Kansanmurha
Wikipedia
|
Kansanmurha eli joukkotuhonta on jonkin tietyn etnisen, kielellisen, uskonnollisen tai muun ryhmän (yleensä vähemmistön) järjestelmällistä tuhoamista. Termin keksi Raphael Lemkin, ja aluksi sillä viitattiin armenialaisten kansanmurhaan ensimmäisen maailmansodan aikana sekä juutalaisten kansanmurhaan eli holokaustiiin toisen maailmansodan aikana. Kansanmurhia tiedetään tapahtuneen useita ihmiskunnan historiassa antiikin ajasta lähtien.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Nimen alkuperä
Kansanmurha-termiä kehitti Yalen yliopiston lakitieteenprofessori Rafael Lemkin (1900–1959). Hän keksi nimen genocide sanoista γένος, genos (kreikaksi: kansa tai heimo) – cide (latinasta – occidere – murhata tai tuhota). Lemkinin määritelmä kansanmurhalle perustui holokaustiin ja armenialaisten kansanmurhaan. Lemkin yhdisti kaksi eri sanaa genos+occidere - genocide. Genocide tarkoittaa suoraan suomennettuna tuhota tai murhata kansa.
Lemkin keksi sanan vuonna 1943. Lemkin oli menettänyt yli 40 perheensä jäsentä holokaustissa. Lemkin halusi kehittää sanan joka viittaisi vuonna 1915 tapahtuneeseen armenialaisten kansanmurhaan ja holokaustiin.
Lemkin esitti genocide-sanan käyttöön ottamista juridiseksi termiksi Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksessa 9. joulukuuta vuonna 1948. Yleiskokous äänesti siitä 12. tammikuuta vuonna 1951, ja se hyväksyttiin viralliseksi nimitykseksi kansanmurhalle (yleiskokouksen päätöslauselma 260 (III)).
[muokkaa] Suomen rikoslain säännökset joukkotuhonnasta
Suomen rikoslain 11 luvun 6 §:ssä (21.4.1995/578) [1] säädetään:
[muokkaa] Joukkotuhonta
Joka jonkin kansallisen, rodullisen, etnisen tai uskonnollisen ryhmän taikka niihin rinnastettavan kansanryhmän hävittämiseksi kokonaan tai osittain 1) surmaa ryhmän jäseniä, 2) aiheuttaa ryhmän jäsenille vaikeita ruumiillisia tai henkisiä sairauksia tai vammoja, 3) ryhtyy pakkotoimiin syntyvyyden ehkäisemiseksi ryhmän piirissä, 4) pakolla siirtää lapsia ryhmästä toiseen tai 5) muulla vastaavalla tavalla olennaisesti huonontaa ryhmän elinehtoja, on tuomittava joukkotuhonnasta vankeuteen vähintään neljäksi vuodeksi tai elinkaudeksi. Yritys on rangaistava."
Myös joukkotuhonnan valmistelu ja salahanke joukkotuhontaan säädetään rangaistavaksi:
[muokkaa] Joukkotuhonnan valmistelu
Joka 6 §:ssä mainitussa tarkoituksessa 1) sopii toisen kanssa joukkotuhonnan tekemisestä tai 2) laatii joukkotuhontasuunnitelman, on tuomittava joukkotuhonnan valmistelusta vankeuteen vähintään neljäksi kuukaudeksi ja enintään neljäksi vuodeksi."
[muokkaa] Sopimus kansanmurhan estämiseksi
Em. Suomen rikoslain säännökset perustuvat Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen vuonna 1948 hyväksymään yleissopimukseen kansanmurhaan pidettävän rikoksen ehkäisemiseksi ja rankaisemiseksi (Convention on the Prevention and Punishment of the Crime of Genocide). Sopimus löytyy kokonaisuudessaan täältä[2]
Sopimus hyväksyttiin Suomessa vuonna 1959 annetulla lailla (557/59). Ensimmäiset rangaistussäännökset joukkotuhonnasta hyväksyttiin Suomen rikoslakiin 1974.
Hallituksen esityksestä laiksi ilmenee, että säännöksen tunnusmerkistön täyttyminen edellyttää, että pitää olla olemassa todellinen ja varteen otettava sopimus tai suunnitelma kansanmurhan tekemiseksi, ennen kuin teko voisi tulla kansanmurhan valmisteluna rangaistavaksi. Näin ollen esimerkiksi kahden henkilön ravintolakeskustelussa tehty sopimus jonkin kansanryhmän hävittämisestä jäisi rangaistavuuden ulkopuolelle. Aivan epärealistiset sopimukset ja suunnitelmat jäisivät niin ikään säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Säännöksen tarkoituksena on säätää rangaistavaksi sellaisten henkilöiden toiminta, jotka sopivan tilaisuuden tullen todellisuudessa voisivat ryhtyä panemaan suunnitelmaa täytäntöön sekä sellaisen vakavasti otettavan suunnitelman laatiminen, joka olisi toteutettavissa, todetaan esityksessä.
[muokkaa] Sopimuksen voimaantulon vaiheet
Yleiskokouksen hyväksymässä sopimuksessa asetettiin edellytykseksi sen voimaantulolle, että vähintään 25 jäsenmaata ratifioi sen, mikä oli tapahtunut tammikuussa 1951, jolloin sopimus siten tuli voimaan. Suomi on ratifioinut osaltaan sopimuksen 18.12.1959. Yhdysvallat liittyi sopimukseen 1982 varaumin ettei sen ryhdy toimenpiteisiin kansallisen lainsäädäntönsä muuttamiseksi sopimuksen johdosta. Suomi ei ole hyväksynyt Yhdysvaltojen esittämää varaumaa. Liioin sitä eivät ole hyväksyneet muut Pohjoismaat eivätkä monet muut maat, kuten Viro.
Toimivaltainen tuomitsemaan kansanmurhasta on, paitsi suomalainen tuomioistuin, myös Kansainvälinen rikostuomioistuin.
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Glover, Jonathan: Ihmisyys: 1900-luvun moraalihistoria. (Humanity: A moral history of the twentieth century, 1999.) Suomennos: Petri Stenman. Pystykorvakirja. 4. painos 2007. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2003. ISBN 952-471-020-X.
