Siirtopakko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Siirtopakko tarkoittaa shakissa tilannetta, jossa toisen osapuolen on pakko siirtää, vaikka siirto vain huonontaa hänen asemaansa. Siirtopakko esiintyy useasti loppupelissä, kun nappuloita on vähän.[1]

Vasemmalla olevassa kuvassa musta on siirtovuorossa, ja joutuu päästämään valkean kuninkaan joko c5- tai e5-ruutuun. Sen jälkeen valkea kuningas syö mustan sotilaan ja ylentää omansa voittaen pelin.[1]

Oikealla siirtovuorossa oleva joutuu irtautumaan sotilaastaan, jolloin vastapuoli voi syödä sen ja korottaa oman sotilaansa.[1]

a b c d e f g h
8
Chessboard480.svg
d6 musta kuningas
b5 musta sotilas
d5 musta sotilas
f5 musta sotilas
b4 valkea sotilas
d4 valkea kuningas
f4 valkea sotilas
c3 valkea sotilas
8
7 7
6 6
5 5
4 4
3 3
2 2
1 1
a b c d e f g h
Mustan vuoro. Musta on siirtopakossa ja hän häviää pelin.
a b c d e f g h
8
Chessboard480.svg
d5 musta sotilas
e5 valkea kuningas
c4 musta kuningas
d4 valkea sotilas
8
7 7
6 6
5 5
4 4
3 3
2 2
1 1
a b c d e f g h
Äärimmäinen esimerkki siirtopakosta. Vuorossa oleva osapuoli häviää jouduttuaan luopumaan sotilaastaan.

Siirtopakkoa käytetään myös loppupelissä matittamiseen. Esimerkiksi kevyillä upseereilla matitettaessa (ratsu ja lähetti tai kaksi lähettiä) vastustaja pitää saattaa siirtopakkotilanteisiin, jossa se joutuu perääntymään laudan kulmaa kohti. Myös kuningatar vastaan torni on voitto kuningattarelle siirtopakkoa hyväksi käyttäen.[1]

Siirtopakko peleissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Hooper, David & Whyld, Kenneth: The Oxford Companion to Chess. (toinen painos). Oxford University Press, 1992. ISBN 0-19-866164-9. (englanniksi)