Miniatyyrimaalaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jean Fouquet: Omakuva, 1450. Maalaus on varhaisin muotokuvaminiatyyri, ja mahdollisesti myös ensimmäisiä itsenäisiä omakuvamaalauksia – omakuvia oli kyllä maalattu aiemmin, mutta osana uskonnollisia tai muita kohtauksia.

Miniatyyrimaalaus tarkoittaa pienikokoisia maalauksia. Ne ovat usein muodoltaan pyöreitä tai soikeita. Aiheen puolesta muotokuvat hallitsevat miniatyyrimaalauksissa, mutta myös kukka-asetelmia ja maisemia on maalattu. Miniatyyrimaalaukset ovat yleensä pikkutarkkoja ja niissä käytetään hienostuneita värejä.[1] Miniatyyrin tekijä on miniatyyrimaalari tai miniatyristi.

Nimi miniatyyri tulee sanasta minium (lat. minumummönjä’, keltaiseen vivahtava punainen lyijyoksidiväri) eli punaisesta väristä, jolla käsikirjoitusten alkukirjaimia korostettiin varhaiskeskiajalla. Keskiainen nimitys taiteilijalle, joka maalasi punaisella värillä, oli miniator[2]. Nimi yleistyi ensin tarkoittamaan kaikkea kirjamaalausta. Nykyisin sanaa käytetään yleensä myös muista erityisen pienikokoisista maalauksista.[1]

Miniatyyrimaalauksia tehdään akvarellilla, guassilla tai öljyvärillä, toisinaan emalivärein. Maalauspohjana on toiminut muun muassa pergamentti, kuparilevy, norsunluu ja kartonki. Maalauksia on kehystetty medaljonkeihin kultasepäntyönä.[1]

Muotokuvaminiatyyri Euroopassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miniatyyrimaalaus eriytyi kirjamaalauksesta omaksi taiteenalaksi 1500-luvulla, kun käsin kirjoitetut kirjat alkoivat kilpailla painettujen kanssa 1460-luvulta alkaen.[1] Rikkaat tukijat vaativat kuitenkin ylellisyyysesineiden laajempaa jakelua. Miniatyristit jatkoivat kalliiden kirjojen kuvittamista, mutta tarjosivat tukijoille myös itsenäisiä miniatyyrejä.[3]

Ensimmäisiä muotokuvaminiatyyrejä maalasi ranskalainen Jean Fouquet 1400-luvun puolivälissä.[1] Miniatyyrimaalauksia alkoi esiintyä Ranskan ja Englannin hoveissa 1520-luvulla. Mitalien tapaan ne olivat kannettavia, mutta niiden värit olivat myös realistiset. Varhaisia esimerkkejä olivat alankomaalaiset miniatyristit Jean Clouet, joka työskenteli Ranskassa ja Lucas Horenbout Englannissa.[3]

Horenbout maalasi Henrik VIII:n suvun, kopioiden joskus kuninkaallisissa rakennuksissa olleita muotokuvia öljymaalauksina. Hän opetti myös miniatyyritekniikkaa kuninkaan muotokuvamaalarille Hans Holbeinille.[3] Levina Teerlinc oli kuningassuvulle työskennelleen Simon Beningin tytär. Hän opetti luultavasti miniatyyrimaalausta Nicholas Hilliardille tämän ollessa vielä kultaseppä. Hilliardin myötä muotokuvaminiatyyri tuli pysyvästi englantilaiseen kulttuuriin.[3]

Seuraavalla vuosisadalla Jean Petitot'sta tuli johtava miniatyristi.[1]

Tunnettu miniatyyrimaalari oli suomalainen Elias Brenner, joka maalasi Ruotsissa kuningatar Kristiinan kutsumana. Myös ruotsalainen Peter Adolf Hall oli merkittävä miniatyristi, hän toimi Pariisissa 1700-luvulla. Myöhemmin empiren aikana miniatyyrejä maalasi muun muassa Jean Baptiste Isabey (1767-1855).[1]

Miniatyyrimaalauksen suosio hiipui empiren jälkeen. Varsinkin muotokuvaminiatyyrejä oli käytetty valokuvan tapaan, eikä niillä ollut enää kysyntää valokuvan keksimisen jälkeen.[1]

Miniatyyrikokoelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Miniatyyrimaalauksen kokoelmia on muun muassa Sinebrychoffin taidemuseossa[1] ja Henry Lönnforsin miniatyyrikokoelma Turun taidemuseossa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i ”Miniatyyrimaalaus”, CD-Facta. Helsinki: WSOY, 1998. ISBN 951-0-23152-5.
  2. Riitta Konttinen ja Liisa Laajoki: Taiteen sanakirja, s. 272. Otava, 2000.
  3. a b c d The Origin of the Portrait Miniature V&A. Viitattu 19.3.2011. (englanniksi)

Miniatyyrejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Miniatyyrejä.