Bobby Fischer

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Bobby Fischer
17-vuotias Fischer. Kuva on hänen pelistään entistä maailmanmestaria Mihail Talia vastaan.
17-vuotias Fischer. Kuva on hänen pelistään entistä maailmanmestaria Mihail Talia vastaan.
Henkilötiedot
Koko nimi Robert James Fischer
Syntynyt13. maaliskuuta 1943
Illinois Chicago, IL, USA
Kuollut17. tammikuuta 2008 (64 vuotta)
Islanti Reykjavík, Islanti
Kansalaisuus Yhdysvallat yhdysvaltalainen
Islanti islantilainen
Shakinpelaaja
Titteli suurmestari
Maailmanmestari 1972–1975
Korkein Elo 2 785 (heinäkuussa 1972)
Aiheesta muualla
bobbyfischer.net

Robert James ”Bobby” Fischer (9. maaliskuuta 1943 Chicago, Illinois, Yhdysvallat – 17. tammikuuta 2008 Reykjavík, Islanti) oli yhdysvaltalaissyntyinen shakin yhdestoista maailmanmestari. Häntä pidetään yhtenä kaikkien aikojen lahjakkaimmista shakinpelaajista.[1]

Fischer tuli tunnetuksi teini-ikäisenä ihmelapsena. Vuonna 1972 hänestä tuli ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa amerikkalainen, joka on voittanut shakin virallisen maailmanmestaruuden, kun hän voitti hallitsevan maailmanmestarin Boris Spasskin MM-ottelussa Reykjavíkissa, Islannissa. Ottelu sai runsaasti huomiota kylmän sodan vuoksi. Islanti myönsi Fischerille myöhemmin kansalaisuuden tunnustuksena siitä, että ottelu laittoi Islannin ”maailmankartalle”.[2]

Vuonna 1975 Fischer menetti tittelinsä, kun hän ei päässyt sopimukseen Kansainvälisen shakkiliitto FIDE:n kanssa ottelun ehdoista. Hänestä tuli erakkomainen, eikä hän pelannut kilpashakkia ennen vuotta 1992, jolloin hän pelasi uuden ottelun Spasskin kanssa. Ottelu käytiin Jugoslaviassa, joka oli tuolloin YK:n kauppasaarrossa. Asia johti konfliktiin Yhdysvaltain hallituksen kanssa, eikä Fischer palannut enää synnyinmaahansa.

Myöhäisinä vuosinaan Fischer asui Unkarissa, Saksassa, Filippiineillä ja Japanissa. Tänä aikana hän antoi lisääntyvästi Yhdysvaltain vastaisia ja antisemitistisiä lausuntoja. Vuosina 2004–2005, kun hänen Yhdysvaltain passinsa oli mennyt vanhaksi, japanilaiset viranomaiset pidättivät hänet yhdeksäksi kuukaudeksi, ja häntä uhkasi luovutus Yhdysvaltoihin. Kun Islanti myönsi hänelle kansalaisuuden, Japani kuitenkin vapautti hänet. Hän muutti Islantiin, jossa asui vuodesta 2005 kuolemaansa vuonna 2008 saakka.

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Robert James Fischer syntyi 9. maaliskuuta 1943 Chicagossa. Hänen isänsä oli saksalainen fyysikko. Äiti oli sveitsiläissyntyinen puolanjuutalainen, mutta jo varhain siirtynyt Yhdysvaltoihin.[3] Bobby, kuten häntä kutsutaan, oli vain parin vuoden ikäinen, kun hänen vanhempansa erosivat. Lapset jäivät äidille, joka hankki elantonsa ensin opettajana ja myöhemmin Brooklynissa New Yorkissa sairaanhoitajana.[3] Fischerillä oli vanhempi sisar Joan, joka lasten joutuessa olemaan päivisin yksin opetti veljelleen erilaisia pelejä ajankuluksi.[3]

Shakkipelin Fischer oppi kuusivuotiaana. Hän ei kuitenkaan osoittautunut samanlaiseksi ihmelapseksi kuin esimerkiksi Samuel Reševski tai José Raúl Capablanca.[3] Kuitenkin hän osoitti tavatonta kiinnostusta ja tarmoa kehittyen hitaasti mutta varmasti kohti suurempaa pelitaitoa. Vasta 1955 alkoivat menestykset kerhoturnauksissa.[3]

Shakin maailmanmestari[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fischer voitti shakin maailmanmestaruuden 1. syyskuuta 1972 Reykjavíkissa Boris Spasskilta.

