Juice Leskinen

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 5. huhtikuuta 2010 kello 13.23 käyttäjän PtG (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Hakusana ”Juice” ohjaa tänne. Sanan muista merkityksistä kerrotaan täsmennyssivulla.
Pauli Matti Juhani Leskinen
[[Tiedosto:
Juice Leskinen toiseksi viimeiseksi jääneellä keikallaan Tampereen keskustorilla 1. elokuuta 2006.|250px|]]
Henkilötiedot
Syntynyt19. helmikuuta 1950
Kuollut24. marraskuuta 2006 (56 vuotta)
Ammatti Muusikko, lauluntekijä, säveltäjä, runoilija, kirjailija ja toimittaja.
Muusikko
Taiteilijanimi Juice Leskinen
Aktiivisena 1970–2006
Yhtyeet Coitus Int, Juice, Välikausitakki, Juice Leskinen Slam, Juice Leskinen Grand Slam

Juhani Juice Leskinen (aiemmin Pauli Matti Juhani ”Juice” Leskinen, 19. helmikuuta 1950 Juankoski – 24. marraskuuta 2006 Tampere) oli suomalainen muusikko, laulaja-lauluntekijä, sanoittaja ja kirjailija. Tämän ohella hän toimi muun kääntäjänä ja kolumnistina. Juice Leskinen on Suomen arvostetuimpia sanoittajia. Hän korosti itse toistuvasti, että tekstit olivat hänelle tärkeimpiä, eikä hän olisi aluksi halunnut edes laulaa itse omia kappaleitaan[1].

Leskisen tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa ”Marilyn”, ”Jyrki boy”, ”Syksyn sävel”, ”Viidestoista yö”, ”Kaksoiselämää”, ”Musta aurinko nousee” ja joululaulu Sika. Leskinen levytti kaikkiaan 28 musiikkialbumia, joista 16 oli saavuttanut vuonna 2006 myynnillään kultalevyn ja kaksi platinalevyn rajan.[2] Suomen äänitearkistoon on luetteloitu 347 hänen esittämäänsä,[3] 365 säveltämäänsä[4] ja 554 sanoittamaansa kappaletta.[5]

Elämäkerta

Lapsuus ja nuoruus Juankoskella

Juice Leskinen syntyi Juankosken pienellä teollisuuspaikkakunnalla Pohjois-Savossa ja kävi siellä koulunsa. Sekatyömies-isä työskenteli uitoilla ja maalarina sekä vaikutti urheiluseurassa ja näytelmäpiirissä.[6][7] Äiti oli karjalainen evakko, joka kävi töissä kartonkitehtaalla. Sisaruksista kolme kuoli nuorina, eloon jäi kahdeksan vuotta Juicea nuorempi veli Arvo. Isä kuoli Juicen ollessa 11-vuotias, ja Juice joutui ottamaan vastuuta perheestään. Muutaman vuoden kuluttua äiti meni uusiin naimisiin, mutta Juice ei tullut toimeen isäpuolensa kanssa. Tämä vaikutti siihen, että hän lähti Juankoskelta toiselle paikkakunnalle opiskelemaan.[8]

Leskisen molemmat vanhemmat lukivat paljon, ja isä vei pojankin kirjastoon jo alle kouluikäisenä. Hän on maininnut mummon eli isänäidin tärkeäksi kielelliseksi vaikuttajaksi.[9] Leskinen kiinnostui kirjoista jo varhain. Hän oppi lukemaan nelivuotiaana ja omien sanojensa mukaan oli opetellut siitä saakka kirjoittamaan.[10] Lapsuuden toiveammatti oli kirjastonhoitaja. Lukeminen oli aluksi tärkeintä, oma kirjoittaminen sai merkitystä murrosiän lähestyessä.[11] Teini-ikäisenä Leskinen kirjoitti useita vihkollisia runoja. Esimerkiksi vuonna 1974 julkaistun kappaleen ”Afroditen poika” Leskinen on muistellut kirjoittaneensa 16-vuotiaana.[12]

Leskinen aloitti kitaran soiton ja kappaleiden tekemisen jo koululaisena. Leskinen on maininnut saaneensa vaikutteita muun muassa Bob Dylanilta, Lauri Viidalta, Reino Helismaalta ja Juha Vainiolta. Hän ihaili myös Beatlesin, Sensational Alex Harvey Bandin ja Frank Zappan musiikillisia hurjasteluja.[13][14][15]

Juankoskella vietetty kasvuikä näkyy Leskisen myöhemmässä tuotannossa. Paikkakunta oli Leskisen nuoruudessa poliittisesti jakautunut voimakkaasti vasemmistoon ja oikeistoon, eikä Leskinen tuntenut kumpaakaan ideologiaa omakseen.[16]

Muutto Tampereelle ja Coitus Intin perustaminen

Ylioppilastutkinnon jälkeen Leskinen muutti Tampereelle opiskelemaan Kieli-instituutissa englannin ja sivuaineena saksan diplomikielenkääntäjäksi. Hän kuitenkin riitaantui koulun johtajan kanssa ja keskeytti opintonsa. Tutkinnosta jäi suorittamatta ainoastaan lopputentti.[17] Hän oli opiskeluaikanaan mukana instituutin kääntäjäryhmässä, joka suomensi tuohon aikaan suosittuun Veijareita ja pyhimyksiä - televisiosarjaan pohjautuvan kirjan Veijareita ja pyhimyksiä vauhdissa[18] Leskisen opiskeluaikaisten seurapiirien yhteiskunnallisuutta heijastelee se, että kaksi alkuaikojen yhtyetoveria (Mikko Alatalo ja Veltto Virtanen) ovat päätyneet kansanedustajiksi.[19][20] Leskinen asui Tampereella koko loppuelämänsä lyhyitä taukoja lukuun ottamatta, ja hän on itse korostanut Juankosken ja Tampereen samankaltaisuutta: kumpikin oli teollisuuskaupunki ja sijaitsi virtaavan veden äärellä.[1]

