Ero sivun ”Natriumkloridi” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
→‎Fysiologiset ja terveysvaikutukset: Poistettu lause "Jos suolansaanti pienenee 15 grammalla, verenpaine laskee seitsemän millimetriä."(Epärealistisen suuri lasku suomalaisella kielialueella, jossa miehetkin syövät suolaa keskimäärin vain 10 g vuorokaudessa)
poistin pilkunviilaukset, joissa kerrottiin, että vuoden 18 tutkimuksessa käytetty menetelmä liioitteli suolan saantia 10 prosentilla. (Tieto ei ole tässä oleellinen, koska ei ole enää mitään syytä epäillä ko. tutkimuksen tulosta, jos tieteellinen kokonaisnäyttö kaikista tutkimuksista puhuu sen puolesta että suola lisää merkittävästi elinvuosia.)
Merkkaukset:  virheellinen wikikoodi  Visuaalinen muokkaus
Rivi 53: Rivi 53:
Scientific Americain -lehti kirjoitti kuitenkin vuonna 2011, ettei suolankäytön yhteys korkeaan verenpaineeseen ole ollut merkittävää, kun on tarkasteltu laajojen tutkimusten tuloksia<ref name="moyer">{{Verkkoviite | Arkisto = https://web.archive.org/web/20140203012401/http://sams.scientificamerican.com/article/its-time-to-end-the-war-on-salt/ | Arkistoitu = 3.2.2014 | Nimeke = It's Time to End the War on Salt | Tekijä = Melinda Wenner Moyer | Ajankohta = 8.7.2011 | Julkaisija = Scientific American | Viitattu = 1.2.2014 | Kieli = {{en}}}}</ref> Vuonna 2011 julkaistun [[Cochrane-verkosto|Cochrane-katsauksen]] mukaan vähäsuolainen ruokavalio voi laskea systolista verenpainetta (yläpaine) lyhyellä aikavälillä, mutta lasku on vain 1–3,5 prosenttia.<ref>{{Verkkoviite | Arkisto = https://web.archive.org/web/20120825032016/http://summaries.cochrane.org/CD004022/effects-of-low-salt-diet-on-blood-pressure-hormones-and-lipids-in-people-with-normal-blood-pressure-and-in-people-with-elevated-blood-pressure | Arkistoitu = 25.8.2012 | Nimeke =Effects of low salt diet on blood pressure, hormones and lipids in people with normal blood pressure and in people with elevated blood pressure | Tekijä =Graudal NA, Hubeck-Graudal T, Jurgens G | Ajankohta =9.11.2011 | Julkaisija =The Cochrane Collaboration | Viitattu = 1.2.2014 | Kieli = {{en}}}}</ref> Toisen 2010-luvun alkupuolella julkaistun tutkimuskatsauksen mukaan 7,5 suolagramman vähentäminen ruokavaliosta laskee verenpainetautia sairastavien koehenkilöiden systolista verenpainetta vajaalla neljällä elohopeamillimetrillä.<ref>Salt, Heart Disease, and Stroke. https://www.paho.org/hq/index.php?option=com_docman&task=doc_download&gid=12501&Itemid=270&lang=en</ref>
Scientific Americain -lehti kirjoitti kuitenkin vuonna 2011, ettei suolankäytön yhteys korkeaan verenpaineeseen ole ollut merkittävää, kun on tarkasteltu laajojen tutkimusten tuloksia<ref name="moyer">{{Verkkoviite | Arkisto = https://web.archive.org/web/20140203012401/http://sams.scientificamerican.com/article/its-time-to-end-the-war-on-salt/ | Arkistoitu = 3.2.2014 | Nimeke = It's Time to End the War on Salt | Tekijä = Melinda Wenner Moyer | Ajankohta = 8.7.2011 | Julkaisija = Scientific American | Viitattu = 1.2.2014 | Kieli = {{en}}}}</ref> Vuonna 2011 julkaistun [[Cochrane-verkosto|Cochrane-katsauksen]] mukaan vähäsuolainen ruokavalio voi laskea systolista verenpainetta (yläpaine) lyhyellä aikavälillä, mutta lasku on vain 1–3,5 prosenttia.<ref>{{Verkkoviite | Arkisto = https://web.archive.org/web/20120825032016/http://summaries.cochrane.org/CD004022/effects-of-low-salt-diet-on-blood-pressure-hormones-and-lipids-in-people-with-normal-blood-pressure-and-in-people-with-elevated-blood-pressure | Arkistoitu = 25.8.2012 | Nimeke =Effects of low salt diet on blood pressure, hormones and lipids in people with normal blood pressure and in people with elevated blood pressure | Tekijä =Graudal NA, Hubeck-Graudal T, Jurgens G | Ajankohta =9.11.2011 | Julkaisija =The Cochrane Collaboration | Viitattu = 1.2.2014 | Kieli = {{en}}}}</ref> Toisen 2010-luvun alkupuolella julkaistun tutkimuskatsauksen mukaan 7,5 suolagramman vähentäminen ruokavaliosta laskee verenpainetautia sairastavien koehenkilöiden systolista verenpainetta vajaalla neljällä elohopeamillimetrillä.<ref>Salt, Heart Disease, and Stroke. https://www.paho.org/hq/index.php?option=com_docman&task=doc_download&gid=12501&Itemid=270&lang=en</ref>


