Ero sivun ”Taka-Baikalian aluepiiri” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Ei muokkausyhteenvetoa
Arla (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
39 216 muokkausta
p -l
Rivi 51: Rivi 51:
|meriala =
|meriala =
|väkiluku_huom =
|väkiluku_huom =
|väkiluku = 1 117 000
|väkiluku = 1 117 000
|väkiluvun_sija =
|väkiluvun_sija =
|väestönlaskennan vuosi = 2009
|väestönlaskennan vuosi = 2009
Rivi 70: Rivi 70:
|tunnuksen_tyyppi3 =
|tunnuksen_tyyppi3 =
|tunnus3 =
|tunnus3 =
|tunnuksen_tyyppi4 =
|tunnus4 =
|tunnuksen_tyyppi5 =
|tunnus5 =
|tunnuksen_tyyppi6 =
|tunnus6 =
|postitunnus =
|postitunnus =
|rekisterikilpi =
|rekisterikilpi =
Rivi 96: Rivi 90:


== Historia ==
== Historia ==
[[Taka-Baikalia]]n kanta-asukkaita ovat burjaatit ja evenkit. Venäläiset saapuivat seudulle 1640-luvulla. Vuonna 1653 [[kasakat]] rakensivat Irgenin ja Nertšinskin linnakkeet. Vuonna 1655 perustettiin Nertšinskin [[voivodikunta]]. Vähitellen rakennettu linnakejärjestelmä liitti alueen Venäjään. Venäläiset uudisasukkaat toivat mukanaan [[ortodoksinen kirkko|ortodoksisen uskonnon]], maanviljelyn ja tuliaseet. Argunin ja Amurin rannoilla venäläiset kohtasivat kiinalaiset. Heidän välillään käydyt yhteenotot päättyivät vuonna 1689 solmittuun [[Nertšinskin sopimus|Nertšinskin sopimukseen]], jossa määriteltiin ensimmäisen kerran maiden välinen raja.<ref name="EZ" />
[[Taka-Baikalia]]n kanta-asukkaita ovat burjaatit ja evenkit. Venäläiset saapuivat seudulle 1640-luvulla. Vuonna 1653 [[kasakat]] rakensivat Irgenin ja Nertšinskin linnakkeet. Vuonna 1655 perustettiin Nertšinskin [[voivodikunta]]. Vähitellen rakennettu linnakejärjestelmä liitti alueen Venäjään. Venäläiset uudisasukkaat toivat mukanaan [[ortodoksinen kirkko|ortodoksisen uskonnon]], maanviljelyn ja tuliaseet. Argunin ja Amurin rannoilla venäläiset kohtasivat kiinalaiset. Heidän välillään käydyt yhteenotot päättyivät vuonna 1689 solmittuun [[Nertšinskin sopimus|Nertšinskin sopimukseen]], jossa määriteltiin ensimmäisen kerran maiden välinen raja.<ref name="EZ" />


1700–1800-luvulla Taka-Baikalian kautta kulkivat Venäjän ja Kiinan väliset tärkeimmät kauppareitit. Huomattava merkitys oli [[soopeli]]n ja muiden turkiseläinten metsästyksellä. 1700-luvun alussa seudulle syntyi kaivosteollisuutta. Venäjän keisariperheen omistama Nertšinskin vuoriteollisuuspiirikunta tuotti kultaa ja hopeaa. Taka-Baikaliasta kehittyi Venäjän tärkein pakkotyö- ja karkotusalue, jonka vankiloihin lähetettiin vallankumouksellisesta toiminnasta tuomittuja [[dekabristit|dekabristeja]], [[narodnikit|narodnikkeja]], [[sosialistivallankumoukselliset|sosialistivallankumouksellisia]] ym.<ref name="EZ" />
1700–1800-luvulla Taka-Baikalian kautta kulkivat Venäjän ja Kiinan väliset tärkeimmät kauppareitit. Huomattava merkitys oli [[soopeli]]n ja muiden turkiseläinten metsästyksellä. 1700-luvun alussa seudulle syntyi kaivosteollisuutta. Venäjän keisariperheen omistama Nertšinskin vuoriteollisuuspiirikunta tuotti kultaa ja hopeaa. Taka-Baikaliasta kehittyi Venäjän tärkein pakkotyö- ja karkotusalue, jonka vankiloihin lähetettiin vallankumouksellisesta toiminnasta tuomittuja [[dekabristit|dekabristeja]], [[narodnikit|narodnikkeja]], [[sosialistivallankumoukselliset|sosialistivallankumouksellisia]] ym.<ref name="EZ" />
Rivi 115: Rivi 109:


==Väestö==
==Väestö==
Aluepiirin väkiluku on 1&nbsp;117&nbsp;000 henkeä ja väestötiheys 2,6 henkeä neliökilometrillä (vuonna 2009).<ref name="Rosstat">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.gks.ru/bgd/regl/b09_109/Main.htm | Nimeke = Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki: Tšislennost naselenija Rossijskoi Federatsii po gorodam, posjolkam gorodskogo tipa i raionam na 1 janvarja 2009 g. | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 2009 | Julkaisupaikka = Moskva | Julkaisija = Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Rosstat) | Viitattu = 14.1.2010 | Kieli = {{ru}} }}</ref> Asutus on keskittynyt [[Siperian rautatie]]n varrelle ja jokilaaksoihin. Pohjoisosa on hyvin harvaan asuttua.<ref name="EZ" />
Aluepiirin väkiluku on 1&nbsp;117&nbsp;000 henkeä ja väestötiheys 2,6 henkeä neliökilometrillä (vuonna 2009).<ref name="Rosstat">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.gks.ru/bgd/regl/b09_109/Main.htm | Nimeke = Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki: Tšislennost naselenija Rossijskoi Federatsii po gorodam, posjolkam gorodskogo tipa i raionam na 1 janvarja 2009 g. | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta =2009 | Julkaisupaikka = Moskva | Julkaisija = Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Rosstat) | Viitattu =14.1.2010 | Kieli ={{ru}} }}</ref> Asutus on keskittynyt [[Siperian rautatie]]n varrelle ja jokilaaksoihin. Pohjoisosa on hyvin harvaan asuttua.<ref name="EZ" />


Kaupunkiväestön osuus on 63,7&nbsp;% (vuonna 2009). Kaupunkeja on 10 ja kaupunkimaisia taajamia 41. Kaupungeista suurin on [[Tšita]] (307&nbsp;300 henkeä vuonna 2009). Muut kaupungit ovat huomattavasti pienempiä: [[Krasnokamensk]] (57&nbsp;000), [[Borzja]] (30&nbsp;500), [[Petrovsk-Zabaikalski]] (19&nbsp;500), [[Nertšinsk]] (14&nbsp;100), [[Šilka]] (14&nbsp;000), [[Balei]] (13&nbsp;000).<ref name="Rosstat" />
Kaupunkiväestön osuus on 63,7&nbsp;% (vuonna 2009). Kaupunkeja on 10 ja kaupunkimaisia taajamia 41. Kaupungeista suurin on [[Tšita]] (307&nbsp;300 henkeä vuonna 2009). Muut kaupungit ovat huomattavasti pienempiä: [[Krasnokamensk]] (57&nbsp;000), [[Borzja]] (30&nbsp;500), [[Petrovsk-Zabaikalski]] (19&nbsp;500), [[Nertšinsk]] (14&nbsp;100), [[Šilka]] (14&nbsp;000), [[Balei]] (13&nbsp;000).<ref name="Rosstat" />


Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan aluepiirin väestöstä 89,8&nbsp;% on [[venäläiset|venäläisiä]], 6,1&nbsp;% [[burjaatit|burjaatteja]], 1,0&nbsp;% [[ukrainalaiset|ukrainalaisia]] ja 0,7&nbsp;% [[tataarit|tataareja]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://perepis2002.ru/ct/doc/TOM_04_03.xls | Nimeke = Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.3. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii. | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 28.6.2009 | Kieli = {{ru}} }}</ref> Burjaatit asuvat etupäässä [[Agan Burjatia]]ssa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://ez.chita.ru/encycl/concepts/?id=1909 | Nimeke = Entsiklopedija Zabaikalja: Burjaty | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 14.1.2010 | Kieli = {{ru}} }}</ref> [[Evenkit|Evenkejä]] on 1&nbsp;500 henkeä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://perepis2002.ru/ct/doc/TOM_13_02.xls | Nimeke = Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 13.2. Naselenije korennyh malotšislennyh narodov po territorijam preimuštšestvennogo proživanija KMN i vladeniju jazykami. | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 20.7.2009 | Kieli = {{ru}} }}</ref> He asuvat aluepiirin pohjoisosassa [[Kalarin piiri|Kalarin]], [[Tungirin–Oljokman piiri|Tungirin–Oljokman]] ja [[Tungokotšenin piiri|Tungokotšenin piireissä]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://ez.chita.ru/encycl/concepts/?id=6973 | Nimeke = Entsiklopedija Zabaikalja: Evenki | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 14.1.2010 | Kieli = {{ru}} }}</ref>
Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan aluepiirin väestöstä 89,8&nbsp;% on [[venäläiset|venäläisiä]], 6,1&nbsp;% [[burjaatit|burjaatteja]], 1,0&nbsp;% [[ukrainalaiset|ukrainalaisia]] ja 0,7&nbsp;% [[tataarit|tataareja]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://perepis2002.ru/ct/doc/TOM_04_03.xls | Nimeke = Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.3. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii. | Tiedostomuoto =xls | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu =28.6.2009 | Kieli ={{ru}} }}</ref> Burjaatit asuvat etupäässä [[Agan Burjatia]]ssa.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://ez.chita.ru/encycl/concepts/?id=1909 | Nimeke = Entsiklopedija Zabaikalja: Burjaty | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu =14.1.2010 | Kieli ={{ru}} }}</ref> [[Evenkit|Evenkejä]] on 1&nbsp;500 henkeä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://perepis2002.ru/ct/doc/TOM_13_02.xls | Nimeke = Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 13.2. Naselenije korennyh malotšislennyh narodov po territorijam preimuštšestvennogo proživanija KMN i vladeniju jazykami. | Tiedostomuoto =xls | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu =20.7.2009 | Kieli ={{ru}} }}</ref> He asuvat aluepiirin pohjoisosassa [[Kalarin piiri|Kalarin]], [[Tungirin–Oljokman piiri|Tungirin–Oljokman]] ja [[Tungokotšenin piiri|Tungokotšenin piireissä]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://ez.chita.ru/encycl/concepts/?id=6973 | Nimeke =Entsiklopedija Zabaikalja: Evenki | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu =14.1.2010 | Kieli ={{ru}} }}</ref>


== Hallinto ==
== Hallinto ==
Taka-Baikalian aluepiiri on yksi [[Venäjän aluejako|Venäjän federaation jäsenistä eli subjekteista]]. Sen pääkaupunki on Tšita. Aluepiirin lainsäädäntöelin on lainsäädäntökokous. Toimeenpanovaltaa johtaa [[kuvernööri]] [[Ravil Geniatulin]].
Taka-Baikalian aluepiiri on yksi [[Venäjän aluejako|Venäjän federaation jäsenistä eli subjekteista]]. Sen pääkaupunki on Tšita. Aluepiirin lainsäädäntöelin on lainsäädäntökokous. Toimeenpanovaltaa johtaa [[kuvernööri]] [[Ravil Geniatulin]].