Kieli-instituutissa opiskellessaan Juice tutustui Max Mölleriin. Tämän jälkeen päätettiin perustaa yhtye, ja mukaan otettiin Mikko Alatalo ja Harri Rinne. Siitä sai Coitus Int alkunsa. Myöhemmin otettiin yhtyeeseen mukaan myös Pentti Penninkilampi, Heikki Jokela ja Eero Tuominen. Penninkilampi osti sähköurut ja Rinne aloitti basistina, ja asiat etenivät nopeasti demonauhoitusten kautta levytys-sopimukseen.[21]

Ensimmäinen levy, Juice Leskinen & Coitus Int, ilmestyi Love Recordsin tuottamana vuonna 1973. Leskinen oli tehnyt sen kappaleista puolet yksin ja neljänneksen yhdessä Alatalon tai Rinteen kanssa. Ensimmäinen menestys tuli kappaleesta ”Marilyn”.[13] Yhtyeen ensimmäinen albumi sai kultalevyn.[21] Yllättävät myyntitulot aiheuttivat Juicelle raskaat jälkiverot. Myöhempien tulojensa suojaamiseksi Juice ryhtyi monenlaisiin yhtiöjärjestelyihin.[22]

Vuonna 1974 Juice jäi kiinni hasiksen hallussapidosta ja poltosta.[23]

Juice Leskinen Slam ja Grand Slam

Leskisen pitkäikäisimmät yhtyeet olivat Coitus Intin jälkeen Juice, Juice Leskinen Slam ja Juice Leskinen Grand Slam, joka jäi tauolle vuonna 1991[24].

”Marilynin” jälkeen Coitus Int hajotettiin kesällä 1975, ja Leskinen levytti yhtyeiden Juice ja Mikko ja Juice kanssa. Vuonna 1977 Leskinen oli mukana lyhytikäisessä Välikausitakki-yhtyeessä. Vuoden 1978 alussa ilmestyi Juice Leskinen Slamin ensimmäinen albumi Tauko I, jonka kustantajana oli Leskisen, Alatalon ja Rinteen oma yhtiö ALR. Leskinen erosi yhtiöstä vuonna 1979 ja perusti oman kustannusyhtiön Blueswayn.[13]

Vuonna 1981 perustettiin Juice Leskinen Grand Slam, jota Leskinen piti soittotaidollisesti parhaana yhtyeenään.[25][26] Sen jokainen jäsen osasi soittaa useampaa soitinta, laulaa – ja myös näytellä, sillä Grand Slamin keikat sisälsivät usein erilaisia teatraalisia aineksia pienoisnäytelmistä improvisoituihin laulunumeroihin asti. Juicen välispiikit olivat humoristisia ja sisälsivät usein vuoropuhelua yleisön kanssa.[27] Grand Slam levytti ensimmäisen albuminsa Sivilisaation Abbey Roadin kuuluisassa studiossa. Juice kommentoi myöhemmin monimerkitykselliseen tapaansa: ”Me ollaan ainoa suomalainen bändi, joka on mennyt Lontooseen äänittääkseen Paskaa.” Yölento-albumia äänitettiin sen sijaan Mika Sundqvistin MSL-studiolla pitkään ja hartaasti.[13][28]

Kesällä 1981 joukko suomenkielistä rockia esittäviä yhtyeitä lähti sisävesilaivalla Itä-Suomen kiertueelle Juicen aloitteesta. Tällä Tuuliajolla-kiertueella olivat mukana Juice Leskinen Slamin lisäksi Eppu Normaali ja Hassisen kone, pysähdyspaikoilla esiintyi muitakin. Aki ja Mika Kaurismäki tekivät kiertueesta ensimmäisen pitkän elokuvansa Saimaa-ilmiö. Kiertue uusittiin vuosina 1982–1985, ja lisäksi vuonna 1986 järjestettiin yksittäinen konsertti. Taloudellisesti kiertue tuotti tappiota.[29]

Terveysongelmia ja aiheeton huumesyyte

Kesästä 1988 kesään 1989 Leskinen oli poissa julkisuudesta. Hän kärsi tuolloin maksakirroosista. Leskisen tiedettiin olleen sairaalassa kuukauden verran, ja hänen huhuttiin jopa kuolleen.[13][30] Huhut loppuivat vasta, kun Leskinen esiintyi televisiossa.[31]

Vuonna 1990 Leskinen joutui aiheettomasti syytteeseen huumausainerikoksesta. Eräs vangittuna ollut huumekauppias kertoi poliisille myyneensä huumeita muun muassa Leskiselle, ja lausunnon pohjalta syyttäjä nosti Leskistä vastaan syytteen.[32] Syyte hylättiin raastuvanoikeudessa 22. marraskuuta 1990, ja ilmiantaja apureineen tuomittiin yli vuoden ehdottomiin vankeusrangaistuksiin.[33][34]Helsingin hovioikeus määräsi elokuussa 1995 valtion maksamaan korvauksia Leskiselle 39 750 markkaa.[35][36]

Myöhemmin Leskinen saattoi kuitenkin todeta: ”Tärkeitä vuosia kehittymiseni kannalta ovat 1988 (maksakirroosi) ja 1990 (joutava oikeudenkäynti): noina vuosina pääsin itseni kanssa tasapainoon ja valtion niskan päälle.”[37]

Uran jatkaminen

Leskinen kokosi Grand Slamin uudestaan ja teki ensimmäisen levytyksensä puolentoista vuoden tauon jälkeen vuonna 2001, kun single ”Pyhä toimitus” ilmestyi.