Kohonnut [[verenpaine]] altistaa [[Sepelvaltimotauti|sepelvaltimotaudille]], [[Aivohalvaus|aivohalvaukselle]], [[sydän|sydämen]] ja [[munuainen|munuaisen]] vajaatoiminnalle ja [[osteoporoosi]]lle<ref name="verenpaine">{{Verkkoviite|Osoite=https://www.kaypahoito.fi/hoi04010|Nimeke=Kohonnut verenpaine|Julkaisu=Käypä hoito -suositu|Julkaisija=Lääkäriseura Duodecim|Viitattu=14.10.2020}}</ref>. Vuonna 2011 julkaistun tutkimusraportin mukaan yli 8 g natriumia päivässä saaneilla esiintyi 78 prosenttia keskimääräistä enemmän sydänkuolemia mutta toisaalta myös alle 2 grammaa saaneilla esiintyi 68 prosenttia enemmän sydänkuolemia. Myös 2-3 grammaa saaneiden ryhmässä esiintyi 37 prosenttia enemmän sydänkuolemia kuin niillä, joiden natriumin saanti oli keskimääräiset 4-6 grammaa. Vuonna 2020 julkaistun tutkimuksen mukaan sekä liian suuri että liian pieni suolan saanti lisäävät aivohalvauksen riskiä ihanteellisen natriumin saannin ollessa 2,8–3,5 grammaa vuorokaudessa<ref>Urinary Sodium and Potassium, and Risk of Ischemic and Hemorrhagic Stroke (INTERSTROKE): A Case–Control Stud. https://academic.oup.com/ajh/article/34/4/414/5983728</ref>. Yksi selitys natriumin riittävän saannin tärkeydelle voisi olla, että liian vähäinen [[Ruokasuola|natriumin]] saanti lisää kaliumin erittymistä virtsaan<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.virtahealth.com/blog/how-much-protein-on-keto|nimeke=How Much Protein Do You Need In Nutritional Ketosis?|julkaisu=Virta Health|ajankohta=2020-02-04|viitattu=2021-01-02|ietf-kielikoodi=en}}</ref>.
Kohonnut [[verenpaine]] altistaa [[Sepelvaltimotauti|sepelvaltimotaudille]], [[Aivohalvaus|aivohalvaukselle]], [[sydän|sydämen]] ja [[munuainen|munuaisen]] vajaatoiminnalle ja [[osteoporoosi]]lle<ref name="verenpaine">{{Verkkoviite|Osoite=https://www.kaypahoito.fi/hoi04010|Nimeke=Kohonnut verenpaine|Julkaisu=Käypä hoito -suositu|Julkaisija=Lääkäriseura Duodecim|Viitattu=14.10.2020}}</ref>. Vuonna 2011 julkaistun tutkimusraportin mukaan yli 8 g natriumia päivässä saaneilla esiintyi 78 prosenttia keskimääräistä enemmän sydänkuolemia mutta toisaalta myös alle 2 grammaa saaneilla esiintyi 68 prosenttia enemmän sydänkuolemia. Myös 2-3 grammaa saaneiden ryhmässä esiintyi 37 prosenttia enemmän sydänkuolemia kuin niillä, joiden natriumin saanti oli keskimääräiset 4-6 grammaa. Vuonna 2020 julkaistun tutkimuksen mukaan sekä liian suuri että liian pieni suolan saanti lisäävät aivohalvauksen riskiä ihanteellisen natriumin saannin ollessa 2,8–3,5 grammaa vuorokaudessa<ref>Urinary Sodium and Potassium, and Risk of Ischemic and Hemorrhagic Stroke (INTERSTROKE): A Case–Control Stud. https://academic.oup.com/ajh/article/34/4/414/5983728</ref>.


