Primorjen aluepiiri

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Primorjen aluepiiri
Приморский край
Lippu
Lippu		 Vaakuna
Vaakuna
Primorjen aluepiirin sijainti Venäjän federaation kartalla
Primorjen aluepiirin sijainti Venäjän federaation kartalla

Koordinaatit: 43.115°N, 131.884°E (Vladivostok)

Valtio Venäjä Venäjä
Federaatiosubjekti Primorjen aluepiiri
Perustettu 1938
Hallinto
 – hallinnollinen keskus Vladivostok (592 034 as.)[1]
 – suurin kaupunki Vladivostok
 – kuvernööri Vladimir Mikluševski[2]
Pinta-ala 165 900 km²
Väkiluku (2010)  ([1]) 1 956 497
 – väestötiheys 11,8 as./km²
Kielet venäjä
BKT (2010) 464 325,2 milj. RUB[3]
(eli 1,24 % Venäjän BKT:stä)
 – asukasta kohti 237 325 RUB,
noin 5 814 EUR[4] (eli 91 % Venäjän keskiarvotasosta)
Aikavyöhyke UTC+10 (MSK+7)
Symbolit
 – lippu Primorjen aluepiirin lippu
 – vaakuna Primorjen aluepiirin vaakuna
Lyhenteet
 – rekisterikilven tunnus 25, 125
 – ISO 3166 RU-PRI
www.primorsky.ru

Primorjen aluepiiri (ven. Примо́рский край, Primorski krai, suom. Rannikon aluepiiri) on Venäjän federaation osa Venäjän Kaukoidän eteläisimmässä osassa Aasiassa. Se rajoittuu pohjoisessa Habarovskin aluepiiriin, idässä ja etelässä Japaninmereen, lounaassa Pohjois-Koreaan ja lännessä Kiinaan.[5]

Maantiede ja luonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siperiantiikeri kuuluu Primorjen aluepiirin eläimistöön
Primorjen aluepiirin kartta
Primorjen aluepiiri
Suurimmat taajamat
 >300 000 as.
 100 000-300 000 as.
  30 000-100 000 as.
  10 000-30 000 as.
  < 10 000 as.
Primorjen aluepiirin kartta

Suurin osa aluepiiristä kuuluu Sihote-Alinin vuoristoon, jonka korkeimmat kohdat ovat alueen itäosassa. Länsi- ja eteläosassa on alankoa. Alueen vesistöistä mainittakoon Ussuri- ja Sungatšajoet sekä Kiinan rajalla oleva Hankajärvi.

Aluepiirissä on useita merkittäviä luonnonsuojelualueita.[6]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Siperian rautatien kilometripylväs 9288 Vladivostokin rautatieasemalla

(Kesken, täydennystä aloitettu 2013-03-10)

Venäjän sisällissodan aikana alue oli Japanin ja Yhdysvaltain miehittämä. Näiden mentyä neuvostovalta vakiintui.[5] Vuosina 1922-1926 Primorjen provinssi oli osa aiemmista Kaukaisen idän tasavaltojen maista muodostettua Kaukaisen idän aluetta. Vuonna 1926 tästä muokattiin Kaukaisen idän maakunta. Siinä Primorjen provinssi oli ensin osa Vladivostokin piiriä ja myöhemmin osa Primorjen ja Ussurin alueita. Näistä alueista tuli aluepiirejä. Vasta 1938 seutu liittyi suoraan Moskovan lainsäädännön piiriin Primorjen aluepiirinä.[5]

Neuvostovallan otteen kiristyessä 1920-luvulla vallinnut yksityinen ja enemmistöltään kiinalaisomisteinen liiketoiminta vaihtui rajoiltaan suljetumpaan ja valtiolliseen toimintatapaan. 1930-luvulla seurasi pakkoteollistamisen aika, mutta alueella ei ollut tähän riittävästi työvoimaa. Valtiovalta toimitti paikalle vankityövoimaa stalinististen ojennusleirien muodossa. Vuonna 1937 alueella oli jo 70 000 henkeä pakkotöissä.[5] Pakkotyöläisten määrä nousi myöhemmin merkittävästi, sillä vuoden 1940 alussa jo kahdella suurleirillä oli 114 000 vankia (1.1.1940 vankeja: Primorlag 58 028, Vladlag 56 033). Työleirejä oli erityisesti Vladivostokin lähistöllä.[7][8][9]