Lisäksi Leskisellä oli lyhytaikaisia, vain yksittäistä albumia tai kiertuetta varten koottuja yhtyeitä: Juice Leskinen & Huhtikuu (1988), Juice Leskinen ETC (1992) sekä Coitus Intin jälkeiset (2004). Useilla Leskisen albumeilla soitti 1990- ja 2000-luvulla nimeämättömiä kokoonpanoja, joissa useimmiten oli mukana Leskisen pitkäaikaisia muusikkotovereita. Esimerkiksi vuonna 1975 ilmestyneen, myöhemmin suurta suosiota saaneen kappaleen ”Syksyn sävel” tekijäksi on merkitty pelkästään Juice Leskinen.[24]

Leskisen tuotanto 1990- ja 2000-luvulla ei yltänyt myynniltään kuuluisimpien albumien tasolle. Albumi Taivaan kappaleita (1991) ja Kautta aikain -kokoelma (1997) ovat kuitenkin myyneet kultaa.[38]

Mikko Alatalo 2008

Vuonna 2004 Juice julkaisi nuoruusvuosien yhtyetoverin Mikko Alatalon kanssa pitkän tauon jälkeen yhteislevyn Senaattori ja boheemi. He esittivät levyn kappaleita myös konsertissa Tampereella. Siitä taltioitiin live-albumi Klassikoiden ilta.[39][40] Vuonna 2002 Juice, Remu Aaltonen ja Dave Lindholm tekivät yhteisen kiertueen, jolla tehtyjä nauhoituksia julkaistiin vuonna 2008 albumina JuiceRemuDave – Live!.[41]

Terveyden heikkeneminen ja viimeiset vuodet

Leskisen hauta Kalevankankaan hautausmaalla 25. joulukuuta 2006
Leskisen hautakivi kesäkuussa 2008.
Veltto Virtanen, yhtyekaveri Välikausitakin ajoilta.

Leskinen poltti ketjussa tupakkaa ja käytti runsaasti alkoholia.[42] Hän oli kärsinyt heikosta terveydestä jo 1980-luvun lopusta alkaen, ja erityisesti 2000-luvulla hänen terveydentilansa heikkeni nopeasti.[30]. Psyykkisistä ja neurologisista sairauksista häneltä oli omien sanojensa mukaan diagnosoitu depressio, paniikkihäiriö ja Aspergerin syndrooma.[43]

Leskisen viimeinen esiintyminen oli 20. elokuuta 2006 Kuopion satamatorilla. Hän kuoli saman vuoden marraskuun 24. päivänä Tampereen yliopistollisessa sairaalassa 56-vuotiaana sairastettuaan munuaisten vajaatoimintaa, maksakirroosia ja diabetesta.[44] Vaimonsa ja muiden omaisten mukaan Leskinen oli kokenut hänelle määrätyt hoidot raskaiksi, ja hän oli kieltäytynyt dialyysihoidosta viiden viikon ajan ennen kuolemaansa.[45] Hänelle oli myönnetty valtion puolikas taiteilijaeläke vuonna 2006.[17]

Juice Leskisen siunaustilaisuus järjestettiin Tampereella Aleksanterin kirkossa 9. joulukuuta 2006. Leskinen haudattiin Tampereen Kalevankankaan hautausmaalle.[46] Hautamonumentin on veistänyt taiteilija Timo Hannunen.[47]

Juicen keräämä 2300 niteen kirjakokoelma päätyi perikunnan kiistojen jälkeen lopulta Juicen tahdon mukaisesti ikäihmisten palvelukodin käyttöön.[48][49]

Perhe

Leskinen oli elämänsä aikana naimisissa kolmesti, Tarja Leskisen (o.s. Numminen) kanssa 1977–1987, Annele Salosen kanssa 1993–2002.[7] Hänen viimeiseksi puolisokseen jäi Sari Leskinen (o.s. Savikko), jonka kanssa avioliitto jatkui vuodesta 2004 Leskisen kuolemaan saakka.[50] 1980-luvulla Leskisen avioelämän ongelmat hänen silloisen vaimonsa kanssa olivat näkyvästi esillä mediassa.[51]

Leskisellä on neljä lasta, joista tytär Tarja Leskisen kanssa ja poika ja tytär Annele Salosen kanssa. Neljännen lapsensa äidin kanssa Leskinen ei ollut naimisissa.[50] Juice Leskisen ensimmäinen lapsi, vuonna 1977 syntynyt Johanna, kärsi huumeongelmasta ja oli sen vuoksi usein julkisuudessa. Hän kuoli 31-vuotiaana helmikuussa 2009.[52]

Taiteilijakuva

Muusikko ja esiintyjä

Säveltäjänä Leskinen käytti varmoja muutaman soinnun rakenteita ja vältti vaikeita melodioita, jotta ne eivät veisi liikaa huomiota tekstiltä. Hän opiskeli itsekseen sovittamista ja sovitti toisinaan jopa kappaleiden jousi- ja puhallinosuudet.[53]

Leskinen oli eri kokoonpanoissa yleensä ensisijaisesti laulusolisti ja soitti lisäksi kitaraa. Kappaleessa ”Manserock” hänellä on pitkähkö kitarasoolokin. Albumilla Dokumentti Leskinen soittaa itse kaikkia soittimia.[13] Leskinen itse ei ollut erityisen taitava soittaja, mutta kokosi ympärilleen osaavia muusikoita, ja erityisesti Anssi Tikanmäen sovitukset ovat tehneet Grand Slam -yhtyeen kappaleista kestäviä teoksia. Leskinen piti Grand Slamia soittotaidoiltaan parhaana kokoonpanonaan.[54] 1970-luvun lopulta lähtien Leskisen esiintymiset päätettiin aina Maamme-lauluun.[55]

Leskisen kappaleiden genre vaihtelee laajasti rockista iskelmään ja jopa tanssimusiikin puolelle. Kansallisbiografia määrittelee, että Leskinen tunnetaan suomalaisen rockmusiikin isähahmona.[56] Kappaleet ”Viidestoista yö” ja ”Syksyn sävel” sijoittuivat 15 parhaan joukkoon äänestyksessä kaikkien aikojen parhaasta iskelmästä.[57] Myös sanaa ”rock-kupletti” on käytetty kuvaamaan Leskisen kappaleita.[58] Albumilla Kiveä ja sämpylää kuullaan myös twistiä, humppaa, marssia ja raskasta rockia. ”Siniristiloppumme” on räppiä.[13]