Vuonna 2020 julkaistun tutkimuskatsauksen tuloksena oli se, että jokainen päivittäinen lisägramma suolaa lisää korkean elintason maiden asukkaiden elinajanodotetta lähes 3,5 vuodella<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Franz H. Messerli, Louis Hofstetter, Lamprini Syrogiannouli, Emrush Rexhaj, George C. M. Siontis, Christian Seiler|Otsikko=Sodium intake, life expectancy, and all-cause mortality|Julkaisu=European Heart Journal|Doi=10.1093/eurheartj/ehaa947|www=https://academic.oup.com/eurheartj/advance-article/doi/10.1093/eurheartj/ehaa947/6044174|Kieli=en}}</ref>.
Tutkimuksen kokonaisnäytön valossa voidaan kuitenkin todeta, että suolan natriumilla on niin paljon terveyttä suojaavia vaikutuksia, että jokainen päivittäinen lisägramma suolaa lisää korkean elintason maiden asukkaiden elinajanodotetta lähes 3,5 vuodella<ref name=":2">{{Lehtiviite|Tekijä=Franz H. Messerli, Louis Hofstetter, Lamprini Syrogiannouli, Emrush Rexhaj, George C. M. Siontis, Christian Seiler|Otsikko=Sodium intake, life expectancy, and all-cause mortality|Julkaisu=European Heart Journal|Doi=10.1093/eurheartj/ehaa947|www=https://academic.oup.com/eurheartj/advance-article/doi/10.1093/eurheartj/ehaa947/6044174|Kieli=en}}</ref>. Yksi selitys natriumin riittävän saannin tärkeydelle voisi olla, että liian vähäinen [[Ruokasuola|natriumin]] saanti lisää kaliumin erittymistä virtsaan<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.virtahealth.com/blog/how-much-protein-on-keto|nimeke=How Much Protein Do You Need In Nutritional Ketosis?|julkaisu=Virta Health|ajankohta=2020-02-04|viitattu=2021-01-02|ietf-kielikoodi=en}}</ref>.


Suolan puutteen eli [[hyponatremia]]n oireita ovat väsymys, voimattomuus, päänsärky ja pahoinvointi, sekä joskus lihasheikkous, kouristelu ja sekavuus.<ref name="puute">{{Verkkoviite | Arkisto = https://web.archive.org/web/20140201163129/http://www.aamulehti.fi/Terveys/1194688842127/artikkeli/miten+suolanpuute+vaikuttaa+ihmiseen+.html | Arkistoitu = 1.2.2014 | Nimeke = Miten suolanpuute vaikuttaa ihmiseen? | Ajankohta = 27.7.2011 | Julkaisija = Aamulehti | Viitattu = 23.1.2014 }}</ref> Liian alhainen veren natrium, voi syntyä kahdella eri mekanismilla: natriumia joko menetetään liikaa tai elimistöön kertyy liikaa vettä.<ref name="terveysportti">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00858 | Nimeke = Hyponatremia (alhainen veren natrium) | Tekijä = Mustajoki, Pertti | Ajankohta = 9.10.2019 | Julkaisu = Lääkärikirja Duodecim | Viitattu = 14.10.2020}}</ref> Suolan puute voi aiheutua lääkityksestä, syömättömyydestä, hikoilusta, runsaasta veden juonnista, joistain sairauksista tai ripulista tai oksentelusta.<ref name="puute" /><ref name="terveysportti" /><ref name="mustajoki" /> Etenkin vanhukset voivat kärsiä suolan puutteesta syömättömyyden ja lääkityksensä johdosta.<ref name="puute" />
Suolan puutteen eli [[hyponatremia]]n oireita ovat väsymys, voimattomuus, päänsärky ja pahoinvointi, sekä joskus lihasheikkous, kouristelu ja sekavuus.<ref name="puute">{{Verkkoviite | Arkisto = https://web.archive.org/web/20140201163129/http://www.aamulehti.fi/Terveys/1194688842127/artikkeli/miten+suolanpuute+vaikuttaa+ihmiseen+.html | Arkistoitu = 1.2.2014 | Nimeke = Miten suolanpuute vaikuttaa ihmiseen? | Ajankohta = 27.7.2011 | Julkaisija = Aamulehti | Viitattu = 23.1.2014 }}</ref> Liian alhainen veren natrium, voi syntyä kahdella eri mekanismilla: natriumia joko menetetään liikaa tai elimistöön kertyy liikaa vettä.<ref name="terveysportti">{{Verkkoviite | Osoite = https://www.terveysportti.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00858 | Nimeke = Hyponatremia (alhainen veren natrium) | Tekijä = Mustajoki, Pertti | Ajankohta = 9.10.2019 | Julkaisu = Lääkärikirja Duodecim | Viitattu = 14.10.2020}}</ref> Suolan puute voi aiheutua lääkityksestä, syömättömyydestä, hikoilusta, runsaasta veden juonnista, joistain sairauksista tai ripulista tai oksentelusta.<ref name="puute" /><ref name="terveysportti" /><ref name="mustajoki" /> Etenkin vanhukset voivat kärsiä suolan puutteesta syömättömyyden ja lääkityksensä johdosta.<ref name="puute" />


