Matkailu

Wikipedia
Ohjattu sivulta Turisti
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”Turisti” ohjaa tänne. Sanalla viitataan myös julkaisuun Suomen kulkuneuvot.
Havaiji on yhdysvaltalaisten vanhimpia aurinkolomakohteita.

Matkailu tarkoittaa sitä, että ihmiset matkustavat pois päivittäisestä asuin- ja työympäristöstään mieleisiinsä matkailukohteisiin. Matkailu liittyy useimmiten lomaan ja virkistäytymiseen, mutta voidaan puhua myös työmatkailusta. Matkailu käsittää työhön liittyvien ja lomamatkojen lisäksi mm. kilpailu-, opinto-, pyhiinvaellus- ja terveysmatkat.

Turismi on eräs matkailun muoto. Turismin käsite otettiin käyttöön Englannissa 1700–1800-luvun vaihteen tienoilla. Turisti on matkailija, joka kiertää katselemassa paikkoja, ja turismi on tyypillisesti teollistuneen ajan matkailua. Massaturismilla tarkoitetaan suurten ihmisjoukkojen matkustamista yleensä samankaltaisilla, standardisoiduilla pakettimatkoilla.[1]

Matkailun historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matkailun varhaisinta muotoa edustavat pyhiinvaellusmatkat. Jo antiikin aikoina matkustettiin palvontapaikoille hyvinkin kaukaa. Myös keskiajalla pyhiinvaellukset olivat yleinen matkustuksen syy kaupan- ja sodankäynnin ja ristiretkien ohella.

Turismin historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cannesin rantapromenadi 1800-luvulla.

Turismi siinä mielessä kuin sen nykyään ymmärrämme sai alkunsa Euroopassa 1700–1800-luvuilla. Tuolloin yleinen elintaso nousi ja rautatiet sekä höyrylaivaliikenne kehittyivät. Vuonna 1822 brittiläinen Robert Smart alkoi myydä lippuja Bristolin lähivesillä liikennöiviin laivoihin. Alan yksi menestyneimmistä pioneereista oli englantilainen Thomas Cook, joka toteutti vuonna 1841 ensimmäisen julkisesti mainostetun ryhmämatkan junalla edestakaisin raittiuskokoukseen. Kymmenen vuotta myöhemmin Cookin toimisto kuljetti jo 165 000 henkeä Lontoon maailmannäyttelyyn ryhmämatkoilla, ja Cook laajensi toimintaansa pian jo mannertenväliseen matkailuun brittiläisen imperiumin alueella.[2] Yläluokan piirissä tuli suosituksi niin kutsuttu Grand Tour, kiertomatka tunnettuihin kulttuurinähtävyyksiin.

1920-luvulla automatkailun suosio kasvoi kun Fordin T-malli oli tuonut yksityisautoilun kaiken kansan ulottuville samalla kun tieverkostoa kehitettiin ja linja-autoliikenne alkoi. Tämän myötä Yhdysvalloissa ja Euroopassa rakennettiin myös kattava motelli- ja hotellijärjestelmä.[3]

Myös lentokoneiden ja ilmalaivojen myötä matkailu laajeni 1920-luvulta alkaen. Vuonna 1950 lontoolainen Vladimir Raitz järjesti Englannista Korsikalle ensimmäisen lentokoneitse suoritetun pakettimatkan. Vuonna 1955 yleistyivät suihkukoneet ja turbiinimoottorikoneet, mikä nopeutti matkailua huomattavasti. Charter-pakettimatkat aloitettiin 1950-luvun lopulla ja lentoliikenne oli pian muuttunut turismin tärkeimmäksi välineeksi.[4]

Massaturismin historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyisen kaltainen massaturismi syntyi, kun tulotason kasvu ja lentoliikenteen nousu tekivät 1950-luvulta alkaen matkailusta riittävän halpaa myös keskiluokalle ja tavalliselle kansalle. Myös vuosilomien yleinen piteneminen helpotti lomailua ulkomailla, ja valmiiden pakettimatkojen halpuus madalsi kynnystä entisestään. Suomeen massaturismin voidaan katsoa tulleen 1960-luvun lopulla.[5]

Suosituiksi massaturismin kohteiksi tulivat etenkin Välimeren lämpimät rannikkoalueet, joskin maailman suosituin matkailukohde vuosikymmenestä toiseen on Pariisi.lähde? Viime vuosikymmeninä suosituiksi ovat tulleet kehittyviin maihin, kuten Intiaan, rakennetut täyden palvelun matkailukeskukset. Myös luontomatkailun ja retkeilyn suosio on lisääntynyt ja matkailu on saanut kasvavien ympäristöongelmien myötä erilaisia ekologisia painotuksia.

Suomalaisten matkailu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisille tavallisin matkailukohde Ruotsin- ja Viron-risteilyjen lisäksi on etelän lomakohteet eli käytännössä Välimeren ympäristö ja siellä suurimpina Espanja, Turkki ja Kreikka. Viime aikoina myös Thaimaa on noussut suosioon. Auringon ja lämmön kaipuu on yksi yleisimmistä matkustamisen syistä.kenen mukaan?