Luonteeltaan Leskistä on kuvattu ujoksi, ja hänen piti tehdä paljon töitä voittaakseen tai peittääkseen tämän ominaisuuden. Esiintyjänä hän kehitti itselleen itsevarman seremoniamestarin roolin, mutta aina hän ei täysin tähän rooliinsa sopeutunut.[1] Mikko Alatalon sanoin: ”Sädekehä alkoi jossain vaiheessa kiristää sinua. Olisit halunnut olla normaali mies – ja väititkin olevasi sellainen. Mutta ei sinulta kukaan koskaan odottanut mitään normaalia.”[59] Leskistä on luonnehdittu myös voimakkaaksi, itsepäiseksi ja avoimen itsekeskeiseksi persoonaksi. Esiintyjänä hän oli tunnettu terävästä, spontaanista sanailusta ja huumorista.[58]

Sanoittaja

Leskisen teksteille on ominaista sanoilla leikittely ja kekseliäät riimitykset. Näistä esimerkkejä ovat muun muassa kappaleessa ”Bluesia Pieksämäen asemalla” oleva riimipari ”pianon – pian on” tai laulun ”Norjalainen villapaita” sisäsointujono ”...poljennon rennon ja hennon John Lennon loi...”. Tekstien sisältö vaihtelee kevyistä humoristisista teksteistä syvällisiin ja herkkiin, tunnepitoisiin teksteihin. Leskinen tunnetaan yhteiskuntakriittisistä ja yksilön tärkeyttä korostavista aiheistaan. Myös uskonto on Leskisen tuotannossa usein esiintyvä aihe. Hän ei suhtaudu uskontoon kielteisesti, mutta kritisoi julmasti kirkkoinstituutiota ja kyynikoita, jotka käyttävät toisten uskonnollisia tunteita hyväkseen.[60] Leskinen itse kertoi kiinnostuneensa Raamatusta kaunokirjallisena teoksena ja uskonnosta merkittävänä yhteiskunnallisena tekijänä, jota ei voi jättää huomiotta.[61]

Leskinen esitti, että on olemassa neljä aihetta, joista sanoituksia ylipäätään on mielekästä tehdä: (1) ihminen, (2) ihminen ja toinen ihminen, (3) ihminen ja yhteiskunta sekä (4) ihminen ja uskonto.[62][63] Leskisen tuotannolle on ominaista myös omaelämäkerrallisuus: suuressa osassa teksteistä lähtökohtana ovat Leskisen omassa elämässä tapahtuneet asiat. Esimerkiksi avioerot ja rakastumiset ovat selvästi nähtävissä hänen tuotannostaan. Kappale ”Minä (sunnuntailapsi)” albumilta Minä (1987) kertoo Leskisen koko elämästä.lähde? Suhdettaan julkisuuteen Leskinen käsittelee muun muassa kappaleissa ”Hittejä ja idoleita” ja ”Skitsofrenia”.[1]

Päihteiden käyttöä sivutaan monissa Leskisen teksteissä, joskaan varsinaiseksi teemaksi se ei hänen mukaansa ollut yksinään riittävä. Esimerkiksi ”Viidestoista yö” on saanut nimensä kahden viikon ryyppyputken päättymisestä, mutta kappaleen syvempinä teemana ovat niin globaalit uhat kuin yksilön elämän ankeus. Tunnelma on silti iloinen.[64] Kappale ”Aamu alkaa A:lla” on tyypillisen monimerkityksellinen: se voi kertoa vahvan oluen jatkuvasta tissuttelusta, apatiasta ja syrjäytymisestä, tai vaikkapa sittenkin pelkästään suomen kielen rakenteesta, jossa myös ”...illan päättää A”.

Juicen sanoituksissa esiintyvien henkilöiden joukossa on poikkeuksellisen paljon julkisuuden henkilöitä muuhun rocklyriikkaan verrattuna.[65] Näitä ovat esimerkiksi Marilyn, Kennedy, Napoleon, Bob Dylan, Saddam Hussein ja Anne Pohtamo. Tekstit eivät silti välttämättä kerro mitään nimeen liittyvästä historiallisesta henkilöstä, tai yhteys on kovin hento. ”...daisarit ja ne rauhasta muistuttaa. Toisillensa vittuilee Ykä Bush ja Saddam Hussein, on kummaltakin näkemättä jääneet turhan ussein, ”Nämäkö, nämäkö”, ”Ne, ne, ne, ne, ne, ne’, daisarit, ...”

Juice Leskisen sanoituksissa esiintyvien sanojen yleisyyttä tutkinut Katja Veijalainen totesi pro gradu -tutkielmassaan, että Leskinen käyttää sanoituksissaan varsin suppeaa perussanastoa. Tekstin yllättävät ja rikkaat merkitykset eivät synny monipuolisen ja harvinaisen sanaston käytöstä, vaan tuttujen sanojen käyttämisestä yllättävillä ja monimielisillä tavoilla. Verbit ovat tärkeitä, ja niiden kautta korostuu tekstien toiminnallisuus. Substantiiveja on paljon: laulujen päähenkilöillä on nimi ja ammatti ja muitakin määreitä. [66]

Runoilija ja kirjailija

Leskisen runojen keskeisiksi aineksiksi on mainittu rokkaus, nonsense, sanaleikit ja murrekokeilut. Osa runoista on aiheeltaan hyvin itsekeskeistä, mutta mukana on myös yhteiskunnallista kronikointia.[67]. Sanaleikit nousevat pääosaan myös ”Räkä ja roiskis”-lastenkirjojen veljesten seikkailuissa ja eläintarinoissa. Niihin on piilotettu myös yhteiskuntakritiikkiä.[68]

