselle nimen ”sisilialainen puolustus”, viitaten vanhaan italialaiseen käsikirjoitukseen, joka käytti ilmaisua ”il giocho siciliano”.[4] Avaus oli melko suosittu 1800-luvulla – Louis-Charles Mahé de La Bourdonnais, Howard Staunton ja Louis Paulsen pelasivat sitä suhteellisen säännöllisesti. 1900-luvun alussa avausta aliarvostettiin, ja esimerkiksi Capablanca, kolmas shakin maailmanmestari vuosina 1921–1927 puhui halveksivasti avauksesta, jossa ”mustan peli on täynnä reikiä.”[5] Avauksen käyttö elpyi 1940–1950-luvuilla, jolloin sitä kehittivät Isaac Boleslavsky, Aleksandr Kotov ja Miguel Najdorf. Myöhemmin Bent Larsen, Ljubomir Ljubojević, Lev Polugaevski, Leonid Stein, Mark Taimanov ja Mihail Tal peleillään loivat tärkeän osan sisilialaisen puolustuksen nykyteoriaa.

Bobby Fischerin ja Garri Kasparovin työ avauksen parissa toi sisilialaiselle puolustukselle maineen avauksena, jonka katsotaan yleisesti suovan parhaat voittomahdollisuudet siirtoa 1.e4 vastaan. Molemmat pelaajat suosivat terävää ja aggressiivista peliä ja käyttivät tilaisuuden tullen sisilialaista puolustusta lähes yksinomaan urillaan. Nykyään useimmat suurmestarit pitävät sisilialaista avausrepertuaarissaan. Tämän hetken huippupelaajista sitä käyttävät esimerkiksi Viswanathan Anand, Boris Gelfand, Vasyl Ivantšuk, Aleksei Shirov, Pjotr Svidler ja Veselin Topalov.

Avaus on mestaritasolla suosituin ja tilastollisesti paras vastaus valkoisen siirtoon 1.e4. 17 prosenttia kaikista suurmestareiden välisistä ja 25 prosenttia Chess Informant -tietokannan peleistä alkavat sisilialaisella puolustuksella.[6] Suurmestari John Nunn pitää sisilialaisen puolustuksen suosiona sitä, että ”se on luonteeltaan kilpailullinen; monissa muunnelmissa musta ei vain pyri tasoittamaan peliä, vaan hakee etua. Haittapuolena on, että valkoinen saa usein aikaisen aloitteen, ja mustan pitää varoa joutumasta nopean hyökkäyksen kohteeksi.”[7]

Yleistä teoriaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vastaamalla c-sotilaalla musta haluaa välttää symmetrisen jatkon e5, joka johtaisi avoimiin peleihin. Symmetrisessä tilanteessahan musta olisi tavallaan pelkästään puoli siirtoa jäljessä ja siten hieman epäedullisessa asemassa. Selkeä haitta on siinä, ettei se ole kehityssiirto, eli musta ei sillä auta suoranaisesti upseeriensa pääsyä kentälle daamia lukuun ottamatta. Kokemus on myös osoittanut, että kevyemmät upseerit kannattaa yleensä kehittää ensin.

C-sotilaan kaksoisaskeleella musta kontrolloi d4-ruutua ja aloittaa taistelun keskustakontrollista. Sillä on tässä mielessä sama tarkoitus, kuin siirrolla 1...e5 (toiseksi yleisin vastaus siirtoon 1.e4). Mutta siirrosta 1..e5 poiketen 1...c5 rikkoo aseman symmetrian, mikä vaikuttaa suuresti molempien puolien toimiin. Siirrettyään kuningaspuolen sotilasta valkoisella on usein aloite kuningaspuolella. Siirrettyään c-sotilasta musta saa tilaetua daamipuolella, ja c5-sotilaan yleisesti vaihduttua d4-sotilaaseen musta saa puoliavoimen c-linjan, jota raskaammat upseerit (torni ja kuningatar) usein hyödyntävät.

ECO-koodit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ECO-koodeissa sisilialainen puolustus sijoittuu luokkien B20 ja B99 väliin – avauksella onkin eniten koodeja järjestelmässä.

  • Koodit B20 – B29 käsittelevät avauksia 1.e4 c5, joissa valkoinen ei pelaa 2.Rf3, ja avauksia, joissa valkoinen pelaa 2.Rf3 ja musta vastaa muuta kuin 2...d6, 2...Rc6 tai 2...e6.
  • Koodit B30 – B39 käsittelevät avauksia 1.e4 c5 2.Rf3 Rc6 jotka ovat itsenäisiä 2..d6 verrattuna. Tässä ryhmässä ovat esimerkiksi Rossolimo, Kalašnikov, Svešnikov ja nopeutettu lohikäärme.
  • Koodit B40 – B49 käsittelevät avauksia 1.e4 c5 2.Rf3 e6, tärkeimpiä näistä Taimanov- ja Kan-muunnelmat.
  • Koodit B50 – B59 käsittelevät avauksia 1.e4 c5 2.Rf3 d6 joita ei ole koodeissa B60-B99. Näitä ovat Moskova-muunnelma (3.Lb5+), 3.d4 cxd4 4.Dxd4, ja klassisen muunnelma (lukuun ottamatta Richter-Rauzer hyökkäys), sisältäen myös Sozinin hyökkäyksen ja Boleslavskin muunnelman.
  • Koodit B60 – B69 käsittävät klassisen muunnelman Richter-Rauzer-hyökkäyksen.
  • Koodit B70 – B79 käsittävät normaalin lohikäärmemuunnelman.
  • Koodit B80 – B89 käsittävät Scheveningen-muunnelman.
  • Koodit B90 – B99 käsittävät Najdorf-muunnelman.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ristoja, Thomas ja Aulikki: Shakki, perusteet, strategia, taktiikka. WSOY, 1995. ISBN 951-0-20505-2.
  2. De Firmian, NickModern Chess Openings: MCO-14. Random House Puzzles & Games, 1999. ISBN 0-8129-3084-3.
  3. [1]Chess and Chess Players of the Renaissance.
  4. a b c Polugaevsky, Lev & Piket, Jeroen & Gueneau, Christopher: Sicilian Love: Lev Polugaevsky Chess Tournament, Bueno Aires 1994, s. 50–53. New in Chess, 1995. ISBN 9071689999.
  5. [2]Capablanca on the Sicilian Defence.
  6. John L. Watson, (2006).Mastering the Chess Openings, vol. 1, 175
  7. John Nunn. Understanding Chess Move by Move. Gambit, 2001.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]