Ero sivun ”Kaupunki” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Rivi 179: Rivi 179:
* [[Maaseutu]]
* [[Maaseutu]]
* [[Luettelo uudelleennimettyistä kaupungeista]]
* [[Luettelo uudelleennimettyistä kaupungeista]]
* [[Kaupungistuminen]]


== Aiheesta muualla ==
== Aiheesta muualla ==

Versio 21. huhtikuuta 2007 kello 02.21

Helsinki on Suomen pääkaupunki ja suurin kaupunki.

Kaupunki on maaseudusta erotettu alue, jossa väestö asuu tiheämmässä keskittymässä kuin maaseudulla. Suomessa Tilastokeskus määrittelee kaupunkimaisen kunnan seuraavasti: Kaupunkimaisia kuntia ovat kunnat, joiden väestöstä vähintään 90% asuu taajamissa tai suurimman taajaman väkiluku on vähintään 15 000. Vuonna 2007 puolet maailman väestöstä asuu kaupungeissa tai kaupunkimaisissa taajamissa.[1]

Kaupungin määritteleminen on vaikeaa. On hankala vetää rajaa kaupunkien ja muiden taajamien välille. Esimerkiksi Suomen pienimmässä kaupungissa Kaskisissa on alle 2 000 asukasta, mutta Suomessa on Kaskista suurempia taajamia, jotka eivät virallisesti ole kaupunkeja. Suomen kaupungit ovat aina samalla myös kuntia. Vuoteen 1977 asti Suomen kaupungeilla oli oikeuksia ja velvollisuuksia, joita muilla kunnilla ei ollut. Suomen kaupunkeihin kuuluu nykyisin (lähinnä kuntaliitosten vaikutuksesta) paljon myös maaseutualueita, toisaalta kaupunkimainen alue voi jatkua yhtenäisenä kaupunkina pidetyn kunnan rajan yli. Nykyisin Suomessa on paljon myös sellaisia kuntia, jotka virallisesti ovat kaupunkeja, mutta joiden mikään osa ei vastaa yleistä käsitystä kaupungista. Sen sijaan Ruotsissa kaupungit eivät yleensä ole kuntia, vaan kunnan osia (on esimerkiksi Uumajan kunta, johon Uumajan kaupunki kuuluu, mutta kuntaan kuuluvia maaseutualueita ei pidetä kaupunkiin kuuluvina).

Erityisesti Saksassa on ollut tapana jakaa kaupungit asukasluvun mukaan maalaiskaupunkeihin (2000 – 5000 asukasta), pikkukaupunkeihin (5000 – 20 000 asukasta), keskikokoisiin kaupunkeihin (20 000 – 100 000 asukasta), suurkaupunkeihin (100 000 – 1 000 000 asukasta) ja miljoonakaupunkeihin eli maailmankaupunkeihin eli metropoleihin (yli 1 000 000 asukasta). Ero pienen ja suuren kaupungin välillä on eri alueilla erilainen. Suur- tai miljoonakaupunki voi tarkoittaa urbaania aluetta, joka ylittää tietyn asukasluvun; kaupunkia joka dominoi muita kaupunkeja tietyllä talousalueella tai joka on hallinnollisesti merkittävä. Miljoonakaupungeista käytetään myös nimitystä metropoli. Vaikka suurkaupunki voi viitata alueeseen, jolla on lähiöitä ja satelliittialueita, termi ei sovi kattamaan usean kaupungin keskittymää eli metropolialuetta kuten pääkaupunkiseutu. Englannin kielessä erotellaan kaupunki nimikkeille city eli suurkaupunki ja town eli pikkukaupunki.

Suomessa suurin osa kaupungeista on pikkukaupunkeja. Suurkaupungeiksi voidaan Suomen mittakaavassa katsoa yli 100 000 asukkaan Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Turku sekä Oulu. Globaalit suurkaupungit ovat kaupankäynnin, talouden, kulttuurin ja myös muiden elämänalueiden keskuksia. New York, Tokio, Berliini, Hongkong, Moskova, Pariisi ja Lontoo määritellään usein globaaleiksi kaupungeiksi, mutta termiä käytetään myös muista suurkaupungeista. Nykyään on nähtävissä merkkejä suurkaupunkien lähiöalueiden yhdistymisestä (Yhdysvaltain itärannikko) monien kymmenien miljoonien asukkaiden metropoleiksi, megalopoleiksi. Maailman suurimmaksi kaupungiksi lasketaan yleensä Japanissa sijaitseva yli 36 miljoonan asukkaan Suur-Tokio. Kiinalainen Chongqingin kaupunki on kuitenkin lähes Tokion kokoinen, ja siten maailman toiseksi suurin kaupunki.