Leskinen harrasti hyvin paljon lukemista ja kertoi kotimaisen kirjallisuuden olevan hänelle ehdottomasti tärkeämpää kuin ulkomaisen. Suosikkikirjailijoikseen hän on maininnut eri yhteyksissä muun muassa Kalle Päätalon, Lauri Viidan, Mika Waltarin, Väinö Linnan ja Veikko Huovisen. Hän arvosti myös Erno Paasilinnan tuotantoa. Leskinen on kertonut saaneensa näiltä kirjailijoilta runsaasti vaikutteita omaan tuotantoonsa ja kokevansa Viidan, Leinon, Huovisen ja Paasilinnan hengenheimolaisikseen.[37][55] Soundi-lehden päätoimittaja Timo Kanerva on maininnut Juicesta kirjoittamassaan muistokirjoituksessa, että ”hänen tuotannossaan Bob Dylan, Jack Kerouac, The Beatles ja Led Zeppelin löivät kättä Lauri Viidan, Eino Leinon, Mika Waltarin, Repe Helismaan ja Junnu Vainion kanssa”.[69] Oman aikansa kirjailijoista hän ihaili muun muassa Kalle Päätaloa, jonka kanssa hän oli myös hyvä ystävä lähde?. Leskisen ja Mikko Alatalon levyn Senaattori ja Boheemi kappaleessa Lohi nousee on Päätalon tekstiä mukaileva sanoitus.[70]

Seppo Roth arvioi vuonna 1992 Juicen taidokasta kielenkäyttöä: ”Juice Leskinen kääntelee nykysuomea kuin savenvalaja. Hän tekee siitä tarvekaluja, koristeita, mitä vain.”[37]

Keskeinen tuotanto ja menestys

Äänilevyt

Pääartikkeli: Juice Leskisen diskografia

Juice Leskinen julkaisi uransa aikana 26 studioalbumia ja 4 live-levyä. Hänen omasta tuotannostaan koottiin kahdeksan kokoelma-albumia, ja kappaleita oli mukana useilla muilla kokoelmilla.

Juice Leskisen uran hedelmällisin kausi sijoittui 1970- ja 1980-luvulle,[17] jolloin syntyivät hänen merkittävimmät klassikkoalbuminsa kuten Per Vers, runoilija (1974), Keskitysleirin ruokavalio (1976), XV yö (tauko III) (1980), Ajan henki (1981) ja Yölento (1986).[24]

Juicen myydyimmät albumit ovat Juice Leskinen Grand Slam -yhtyeen kanssa levytetyt Yölento (1986), Sinä (1990), Taivaan kappaleita (1991), ja kokoelma-albumi Kautta aikain.[71] Singlelistan ykkösenä on ollut viisi Juicen kappaletta: ”Marilyn” elokuusta lokakuuhun 1974, ”Jyrki boy” marraskuusta 1974 helmikuuhun 1975, ”Se oli jautaa” kesäkuussa 1975, ”Kaksoiselämää” huhtikuussa 1986 ja ”Pienestä pitäen” 24.6.–7.7.1991.[72] Vuonna 1995 pidetyssä Radiomafian top 500 -äänestyksessä kolme Juicen kappaletta sijoittui listalle: ”Syksyn sävel”, ”Viidestoista yö” ja ”Musta aurinko nousee”.[73] Muita tunnettuja kappaleita ovat ”Mä lähden maalle”, ”Pyhä toimitus”, ”Rakkauden ammattilainen” ja ”Norjalainen villapaita”.[74]

Leskinen tunnettiin myös muille artisteille tekemistään lauluista. Hän sanoitti lukuisille artisteille, kuten Maaritille, Yölle ja Frederikille. Tunnetuimpia kappaleita, joita hän on säveltänyt sekä pääosin sanoittanut muille artisteille, ovat muun muassa Apua! Orkesterin ”Maksamme velkaa”, Jonna Tervomaan ja Sakari Kuosmasen ”Rakkauden haudalla”, Matti Pellonpään ”Keke Rosberg formula rock” ja ”Poppeli on puu” Aku Syrjän soolo ”Ringo ja Aku”, Tabula Rasan ”Rakastatko vielä kun on ilta?” sekä Yö-yhtyeelle tehdyt ”Ihmisen poika” ja ”Tia-Maria”. Myös Timo Kojon euroviisuedustuskappale ”Nuku pommiin” on Leskisen sanoittama.[5]

Kirjallinen tuotanto

Pääartikkeli: Juice Leskisen kirjallinen tuotanto

Juice julkaisi 12 runokokoelmaa, neljä lastenkirjaa ja neljä muuta teosta.

Leskinen julkaisi niin romaaneja, proosaa, runoja kuin lastenkirjallisuuttakin. Erityisesti 1990-luvulta alkaen kirjallinen työ sai Leskisen tuotannossa lisääntyvässä määrin sijaa. Hänen kirjallisia esikuviaan olivat Pentti Haanpää ja Mika Waltari[75].

Leskisen ensimmäinen runokokoelma Sonetteja laumalle ihastutti Juicen musiikin ihailijoita, mutta kirjallisuuskriitikot suhtautuivat nuivasti sekä siihen että seuraaviin teoksiin. Lastenkirja Räkä ja Roiskis oli ensimmäinen Juicen kirja, joka sai runsaasti kiitosta,[37] ja Äeti oli ensimmäinen kriitikoitakin miellyttänyt runoteos.[37] Leskisen runous sai enemmän arvostusta kuin arkisiksi koetut aikuisille suunnatut proosateokset.[76]

Leskinen toimi myös kääntäjänä. Hän suomensi erityisesti vaativia lyyrisiä teoksia. Hänen tunnetuimpia suomennoksiaan on Stephen Sondheimin musikaali Sweeney Todd, jonka ensi-ilta Suomessa oli Suomen Kansallisoopperassa syyskuussa 1997. Leskinen ei kaihtanut erikoisempiakaan käännöstöitä; hän on muun muassa suomentanut runomuotoon kirjoitetun Disney-sarjakuvaklassikon Hassunkuriset sinfoniat, johon hän laati riimit myös sellaisiin kohtiin, joita ei ollut alkuperäisteoksessa riimitetty. Leskinen on myös kirjoittanut Veikko Lavin elämästä kertovan näytelmän Isänmaan toivo.[14]

Hän kirjoitti kirja-arvosteluja ja pakinoita muun muassa Soundi-lehteen, Savon Sanomiin ja Hymyyn[77] sekä Aamulehden kaupunkilehti Moroon.[78]