Kunnallista itsehallintoa varten Taka-Baikalian aluepiiri on jaettu 31 piiriin ja neljään kaupunkipiirikuntaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.oblduma.chita.ru/self_managment/ | Nimeke = Zakonodatelnoje sobranija Zabaikalskogo kraja: Mestnoje samoupravlenije | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 26.12.2009 | Kieli = {{ru}} }}</ref>
Kunnallista itsehallintoa varten Taka-Baikalian aluepiiri on jaettu 31 piiriin ja neljään kaupunkipiirikuntaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.oblduma.chita.ru/self_managment/ | Nimeke = Zakonodatelnoje sobranija Zabaikalskogo kraja: Mestnoje samoupravlenije | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisija = | Viitattu =26.12.2009 | Kieli ={{ru}} }}</ref>


===Piirit===
===Piirit===
Suluissa piirin hallinnollinen keskus.
Suluissa piirin hallinnollinen keskus.


{|
{|
|
|
* [[Aginskojen piiri]] ([[Aginskoje]])
* [[Aginskojen piiri]] ([[Aginskoje]])
Rivi 172: Rivi 166:
* [[Tšita]]
* [[Tšita]]


== Talous ==
== Talous ==
Taka-Baikalian tärkeimmät teollisuudenalat ovat kaivos-, metsä- ja puunjalostusteollisuus sekä koneenrakennus ja rautametallurgia. Kaivosteollisuus tuottaa [[kulta]]a, [[molybdeeni]]ä, [[tina]]a, [[lyijy]]ä, [[sinkki]]ä ja [[kivihiili|kivihiiltä]]. Maatalous on keskittynyt nautakarjan ja porojen hoitoon. Lisäksi harjoitetaan turkiseläinten metsästystä.
Taka-Baikalian tärkeimmät teollisuudenalat ovat kaivos-, metsä- ja puunjalostusteollisuus sekä koneenrakennus ja rautametallurgia. Kaivosteollisuus tuottaa [[kulta]]a, [[molybdeeni]]ä, [[tina]]a, [[lyijy]]ä, [[sinkki]]ä ja [[kivihiili|kivihiiltä]]. Maatalous on keskittynyt nautakarjan ja porojen hoitoon. Lisäksi harjoitetaan turkiseläinten metsästystä.


Rivi 191: Rivi 185:


[[Luokka:Taka-Baikalian aluepiiri|*]]
[[Luokka:Taka-Baikalian aluepiiri|*]]
[[Luokka:Siperian federaatiopiiri]]

Versio 9. lokakuuta 2019 kello 16.32

Taka-Baikalian aluepiiri
Забайкальский край
Kalarjoki Taka-Baikaliassa
Kalarjoki Taka-Baikaliassa
Lippu
Lippu		 Vaakuna
Vaakuna
Aluepiirin sijainti Venäjällä
Aluepiirin sijainti Venäjällä

Koordinaatit: 52°03′N, 113°28′E

Valtio Venäjä
Federaatiopiiri Siperia
Piiritasoisia kaupunkeja 4
Piirejä 31
Perustettu 2008
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Tšita
 – kuvernööri Ravil Geniatulin
Pinta-ala 431 500 km²
Väkiluku (2009) 1 117 000
 – väestötiheys 2,6 as./km²
Lyhenteet
 – ISO 3166 RU-ZAB
Taka-Baikalian aluepiirin internetsivut
Aikavyöhyke UTC+9 (MSK+6)

Taka-Baikalian aluepiiri (ven. Забайка́льский край, Zabaikalski krai) on Venäjän federaation subjekti kaakkoisessa Siperiassa. Alue rajoittuu koillisessa Sahan tasavaltaan, idässä Amurin alueeseen ja Kiinan Sisä-Mongoliaan, etelässä Mongoliaan, lännessä Burjatiaan ja luoteessa Irkutskin alueeseen. Taka-Baikalian aluepiirin pääkaupunki on Tšita.