Ehdokasotteluissa Fischer oli voittanut Mark Taimanovin, Bent Larsenin ja Tigran Petrosjanin. Taimanov ja Larsen olivat hävinneet 6–0, ja entinen maailmanmestari Petrosjan, joka normaalisti hävisi erittäin harvoin kärsi neljä perättäistä tappiota lopputuloksen ollessa 5½–2½. Saavutukset herättivät huomiota ympäri maailmaa. Tämä oli ensimmäinen kerta toisen maailmansodan jälkeen, kun länsimainen pelaaja oli onnistunut murtamaan neuvostopelaajien hegemonian.[4]

Bobby Fischer vuonna 1972

Fischerin itsepäisyys tuli esille jo ottelua järjestettäessä. Mahdollisista paikoista Fischer piti Jugoslaviaa parhaana, kun taas Spasski halusi pelata Islannissa. Hetken vaikutti siltä, että kiista voitaisiin ratkaista jakamalla ottelu kahdelle paikkakunnalle, mutta järjestely ei toteutunut. Kun asia saatiin sovittua, Fischer kieltäytyi pelaamasta, ellei palkintosummaa kaksinkertaistettaisi. Lontoolainen rahoittaja Jim Slater lahjoitti 250 000 dollaria,[5] mikä nosti palkkion ennennäkemättömän suureksi 500 000 dollariin. Fischer sai myös suostuttelevan puhelinsoiton Henry Kissingeriltä.[5] Lopulta, vain tunteja ennen kuin hänet olisi tuomittu hävinneeksi, Fischer ilmestyi Islantiin.[5]

Ottelu pelattiin Reykjavíkissa, Islannissa, heinä-elokuussa 1972. Fischer hävisi kaksi ensimmäistä peliä oudolla tavalla: ensimmäisen, kun hän ottamalla suuren riskin söi lähetillään sotilaan loppupelissä, joka olisi muutoin ollut selvä tasapeli. Toisen pelin hän hävisi luovutuksella kieltäydyttyään pelaamasta peliolosuhteita koskevan kiistan johdosta.[5] Fischer olisi luultavasti luovuttanut koko ottelun, mutta Spasski, joka ei halunnut luovutusvoittoa, myöntyi Fischerin vaatimuksiin vain minuutteja ennen kuin ottelulähde? olisi tuomittu luovutetuksi. Tämä saattoi olla ratkaiseva psykologinen virhe Spasskilta.[5] Seuraava peli pelattiin takahuoneessa Fischeriä häirinneiden kameroiden ulottumattomissa ja Fischer voitti ensimmäistä kertaa elämässään Spasskia vastaan.[5] Ottelu sujui sen jälkeen ilman suuria kiistoja, peliä jatkettiin suuressa salissa, mutta ilman kameroita.[5] Fischer voitti seitsemän seuraavista 19:stä pelistä häviten ainoastaan yhden ja 11 päättyi tasan. Näin Fischer voitti ottelun pistein 12½–8½ ja hänestä tuli yhdestoista shakin maailmanmestari.

Mestaruuden menetys ja vetäytyminen julkisuudesta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fischer ei pelannut shakkia julkisesti vuoden 1972 MM-ottelun jälkeen kahteenkymmeneen vuoteen. Hän olisi joutunut puolustamaan mestaruuttaan Anatoli Karpovia vastaan 1975, mutta Fischer ja FIDE eivät päässeet sopimukseen ottelun säännöistä. Fischer vaati muun muassa pelkkien voittojen ottamista huomioon pistelaskennassa ja mestaruuden saavuttamisen edellytykseksi kymmentä voittoa. Erimielisyyden takia Fischer menetti mestaruutensa ilman ottelua, ja Karpovista tuli maailmanmestari.

Boris Spasskin mukaan FIDE:n silloisen presidentin Max Euwen olisi pitänyt olla neuvotteluissa tiukempi neuvostoliittolaisten suhteen eikä hylätä Fischeriä.[6] Euwe eräällä tavalla kosti Fischerille tämän itsepintaisen käytöksen vuoksi.[6]

Myöhempi elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bobby Fischer haastoi Spasskin uusintaotteluun 1992. Ottelu järjestettiin Udvassa Jugoslaviassa, joka oli urheilutapahtumiakin koskevassa YK:n kauppasaarrossa. Fischer voitti ottelun ja sai 3,3 miljoonan dollarin palkinnon. Kauppasaarron rikkomisen vuoksi Yhdysvaltain Kolumbian piirin oikeus asetti hänet syytteeseen ja antoi hänestä etsintäkuulutuksen.[7]

Fischer katosi jälleen. Vuonna 1999 hän antoi unkarilaisella radioasemalla haastattelun, joka alkoi hänen vastatessaan kuuntelijoiden kysymyksiin, mutta muuttui pian Fischerin saarnaksi, jossa hän kuvasi itsensä kansainvälisen juutalaissalaliiton uhriksi ja kielsi holokaustin.[8] . Vuonna 2001 syyskuun 11. päivän terrori-iskujen jälkeen hän antoi haastattelun pienelle filippiiniläiselle radioasemalle, jossa hän ylisti iskua Yhdysvaltoihin ja ilmoitti palaavansa maahan nähdäkseen sen tuhoutuvanlähde?. Fischer antoi myöhemmin haastattelun Islannissa ja asui Unkarissa, Japanissa ja Filippiineillä.

13. heinäkuuta 2004 hänet pidätettiin Naritan kansainvälisellä lentokentällä Japanissa hänen käyttämänsä passin vanhennuttua.

