Etniset puhdistukset Bosnian sodassa

Wikipedia
Ohjattu sivulta Bosnian kansanmurha
Loikkaa: valikkoon, hakuun


Serbit vangitsivat muslimeja ja kroaatteja keskitysleireille Bosnian sodassa. Kuvassa Trnopoljen leiri.

Etniset puhdistukset Bosnian sodassa olivat eri kansojen tekemiä väkivaltaisia joukkokarkotuksia ja joukkomurhia, joihin liittyi monenlaisia sotarikoksia. Bosnian serbit aloittivat etniset puhdistukset ja tekivät niitä eniten[1]. Bosnian serbit pyrkivät sodassa valtaamaan mahdollisimman suuren alueen ja hävittämään vallatulta alueelta muslimit ja kroaatit pois tappamalla ja pelottelemalla. Tämä raaka etninen puhdistus liittyi yhtenäisen serbivaltion rakentamiseen Bosnia ja Hertsegovinaan. Bosnian kroaattien ja muslimien tuhoamista ja poisajamista tapahtui muun muassa keskitysleireillä, joukkomurhissa, verilöylyissä ja joukkokarkotuksissa.

Bosnian sodassa kuoli yhteensä ainakin noin 100000 sotilasta ja siviiliä, näistä noin 2/3 Bosnian muslimeja.

Pelkästään Srebrenicassa serbit tappoivat 7779 ihmistä kesäkuussa 1995 kostoksi muslimien sieltä tekemistä hyökkäyksistä. Sarajevon piirityksessä kuoli arviolta 12 000 mm. kranaatteihin ja sala-ampujien luoteihin

Serbien tekemiä etnisiä puhdistuksia kutsutaan useasti Bosnian kansanmurhaksi. Näistä ovat vastuussa Bosnian serbitasavallan poliittiset johtajat kuten Radovan Karadžić ja sotilasjohtajat, esimerkiksi kenraali Ratko Mladić.

Mate Bobanin johtamat nationalistiset kroaatit puhdistivat alueita väkivaltaiseksi pyrkien luomaan Suur-Kroatiaa.

Myös jotkut muslimit toteuttivat "kansanmurhapolitiikkaa".

Serbien tekemät etniset puhdistukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bosnian serbiarmeijan komentaja Ratko Mladic on kuvassa toinen vasemmelta.
Manjačan leiri.
Srebrenican joukkomurhan uhrien joukkohauta.

Serbit käyttivät Bosnian muslimeihin ja kroaatteihin kohdistuneista murhista ja karkotuksista nimeä etninen puhdistus. Puhdistuksien tarkoituksenahan oli kansaltaan yhtenäisen Suur-Serbian luominen[2]. Vaikka Bosnia-Hertsegovinan sota näytti ulkopuolisista joskus sekavalta kansallisuuksien mittelöltä, niiden pääjuonena oli Slobodan Miloševićin ja hänen lähipiirinsä suunnittelma ja ohjaama pääasiassa muslimeihin ja kroaatteihin kohdistuva kansanmurha. Toisaalta kroaatit puhdistivat alueita muslimeista. Muslmien alueilta muutti muita kansoja vapaaehtoisesti pois, ja jotku muslimit pitivät vankileirejä.

Serbian nationalismilal ratsastanut presidentti Slobodan Milosevic näki Kroatian ja Slovenian itsenäistymispyrkimyksten luovan harvinaisen otollisen tilaisuuden suuren serbivaltion luomiselle. Armeijan upseerit suunnittelivat ja valmistelivat Suur-Serbiaan tähtäävää RAM-suunnitelmaa ainakin niin aikaisin kuin vuonna 1990[3][4][5].

Milosevic hylkäsi ajatuksen yhtenäisestä keskitetystä liittovaltiosta (suunnitelma A) jo vuoden 1991 alussa, ja ajoi sen jälkeen Serbian ulkopuolisten serbialueiden yltiökansallismielisten aseistamista ilman liittoarmeijan väliintuloa. Tämä oli niin sanottu suunnitelma B. Milosevicin väitetään jakaneen Bosnian Kroatian johtajan Tudjmanin kanssa jo alkuvuodesta 1991 Karađorđevossa[6]. Milosevicin toivo luoda Suur-Serbia poliittisin keinoin mureni Kroatian ja Slovenian itsenäistyttyä kesäkuussa 1991. Jo helmikuussa 1991[7] esitetty suunnitelma C oli RAM-suunnitelma[8] (runkosuunnitelma, ram=kehys, runko), jossa voimakas liittoarmeijan ja aseistettujen paikallisten serbien yhteishyökkäys ajaisi muslimit ja kroaatit tiehensä[9] mahdollisimman suurelta alueelta Bosniassa ja Kroatiassa.

