Orjolin alue

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Orjolin alue
Орло́вская о́бласть
Новосильский район.JPG
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Alueen sijainti Venäjällä
Alueen sijainti Venäjällä

Koordinaatit: 52°58′N, 36°04′E

Valtio Venäjä Venäjä
Federaatiopiiri Keskinen
Piiritasoisia kaupunkeja 3
Piirejä 19
Perustettu 27. syyskuuta 1937
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Orjol
 – kuvernööri Aleksandr Kozlov
Pinta-ala 24 700 km²
Väkiluku (2010) 786 935[1]
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)
Lyhenteet
 – ISO 3166 RU-ORL
Orjolin alueen internetsivut

Orjolin alue (ven. Орло́вская о́бласть, Orlovskaja oblast) hallinnollinen alue Venäjän lounaisosissa, sen Keskisessä federaatiopiirissä Itä-Euroopassa.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alue rajoittuu pohjoisessa Tulan alueeseen, idässä Lipetskin alueeseen, etelässä Kurskin alueeseen, lännessä Brjanskin alueeseen ja luoteessa Kalugan alueeseen.

Orjolin alue sijaitsee Keski-Venäjän ylängöllä. Merkittävin joki on Oka, joka saa alkunsa alueen etelärajalta ja virtaa sieltä kohti pohjoista.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa maailmansodassa Orjolin alue oli Saksan hallussa 1941–1943.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orjolin alueen asukasluku oli vuoden 2010 väestönlaskennassa 786 935. Alueen suurimmat kaupungit olivat tuolloin Orjol (317 747 as.), Livny (50 343 as.) ja Mtsensk (43 222 as.).[1]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orjolin alueen hallinnollinen jako

Orjolin alue on yksi Venäjän federaation alueista (subjekti) ja sen pääkaupunki on Orjol. Alue on jaettu hallinnollisesti 19 piiriin ja kolmeen kaupunkialueeseen. Paikallishallinnon johdossa ovat aluehallinnon päämies ja alueduuma.

Jegor Strojev toimi alueen johdossa vuodesta 1993 vuoteen 2009. Hänen seuraajakseen tuli Aleksandr Kozlov.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen tärkeimmät teollisuudenalat ovat koneenrakennus, metalli-, kemian-, kevyt- ja elintarviketeollisuus. Maanviljely tuottaa viljaa, hamppua ja sokerijuurikasta. Lisäksi on karjan- ja siipikarjanhoitoa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 23.7.2012. (venäjäksi)
  2. Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1 500 000 (+ 1:4 000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]