Miniatyyrimaalaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jean Fouquet: Omakuva, 1450. Maalaus on varhaisin muotokuvaminiatyyri, ja mahdollisesti myös ensimmäisiä itsenäisiä omakuvamaalauksia - omakuvia oli kyllä maalattu aiemmin, mutta osana uskonnollisia tai muita kohtauksia.

Miniatyyrimaalaus tarkoittaa pienikokoisia maalauksia. Ne ovat usein muodoltaan pyöreitä tai soikeita. Aiheen puolesta muotokuvat hallitsevat miniatyyrimaalauksissa, mutta myös kukka-asetelmia ja maisemia on maalattu. Miniatyyrimaalaukset ovat yleensä pikkutarkkoja ja niissä käytetään hienostuneita värejä.[1] Miniatyyrin tekijä on miniatyyrimaalari tai miniatyristi.

Nimi miniatyyri tuli minium-sanasta (lat. minumum=mönjä, joka on keltaiseen vivahtava punainen lyijyoksidiväri), eli punaisesta väristä, jolla käsikirjoitusten alkukirjaimia korostettiin varhaiskeskiajalla. Keskiainen nimitys taiteilijalle, joka maalasi punaisella vätillä oli miniator[2]. Nimi yleistyi ensin tarkoittamaan kaikkea kirjamaalausta. Nykyisin sanaa käytetään yleensä myös muista erityisen pienikokoisista maalauksista.[1]

Miniatyyrimaalauksia tehdään akvarellilla, guassilla tai öljyvärillä, toisinaan emalivärein. Maalauspohjana on toiminut muun muassa pergamentti, kuparilevy, norsunluu ja kartonki. Maalauksia on kehystetty medaljonkeihin kultasepäntyönä.[1]

Muotokuvaminiatyyri Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miniatyyrimaalaus eriytyi kirjamaalauksesta omaksi taiteenalaksi 1500-luvulla, kun käsin kirjoitetut kirjat alkoivat kilpailla painettujen kanssa 1460-luvulta alkaen.[1] Rikkaat tukijat vaativat kuitenkin ylellisyyysesineiden laajempaa jakelua. Miniatyristit jatkoivat kalliiden kirjojen kuvittamista, mutta tarjosivat tukijoille myös itsenäisiä miniatyyrejä.[3]

Ensimmäisiä muotokuvaminiatyyrejä maalasi ranskalainen Jean Fouquet 1400-luvun puolivälissä.[1] Miniatyyrimaalauksia alkoi esiintyä Ranskan ja Englannin hoveissa 1520-luvulla. Mitalien tapaan ne olivat kannettavia, mutta niiden värit olivat myös realistiset. Varhaisia esimerkkejä olivat alankomaalaiset miniatyristit Jean Clouet, joka työskenteli Ranskassa ja Lucas Horenbout Englannissa.[3]

Horenbout maalasi Henrik VIII:n suvun, kopioiden joskus kuninkaallisissa rakennuksissa olleita muotokuvia öljymaalauksina. Hän opetti myös miniatyyritekniikkaa kuninkaan muotokuvamaalarille Hans Holbeinille.[3] Levina Teerlinc oli kuningassuvulle työskennelleen Simon Beningin tytär. Hän opetti luultavasti miniatyyrimaalausta Nicholas Hilliardille tämän ollessa vielä kultaseppä. Hilliardin myötä muotokuvaminiatyyri tuli pysyvästi englantilaiseen kulttuuriin.[3]

Seuraavalla vuosisadalla Jean Petitot'sta tuli johtava miniatyristi.[1]

Tunnettu miniatyyrimaalari oli suomalainen Elias Brenner, joka maalasi Ruotsissa kuningatar Kristiinan kutsumana. Myös ruotsalainen Peter Adolf Hall oli merkittävä miniatyristi, hän toimi Pariisissa 1700-luvulla. Myöhemmin empiren aikana miniatyyrejä maalasi muun muassa Jean Baptiste Isabey (1767-1855).[1]

Miniatyyrimaalauksen suosio hiipui empiren jälkeen. Varsinkin muotokuvaminiatyyrejä oli käytetty valokuvan tapaan, eikä niillä ollut enää kysyntää valokuvan keksimisen jälkeen.[1]

Miniatyyrikokoelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miniatyyrimaalauksen kokoelmia on muun muassa Sinebrychoffin taidemuseossa[1] ja Henry Lönnforsin miniatyyrikokoelma Turun taidemuseossa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i ”Miniatyyrimaalaus”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.
  2. Riitta Konttinen ja Liisa Laajoki: Taiteen sanakirja, s. 272. Otava, 2000.
  3. a b c d The Origin of the Portrait Miniature V&A. Viitattu 19.3.2011. (englanniksi)

Miniatyyrejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Miniatyyrejä.