Pohjois-Ossetia-Alania

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pohjois-Ossetia-Alania
Цæгат Ирыстоны Аланийы Республикæ1
Республика Северная Осетия-Алания2
Lippu
Lippu
Vaakuna
Vaakuna
Pohjois-Ossetia-Alanian sijainti Venäjän federaatiossa
Pohjois-Ossetia-Alanian sijainti Venäjän federaatiossa

Koordinaatit: 43.030°N, 44.675°E

Valtio Venäjä
Federaatiopiiri Pohjois-Kaukasian federaatiopiiri
Perustettu 7. heinäkuuta 1924
ASNT 5. joulukuuta 1936
Tasavalta 20. kesäkuuta 1990
Hallinto
 – Hallinnollinen keskus Vladikavkaz (311 693 as.)[1]
 – Suurin kaupunki Vladikavkaz
 – Presidentti Taimuraz Mamsurov
 – Pääministeri Sergei Takojev
Pinta-ala 7 987 km²
Väkiluku (2010)  ([1]) 712 980
 – väestötiheys 89 as/km²
Kielet osseetti ja venäjä
BKT (2010) 74 844,8 milj. RUB[2]
(eli 0,20 % koko Venäjän BKT:stä)
 – asukasta kohti 104,975 kRUB,
noin 2 572 EUR[3]
eli 40 % Venäjän keskiarvotasosta
Symbolit
 – Lippu Pohjois-Ossetia-Alanian lippu
 – Vaakuna Pohjois-Ossetia-Alanian vaakuna
 – Kansallislaulu Pohjois-Ossetia-Alanian kansallislaulu
Lyhenteet
 – rekisterikilven tunnus 15
 – ISO 3166 RU-SE
rso-a.ru (venäjäksi)
Moskovan aika eli aikavyöhyke UTC +4
1Osseetinkielinen nimi
2Venäjänkielinen nimi

Pohjois-Ossetia-Alania (osseetiksi Цæгат Ирыстоны Аланийы Республикæ, Căgat Irystony Alanijy Respublikă, ven. Респу́блика Се́верная Осе́тия-Ала́ния, Respublika Severnaja Osetija-Alanija) on Venäjän federaatioon kuuluva tasavalta Pohjois-Kaukasiassa, Venäjän eteläisessä liittopiirissä. Alue käsittää Ossetian pohjoisen osan.

Maantiede[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Ossetia-Alanian rajanaapurit ovat Stavropolin aluepiiri pohjoisessa, Kabardi-Balkarian tasavalta lännessä, Ingušian ja Tšetšenian tasavallat idässä ja Georgian valtioon kuuluva, käytännössä itsenäinenlähde? Etelä-Ossetia etelässä.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alania 10 12.png

Pohjois-Ossetian asukkaiden esi-isät olivat alaaneja, indoeurooppalaista kieltä puhuvia sotaisia paimentolaisia, jotka asettuivat Kaukasiaan 600-luvulla. 800-luvulle mennessä bysanttilaiset lähetyssaarnaajat olivat käännyttäneet alaanien kuningaskunnan kristinuskoon. Länsi-Alaniaan perustettiin arkkihiippakunta Konstantinopolin patriarkan alaisuuteen. Alania vaurastui silkkitien kaupan ansiosta.

Keskiajalla maan jäi useaan otteeseen valloittajien alaisuuteen. Sen valloittivat mongolit ja tataarit 1200-luvulla. Väki tunnettiin nyt osseetteina. Islaminusko tuli alueelle 1600-luvulla. Krimin kaanikunnan ja osmanien hyökkäykset ajoivat osseetit liittoon Venäjän keisarikunnan kanssa 1700-luvulla. Pohjois-Ossetia oli ensimmäinen Venäjän valtaan joutunut alue Kaukasiassa, vuodesta 1774, ja pääkaupunki Vladikavkaz oli ensimmäinen Venäjän tukikohta alueella. Vuoteen 1806 mennessä koko Ossetia siirtyi Venäjän alaisuuteen.

Alue kehittyi nopeasti. Gruusian sotilastie Tbilisin ja Vladikavkazin välille valmistui 1799. 1800-luvulla rakennettiin rautatie Vladikavkazista Rostoviin. Ensimmäiset osseetinkieliset kirjat painettiin jo 1700-luvun lopulla.