=== Suolan saanti ravinnosta ja saantisuositukset ===
=== Suolan saanti ravinnosta ja saantisuositukset ===
Rivi 70: Rivi 70:
Japanissa suolan saanti on erittäin runsasta<ref name="yo" /> eli keskimäärin noin 10 grammaa päivässä<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.statista.com/statistics/1003381/japan-daily-salt-intake-population/|nimeke=Japan: daily salt intake 2018|julkaisu=Statista|viitattu=2021-02-11|ietf-kielikoodi=en}}</ref>. Japanissa eletään tästä huolimatta toiseksi pisimpään maailmassa<ref>{{Verkkoviite|Osoite=https://www.talouselama.fi/uutiset/5-maata-joissa-ihmiset-elavat-kaikkein-pisimpaan/678e1774-da54-3e5d-9ccd-41ea4d555dc1|Nimeke=5 maata, joissa ihmiset elävät kaikkein pisimpään|Julkaisu=Talouelämä|Ajankohta=5.1.2014|Viitattu=14.10.2020}}</ref>. Kun japanilaisia verrataan keskenään ja otetaan huomioon sairauksien muut tunnetut riskitekijät, havaitaan kuitenkin, että 17 grammaa suolaa päivässä nauttivilla esiintyy kaksinkertainen määrä aivohalvauksia ja 40 prosenttia enemmän sydän- ja verisuonisairauksia kuin niillä, joiden suolansaanti on kahdeksan grammaa<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Mitsumasa Umesawa, Hiroyasu Iso, Chigusa Date, Akio Yamamoto, Hideaki Toyoshima, Yoshiyuki Watanabe|Otsikko=Relations between dietary sodium and potassium intakes and mortality from cardiovascular disease: the Japan Collaborative Cohort Study for Evaluation of Cancer Risks|Julkaisu=The American Journal of Clinical Nutrition|Ajankohta=2008-07|Numero=1|Sivut=195–202|Pmid=18614741|Doi=10.1093/ajcn/88.1.195|Issn=1938-3207|www=https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/18614741/}}</ref><ref>Consumption of sodium and salted foods in relation to cancer andcardiovascular disease: the Japan Public Health Center–basedProspective Study. https://tinyurl.com/fdth9rb8</ref>. Aasiassa tehdyissä tutkimuksissa on ilmennyt myös, että sekä erittäin suolaisten yksittäisten ruokien nauttiminen että suolan erittäin suuri kokonaissaanti lisäävät riskiä sairastua mahkatarriin<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Ji Hyun Song, Young Sun Kim, Nam Ju Heo, Joo Hyun Lim, Sun Young Yang, Goh Eun Chung|Otsikko=High Salt Intake Is Associated with Atrophic Gastritis with Intestinal Metaplasia|Julkaisu=Cancer Epidemiology, Biomarkers & Prevention: A Publication of the American Association for Cancer Research, Cosponsored by the American Society of Preventive Oncology|Ajankohta=07 2017|Numero=7|Sivut=1133–1138|Pmid=28341758|Doi=10.1158/1055-9965.EPI-16-1024|Issn=1538-7755|www=https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/28341758/}}</ref> ja vatsasyöpään<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Tsugane, S.|Otsikko=Salt, salted food intake, and risk of gastric cancer: epidemiologic evidence|Julkaisu=Cancer Science|Vuosi=2005|Vuosikerta=96|Numero=1|Sivut=1–6|Julkaisija=|Doi=10.1111/j.1349-7006.2005.00006.x.|www=https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/15649247/|Viitattu=5.8.2008|Kieli={{en}}}}</ref>.
