Belgorodin alue
| Belgorodin alue Белгоро́дская о́бласть |
|
|---|---|
 Korenjoki Belgorodin alueella |
|
 Lippu |
 Vaakuna |
 Alueen sijainti Venäjällä |
|
|
Koordinaatit: |
|
| Valtio | Venäjä |
| Federaatiopiiri | Keskinen |
| Piiritasoisia kaupunkeja | 6 |
| Piirejä | 22 |
| Perustettu | 6. tammikuuta 1954 |
| Hallinto | |
| – hallinnollinen keskus | Belgorod |
| – kuvernööri | Jevgeni Savtšenko |
| Pinta-ala | 27 100 km² |
| Väkiluku (2010) | 1 532 526[1] |
| Lyhenteet | |
| – ISO 3166 | RU-BEL |
| Belgorodin alueen internetsivut | |
|
Aikavyöhyke UTC+3 (MSK)
|
|
Belgorodin alue (ven. Белгоро́дская о́бласть, Belgorodskaja oblast) on hallinnollinen alue Lounais-Venäjällä.
Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Belgorodin alue rajoittuu etelässä ja lännessä Ukrainaan (Sumyn, Harkovan ja Luhanskin alueet), pohjoisessa Kurskin alueeseen ja idässä Voronežin alueeseen. Belgogradin sijaitsee Keski-Venäjän ylängön lounaisosassa. Alueen merkittävimmät joet ovat alueen länsiosasta alkunsa saava Donets ja Oskol.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Toisessa maailmansodassa Belgorodin alue oli Saksan miehittämä 1941–43.
Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alueen asukasluku on 1 532 526 henkeä (vuonna 2010).[1] Kaupunkiväestön osuus oli paria vuotta aiemmin 66,6 %.[2] Suurimmat kaupungit ovat Belgorod (356 426 as.), Staryi Oskol (221 163 as.) ja Gubkin (88 562 as.).[1]
Vuoden 2002 väestönlaskennan mukaan asukkaista 92,9 % on venäläisiä ja 3,8 % ukrainalaisia.[3]
Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Belgorodin alue on yksi Venäjän federaation jäsenistä eli subjekteista. Sen pääkaupunki on Belgorod. Aluehallinnon johdossa on kuvernööri ja alueduuma. Paikallista itsehallintoa varten alue on jaettu 22 piiriin ja 6 kaupunkialueeseen.[4]
Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Belgorodin alueen bruttokansantuote oli Venäjän tilastokeskus Rosstatin mukaan vuonna 2010 yhteensä 397 069,9 miljoonaa ruplaa eli 1,06 % Venäjän federaation BKT:stä.[5] Jokaista alueen asukasta kohti BKT:tä kertyi vuodessa 259,1 tuhatta ruplaa eli noin 6 347 euroa.[1][6] Tämä oli lähellä (99 %) Venäjän keskiarvotasoa.
Belgorodin alueella on kaivos-, koneenrakennus-, metalli-, kemian-, rakennusaine- ja elintarviketeollisuutta. Kaivosteollisuus tuottaa pääasiassa rautamalmia. Maanviljely tuottaa viljaa, sokerijuurikasta, auringonkukan siemeniä ja eteerisiä öljykasveja. Lisäksi on karjataloutta.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 24.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ Otsenka tšislennosti postojannogo naselenija subjektov Rossijskoi Federatsii gks.ru. Viitattu 17.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ Vserossijskaja perepis naselenija 2002 goda. 4.3. Naselenije po natsionalnosti i vladeniju russkim jazykom po subjektam Rossijskoi Federatsii. (xls) perepis2002.ru. Viitattu 21.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ Belgorodin alueen piirit belregion.ru. Viitattu 22.1.2009. (venäjäksi)
- ↑ Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Venäjän federaation eri subjektien alueellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 24.3.2013. (venäjäksi)
- ↑ Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 24.3.2013. (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Belgorodin alue Wikimedia Commonsissa
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta
| |||||||||||
.svg){kind=small}
| |||||||||||||||||||||||||||||||||