Vaikutus suomalaiseen rock-musiikkiin

Soundin päätoimittajan Timo Kanervan mukaan Juice Leskinen loi 1970-luvulla suomaisen rockin yhdessä Hectorin, Dave Lindholmin ja Tuomari Nurmion kanssa. Leskinen oli heistä ainoa, jonka juuret eivät olleet Helsingissä, ja hänen voidaan jopa sanoa antaneen ”myös Kehä Kolmosen ulkopuolelle syntyneille oikeuden tehdä rockia”.[1] Leskinen lasketaan yhdeksi manserock-tyylisuunnan perustajista. Manserockille olivat ominaisia suomenkieliset, itse kirjoitetut kappaleet ja omaperäinen pukeutuminen. Alkuvaiheen levyjä tuotti Love Records. Tyylilaji syntyi Juice Leskisen, Alwari Tuohitorven, Kasevan ja Virtasen myötä.[21] Se sai nimensä Coitus Intin ja Alwari Tuohitorven yhteisestä kiertueesta vuonna 1975. Pian kiertueen jälkeen Coitus Int hajotettiin, mutta nimitys Manserock jäi elämään.[24] Myöhemmin, vuonna 1981 Juice teki Ajan henki-albumille kappaleen ”Manserock”.

1970-luvun lopulla punk tuli Suomeen, ja Tampereen seudulla perustettiin uusia uuden aallon yhtyeitä kuten Eppu Normaali, Popeda ja Kari Peitsamon yhtyeet. Monet niiden muusikot, esimerkiksi Popedan Pate Mustajärvi, olivat soittaneet Leskisen yhtyeiden keikoilla ja saaneet tältä vaikutteita. Manserockin uusi aalto ja sitä kautta Juicen ja muiden ”manserockin isojen poikien” vaikutus levisi 1980-luvulla koko Suomeen.[21] Monet muutkin myöhemmin menestyneet muusikot ovat soittaneet Leskisen yhtyeissä tai levyillä uransa alkuvaiheessa, esimerkkeinä näistä Ilkka Alanko, Yön Markku Petander ja Jukka Mänty-Sorvari sekä myöhemmin Hassisen Koneessa ja Popedassa soittanut Safka Pekkonen. [13] Myös Heikki Salo ja Jippu ovat kertoneet Leskisen merkityksestä uralleen.[79]

On arvioitu, että loistavista sanoituksistaan tunnettu ja kirjailijanakin julkaissut Juice on vaikuttanut merkittävästi paitsi tamperelaisen rockmusiikin kehitykseen, myös siihen, että rock on hyväksytty yhdeksi taidemuodoksi muiden rinnalla.[31] Leskinen itse piti tuotantoaan merkittävänä pohjana koko 1900-luvun lopun suomalaiselle rocklyriikalle.lähde? Eppu Normaalin laulusolisti ja sanoittaja Martti Syrjä on maininnut Leskisen kuuluneen nuoruutensa seuratuimpiin idoleihin.[80]

Kirjallisuutta ja tutkimuksia

Reijo Korpinen on kirjoittanut Juicesta haastattelumuotoisen elämäkerran Ekkös sää Juice oo (1987), jossa on mukana runsaasti laulutekstejä.[81] Yhtyetoveri Harri Rinne on kirjoittanut omia muisteluksiaan ja ajatuksiaan varsin vapaamuotoiseen kirjaan Juice ON Juice off.[82] Myös Tuuliajolla-risteily, jolla Juice oli mukana, on dokumentoitu kirjaksi.[83] Lasse Halme on tehnyt lisensiaatintutkielmansa Leskisen 19 LP-levyn kappaleiden teksteistä. Tutkielma on ilmestynyt omakustanteena Onko siinä sanoma?: mitä Juice todella sanoi? (1992).[84] Reijo Ikävalko teki kirjan Juicen äeti – Eini Kuikka Juicen äidistä vuonna 2005.[85] Juicen kuoleman jälkeen vuonna 2007 ilmestyi kolme kirjaa: Satu Koskimies on toimittanut kokoelman Juicen valittuja runoja,[86] Esa Kero teki yhdessä valokuvaaja Juha Metson kanssa hyvin henkilökohtaisen muistelukirjan.[87] Santtu Luoto ja Mikko Montonen ovat tehneet 208-sivuisen muusikonuran esittelyn, jossa on perusteellinen diskografia.[88]

Palkinnot ja tunnustukset

Juice ylsi suurimpiin musiikillisiin saavutuksiinsa 1970-luvulla ja 1980-luvun alussa.[17] Huomionosoituksia hän alkoi saada 1980-luvun loppupuolella ja 1990-luvulla, jolloin hän jo esiintyi ja teki musiikkia vähemmän.[14] Vuosina 1985–1995 Leskinen sai viisi merkittävää kulttuuripalkintoa:[37]

Leskiselle on vuonna 1980 nimetty synnyinkaupunki Juankoskelle nimikkotori Juicen tori, ja sen monumenttiin on 1995 sijoitettu virolaisen kuvanveistäjän Villu Jaanisoon veistämä näköisveistos.[89] Kalevankankaan hautausmaalla Tampereella on Timo Hannusen veistämä monumentti.[90] Varkaudessa toimii ”Juicen pub”.[91]

Katso myös

Lähteet

  • Korpeinen, Reijo (toim.): Ekkös sää Juice oo : dokumentti Juice Leskisestä. WSOY, 1987. ISBN 951-0-14567-X (sid.).
  • Juice Leskinen: Siinäpä tärkeimmät : edellinen osa, e. ch.. Bluesway/Tammi, 2003. ISBN 978-951-31-3961-2.
  • Santtu Luoto ja Mikko Montonen: Juice. Minerva Kustannus Oy, 2007. ISBN 978-952-492-088-9 (sid.).
  • Harri Rinne: Juice ON [Juice OFF]. WSOY, 2002. ISBN 951-0-27369-4 (nid.).
  • * Seppo Bruun, Jukka Lindfors, Santtu Luoto ja Markku Salo: Jee Jee Jee - suomalaisen rockin historia. WSOY, 1998. ISBN 951-0-22503-7.