Aluepiiri muodostettiin 1. maaliskuuta 2008 yhdistämällä entinen Tšitan alue ja sen sisällä sijainnut Agan Burjatian autonominen piirikunta, joka sinänsä oli myös osa Tšitan aluetta.

Maantiede

Pinnanmuodostus on vuoristoinen (1 000–1 900 metriä merenpinnasta). Tyypillisiä ovat koillis–lounaissuunnassa kohoavat harjanteet ja niitä erottavat jokilaaksot. Etelässä on laaja tasanko. Korkein kohta on Kodar-harjanteen Pik BAM (3 073 metriä) ja matalin alueelta pois virtaava Amurjoki (292 metriä). Tšitan lähellä sijaitsevassa Jablonovyivuoristossa sijaitsee Amurin, Jenisein ja Lenan vedenjakaja. Itään Tyyntä valtamerta kohti virtaavat Ingoda ja Onon yhtyvät Šilka-joeksi, joka yhdessä Argunin kanssa muodostaa Amurin. Jenisein vesistöön kuuluvat länteen virtaavat Selengan sivujoet Hilok ja Tšikoi. Pohjoiseen virtaavat Vitim ja Oljokma kuuluvat Lenan vesistöön. Järviä on melko vähän.[1]

Ilmasto on ankaran mannermainen. Talvi on pitkä, kylmä ja vähäluminen. Tammikuun keskilämpötila on –37,5 °C pohjoisessa ja –19,7 °C etelässä. Kylmyysennätys on Kalarin piirissä mitattu –64 °C. Kesä on lyhyt ja lämmin. Heinäkuun keskilämpötila on +15 °C pohjoisessa ja +21 °C etelässä. Kasvukausi kestää 100–140 päivää pohjoisessa ja 150–160 päivää etelässä. Suurin osa alueesta kärsii kuivuudesta. Vuotuinen sademäärä vaihtelee vuoriston 600 millimetristä etelä- ja kaakkoisosien 300 millimetriin. Sateista 80–90 % saadaan kesällä ja syksyllä.[1]

Yli puolet pinta-alasta on metsää.

Historia

Taka-Baikalian kanta-asukkaita ovat burjaatit ja evenkit. Venäläiset saapuivat seudulle 1640-luvulla. Vuonna 1653 kasakat rakensivat Irgenin ja Nertšinskin linnakkeet. Vuonna 1655 perustettiin Nertšinskin voivodikunta. Vähitellen rakennettu linnakejärjestelmä liitti alueen Venäjään. Venäläiset uudisasukkaat toivat mukanaan ortodoksisen uskonnon, maanviljelyn ja tuliaseet. Argunin ja Amurin rannoilla venäläiset kohtasivat kiinalaiset. Heidän välillään käydyt yhteenotot päättyivät vuonna 1689 solmittuun Nertšinskin sopimukseen, jossa määriteltiin ensimmäisen kerran maiden välinen raja.[1]

1700–1800-luvulla Taka-Baikalian kautta kulkivat Venäjän ja Kiinan väliset tärkeimmät kauppareitit. Huomattava merkitys oli soopelin ja muiden turkiseläinten metsästyksellä. 1700-luvun alussa seudulle syntyi kaivosteollisuutta. Venäjän keisariperheen omistama Nertšinskin vuoriteollisuuspiirikunta tuotti kultaa ja hopeaa. Taka-Baikaliasta kehittyi Venäjän tärkein pakkotyö- ja karkotusalue, jonka vankiloihin lähetettiin vallankumouksellisesta toiminnasta tuomittuja dekabristeja, narodnikkeja, sosialistivallankumouksellisia ym.[1]

