Magadanin alue

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Magadanin alue
Магада́нская о́бласть
Jack London -järvi Magadanin alueella
Jack London -järvi Magadanin alueella
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Alueen sijainti Venäjällä
Alueen sijainti Venäjällä

Koordinaatit: 59°33′N, 150°48′E

Valtio Venäjä
Federaatiopiiri Kaukoitä
Piiritasoisia kaupunkeja 4
Piirejä 16
Perustettu 3. joulukuuta 1953
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Magadan
 – kuvernööri Nikolai Dudov
Pinta-ala 461 400 km²
Väkiluku (2010) 161 000
 – väestötiheys 0,4 as./km²
Lyhenteet
 – ISO 3166 RU-MAG
Magadanin alueen internetsivut

Magadanin alue (ven. Магада́нская о́бласть, Magadanskaja oblast) on Venäjän federaation subjekti eli jäsen Venäjän kaukoidän pohjoisosassa Koillis-Aasiassa.[1]

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magadanin alue rajoittuu idässä ja etelässä Ohotanmereen, lounaassa Habarovskin aluepiiriin, luoteessa Sahan tasavaltaan ja koillisessa Tšukotkaan ja Kamtšatkan aluepiirin Korjakiaan.

Suurimman osan alueesta käsittävät Kolyma- ja Tšerskivuoret. Suurin joki on pohjoiseen Sahan puolelle virtaava Kolyma. Muista joista mainittakoon Kolymaan laskeva Omalon.

Luonnonsuojelualueista merkittävimpiin kuuluu useasta osasta koostuva Magadanin luonnonpuisto.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magadanin alue kuului Neuvostoliitossa Kaukaisen idän maakuntaan vuoteen 1953 asti, jolloin maakunta lakkautettiin. Tšukotkan autonominen piirikunta kuului Magadanin alueeseen, mutta Tšukotka julistautui eronneeksi Magadanista vuonna 1991. Venäjä hyväksyi tämän irtautumisen 1993.

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magadanin alueen asukasluku on 161 225 (2010). Alueella on kaksi kaupunkia, pääkaupunki Magadan, jossa asuu enemmistö alueen väestä (n. 99 000), sekä Susuman (7 500).

Vuonna 2002 alueen tuolloisesta väestöstä (182 700) oli venäläisiä 80,2 % (146 511), ukrainalaisia 9,89 % (18 068), eveenejä 1,38 % (2 257), valkovenäläisiä 1,19 % (2 169) ja tataareja 1,1 % (2 006). Lisäksi alueella asuu pienempiä määriä korjakkeja, jakuutteja, evenkejä ja jukagiirejä.

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alue on jaettu hallinnollisesti 16 piiriin ja 4 kaupunkialueeseen. Aluetta johtavat kuvernööri ja alueduuma.

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Magadanin alue tuotti vuonna 2010 Venäjän federaation bruttokansantuotteeseen Venäjän tilastokeskus Rosstatin mukaan yhteensä 58,17 miljardin ruplan osuuden eli 0,16 % koko Venäjän BKT-kertymästä.[3] Jokaista alueen asukasta kohti laskettu BKT-osuus oli 370,5 tuhatta ruplaa eli noin 9 078 euroa vuodelta 2010. Tämä vastaa selvästi maan keskiarvoa korkeampi taso, 142 prosenttia Venäjän keskimääräisestä lukemasta.[4][5]

Magadanin alueen kallioperässä on paljon luonnonrikkauksia, kuten kultaa, hopeaa, tinaa, volframia, elohopeaa ja kivihiiltä, mikä on synnyttänyt alueelle paljon kaivosteollisuutta. Lisäksi on elintarvike-, koneenrakennus- ja metalliteollisuutta. Maataloudessa keskitytään nautakarjan- ja poronhoitoon. Lisäksi harjoitetaan kalastusta sekä turkiseläinten tarhausta ja metsästystä.

Alueella on vähän maanteitä ja rautatieyhteys puuttuu. Kylmä talvi, harva asutus ja kallioinen maaperä vaikeuttavat tienrakennusta. Tärkein maantie, Kolyman valtatie eli Luiden tie, johtaa länteen 2 000 km:n päässä olevaan Jakutskiin. Vasta hiljattain maantieyhteys on saatu ympärivuotiseksi. Polttoaineen hinta selvästi Venäjän ydinalueita korkeammalla tasolla, mikä osaltaan lisää liikenteen kustannuksia. Magadanissa on tärkeä lentokenttä.

Vuonna 2008 hyväksytyn Venäjän rautateiden pitkänajan ohjelman mukaan uusi, strategisesti tärkeä rautatielinja pyritään rakentamaan Magadaniin saakka vuoteen 2030 mennessä.[6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)
  2. OOPT Dalnevostotšnogo okruga (Kaukoidän federaatiopiirin luonnonsuojelualueiden dynaaminen sijaintikartta) Venäjän suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 17.8.2012. (venäjäksi)
  3. Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Venäjän federaation eri subjektien alueellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 16.2.2013. (venäjäksi)
  4. Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 16.2.2013. (venäjäksi)
  5. Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 16.2.2013. (englanniksi)
  6. Strategy (Venäjän hallituksen vuonna 2008 vahvistama Venäjän rautateiden strategia vuoteen 2030 asti) Russian Railways, eng.rzd.ru. Viitattu 16.2.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]