Elokuussa 2004 Fischer ilmoitti avioituvansa Japanin shakkiliiton puheenjohtajan Miyoko Watain kanssa. Hän oli asunut Watain kanssa jo vuodesta 2000. Fischer pyysi Yhdysvaltain ulkoministeriltä Colin Powellilta kansalaisuutensa peruuttamista. Japanin oikeusministeriö hylkäsi kuitenkin Fischerin vetoomuksen maahan jäämiseksi ja määräsi hänet karkotettavaksi, mutta syyskuussa oikeus kumosi karkotuspäätöksen. Fischer anoi poliittista turvapaikkaa Islannista, ja Islannin parlamentti hyväksyi 21. maaliskuuta 2005 erityislain, jolla Fischerille myönnettiin Islannin kansalaisuus.[9] Näin Fischer pääsi matkustamaan Islantiin.

1970-luvulla Fischerin vaatimuksia muun muassa MM-ottelun ehdoista pidettiin hulluina, mutta nykyisin hänen ajamansa taloudelliset ja ammattimaiset ottelu- ja turnausehdot ovat arkipäivää maailman huippupelaajien keskuudessa.

Fischer kuoli 17. tammikuuta 2008 oltuaan pitkään vakavasti sairas.[10] Kuolinsyy oli munuaissairaus.[11][12] Fischer haudattiin Laugardælurin kirkon pienelle hautausmaalle, 60 km Reykjavíkista etelään.[12]

Heinäkuun 5. päivä 2010 Fischerin ruumis kaivettiin haudasta DNA-näytteiden ottamista varten[13] filippiiniläisen Marilyn Youngin 9-vuotiaan tyttären Jinky Youngin isyyden selvittämiseksi. DNA-näytteiden tulosten mukaan Fischer ei ollut tytön isä.[14]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Anand Interview in Mexico 12.01.2008. Daily Dirt Chess Blog. Arkistoitu 15.2.2008. Viitattu 16.02.2008. (englanniksi)
  2. ↑ Fischer 'put Iceland on the map' 23.3.2005. BBC. Viitattu 29.7.2008. (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e Böök: Bobby Fischer - tie maailmanmestaruuteen s. 15
  4. ↑ A great moment in chess (Part 1) 27.11.2007. Chessbase. Viitattu 23.1.2008. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d e f g HISTORY OF THE WORLD CHESS CHAMPIONSHIP: Fischer vs Spassky 1972 Chessgames.com. Viitattu 10.02.2008. (englanniksi)
  6. ↑ a b Genna Sosonko: Remembering Max Euwe (PDF) 03.11.2001. Chesscafe.com. Viitattu 20.02.2008. (englanniksi)
  7. ↑ Will Fischer be extradited? 19.07.2004, 11:46 GMT. Chessbase. Arkistoitu 7.8.2007. Viitattu 19.1. 2008. (englanniksi)
  8. ↑ Parr, Larry: "Is Bobby Fischer Anti-Semitic?", Chess News, May 2001.
  9. ↑ Bobby Fischer: ich bin ein Icelander!
  10. ↑ Chess legend Fischer dies at 64 Friday, 18 January 2008, 11:46 GMT. BBC. Viitattu 18.1.2007. (englanniksi)
  11. ↑ Bobby Fischer dies in Iceland 18.1.2008. Chessbase. Viitattu 19.1. 2008. (englanniksi)
  12. ↑ a b Bobby Fischer – his final weeks 25.01.2008. Chessbase. Viitattu 25.1.2008. (englanniksi)
  13. ↑ http://edition.cnn.com/2010/WORLD/europe/07/05/fischer.body.exhumed/index.html
  14. ↑ Melissa Gray: DNA results settle Bobby Fischer paternity case CNN. 18.8.2010. Viitattu 3.2.2013.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fisherin teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Fischer, Bobby: My 60 memorable games. Faber & Faber, 1972. ISBN 978-0571099870.
  • Fischer, Bobby & Margulies, Stuart & Mosenfelder, Donn: Bobby Fischer opettaa šhakkia. (Bobby Fischer teaches chess, 1972.) Suomentanut Aarne Valpola. Porvoo - Helsinki: WSOY, 1974. ISBN 951-0-06240-5.

Muiden teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Böök, Eero E.: Bobby Fischer: Tie maailmanmestaruuteen. Porvoo Helsinki: WSOY, 1972. ISBN 951-0-00642-4.
  • Plisetsky, Dmitry & Voronkov, Sergey: Russians versus Fischer. 1. painos. Venäjä: Chess World Ltd., 1998. ISBN 978-5900767017.
  • Kasparov, Garry: Garry Kasparov on Fischer: On My Great Predecessors, Part 4. 1. painos. Everyman Chess; 1st edition, 2005. ISBN 978-1857443950.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Shakin maailmanmestarit
Kiistattomat (1886–1993):
FIDE:n maailmanmestarit 1993–2006:
PCA:n maailmanmestarit 1993–2006:
Yhdistymisen jälkeen 2006 alkaen:
Kansainväliset
Kansalliset
Tieteilijät
Taiteenala
Henkilöt
Muut
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bobby_Fischer&oldid=21916350”