Kaupungin keskusta

Pääartikkeli: Keskusta

Kaupungin keskusta on kaupan, julkisten toimintojen, vapaa-ajan, kulttuurin, seurustelun ja huvielämän kohtauspaikka. Keskusta näyttää kaupungin elinvoiman ja lisää kiinnostavuutta. Keskusta palvelee kaikkia: kaupungin ja ympäristön asukkaita, jotka asioivat, työskentelevät tai asuvat keskustassa; vanhoja, nuoria, yksinäisiä ja perheitä; autottomia ja autoilijoita. Hyvä keskusta edistää asiakaskäyntejä ja parantaa liikkeiden kannattavuutta, kun yhdessä liikkeessä kävijät käyvät samalla myös muissa. Se lisää vuokranmaksukykyä ja kiinteistöjen arvon säilymistä. Se myös parantaa asukkaiden viihtymistä ja kotitalouksien tasapainoa.

Ellei kaupungin keskustaa kehitetä, siitä voi tulla taantuva keskusta. Liikkeet lopettavat toimintansa, asuntojen hinnat laskevat ja rauhattomuus lisääntyy. Silloin kestävä kehitys vaarantuu, kun asiointi rakentuu autojen varaan. Autottomat, vanhukset, nuoret ja lapset joutuvat heikompaan asemaan. Keskustan palvelutaso ei kehity. Kaupungin kehittämisaloite siirtyy yksityisille maanomistajille.

Suomen kaupungit

Suomessa kaupunki on myös julkishallinnon yksikkö. Oikeudellisesti kaikki kaupungit ovat kuntia, koska Suomessa on nykyään vain yksi kuntamuoto.

Asutuksen kokoluokittelu Suomessa voidaan tehdä esimerkiksi seuraavasti:

  • Haja-asutusalue, maaseutu tai pieni taajama (1 - 1 000 asukasta) 22 kpl
  • Pieni maaseutukaupunki (1 001 - 20 000 asukasta) 357 kpl
  • Keskikokoinen kaupunki (20 001 - 50 000 asukasta) 39 kpl
  • Suuri kaupunki (50 001 - 100 000 asukasta) 8 kpl
  • Suurkaupunki (asukkaita yli 100 000) 6 kpl

Suurin osa Suomen kunnista on tämän mukaan siis pieniä maaseutukaupunkeja.

Erilaiset kaupungit

Suomessa on suurilukuinen määrä kaupunkeja. Suurin osa niistä on pieniä, kuten edellä todettiin. Helsinki on maan suurin kaupunki, asukkaita on 562 570. Kooltaan se yltää eurooppalaiseen sarjaan keskisuurena kaupunkina, jonka ympärillä olevalla pääkaupunkiseudulla (mukaan lukien Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kaupungit) asuu 996 724 asukasta. Muita valtakunnallisesti merkittäviä keskuksia ovat Tampere, Turku, Oulu, Lahti, Kuopio ja Jyväskylä. Loput Suomen kaupungeista ovat pienempiä maakuntakaupunkeja.lähde?

Suomen suurimmat kaupunkiseudut

Kaupunkiseutu tarkoittaa keskuskuntaa ja sitä ympäröiviä lähikuntia, jotka ovat tiiviissä yhteydessä keskuskuntaan. Kaupunkiseudun väkiluvun laskeminen antaa todellisemman kuvan kaupungin koosta muun muassa Jyväskylän ja Kouvolan tapauksissa.