Japanissa suolan saanti on erittäin runsasta<ref name="yo" /> eli keskimäärin noin 10 grammaa päivässä<ref>{{Verkkoviite|osoite=https://www.statista.com/statistics/1003381/japan-daily-salt-intake-population/|nimeke=Japan: daily salt intake 2018|julkaisu=Statista|viitattu=2021-02-11|ietf-kielikoodi=en}}</ref>. Japanissa eletään tästä huolimatta toiseksi pisimpään maailmassa<ref>{{Verkkoviite|Osoite=https://www.talouselama.fi/uutiset/5-maata-joissa-ihmiset-elavat-kaikkein-pisimpaan/678e1774-da54-3e5d-9ccd-41ea4d555dc1|Nimeke=5 maata, joissa ihmiset elävät kaikkein pisimpään|Julkaisu=Talouelämä|Ajankohta=5.1.2014|Viitattu=14.10.2020}}</ref>. Kun japanilaisia verrataan keskenään ja otetaan huomioon sairauksien muut tunnetut riskitekijät, havaitaan kuitenkin, että 17 grammaa suolaa päivässä nauttivilla esiintyy kaksinkertainen määrä aivohalvauksia ja 40 prosenttia enemmän sydän- ja verisuonisairauksia kuin niillä, joiden suolansaanti on kahdeksan grammaa<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Mitsumasa Umesawa, Hiroyasu Iso, Chigusa Date, Akio Yamamoto, Hideaki Toyoshima, Yoshiyuki Watanabe|Otsikko=Relations between dietary sodium and potassium intakes and mortality from cardiovascular disease: the Japan Collaborative Cohort Study for Evaluation of Cancer Risks|Julkaisu=The American Journal of Clinical Nutrition|Ajankohta=2008-07|Numero=1|Sivut=195–202|Pmid=18614741|Doi=10.1093/ajcn/88.1.195|Issn=1938-3207|www=https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/18614741/}}</ref><ref>Consumption of sodium and salted foods in relation to cancer andcardiovascular disease: the Japan Public Health Center–basedProspective Study. https://tinyurl.com/fdth9rb8</ref>. Aasiassa tehdyissä tutkimuksissa on ilmennyt myös, että sekä erittäin suolaisten yksittäisten ruokien nauttiminen että suolan erittäin suuri kokonaissaanti lisäävät riskiä sairastua mahkatarriin<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Ji Hyun Song, Young Sun Kim, Nam Ju Heo, Joo Hyun Lim, Sun Young Yang, Goh Eun Chung|Otsikko=High Salt Intake Is Associated with Atrophic Gastritis with Intestinal Metaplasia|Julkaisu=Cancer Epidemiology, Biomarkers & Prevention: A Publication of the American Association for Cancer Research, Cosponsored by the American Society of Preventive Oncology|Ajankohta=07 2017|Numero=7|Sivut=1133–1138|Pmid=28341758|Doi=10.1158/1055-9965.EPI-16-1024|Issn=1538-7755|www=https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/28341758/}}</ref> ja vatsasyöpään<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Tsugane, S.|Otsikko=Salt, salted food intake, and risk of gastric cancer: epidemiologic evidence|Julkaisu=Cancer Science|Vuosi=2005|Vuosikerta=96|Numero=1|Sivut=1–6|Julkaisija=|Doi=10.1111/j.1349-7006.2005.00006.x.|www=https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/15649247/|Viitattu=5.8.2008|Kieli={{en}}}}</ref>.


