Belgorodin alue

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Belgorodin alue
Белгоро́дская о́бласть
Korenjoki Belgorodin alueella
Korenjoki Belgorodin alueella
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Alueen sijainti Venäjällä
Alueen sijainti Venäjällä

Koordinaatit: 50°37′N, 36°35′E

Valtio Venäjä
Federaatiopiiri Keskinen
Piiritasoisia kaupunkeja 6
Piirejä 22
Perustettu 6. tammikuuta 1954
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Belgorod
 – kuvernööri Jevgeni Savtšenko
Pinta-ala 27 100 km²
Väkiluku (2010) 1 532 526[1]
Lyhenteet
 – ISO 3166 RU-BEL
Belgorodin alueen internetsivut

Belgorodin alue (ven. Белгоро́дская о́бласть, Belgorodskaja oblast) on hallinnollinen alue Lounais-Venäjällä.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Belgorodin alue rajoittuu etelässä ja lännessä Ukrainaan, pohjoisessa Kurskin alueeseen ja idässä Voronežin alueeseen. Belgogradin sijaitsee Keski-Venäjän ylängön lounaisosassa. Alueen merkittävimmät joet ovat alueen länsiosasta alkunsa saava Donets ja Oskol.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toisessa maailmansodassa Belgorodin alue oli Saksan miehittämä 1941–43.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alueen asukasluku on 1 532 526 henkeä (vuonna 2010).[1] Kaupunkiväestön osuus oli paria vuotta aiemmin 66,6 %.[2] Suurimmat kaupungit ovat Belgorod (356 426 as.), Staryi Oskol (221 163 as.) ja Gubkin (88 562 as.).[1]

Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan asukkaista 92,9 % on venäläisiä ja 3,8 % ukrainalaisia.[3]

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Belgorodin alue on yksi Venäjän federaation jäsenistä eli subjekteista. Sen pääkaupunki on Belgorod. Aluehallinnon johdossa on kuvernööri ja alueduuma. Paikallista itsehallintoa varten alue on jaettu 22 piiriin ja 6 kaupunkialueeseen.[4]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Belgorodin alueen bruttokansantuote oli Venäjän tilastokeskus Rosstatin mukaan vuonna 2010 yhteensä 397 069,9 miljoonaa ruplaa eli 1,06 % Venäjän federaation BKT:stä.[5] Jokaista alueen asukasta kohti BKT:tä kertyi vuodessa 259,1 tuhatta ruplaa eli noin 6 347 euroa.[1][6] Tämä oli lähellä (99 %) Venäjän keskiarvotasoa.

Belgorodin alueella on kaivos-, koneenrakennus-, metalli-, kemian-, rakennusaine- ja elintarviketeollisuutta. Kaivosteollisuus tuottaa pääasiassa rautamalmia. Maanviljely tuottaa viljaa, sokerijuurikasta, auringonkukan siemeniä ja eteerisiä öljykasveja. Lisäksi on karjataloutta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 24.3.2013. (venäjäksi)
  2. Otsenka tšislennosti postojannogo naselenija subjektov Rossijskoi Federatsii Viitattu 17.1.2009. (venäjäksi)
  3. Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.3. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii. Viitattu 21.1.2009. (venäjäksi)
  4. Belgorodin alueen piirit Viitattu 22.1.2009. (venäjäksi)
  5. Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Venäjän federaation eri subjektien alueellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 24.3.2013. (venäjäksi)
  6. Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 24.3.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]