Viitteet

  1. ↑ a b c d e Kanerva, Timo: Juice Leskinen. Syksyn sävel. Kaikki singlet 1974-2004. CD-boksin liite. Johanna Kustannus, 2007.
  2. ↑ Kysy mitä vain: montako kultalevyä Juice Leskinen on saanut 2006. IGS Helsingin Kaupunginkirjasto. Viitattu 10.3.2010.
  3. ↑ Juice Leskisen esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
  4. ↑ Juice Leskisen sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
  5. ↑ a b Juice Leskisen sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
  6. ↑ Luoto & Montonen s.16.-21
  7. ↑ a b Leskinen, Juice (Aapeli ja muita tuttavia) Pohjois-Savon maakuntakirjasto. Viitattu 24.3.2010.
  8. ↑ ”Rankka lapsuus” 2007. Iltalehti. Viitattu 23.3.2010.
  9. ↑ Luoto, Montonen, s. 15, 20, 29
  10. ↑ Jussi Hanén ja Raisa Vesanen: Tietoja kirjailijasta (Juice Leskinen: Sonetteja laumalle) Nettilibris. Opetushallitus. Viitattu 20.3.2010.
  11. ↑ Luoto & Montonen s.24
  12. ↑ Korpeinen, R. s. xx (sivunnumero puuttuu)
  13. ↑ a b c d e f g h Hietanen O: Tausta Musiikille 1993 / 2002. RARE Levynkeräilijän erikoislehti. Viitattu 10.3.2010.
  14. ↑ a b c Erkki Pälli: Juice Leskinen Pomus.
  15. ↑ Luoto & Montonen, s. 43
  16. ↑ Luoto, Montonen s. 17-19
  17. ↑ a b c d Juice Leskinen YLE Elävä Arkisto. Viitattu 10.3.2010.
  18. ↑ Frederick E. Smith Veijareita ja pyhimyksiä vauhdissa - WSOY 1972 ISBN 951-0-00538-x
  19. ↑ Mikko Alatalo Suomen kansanedustajat. 9.9.2009. Eduskunta. Viitattu 21.3.2010.
  20. ↑ Pertti Virtanen Suomen kansanedustajat. 26.11.2009. Eduskunta. Viitattu 21.3.2010.
  21. ↑ a b c d Manserock - Isot pojat: Alku Koskesta voimaa, Tampereen historia. 1999-2006. Tampereen kaupungin elinkeinokeskus. Viitattu 12.3.2010.
  22. ↑ Juicen keikkabussi tarjosi hyvän elämänkoulun Sydän-Hämeen Lehti.
  23. ↑ Jan Erola: Juice: ”Jyrkin lehti on Jyrkin lehti” (Jäljennös Iltalehden jutusta) 1996. Kustannusosakeyhtiö Iltalehti. Viitattu 10.3.2010.
  24. ↑ a b c d Manserock - Isot pojat: Juice Koskesta voimaa, Tampereen historia. 1999-2006. Tampereen kaupungin elinkeinokeskus. Viitattu 12.3.2010.
  25. ↑ Juice 40 vuotta -haastattelusarja Radio 957:ssä vuonna 1990
  26. ↑ Luoto & Montonen, s. 124-126, 142
  27. ↑ Luoto & Montonen, s. 133
  28. ↑ Luoto & Montonen, s. 124-127
  29. ↑ Luoto & Montonen s.93-113
  30. ↑ a b Vehkoo J: Juice Leskinen saa viimeisen sanan 2007. Aamulehti. Viitattu 12.3.2010.
  31. ↑ a b Manserock - Isot pojat: Juice (jatkoa) Koskesta voimaa, Tampereen historia. 1999-2006. Tampereen kaupungin elinkeinokeskus. Viitattu 12.3.2010.
  32. ↑ Sana voi riittää sanaa vastaan (Maksullinen linkki) Helsingin sanomat. 22.4.2001. Viitattu 21.3.2010.
  33. ↑ Helsingin Sanomat 23.11.1990 ja 30.11.1990.
  34. ↑ Fredman, M.: Todistajien suojelu 1997. Helsingin sanomat / Fredman Månsson asianajotoimisto. Viitattu 12.3.2010.
  35. ↑ Helsingin Sanomat 31.8.1995: Aiheeton pidätys tuo lisää korvauksia Juice Leskiselle
  36. ↑ YLE2: Ikimuistoinen: Juice Leskinen
  37. ↑ a b c d e f Juice (oik. Pauli Matti Juhani) Leskinen Pirkanmaalaisia nykykirjailijoita. Tampereen Kaupunginkirjasto.
  38. ↑ Juicen levyt (Ilta-Sanomat, 28.11.2006, s. 31)
  39. ↑ Alatalo, Mikko: Juice Leskinen & Mikko Alatalo ”Klassikoiden ilta” v. 2005 mikkoalatalo.net. 2007. Viitattu 21.3.2010.
  40. ↑ Luoto & Montonen s. 154
  41. ↑ Juice Remu Dave Dave Lindholm. Latvis. Viitattu 24.3.2010.
  42. ↑ Mattila I: Leskinen oli suomalaisen popmusiikin kulmakivi 25.11.2006. Helsingin Sanomat. Viitattu 10.2.2010.
  43. ↑ Harri Rinne: Juice On, Juice Off
  44. ↑ Hannu Koskela: Kaikki paitsi elämä on turhaa Apu. 1.12.2006. A-lehdet. Viitattu 27.4.2008.
  45. ↑ Sari-vaimo: Juice vain nukkui pois 28.11.2006. Iltasanomat.
  46. ↑ Juicen kosketus näkyy Tampereella yhä – yle.fi yle.fi. Viitattu 10.3.2010.
  47. ↑ Hannu Hyttinen: Muistomerkin tilaus vei veistäjän yöunet Aamulehti Moro. Viitattu 10.3.2010.