Venäjän lokakuun vallankumouksen jälkeen Pohjois-Ossetiasta tuli osa Venäjän federaatioon kuulunutta lyhytaikaista autonomista Vuoristolaisneuvostotasavaltaa (Го́рская АССР), joka perustettiin 20. tammikuuta 1921. Tämä autonominen tasavalta jaettiin Kabardi-Balkariaan, Karatšai-Tšerkessiaan, Tšetšeenien, Inguušien ja Pohjois-Ossetian autonomisiin alueisiin 7. heinäkuuta 1924. Autonomisesta alueesta tuli Pohjois-Ossetian autonominen sosialistinen neuvostotasavalta, osana Venäjän sosialistista federatiivista neuvostotasavaltaa, joulukuussa 1936.

Saksalaiset joukot pääsivät toisen maailmansodan aikana myös Pohjois-Ossetiaan. Vladikavkazia kuitenkaan ei pystytty valtaamaan marraskuussa 1942.

Pohjois-Ossetiasta tuli ensimmäinen Venäjän SFNT:n osa, joka julistautui suvereeniksi (20. kesäkuuta 1990). Tästä huolimatta se on edelleen osa Venäjän federaatiota. Osa osseeteista asui Etelä-Ossetiassa, joka oli osa Gruusian sosialistista neuvostotasavaltaa. Gruusian itsenäistyttyä Georgiana 1991 se lakkautti Etelä-Ossetian autonomisen aseman, ja runsaasti osseetteja pakeni rajan yli Pohjois-Ossetiaan. Sadantuhannen osseettipakolaisen virta aiheutti ongelmia etenkin Vladikavkazin esikaupunkipiirin (Prigorodnyi) inguušiväestössä.

Stalin oli siirtänyt osan Prigorodnyista Ingušiasta Pohjois-Ossetiaan 1944, karkottaessaan inguušit Keski-Aasiaan. Vaikka väki sai myöhemmin palata kotiinsa, alue jäi edelleen kuulumaan Pohjois-Ossetiaan. Etelä-Ossetian pakolaisvirran aiheuttaman konfliktin aikana monet inguušit pakenivat Ingušiaan, eikä riitaa tasavaltojen välillä ole vielä sovittu. Pohjois-Ossetia on saanut myös osansa autonomisten naapuritasavaltojen kriiseistä, verisin tapahtuma oli syyskuun 2004 alussa tšetšeenien suorittaman Beslanin koulukaappaus, jossa 335 siviiliä, monet lapsia saivat surmansa.

Hallinnollinen jako[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Ossetian kartta. Osa kartan tiedoista on sijaintinsa osalta vain suuntaa-antavia (esimerkiksi Vladikavkazin lentoasema eli Beslanin lentoasema sijaitsee Beslanin itäpuolella).

Pohjois-Ossetiassa on Vladikavkazin kaupunkipiirin lisäksi kahdeksan muuta kunnallispiiriä, jotka edelleen jakautuvat kuntiin (piirin perässä piirikeskuksena toimiva kaupunki):

Väestö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Ossetia-Alaniassa asui vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan 712 980 henkeä.[1] Virallisia kieliä ovat osseetti ja venäjä.

Kaupungit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Väestöstä 63,8 prosenttia oli vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan kaupunkilaisia. Suurin kaupunki oli Vladikavkaz (311 693 as.). Muita alueen kaupunkeja ovat Mozdok (38 768 as.), Beslan (36 728 as.), Alagir (20 949 as.), Ardon (18 774 as.) ja Digora (10 856 as.). Kaupunkityyppisiä taajamia oli väestönlaskennan mukaan vain yksi, pääkaupungin kaupunkipiirikuntaan kuuluva Zabodskoi (16 792 as.)[1]

Etninen jakauma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2002 Pohjois-Ossetia-Alanian väestöstä oli osseetteja 445 310 (62,70 prosenttia), venäläisiä 164 734 (23,19 prosenttia), inguušeja 21 442 (3,02 prosenttia), armenialaisia 17 147 (2,41 prosenttia), kumykkeja 12 659 (1,78 prosenttia) ja georgialaisia 10 803 (1,52 prosenttia).

Osseetit ja venäläiset ovat pääasiassa ortodoksikristittyjä, mutta osa osseeteista sekä suurin osa inguušeista ja kumykeista on muslimeita.