Serbien etninen puhdistus aiheutti valtavan pakolaisongelman. Eurooppa sulki pääsyn Kroatiaan paenneilta bosniakeilta, joita oli kroatialaisten mielestä liikaa maassa jo toukokuun lopussa. Kun Kroatia sulki rajansa pakenevilta etnisen puhdistuksen uhreilta heinäkuun alussa 1992, nämä pakenivat Keski-Bosniaan. Bosniassa etnisin puhdistuksiin osallistui tavalla tai toisella noin kolmannes serbeistä. Joistain Serbian kansalaisista tuli "viikonloppuramboja" jotka ryöstelivät ja murhasivat Bosnia-Hertsegovinassa lomillaan. Nämä ja rikolliset saivat palstatilaa jopa Serbian lehdissä. Serbisotilaat eivät heistä pitäneet.

Etnisiin puhdistuksiin kuuluivat ihmisten karkotukset, ryöstöt, murhat, kidutus, silpominen, haavoittaminen, pakkovalta, henkinen kidutus, ihmisten kuljetukset karjavaunuissa, kylien ja kaupunkien polttaminen, sadismi ja raiskaukset sekä nälkiinnyttäminen. Nälkää käytettiin aseena saarrettuja kaupunkeja ja yksittäisiä vankeja vastaan. Saartoja jatkettiin huolimatta kansainvälisen yhteisön pyynnöistä lopettaa saarrot.

Ennen kuin serbit valloittivat kaupungin jonka halusivat puhdistaa, he tulittivat säälittä muslimien ja kroaattien asuinalueita tykein, raketein ja kranaatinheittimin. Ihmisille annettiin puoli tuntia aikaa pakata tavaransa, niskuroijat ammuttiin. Monesti muslimikylä puhdistettiin siten, että tshetnikit saartoivat kylän ja hakivat ihmiset kodeistaan pääaukiolle. Miehet eroteltiin omaan ryhmäänsä, lapset, naiset ja vanhukset toiseen. Uhrien kodit ryöstettiin ja poltettiin tai räjäytettiin, koska haluttiin estää heidän paluunsa. Naiset, lapset ja vanhukset ajettiin jalkamarssille, jonka kestäessä heitä ammuttiin tai heidät saatettiin ajaa miinakentille. Karkotettavat saatettiin panna junaan. Miehet otettiin vangiksi, heidän johtohenkilönsä murhattiin ja loput vietiin keskitysleireille. Puhdistuksiin kuului myös moskeijoiden räjäyttäminen useissa kaupungeissa.

Muslimien johtohenkilöt pyrittiin murhaamaan. Tappamisella saatiin aikaan pakokauhu, sillä ihmiset lähtivät herkästi pelon takia pakoon. Muslimieliitistä laadittiin tappolistoja. Monissa tapauksissa naapurikylän tyhjentäminen ajoi kylien asukkaat pois. Joillakin paikkakunnilla tshetnikit, joista osa oli rikollisia, tappoivat puolustuskyvyttömiä ihmisiä, koska se oli heistä hauskaa. Verilöylyjen tarkoitus oli pelotella muiden kylien asukkaita pakoon. Kun bosniakki ajettiin pois, hän joutui allekirjoittamaan todistuksen, jossa luopui talostaan, rahoistaan, autostaan ja muusta omaisuudestaan. Joskus omaisuuden sai myydä serbeille pilkkahintaan. Karkotettavat joutuivat maksamaan karkotustodistuksista, kuljetuksistaan jne. kiskurihintoja mm. Serbian Punaiselle Ristille. Serbialueiden kaupungeissa bosniakit ja kroaatit joutuivat kestämään vainoa, joka ilmeni töistä erottamisina, kotien ryöstelyinä, kaupungista poistumiskieltoina, puhelimen ja auton käyttökieltoina, uintikieltoina ja niin edelleen.

Aluksi kertomuksia Bosnia-Hertsegovinan julmuuksista ei uskottu tai ne haluttiin sivuuttaa. Kun Bosnia-Hertsegovinan hallitus kertoi YK:n pääsihteerille bosniakkeihin kohdistuneista julmuuksista, pääsihteeri ei uskonut tätä. On väitetty, että länsivallat olisivat olleet tietoisia keskitysleireistä jo varhain, mutta eivät halunneet aluksi puuttua asiaan.lähde?