Lancet-tiedelehdessä vuonna 2018 julkaistussa kansainvälisen tutkijaryhmän laatimassa tutkimuksessa tutkittiin suolan sisältämän natriumin saannin yhteyttä väestön kokonaiskuolleisuuteen, sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen sekä verenpaineeseen. Tutkimuksessa vakioitiin muut kuolleisuuteen vaikuttavat tekijät, minkä jälkeen havaittiin, että jokainen päivittäinen lisägramma natriumia vähentää sekä väestön kokonaiskuolleisuutta että sydäkohtausten esiintyvyyttä. Tutkijat huomauttivat tutkimusraportissaan muunkin tieteellisen tutkimusnäytön viittaavan siihen, että ruokasuola ei ole haitallista, vaan sillä on päin vastoin sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaa suojaavaa vaikutusta. Tutkittavia oli yli 95 000 ihmistä 18 eri maasta ja monista muista tutkimuksista on saatu samankaltainen tulos.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.mtvuutiset.fi/makuja/artikkeli/kansainvalinen-tutkimus-vaittaa-suola-ei-ehka-olekaan-niin-vaarallista-nain-paljon-natriumia-saisi-oikeasti-nauttia/7037220 | Nimeke = Kansainvälinen tutkimus väittää: Suola ei ehkä olekaan niin vaarallista – näin paljon natriumia saisi oikeasti nauttia | Tekijä = Sundell, Petra | Ajankohta = 21.8.2018 | Julkaisu = MTV3 Uutiset | Viitattu = 14.10.2020}}</ref><ref name="Lancet.Urinary.sodium.excretion..." /> Osanottajien suolan saantia arvioitiin aamuvirtsan natriumpitoisuuden mittauksella, mikä on ruokakyselyjä luotettavampi menetelmä, mutta ei kuitenkaan yhtä luotettava menetelmä kuin vuorokauden kokonaisvirtsan tutkiminen. Tutkimushankkeeseen sisältyneessä validointitutkimuksessa havaittiin, että käytetty mittaustapa yliarvioi suolan saantia, mutta vain noin 10 prosentilla.<ref name="Lancet.Urinary.sodium.excretion..." /><ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Andrew Mente, Martin J. O'Donnell, Sumathy Rangarajan, Matthew J. McQueen, Paul Poirier, Andreas Wielgosz|Otsikko=Association of Urinary Sodium and Potassium Excretion with Blood Pressure|Julkaisu=New England Journal of Medicine|Ajankohta=2014-08-14|Numero=371|Sivut=601–611|Pmid=25119606|Doi=10.1056/NEJMoa1311989|Issn=0028-4793|www=https://doi.org/10.1056/NEJMoa1311989}}</ref>
Lancet-tiedelehdessä vuonna 2018 julkaistussa kansainvälisen tutkijaryhmän laatimassa tutkimuksessa tutkittiin suolan sisältämän natriumin saannin yhteyttä väestön kokonaiskuolleisuuteen, sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen sekä verenpaineeseen. Tutkimuksessa vakioitiin muut kuolleisuuteen vaikuttavat tekijät, minkä jälkeen havaittiin, että jokainen päivittäinen lisägramma natriumia vähentää sekä väestön kokonaiskuolleisuutta että sydäkohtausten esiintyvyyttä. Tutkijat huomauttivat tutkimusraportissaan muunkin tieteellisen tutkimusnäytön viittaavan siihen, että ruokasuola ei ole haitallista, vaan sillä on päin vastoin sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaa suojaavaa vaikutusta. Tutkittavia oli yli 95 000 ihmistä 18 eri maasta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = https://www.mtvuutiset.fi/makuja/artikkeli/kansainvalinen-tutkimus-vaittaa-suola-ei-ehka-olekaan-niin-vaarallista-nain-paljon-natriumia-saisi-oikeasti-nauttia/7037220 | Nimeke = Kansainvälinen tutkimus väittää: Suola ei ehkä olekaan niin vaarallista – näin paljon natriumia saisi oikeasti nauttia | Tekijä = Sundell, Petra | Ajankohta = 21.8.2018 | Julkaisu = MTV3 Uutiset | Viitattu = 14.10.2020}}</ref><ref name="Lancet.Urinary.sodium.excretion..." />