Suomalaisen seuramatkailun synty[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomen Matkatoimisto aloitti seuramatkojen järjestämisen vuonna 1949. Vielä 1950-luvun alussa harvalla suomalaisella oli varaa matkailla etelässä, sillä matkat olivat pitkiä ja kalliita. Tyypillisiä olivat linja-autoilla tehdyt, jopa 2–3 viikkoa kestäneet kiertomatkat Länsi- ja Etelä-Euroopassa. Lentokoneiden myötä etelänmatkat helpottuivat, nopeutuivat ja halpenivat, ja matkailu alkoi vähitellen tulla tavallisen suomalaisen ulottuville. 1950-luvulla suomalaisten suosikkimatkailukohteiksi muodostuivat Italia ja Espanja. Seuramatkoilla suomalaisen turistin ei tarvinnut enää osata kieliä, sillä kaikki oli valmiiksi järjestettyä ja opastettua. Vuonna 1963 perustettu Aurinkomatkat on koko toiminta-aikansa ollut Suomen suurimpia matkanjärjestäjiä. [6]

Suihkukoneet alkoivat lennättää suomalaisia etelään vuodesta 1960 alkaen, ja charter-lennot aloitettiin vuonna 1962. Kreikka, etenkin Kos, Rodos ja Kreeta, nousi suomalaisturistien suosikkikohteiden joukkoon 1960-luvun lopulta lähtien, ja Portugaliin suomalaiset alkoivat löytää 1970-luvulla. Espanja oli kuitenkin edelleen suomalaisten ykköskohde, ja siellä etenkin Mallorca ja Kanarian saaret. Espanjaan mentiin rantalomalle ja hauskanpitoon, kun Italiaan mentiin usein kulttuurimatkalle. Oman aikansa ilmiö oli Neuvostoliittoon 1970- ja 1980-luvuilla suuntautunut "vodkaturismi". [7]

Suomalainen matkailu kasvoi 1970-luvun puoliväliin saakka, jolloin energiakriisi taittoi kasvun. Näkyvä toimija tuon ajan suomalaisessa matkailussa oli Kalevi Keihäsen vuonna 1965 perustama Keihäsmatkat, joka lennätti tavallista rahvasta Espanjan huvittelukohteisiin kymmenin tuhansin joka vuosi. Opetettuaan suomalaiset matkustelemaan Keihäsmatkat ajautui konkurssiin vuonna 1974, ja Suomen matkailumarkkinat jäivät muiden matkatoimistojen jaettavaksi.[8]

Matkailu elinkeinona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matkailu on ollut viime vuosina nopeasti kasvava liike-elämän ala. Se koostuu useista elinkeinoista, joiden palveluja matkailija kuluttaa. Näitä ovat esimerkiksi ravintola-, liikenne- ja majoituspalvelut sekä vähittäiskauppojen, kulttuurilaitosten, kylpylöiden ja urheilukeskusten palvelut.

Matkailu muodostaa monissa maissa merkittävän osan maiden bruttokansantuotteesta. Suosittuja matkailumaita ovat maailmalla esimerkiksi Brasilia ja Thaimaa, Euroopassa Espanja, Kreikka, Ranska ja Turkki.

Ulkomaan matkailijoiden määrä ylitti miljardin ensi kertaa vuonna 2012 YK:n Maailman matkailujärjestön (UNWTO) mukaan. Matkailijoiden määrä kasvoi vuonna 2012 4,0 prosenttia 1,035 miljardiin. Suurin kasvu tapahtui Kaakkois-Aasiassa, 8,7 prosenttia.[9]

Matkailun ongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matkailun kielteisiä seurauksia ovat etenkin kehittyvissä maissa talouden rakenteiden vääristyminen, ympäristöhaitat ja nähtävyyksien rapistuminen ja kielteiset kulttuurisiirtymät. Matkailu on lisääntynyt voimakkaasti viime vuosikymmenenä, mikä on nopeuttanut alkuperäiskulttuurien tuhoutumista ja luonnon saastumista lisääntyneen liikenteen takia.

Suosituimmat matkailumaat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

10 suosituinta matkailumaata vuonna 2009:lähde?

Suosituimmat matkailukaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

10 suosituinta matkailukaupunkia vuonna 2009:lähde?

Matkailu tutkimuskohteena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmiönä matkailu on monitieteinen, ja sitä tutkitaan mm. luonnontieteiden, taloustieteiden ja filosofian näkökulmista. Tavallisesti tarkastellaan joko lähtevää tai saapuvaa matkailua. Lisäksi matkailu voidaan jakaa kotimaan- ja ulkomaanmatkailuun.

Matkailumuotoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matkailun majoitusmuotoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Matkailutapahtumia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Dielemans, Jennie: Tervetuloa paratiisiin: Reportaasi turismiteollisuudesta. (Välkommen till paradiset: Reportage om turistindustri, 2008.) Suomentanut Petri Stenman. Helsinki: Like, 2010. ISBN 978-952-01-0321-7.
  • Kalmari, Heidi & Kelola, Kati: Vastuullisen matkailijan käsikirja. Helsinki: Mondo, 2009. ISBN 978-952-5678-12-3.
  • Lohiniva-Kerkelä, Mirva (toim.): Matkailuoikeus. Rovaniemi: Lapin yliopistokustannus, 2012. ISBN 978-952-484-552-6.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Kostiainen, Auvo – Korpela, Katariina (toim.): Mikä maa, mikä valuutta?. Turku: Turun yliopisto, 1998. ISBN 951-29-1161-2.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kostiainen & Korpela, s. 9–10.
  2. Kostiainen & Korpela, s. 15–16.
  3. Kostiainen & Korpela, s. 17
  4. Kostiainen & Korpela, s. 20–22.
  5. Kostiainen & Korpela, s. 22.
  6. Kostiainen & Korpela, s. 171–172.
  7. Kostiainen & Korpela, s. 174–178.
  8. Kostiainen & Korpela, s. 177–184.
  9. Sullström, Heidi: Turistien määrä ylitti miljardin 29.1.2013. Yle Uutiset. Viitattu 29.1.2013.

Viittausvirhe: <ref>-elementin nimeä ”YK”, johon viitataan elementissä <references> ei käytetä edeltävässä tekstissä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]