Cerskan etninen puhdistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Cerskan etnisen puhdistuksen tekivät Bosnian serbijoukot maaliskuussa 1993, jolloin alueen väestö ajettiin Srebrenicaan joka muuttui pian valtavaksi pakolaisleiriksi. Sitä ennen bosniakkien halluussa oleva Cerska oli ollut pitkään saarrettuna kunnes serbit hyökkäsivät kaupunkiin 5. maaliskuuta 1993. Jotkut pakenivat 48 tunnissa metsien läpi Tuzlaan. Cerskasta siirtyi väkeä myös Konjevic Poljeen. Itä-Bosniassa sijaitsevan Cerskan kodit ja suuremmat rakennukset tuhottiin tai niitä vaurioitettiin polttamalla ja räjäyttämällä.

Karadžićin sanat Bosnian parlamentille sodan alkaessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Radovan Karadžić

Radovan Karadžić oli eräs Bosnian serbitasavallan perustajista ja Bosnian serbitasavallan presidentti. Suurin osa Karadžićin puheista on virallista propagandaa, jossa syytetään muita kansallisuuksia hirmutöistä, joita serbit itse tekivät. Karadžić sanoi Bosnian parlamentille sodan alkaessa 14. lokakuuta 1991 vapaasti suomentaen näin:[10][11][12]

..."Tie jolle haluatte viedä Bosnia-Hertsegovinan on sama
helvetillisten kärsimysten tie jonka Slovenia ja Kroatia valitsivat. Älkää ajatelko
niin että ette vie Bosnia-Hertsegovinaa helvettiin ja muslimeja ehkä jopa tuhoon ...
Sillä muslimit eivät kykene puolustamaan itseään, jos sota syttyy täällä ...
Kuinka te estätte sen, että kaikki koko Bosnia-Hertsegovinassa tulevat tapetuiksi?"


Kritiikkiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On jonkinverran keskusteltu siitä, olivatko serbien vuosina 1992-1995 tekemät Bosnian etniset puhdistukset kansanmurha, ja kuka teoista oli vastuussa. Esimerkiksi Bosnian serbiarmeija BSA toimi Jugoslavian armeijasta erillään, niin ettei sitä voitu suoraan kytkeä Serbiaan. Tämä oli osa Milosevicin taktiikkaa. Luovuttuaan Suur-Serbia-hankkeesta Milosevic veti vuonna 1994 tukensa Bosnian serbeiltä sulkien Serbian ja Bosnian serbialueen välisen rajan. Milosevic myös pidätytti cetnikkijohtaja Vojislav Seseljin, jonka alaisina pidetyt joukot kiduttivat ja murhasivat siviileitä ja tekivät muita rikoksia Bosniassa. Tämänkin Milosevic teki lähinnä vapauttaakseen maansa taloussaarrosta.

Serbian parlamentti pyysi vuonna 2010 anteeksi Srebrenican vuoden 1995 joukkomurhaa, mutta kielsi maan olleen valtiona vastuussa siitä[13]. Vasta valittu serbipresidentti herätti vuonna 2012 närää sanoessaan, ettei Srebrenicassa tehty kansanmurhaa, vain yksittäiset komentajat syyllistyivät sotarikoksiin[14].

Yk:n tuomioistuimen ICJ:n mukaan Milosevicin Serbia ei ollut syyllinen Bosnian kansanmurhaan, muttei myöskään tehnyt kyllin sen estämiseksi. Bosnian muslimeille ja kroaateille tämä tuomio oli pettymys[15]. ICTY ei pidä tiedotteessaan kaikkia Bosnian etnisiä puhdistuksia kansanmurhana[16]. Kuitenkin myös ICTY:n mukaan ainakin Srebrenicassa[17] ja Zepassa tapahtui kansanmurha. Kuitenkin mm Srebrenicassa murhaaminen kohdistui yleensä aseikäisin miehiin[18][19], vanhukset, naiset ja lapset ajettiin muslimialueille. Koko Bosniassa muslimisiviileitä kuoli sodan kestäessä vain 2%[20], mikä ei viittaa järjestelmälliseen kansan tuhoamiseen.

Serbian presidentti Tomislav Nikolic pyysi keväällä 2013 ensimmäisenä Serbian presidenttinä anteeksi Srebrenican joukomurhaa Serbian valtion edustajana, mutta Bosnian muslimien mielestä olisi pitänyt mainita sana kansanmurha[21], koska kaksi kansainvälistä oikeutta pitää Srebrenican joukkomurhaa kansanmurhana[21].