  48. ↑ Juicen tahto toteutuu? Kirjasto voi yhä päätyä Viola-kotiin 21.4.2009. Ilta-Sanomat. Viitattu 5.4.2010.
  49. ↑ Reino-kotikenkä osti Juicen kirjaston 22.4.2009. Ilta-Sanomat. Viitattu 5.4.2010.
  50. ↑ a b Julkkisbiot: Leskinen Juice 7 päivää. Viitattu 5.4.2010.
  51. ↑ Korpeinen, sivu puuttuu
  52. ↑ Juice Leskisen tytär kuoli äkillisesti Iltasanomat. 12.2.2009. Viitattu 10.3.2010.
  53. ↑ Bruun s.219
  54. ↑ Luoto & Montonen, s. 126, 142
  55. ↑ a b Per Vers, kansan runoilija 1998. Ylioppilaslehti. Viitattu 11.3.2010.
  56. ↑ Juice Leskinen Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  57. ↑ Kaikkien aikojen paras iskelmä Iskelmä
  58. ↑ a b Mattila I: Leskinen oli suomalaisen popmusiikin kulmakivi Helsingin Sanomat.
  59. ↑ Alatalo, Mikko: Juice Leskinen. Syksyn sävel. Kaikki singlet 1974-2004. CD-boksin liite. Johanna Kustannus, 2007.
  60. ↑ Luoto & Montonen, s. 75
  61. ↑ Korpeinen 118-120
  62. ↑ Luoto & Montonen, s. 77
  63. ↑ Korpeinen s. 12
  64. ↑ Juice Leskinen: Viidestoista yö 1980. YLE Elävä Arkisto. Viitattu 24.3.2010.
  65. ↑ Jenni Haimila-Pakarinen: Henkilönnimet suomalaisessa rocklyriikassa, s. 8. pro gradu. Jyväskylän yliopisto, 2002. Teoksen verkkoversio.
  66. ↑ Katja Veijalainen: Huomioita Juice Leskisen laulujen sanastosta. pro gradu. Jyväskylän yliopisto, 1998. Teoksen verkkoversio.
  67. ↑ Nero nukkuu, sanat valvovat 2007. Karjalainen. Viitattu 17.3.2010.
  68. ↑ Forsblom H: Räkä ja roiskis Nettilibris. Viitattu 24.3.2010.
  69. ↑ Kanerva, Timo: Juhani Juice Leskinen. (Muistokirjoitus julkaistu Kautta aikain -levyn kansivihkosessa) Kautta aikain, 25.11.2006.
  70. ↑ Niemelä, J.: Boheemit herrat jälleen yhdessä Kaupunkilehti Tamperelainen. 18.2.2004. Tampere-seura. Viitattu 20.3.2010.
  71. ↑ Olli Hietanen: Juice Leskinen levynkeräilijän kannalta - Triviaa levymyynnistä RARE. Viitattu 27.3.2010.
  72. ↑ Nyman, Jake (toim.): Suomi soi 4: Suuri suomalainen listakirja. Tammi, 2005. ISBN 951-31-2503-3.
  73. ↑ http://www.yle.fi/radiomafia/sailio/sivu.8.shtml
  74. ↑ Juice Leskinen on kuollut 2006. STT / Helsingin sanomat. Viitattu 27.3.2010.
  75. ↑ Pasi Kostiainen: Syksyn sävel on paras. Ilta-Sanomat, 2006, nro 28.11., s. 34.
  76. ↑ Saara Ihamäki: Tuntematon Leskinen Suomalaisia nykykirjailijoita. Helsingin kaupunginkirjasto.
  77. ↑ Roth, S.: Luku 11 - Suurimmat savolaiset 2007. Savon Sanomat. Viitattu 21.3.2010.
  78. ↑ Leskinen J: Morossa julkaistuja kolumneja Aamulehti. Viitattu 24.3.2010.
  79. ↑ Jussi Tolonen: Parasta juuri nyt: Juice Leskinen 2006. Helsingin Sanomat.
  80. ↑ Reino Helismaa -palkittu Martti Syrjä: Sanoitukseni ovat melodian kuvitusta Sivistys 2004
  81. ↑ Reijo Korpeinen (toim.): Ekkös sää Juice oo : dokumentti Juice Leskisestä. WSOY, 1987. ISBN 951-0-14567-X (sid.).
  82. ↑ Harri Rinne: Juice ON [Juice OFF]. WSOY, 2002. ISBN 951-0-27369-4 (nid.).
  83. ↑ Juho Juntunen: Tuuliajolla – suuri rock and roll -risteily. Fanzine, 1981. ISBN 951-99331-7-4.
  84. ↑ Lasse Halme: Onko siinä sanoma? : mitä Juice todella sanoi?. Helsinki: Lasse Halme, 1992. ISBN 952-90-4037-7.
  85. ↑ Reijo Ikävalko: Juicen äeti – Eini Kuikka. Ajatus Kirjat, 2005. ISBN 951-20-6771-4.
  86. ↑ Satu Koskimies (toim.): Sanataiteilija kävi täällä – Juice Leskisen valitut runot 1975–2007. Tammi, 2007. ISBN 978-951-31-3986-5.
  87. ↑ Esa Kero: Pieni kirja Juhani Leskisestä. Multikustannus Oy, 2007. ISBN 978-952-468-143-8 (sid.).
  88. ↑ Santtu Luoto ja Mikko Montonen: Juice. Minerva Kustannus Oy, 2007. ISBN 978-952-492-088-9.
  89. ↑ Nähtävyydet Juankoski. Viitattu 21.3.2010.
  90. ↑ Juhani (Juice) Leskisen muistopaasi Suomen Kivivalmiste Oy. Viitattu 21.3.2010.
  91. ↑ Juicen Pub juicenpub.fi. Viitattu 21.3.2010.

Aiheesta muualla

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Juice Leskinen.
Wikisitaateissa on kokoelma sitaatteja aiheesta Juice Leskinen.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Juice_Leskinen&oldid=8280925”