Huomattava merkitys oli vuonna 1851 perustetuilla Taka-Baikalian kasakkajoukoilla. Samana vuonna muodostettiin Taka-Baikalian alue, jonka keskuksena toimi Tšita. 1800-luvun lopussa rakennettu Siperian rautatie lisäsi asutusta ja nopeutti teollisuuden kehitystä. Samaan aikaan Taka-Baikaliasta muodostui yksi Venäjän tärkeimmistä karjatalousalueista. Talouden kehitys edisti seudun kulttuurielämää.[1]

1900-luvun alussa Taka-Baikalia joutui mukaan Venäjän vallankumous- ja sotatapahtumiin. Vallankumoukselliset työläiset ja sotilaat pitivät hallussaan Tšitaa vuosien 1905–1906 vaihteessa. Ensimmäisen maailmansodan aikana alueelle oli sijoitettu noin 80 000 sotavankia. Neuvostovalta julistettiin Tšitassa helmikuussa 1918. Samaan aikaan alueella toimi kasakkapäällikkö Grigori Semjonovin johtamia vastavallankumouksellisia joukkoja. Elokuussa 1918 japanilaisten tukeman Siperian väliaikaisen hallituksen joukot valtasivat Tšitan. Maaliskuussa 1919 punaiset aloittivat partisaanitaistelun valkoisia joukkoja vastaan. Helmikuussa 1920 amiraali Koltšakin joukot vetäytyivät Taka-Baikaliaan. Huhtikuussa 1920 Verhneudinskissa perustettiin Kaukoidän tasavalta, jonka joukot valtasivat Tšitan saman vuoden helmikuussa. Valkoiset vetäytyivät Mantšuriaan. Vuonna 1921 Kaukoidän tasavallan armeija kävi taisteluita Roman von Ungern-Sternbergin joukkoja vastaan.[1]

Kaukoidän tasavalta liitettiin Venäjän SFNT:hen marraskuussa 1922. Samalla muodostettiin Kaukoidän aluepiiriin kuulunut Taka-Baikalian lääni. Vuosina 1930–1937 alue kuului Itä-Siperian aluepiiriin. Syyskuussa 1937 muodostettiin Tšitan alue, johon kuuluneet aikaisemman Zejan alueen piirit liitettiin vuonna 1948 Amurin alueeseen. Alueen pohjoisosassa oli vuoteen 1938 saakka Vitimin–Oljokman kansallinen piirikunta.[1]

Maailmansotien välisenä aikana Taka-Baikalian kehitystä määritti varautuminen Japanin muodostamaan sotilaalliseen uhkaan. Erityistä huomiota kiinnitettiin kaivos- ja metsäteollisuuden sekä rautatieliikenteen kehittämiseen. Vuonna 1945 Tšitan lähellä sijaitsevasta Molokovkan kylpylästä johdettiin Japanin vastaisia sotatoimia. Sodan jälkeen Tšitan alueelle oli sijoitettu 77 000 japanilaista sotavankia.[1]

Kaivosteollisuuden kehitys jatkui toisen maailmansodan jälkeen. Alueella tuotettiin kultaa, molybdeenia, volframia, tinaa, hopeaa, lyijyä, sinkkiä, uraania, fluoriittia ym. Vuonna 1969 perustettiin uusi Krasnokamenskin kaupunki uraaniesiintymän yhteyteen. Maatalous erikoistui paikallisen lammasrodun kasvatukseen. Neuvostoliiton Kiinan-suhteiden heikettyä 1960-luvulla maiden välistä rajaa vahvistettiin. Vuonna 1975 alettiin rakentaa Baikalin–Amurin rautatietä, joka valmistui vuonna 1984.[1]

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Tšitan alueen toimeenpanevan komitean korvasi uusi aluehallinto. Hallinnon ensimmäiseksi päämieheksi nimitettiin Boris Ivanov. Helmikuussa 1996 alueen johtajaksi tuli Ravil Geniatulin, joka myöhemmin valittiin virkaan kolmesti yleisillä vaaleilla. Vuonna 1994 alueen kansanedustajien neuvoston korvasi uusi lakiasäätävä elin alueduuma. Joukkojen määrää ja aseistusta vähennettiin ja Kiinan kanssa tehtiin uusi rajankäynti. Suuri osa kaivosyrityksistä lopetti toimintansa 1990-luvun aikana.[1]