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Primorjen aluepiirin väliluku oli vuoden 2010 väestönlaskennassa 1 956 497. Kaupunkilaisia oli 76,1 prosenttia alueen väestöstä.[1]

Suurimmat kaupungit olivat 2010[1]: pääkaupunki Vladivostok (592 034 as.), Nahodka (159 719 as.), Ussurijsk (158 004 as.), Artjom (102 603 as.), Arsenjev (Арсеньев, 56 750 as.), Spassk-Dalni (44 173 as.), Bolšoi Kamen (Большой Камень, 39 257 as.), Partizansk (38 659 as.), Dalnegorsk (37 519 as.), Lesozavodsk (37 034 as.), Dalneretšensk (27 604 as.) ja Fokino (23 696 as.).

Etnisen jakaumansa puolesta väestön pääosa on venäläisiä, mutta alueella asuu myös kiinalaisia, korealaisia, evenkejä, orotšeja ja mantsuja.

Asukasluvun kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oheinen taulukko kuvaa Primorjen aluepiirin ja sen suurimpien kaupunkien väkiluvun kehitystä vuosina 1959–2010.

Vuosi Primorjen
aluepiirin
väestö		 Primorjen
aluepiirin
kaupunkilaiset		 Vladivostokin
asukasluku		 Nahodkan
asukasluku		 Primorjen
aluepiirin
maaseutuväestö
1959[10] 1 381 018 928 748 290 608[11] 63 725[11] 452 270
1970[12] 1 721 285 1 254 227 440 889[13] 103 659[13] 467 058
1979[14] 1 977 779 1 499 206 549 789[15] 133 201[15] 478 573
1989[16] 2 258 391 1 750 075 633 838[17] 160 056[17] 508 316
2002[18] 2 071 210 1 621 977 594 701[19] 148 826[19] 449 233
2010[1] 1 956 497 1 488 957 592 034
(kaupunkipiiri 616 807)		 159 719
(kaupunkipiiri 160 760)		 467 540

Hallinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aluepiirin hallinnosta vastaavat kuvernööri ja aluepiirin duuma. Kuvernöörinä oli vuodesta 2001 Sergei Darkin. Vuonna 2012 hänet korvasi Vladimir Mikluševski.[2]

Paikallishallinnon ylemmällä tasolla Primorjen aluepiiri jakaantuu 22 piiriin ja 12 kaupunkialueeseen.[20]


Kaupunkialueet



Piirit



Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vladivostokin satamaa
Vostotšnyin sataman konttilaituria (2003)

Primorjen aluepiirin osuus Venäjän bruttokansantuotteesta oli tilastokeskus Rosstatin mukaan vuonna 2010 oli 464,3 miljardia Venäjän ruplaa, eli 1,24 prosenttia koko maan bruttokansantuotteesta (37 398,5 mrd. RUB). Aluepiirin laskennallinen BKT henkeä kohti jäi hieman alle Venäjän keskitason. Vuonna 2010 se oli jokaista aluepiirin asukasta kohti noin 5 814 EUR/vuosi (91 % maan keskiarvotasosta 6 413 EUR).[3][4]

Alueella on kaivos-, kalanjalostus-, metsä-, puunjalostus-, koneenrakennus-, metalli- ja kemianteollisuutta. Kaivosteollisuus tuottaa kivihiiltä, sinkkiä ja lyijyä. Kalastus on tärkeä elinkeino rannikolla. Maataloudessa on keskitytty viljan ja soijan viljelyyn sekä nautakarjan hoitoon. Lisäksi harjoitetaan metsätaloutta, poronhoitoa, turkistarhausta ja mehiläistentarhausta.selvennä