Vuonna 2020 julkaistun vertaisarvioidun tieteellisen tutkimuskatsauksen tuloksena olikin se, että jokainen päivittäinen lisägramma suolaa lisää korkean elintason maiden asukkaiden elinajanodotetta lähes 3,5 vuodella<ref name=":2" />.


Suomen [[valtion ravitsemusneuvottelukunta|Valtion ravitsemusneuvottelukunnan]] vuonna 2014 antama vähimmäissuositus aikuisille on vain 0,6 grammaa natriumia eli 1,5&nbsp;grammaa ruokasuolaa päivässä. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vähimmäissuositus on niin pieni, että kyseisen määrän natriumia saa jo pelkkien suolattomien elintarvikkeiden luontaisesti sisältämästä natriumista. Ravitsemusneuvottelukunta suosittelee suolan enimmäismääräksi 6&nbsp;g/vrk naisilla ja 7&nbsp;g/vrk miehillä. Natriumiksi laskettuna nämä vastaavat 2,4 ja 2,8&nbsp;g/vrk. Sama neuvottelukunta suosittelee vieläkin alhaisempaa suolamäärää ylipainoisille, verenpainetautia tai aikuistyypin diabetesta sairastaville ja niille, joiden suvussa on näitä tauteja.<ref name="suositus">{{Verkkoviite|Nimeke=Suomalaiset ravitsemussuositukset – ravinto ja liikunta tasapainoon.|Ajankohta=2005|Julkaisija=Valtion ravitsemusneuvottelukunta|Arkisto=https://web.archive.org/web/20130319071925/http://wwwb.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta/FIN11112005.pdf|Arkistoitu=19.3.2013|Viitattu=10.10.2008}}</ref> Suomalainen suositus on kuitenkin ristiriidassa [[Institute of Medicine|Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian]] asettaman tieteellisen komitean vuonna 2013 antaman lausunnon kanssa, jonka mukaan sydäntautia, diabetesta tai kroonista munuaissairautta sairastavien natriuminsaannin alentamisella tasolle 2,3 tai 1,5 grammaa ei ole todettu olevan terveyshyötyjä, vaan päin vastoin terveydellistä haittaa<ref>Sodium Intake in Populations Assessment of Evidence. Institute of Medicine 2013. https://www.nap.edu/resource/18311/SodiumIntakeinPopulations_RB.pdf</ref>. Yhdessäkään tutkimuksessa ei ole myöskään havaittu, että suolan vähentäminen 3-5 grammasta alle 3 grammaan vähentäisi sairastavuutta tai kuolleisuutta<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Andrew Mente, Martin O'Donnell, Sumathy Rangarajan, Matthew McQueen, Gilles Dagenais, Andreas Wielgosz|Otsikko=Urinary sodium excretion, blood pressure, cardiovascular disease, and mortality: a community-level prospective epidemiological cohort study|Julkaisu=The Lancet|Ajankohta=2018-08-11|Numero=392|Sivut=496–506|Pmid=30129465|Doi=10.1016/S0140-6736(18)31376-X|Issn=0140-6736|www=https://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(18)31376-X/abstract|Kieli=English}}</ref>.
Suomen [[valtion ravitsemusneuvottelukunta|Valtion ravitsemusneuvottelukunnan]] vuonna 2014 antama vähimmäissuositus aikuisille on vain 0,6 grammaa natriumia eli 1,5&nbsp;grammaa ruokasuolaa päivässä. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vähimmäissuositus on niin pieni, että kyseisen määrän natriumia saa jo pelkkien suolattomien elintarvikkeiden luontaisesti sisältämästä natriumista. Ravitsemusneuvottelukunta suosittelee suolan enimmäismääräksi 6&nbsp;g/vrk naisilla ja 7&nbsp;g/vrk miehillä. Natriumiksi laskettuna nämä vastaavat 2,4 ja 2,8&nbsp;g/vrk. Sama neuvottelukunta suosittelee vieläkin alhaisempaa suolamäärää ylipainoisille, verenpainetautia tai aikuistyypin diabetesta sairastaville ja niille, joiden suvussa on näitä tauteja.<ref name="suositus">{{Verkkoviite|Nimeke=Suomalaiset ravitsemussuositukset – ravinto ja liikunta tasapainoon.|Ajankohta=2005|Julkaisija=Valtion ravitsemusneuvottelukunta|Arkisto=https://web.archive.org/web/20130319071925/http://wwwb.mmm.fi/ravitsemusneuvottelukunta/FIN11112005.pdf|Arkistoitu=19.3.2013|Viitattu=10.10.2008}}</ref> Suomalainen suositus on kuitenkin ristiriidassa [[Institute of Medicine|Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian]] asettaman tieteellisen komitean vuonna 2013 antaman lausunnon kanssa, jonka mukaan sydäntautia, diabetesta tai kroonista munuaissairautta sairastavien natriuminsaannin alentamisella tasolle 2,3 tai 1,5 grammaa ei ole todettu olevan terveyshyötyjä, vaan päin vastoin terveydellistä haittaa<ref>Sodium Intake in Populations Assessment of Evidence. Institute of Medicine 2013. https://www.nap.edu/resource/18311/SodiumIntakeinPopulations_RB.pdf</ref>. Yhdessäkään tutkimuksessa ei ole myöskään havaittu, että suolan vähentäminen 3-5 grammasta alle 3 grammaan vähentäisi sairastavuutta tai kuolleisuutta<ref>{{Lehtiviite|Tekijä=Andrew Mente, Martin O'Donnell, Sumathy Rangarajan, Matthew McQueen, Gilles Dagenais, Andreas Wielgosz|Otsikko=Urinary sodium excretion, blood pressure, cardiovascular disease, and mortality: a community-level prospective epidemiological cohort study|Julkaisu=The Lancet|Ajankohta=2018-08-11|Numero=392|Sivut=496–506|Pmid=30129465|Doi=10.1016/S0140-6736(18)31376-X|Issn=0140-6736|www=https://www.thelancet.com/journals/lancet/article/PIIS0140-6736(18)31376-X/abstract|Kieli=English}}</ref>.