SijoitusNimiMaakuntaVäkiluku (2005)Ennuste 2030
  1HelsinkiUusimaa1 235 5141 391 199
  2TamperePirkanmaa   320 280   368 627
  3TurkuVarsinais-Suomi   298 452   329 101
  4OuluPohjois-Pohjanmaa   206 549   244 319
  5LahtiPäijät-Häme   169 920   181 407
  6JyväskyläKeski-Suomi   164 851   183 329
  7PoriSatakunta   138 136   134 307
  8KuopioPohjois-Savo   118 301   117 642
  9JoensuuPohjois-Karjala   115 998   111 672
10KouvolaKymenlaakso     97 189     94 910
11HämeenlinnaKanta-Häme     89 474     94 961
12VaasaPohjanmaa     89 109     90 280
13KotkaKymenlaakso     88 007     85 768
14LohjaUusimaa     80 103     91 122
15PorvooItä-Uusimaa     74 313     85 877
16MikkeliEtelä-Savo     71 704     66 537
17LappeenrantaEtelä-Karjala     69 922     73 432
18RaumaSatakunta     66 907     63 068
19SeinäjokiEtelä-Pohjanmaa     65 461     72 190
20SaloVarsinais-Suomi     63 278     70 746
21RovaniemiLappi     62 550     58 932
22KemiLappi     61 354     55 194
23IisalmiPohjois-Savo     60 126     49 887
24KajaaniKainuu     58 457     50 542
25KokkolaKeski-Pohjanmaa     52 653     50 848
26PietarsaariPohjanmaa     48 655     47 732
27SavonlinnaEtelä-Savo     47 671     41 634
28ImatraEtelä-Karjala     45 926     40 972
29TammisaariUusimaa     43 533     45 877
30RiihimäkiKanta-Häme     43 452     48 985

[2]

Maailman suurimmat kaupunkiseudut

Maailman suurimmat kaupunkiseudut ovat tärkeitä toimijoita poliittisesti ja taloudellisesti.

Ihmisvilinää Ouagadougoussa Yhdistyneiden Kansakuntien aukiolla.
Tiedosto:Monterrey by ldmdl.jpg
Monterrey, Meksiko.
SijoitusNimiVäkiluku
  1Tokio, Japani36 510 000
  2New York, Yhdysvallat22 310 000
  3Mexico City, Meksiko22 090 000
  4Soul, Etelä-Korea21 740 000
  5Mumbai (Bombay), Intia19 470 000
  6São Paulo, Brasilia19 090 000
  7Jakarta, Indonesia17 590 000
  8Los Angeles, Yhdysvallat17 540 000
  9Osaka, Japani17 510 000
10Delhi, Intia17 480 000
11Manila, Filippiinit16 610 000
12Kairo, Egypti15 500 000
13Shanghai, Kiina14 610 000
14Kalkutta, Intia14 450 000
15Moskova, Venäjä14 440 000
16Buenos Aires, Argentiina13 330 000
17Lontoo, Yhdistynyt kuningaskunta12 420 000
18Teheran, Iran11 890 000
19Ruhrin alue, Saksa11 780 000
20Rio de Janeiro, Brasilia11 720 000
21Karachi, Pakistan11 620 000
22Istanbul, Turkki11 580 000
23Pariisi, Ranska11 500 000
24Dhaka, Bangladesh11 490 000
25Peking, Kiina11 240 000
26Lagos, Nigeria10 690 000
27Bangkok, Thaimaa  9 750 000
28Chicago, Yhdysvallat  9 420 000
29Kinshasa, Kongon demokraattinen tasavalta  9 120 000
30Nagoya, Japani  8 760 000

[3]

Kaupunkien urbaanius

Eri kaupungeilla on eri väestöntiheys. Väestötiheys kertoo, miten tiheästi kaupungissa asuu ihmisiä. Suuri väestötiheys on yleensä kaupungin keskustassa ja kerrostaloalueilla, pieni väestötiheys omakotitaloalueilla. Suuri väestötiheys mahdollistaa lyhyet kävelymatkat, kattavan joukkoliikenteen ja lukuisat lähipalvelut. Pienen väestötiheyden kaupungeissa matkat ovat pitkät ja palveluja hajanaisesti, mikä lisää henkilöauton tarvetta.

Euroopassa kaupungit ovat vanhoja ja ne ovat tiheästi rakennettuja. Kävelykadut ovat yleisiä ja kaduilla käy vilkas elämä. Pohjoismaissa kaupungit ovat jonkin verran väljemmin rakennettuja. Useat Suomen kaupungit vastaavat väestötiheydeltään Yhdysvaltojen autokaupunkeja. Tällaisia väljästi rakennettuja pientalopainotteisia kaupunkeja ovat mm. Pori ja Oulu.