Aluepiirin rautatieverkon keskus on Ussurijsk, josta johtaa radat pohjoiseen Habarovskiin, länteen Kiinan Mantšuriaan ja lounaaseen Vladivostokiin ja Nahodkaan. Merkittävin maantie johtaa Vladivostokista Habarovskiin. Tärkeimmät satamat ovat Vladivostok, Nahodka ja Vostotšnyi. Nahodkanlahden itärannalla sijaitseva Vostotšnyin satama kuuluu rahtimäärältään Venäjän viiden suurimman sataman joukkoon. Vladivostokissa on suuri lentokenttä.[21][22]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b c d e Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 15.3.2013. Viitattu 29.9.2012. (venäjäksi)
  2. ↑ a b Venäjän Kaukoidän kuvernöörille lähtöpassit iltasanomat.fi. [vanhentunut linkki]
  3. ↑ a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Venäjän federaation eri subjektien alueellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Arkistoitu 19.6.2012. Viitattu 10.3.2013. (venäjäksi)
  4. ↑ a b Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 10.3.2013. (englanniksi)
  5. ↑ a b c d Primorye (Maritime) Territory 2004. Kustannusyhtiö Kommersant, kommersant.com. Arkistoitu 10.4.2005. Viitattu 10.3.2013. (englanniksi)
  6. ↑ OOPT Dalnevostotšnogo okruga (- Kaukoidän federaatiopiirin luonnonsuojelualueiden dynaaminen sijaintikartta) Venäjän suojelualueiden sivusto, oopt.info. Viitattu 29.9.2012. (venäjäksi)
  7. ↑ Karta Gulaga (Kartta Neuvostoliiton Kaukoidän eteläosien rangaistusleireistä) Ihmisoikeusjärjestö Memorial, memo.ru. Viitattu 10.3.2013. (venäjäksi)
  8. ↑ Primorsksi železnodožnyi ITL i stroitelstvo 206 (Primorlag) (Ajanjaksolla 02/1939–01/1940 toiminut työleiri (Primorlag), jonka hallinto oli Razdolnajan asemalla, ja jonka vankien määrä saavutti 62 200 henkeä) Ihmisoikeusjärjestö Memorial, memo.ru. Viitattu 9.3.2013. (venäjäksi)
  9. ↑ Vladivostokski ITL (Upr. Vladivostokskogo ITL i koloni Primorskogo Kraja, Vladlag) (Ajanjaksolla 04/1939–01/1943 toiminut työleiri (Vladlag), jonka hallinto toimi Vladivostokissa ja Vtiraja Retškan asemalla, ja jonka vankien määrä saavutti 56 100 henkeä) Ihmisoikeusjärjestö Memorial, memo.ru. Viitattu 9.3.2013. (venäjäksi)
  10. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 10.3.2013. (venäjäksi)
  11. ↑ a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1959 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1959. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 10.3.2013. (venäjäksi)
  12. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 10.3.2013. (venäjäksi)
  13. ↑ a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1970 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1970. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 8.3.2013. (venäjäksi)
  14. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 10.3.2013. (venäjäksi)
  15. ↑ a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1979 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1979. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 10.3.2013. (venäjäksi)
  16. ↑ demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Tšislennost naselenija SSSR, RSFSR i jejo territorialnyh jedinits po polu (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Neuvostoliiton tämänhetkinen väestö, Venäjän sosialistinen neuvostofederaatio ja sen osat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 10.3.2013. (venäjäksi)
  17. ↑ a b demoscope.ru: Vsesojuznaja perepis naselenija 1989 g. Gorodskoi. (Koko Neuvostoliiton kattava väestönlaskenta 1989. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 10.3.2013. (venäjäksi)
  18. ↑ demoscope.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Tšislennost naselenija Rossii i jejo territorialnyh jedinits po polu (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Venäjän ja sen osien tämänhetkinen väestö.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 10.3.2013. (venäjäksi)
  19. ↑ a b demoscope.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2002 g. Gorodskoi. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2002. Kaupunkitaajamat.) Демоскоп Weekly, demoscope.ru. Viitattu 10.3.2013. (venäjäksi)
  20. ↑ Сборник Primorjen aluepiiri. Viitattu 2.3.2014. (venäjäksi)
  21. ↑ Атлас железные дороги Россия и сопредельные государства. (Venäjän ja IVY-maiden rautatiekartasto). ФГУП "Омская картографическая фабрика", 2010. ISBN 978-5-95230323-3. (venäjäksi)
  22. ↑ Новый Атлас автомобильных дорог 2006-2007. Россия - Страны СНГ - Прибалтика. 1:750 000 и 1:1500 000 (+ 1:4000 000). Главный редактор В.Х. Пейхвассер. Тривум, 220053, г. Минск. ISBN 985-409-072-8. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Primorjen_aluepiiri&oldid=22097961”