Aikansa horjuttuaan Yk:n tuomionistumien syyttäjä päätti syyttää Bosnian serbijohtaja Radovan Karadžićia kansanmurhasta koko Bosnia-Hertzegovinassa 1992-1995[22], rikoksista ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksista[23]. Puolustus ja Karadžić vaativat syytteiden peruuttamista[24].

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Marita Vihervuori: Tervetuloa helvettiin: välähdyksiä Jugoslavian perintösodasta, Otava 1999, ISBN 951-116-390-6
  • Roy Gutman: Kansanmurhan todistaja - raportti etnisistä puhdistuksista Bosniassa, Like 1993, ISBN 951-578-160-4
  • Eivät tekisi pahaa kärpäsellekään - sotarikolliset tuomiolla, Slavenka Draculic, Like 2005, ISBN 952-471-612-7
  • Genocide in Bosnia: The Policy of Ethnic Cleansing,Norman Cigar, Texas A & M University Press, 1995.
  • Diana Johnstone: Nato ja Jugoslavia – narrien ristiretki, Like 2007,ISBN 978-952-0100216

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. C.I.A. Report on Bosnia Blames Serbs for 90% of the War Crimes ROGER COHEN The New York Times News,March 09, 1995
  2. The policy of ethnic cleansing Final report of the United Nations Commission of Experts established pursuant to security council resolution 780 (1992), Annex IV The policy of ethnic cleansing, 28 December 1994
  3. America and the Bosnia Genocide Mark Danner
  4. [1]
  5. [2]
  6. MARKOVIC SAYS MILOSEVIC AND TUDJMAN AGREED TO DIVIDE BOSNIA
  7. The Agression Against the Republic of Bosnia and Herzegovina: Planning, Preparation, Execution, Smail Cekic, Sarajevo 2005, s. 363-364 [3]
  8. The demise of Yugoslavia, Stipe Mesic, http://books.google.fi/books?id=mButzsYUurkC&pg=PA325&lpg=PA325&dq=ram+plan+serb&source=bl&ots=FZXVqBt-Aj&sig=mzkmEXWdP076OW1DUfH7CSvC9eA&hl=fi&sa=X&ei=5R1bUa_ACrCk4ASPt4HADw&ved=0CFQQ6AEwBQ#v=onepage&q=ram%20plan%20serb&f=false
  9. The Dark Side of Democracy: Explaining Ethnic Cleansing Michael Mann,Cambridge University Press 2005, s 390[4]
  10. Karadzic and Mladic: The Worlds Most Wanted Men Focus information agency. Viitattu 3.3.2008. (englanniksi)
  11. The Fugitives - The Case of Dr. Radovan Karadžić and General Ratko Mladić ICTY. Viitattu 3.3.2008. (englanniksi)
  12. Johnstone 2007, s 133-134
  13. Kymmenettuhannet muistavat Srebrenican kansanmurhaa Bosniassa Yle Uutiset ulkomaat Ulkomaat 11.7.2010
  14. Serbian presidentti kiisti Srebrenican kansanmurhan KSML Uutiset Ulkomaat 1.6.2012, STT
  15. Serbia ei vastuussa Srebrenican kansanmurhasta Ilta-Sanomat Uutiset Ulkomaat 26.2.2007, S-STT-Reuters-AFP
  16. (IT-95-5/18) RADOVAN KARADŽIĆ
  17. Haagin tuomioistuin: Srebrenica oli kansanmurha Kaleva.fi Ulkomaat,19.4.2004,STT
  18. [http://www.gendercide.org/case_bosnia.html Case Study: Bosnia-Herzegovina]
  19. Johnstone 2007
  20. Rule 98 bis Hearing Intarnational Criminal Tribunal, Page 28571,11 June 2012
  21. a b Serbian presidentti pyysi anteeksi Srebrenican joukkomurhaa Yle Uutiset Ulkomaat, 25.4.2013
  22. Karadzicia vastaan nostettiin jälleen kansanmurhasyyte Savon sanomat uutiset Ulkomaat 11.7.2013
  23. YK-tuomioistuin piti voimassa Radovan Karadžićin kansanmurhasyytteet Yle Uutiset Ulkomaat 11.7.2013
  24. Radovan Karadzic aloitti puolustuspuheenvuoronsa Haagissa Yle Uutiset Ulkomaat 16.10.2012