Uskonto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2012 julkaistun, Venäjän uskontoja laajasti kartoittaneen, haastatteluihin pohjautuvan Arena-tutkimuksen mukaan Pohjois-Ossetia-Alanian väestöstä oli:[4][5][6]

  • 49 % ortodokseja (Venäjän ortodoksinen kirkko),
  • 29 % luonnonvoimiin ja -jumaliin pohjautuvan perinneuskonnon kannattajia,
  • 10 % kristittyjä, muttei ortodokseja, katolisia tai protestantteja,
  • 3 % islaminuskoisia, muttei sunneja eikä shiioja,
  • 3 % ateisteja, ei usko jumalaan,
  • 2 % ortodokseja, muttei kuulu Venäjän ortodoksiseen kirkkoon eikä ole vanhauskoisia,
  • 1 % jumalaan (tai korkeampaan voimaan) uskovia, muttei tunnustanut mitään tiettyä uskontoa,
  • 1 % sunnilaisen islaminuskon kannattajia,
  • < 1 % vanhauskoisia,
  • monia protestantteja (luterilaisia, baptisteja, evankelikalistejä, anglikaaneja) ja
  • < 1 % johonkin muuhun uskovia.

Arena-kyselytutkimuksen perusteella Pohjois-Ossetia-Alanian väestössä on keskimääräistä enemmän (49 %) Venäjän ortodoksiseen kirkkoon kuuluvia ortodoksikristittyjä, kyselyn antama maan keskiarvo oli 41 %. Poikkeuksellisen suuri osuus väestöstä (29 %) ilmoitti kannattavansa perinneuskontoa (maan keskiarvo 1,2 %). Myös pääsuuntauksiin kuulumattomia kristittyjä oli tavanomaista enemmän.[5][6]

Talous[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pohjois-Ossetia-Alania tuotti Venäjän tilastokeskus Rosstatin mukaan vuonna 2010 yhteensä 74,84 miljardia ruplan osuuden eli 0,20 % Venäjän federaation BKT:stä.[2] Jokaista tasavallan asukasta kohti jaettuna tämä on 105,0 tuhatta ruplaa eli noin 2 572 euroa.[1][3] Tämä on 40 % Venäjän keskiarvotasosta eli tasavalta ei ole kovin tuottava alue Venäjän BKT:n kannalta katsottuna. Maan matalimman BKT-tuottavuuden Pohjois-Kaukasian federaatiopiirin seitsemästä alueesta tämä oli kuitenkin toiseksi korkein taso.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Vserossijskaja perepis naselenija 2010. Tom 1. Tšislennost i razmeštšenije naselenija. (Koko Venäjän kattava väestönlaskenta 2010. Osa 1. Väestön lukumäärä ja jakauma. Taulukko 11 (MS Excel-taulukko)) 2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-02-11. (venäjäksi)
  2. a b Federalnaja služba gosudarstvennoi statistiki (Venäjän federaation tilastovirasto), www.gks.ru: Valovoi regionalnyi produkt po subjektam Rossijskoi federatsii v 1998-2010 gg. (v tekštših tsenah; millionov rublei) (Venäjän federaation eri subjektien aluellinen BKT (MS Excel-taulukko)) 12.4.2012. Moskova: ИИЦ «Статистика России». Viitattu 2013-02-11. (venäjäksi)
  3. a b Euro exchange rates RUB (Euroopan keskuspankin vaihtokurssi 40,8200 RUB/EUR) Kurssimuunnos käyttäen vuoden lopun kurssia 2010-12-31. European Central Bank, ecb.int. Viitattu 2013-02-11. (englanniksi)
  4. Geografija Vybor Duha 2012-08-27. Kommersant, kommersant.ru. Viitattu 2013-02-11. (venäjäksi)
  5. a b Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laaja, 56900 henkilölle tehtyyn kyselyyn pohjautuva atlas siitä, mihin Venäjä uskoo. Pohjois-Ossetia-Alanian yhteenveto s. 214. Tämä 240-sivuinen raportti on ladattavissa pdf-tiedostona (84,1 MB)) 2012-12-21. sreda.org. Viitattu 2013-02-11. (venäjäksi)
  6. a b Arena. Atlas Religi i Natsionalnostei Rossijskaja Federatsija (Laajan, 56900 henkilölle tehdyn Venäjän uskontokartoituksen kotisivut. Sisältää linkin videoon (1 h 22 min) hankkeen esittelytilaisuudesta Ria Novostissa) 2012-12-18. sreda.org. Viitattu 2013-02-11. (venäjäksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]