Suurin urbanisoituminen löytyy pääkaupunkiseudulta mukaan lukien Kerava ja Järvenpää. Muita erityisen urbaaneja kaupunkeja ovat Maarianhamina, Jyväskylä, Lahti, Turku ja Kouvola. Tiheästi rakennettuja keskustoja on Suomessa muutamissa kaupungeissa, vaikka koko kaupungit eivät näin urbaaneja olisikaan. Näitä tiiviin keskustan kaupunkeja ovat esimerkiksi Helsinki, Tampere, Turku, Oulu, Lahti, Kuopio ja Jyväskylä.

Suomen kaupunkien sosiaalisia ilmiöitä

Kaupunkien arvostus

Eri kaupunkien arvostus syntyy ihmisten omien mielipiteiden perusteella ja eri kaupungeilla erilaisia hyviä tai huonoja ominaisuuksia. Arvostusta voidaan tarkastella esimerkiksi seuraavien ominaisuuksien avulla: työpaikkojen tarjonta, opiskelumahdollisuudet, kulttuuritarjonta, sijainti, ympäristö, harrastusmahdollisuudet ja kunnalliset palvelut.[4]

Pahoinvointi Suomen suurimmissa kaupungeissa

Suurille kaupunkikeskuksille on aina ollut tunnusomaista paitsi hyvinvointi ja vauraus myös sosiaaliongelmien yleisyys. Voidaan yleistää, että mitä suurempi kaupunki on, sitä yleisemmin siinä ilmenee myös pahoinvointia. Näin esimerkiksi Helsinki sijoittuu mitä todennäköisimmin pahoinvointivertailun kärkipäähän.

Pahoinvointia voidaan tarkastella esimerkiksi seuraavien asioiden avulla suhteuttamalla niitä väestömääriin: toimeentulotuki, työttömyys, rikokset, alkoholijuomien myynti, abortit, lasten huostaanotto ja kaupungin suhteellinen velkaantuneisuus.[5]

Muuttoliike kaupunkeihin

Lähivuosikymmeninä Suomen väestö muuttaa pääasiassa neljälle suurimmalle kaupunkiseudulle, joista eniten pääkaupunkiseudulle ja sen lähistölle pienemmille paikkakunnille. Länsisuomalaiset muuttavat rannikolta Turkuun ja keskisemmässä Suomessa Tampere houkuttelee ihmisiä. Lapin ja Oulun läänien väestö keskittyy Ouluun. Myös jotkin pienemmät keskukset, kuten Jyväskylä, Seinäjoki ja Salo houkuttelevat asukkaita lähiseudultaan ja joskus kauempaakin. Syrjäisemmistä maakunnista kuten Kainuusta, Pohjois-Karjalasta ja Savosta muutetaan usein suoraan pääkaupunkiseudulle, koska paikallinen keskus ei tarjoa mahdollisuuksia ja kun kauas täytyy joka tapauksessa muuttaa, muutetaan suoraan pääkaupunkiseudulle. Mitä suuremmaksi kaupunki kasvaa, sitä houkuttelevampi siitä tulee, kun palvelut, työpaikat ja kulttuuritarjonta lisääntyvät.

Voidaan todeta, että kasvavia seutuja yhdistävät ennen kaikkea hyvä työpaikka- ja koulutustarjonta, palvelut, liikenneyhteydet ja edullinen sijainti. Pääasiassa kasvavat alueet sijaitsevat maan lounaiskolkassa, mutta poikkeuksen tekee Oulu, jota on kehitetty osin poliittisin päätöksin Pohjois-Suomen veturiksi.

Taantuvat kaupungit eivät ole onnistuneet asukkaiden houkuttelemisessa. Nämä ovat usein syrjässä suurista keskuksista maan pohjois- ja itäosissa, muutamat myös etelämpänä ja lännessä rannikolla. Ne ovat menestysaikanaan omanneet hyvät lähtökohdat, kuten paperiteollisuus tai rautateiden risteysasemana oleminen, mutta olosuhteiden muuttuessa eivät ole pystyneet kehittymään houkutellakseen asukkaita ja yrityksiä.

Kasvukeskuksia ovat seuraavat kaupunkiseudut:

Väestö vähenee seuraavien kaupunkien vaikutusalueella:

Lähteet

  1. Ekologisen tiedon merkitys kaupunkisuunnittelussa korostuu (Helsingin yliopiston väitöstiedote, 24.11.2006)
  2. kunnat.net
  3. world-gazetteer.com
  4. Taloustutkimus: Kaupungit - Muuttohalukkuus 2006.
  5. Kuntaliiton tutkimus, Kuntalehti 15/2004

Katso myös

Aiheesta muualla