Tšitan alue yhdistettiin 1. maaliskuuta 2008 sen sisällä sijaitsevan Agan Burjatian autonomisen piirikunnan kanssa ja niistä muodostettiin uusi liittovaltiosubjekti Taka-Baikalian aluepiiri. Yhdistyminen oli hyväksytty kansanäänestyksessä maaliskuussa 2007.

Väestö

Aluepiirin väkiluku on 1 117 000 henkeä ja väestötiheys 2,6 henkeä neliökilometrillä (vuonna 2009).[2] Asutus on keskittynyt Siperian rautatien varrelle ja jokilaaksoihin. Pohjoisosa on hyvin harvaan asuttua.[1]

Kaupunkiväestön osuus on 63,7 % (vuonna 2009). Kaupunkeja on 10 ja kaupunkimaisia taajamia 41. Kaupungeista suurin on Tšita (307 300 henkeä vuonna 2009). Muut kaupungit ovat huomattavasti pienempiä: Krasnokamensk (57 000), Borzja (30 500), Petrovsk-Zabaikalski (19 500), Nertšinsk (14 100), Šilka (14 000), Balei (13 000).[2]

Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan aluepiirin väestöstä 89,8 % on venäläisiä, 6,1 % burjaatteja, 1,0 % ukrainalaisia ja 0,7 % tataareja.[3] Burjaatit asuvat etupäässä Agan Burjatiassa.[4] Evenkejä on 1 500 henkeä.[5] He asuvat aluepiirin pohjoisosassa Kalarin, Tungirin–Oljokman ja Tungokotšenin piireissä.[6]

Hallinto

Taka-Baikalian aluepiiri on yksi Venäjän federaation jäsenistä eli subjekteista. Sen pääkaupunki on Tšita. Aluepiirin lainsäädäntöelin on lainsäädäntökokous. Toimeenpanovaltaa johtaa kuvernööri Ravil Geniatulin.

Kunnallista itsehallintoa varten Taka-Baikalian aluepiiri on jaettu 31 piiriin ja neljään kaupunkipiirikuntaan.[7]

Piirit

Suluissa piirin hallinnollinen keskus.

Kaupunkipiirikunnat

Talous

Taka-Baikalian tärkeimmät teollisuudenalat ovat kaivos-, metsä- ja puunjalostusteollisuus sekä koneenrakennus ja rautametallurgia. Kaivosteollisuus tuottaa kultaa, molybdeeniä, tinaa, lyijyä, sinkkiä ja kivihiiltä. Maatalous on keskittynyt nautakarjan ja porojen hoitoon. Lisäksi harjoitetaan turkiseläinten metsästystä.

Liikenne

Aluepiirin eteläosan kautta kulkee Siperian rautatie. Karymskojessa siitä haarautuu Kiinan Manzhouliin johtava rata. Jälkimmäisestä haarautuu Borzjassa yhteys Mongolian Tšoibalsaniin. Pohjoisosan kautta kulkee Baikalin–Amurin rautatie. Tärkeimmät maantiet ovat Irkutskin ja Tšitan välinen M55-valtatie sekä Habarovskiin johtava M58. Tšitasta on maantieyhteys Zabaikalskin kautta Kiinaan ja Borzjasta Mongoliaan. Lentoliikenne yhdistää Tšitan Moskovaan ja Venäjän muihin kaupunkeihin sekä Pekingiin. Paikallisia lentokenttiä on muun muassa Krasnokamenskissa ja Tšarassa. Laivaliikennettä on lähinnä Šilka-joella.[1]

Lähteet

Aiheesta muualla


Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Taka-Baikalian_aluepiiri&oldid=18460374”