Versio 31. lokakuuta 2021 kello 16.41

Natriumkloridi
Tunnisteet
Muut nimet Ruokasuola, suola
CAS-numero 7647-14-5
PubChem CID 5234
Ominaisuudet
Molekyylikaava NaCl
Moolimassa 58,44 g/mol
Ulkomuoto Valkoinen kristallimainen kiinteä aine
Sulamispiste 802 °C (1 075 K)
Kiehumispiste 1 440 °C (1 713 K)
Tiheys 2,164 g/cm3
Liukoisuus veteen 35,7 g / 100 ml (kylmä)
Suolarakeita
Suolakide
Suola on esiteollisena aikana muodostanut merkittävän osan Suomen ulkomaankaupasta. 1800-luvulla suomalaiset purjelaivat toivat suolaa Cadizista ja Trapanista.[1] Kuvassa suolavarastoja Trapanissa Sisiliassa.

Ruokasuola, lääketieteessä keittosuola, yleiskielessä suola, on puhtaimmillaan puhdasta natriumkloridia (NaCl), joka on natriumin ja kloorin kemiallinen yhdiste. Natriumkloridi on yleinen luonnossa esiintyvä mineraali, jota esiintyy merivedessä merisuolana, maalla vuorisuolana esimerkiksi suola-aavikoilla ja kallioperässä sekä myös sisämaan suolavesissä.

Ruoan mausteena ja säilönnässä käytetty natriumkloridi on ihmisen tärkein makrokivennäisaine natriumin lähde sekä myös merkittävä kemianteollisuuden raaka-aine.

Natriumkloridia käytetään runsaasti myös maantiesuolana (n. 96 prosenttia) pitämään teitä sulana talvella. Jonkin verran natriumkloridia korvataan nykyään teiden suolauksessa kalsiumkloridilla ja pohjavesille vähemmän haitallisilla natrium- ja kaliumformiaatteja.[2]

Ruokasuolan mukaan on saanut nimensä myös laaja ionisidoksisten kemiallisteiden yhdisteiden ryhmä, suolat.

Tavallisessa pöytäsuolassa on noin 99,9 prosenttia natriumkloridia.

Fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet

Natriumkloridi on tyypillinen ioniyhdiste, eli kemiallisen määritelmän mukainen suola, joka koostuu positiivisista natriumioneista ja negatiivisista kloridi-ioneista. Kiinteässä tilassa natriumkloridi muodostuu kuutiollisista kiteistä, joissa jokainen natriumioni on kuuden kloridi-ionin symmetrisesti ympäröimä ja vastaavasti jokainen kloridi-ioni kuuden natriumionin ympäröimä. Vastakkaismerkkisten ionien välinen sähköinen vetovoima, ionisidos, pitää kidettä koossa.

Natriumkloridi liukenee hyvin veteen jopa 30-prosenttiseksi liuokseksi. Natriumkloridi ei johda sähköä kiteisessä tilassa, mutta sulana ja vesiliuoksena kylläkin. Tällöin sähkövirta muodostuu ionien liikkeestä. Sähkövirta hajottaa sen kemiallisesti, toisin sanoen tapahtuu elektrolyysi.

Natriumkloridia syntyy esimerkiksi suolahapon ja natriumhydroksidin reagoidessa keskenään: HCl + NaOH → NaCl + H2O. Täten se on suola myös vanhan kemiallisen määritelmän mukaan, jolloin tällä termillä tarkoitetaan hapon ja emäksen välisessä reaktiossa syntyvää ainetta. Tällä tavoin sitä ei kuitenkaan käytännössä valmisteta.

Esiintyminen luonnossa

Natriumkloridia esiintyy luonnossa runsaasti meriveteen liuenneena. Valtamerissä sitä on noin 3–4 %, mutta esimerkiksi Itämeren murtovedessä vain 1–2 %. Joissakin suolajärvissä, kuten Kuolleessameressä ja Amerikan Isossa Suolajärvessä sitä on jopa lähes kylläisenä liuoksena, jolloin sitä on noin 30 %.

Suolaa esiintyy paikoitellen runsaasti myös kallioperässä vuorisuolana sekä suola-aavikoilla. Käytännön tarpeisiin sitä valmistetaan merivettä haihduttamalla tai suolakaivoksia louhimalla.

Vuorisuolan - yleisin ruokasuola - ohella muista lähteistä saadut 'ruokasuolat' sisältävät natriumkloridin lisäksi vähäisissä määrin myös muita suoloja ja alkuaineita. Näitä myydään mm. nimillä merisuola, kristallisuola (tunnetaan myös nimillä intiaanisuola tai ruususuola), ja mineraalisuola. Kaikki edellä mainitut sisältävät jonkin verran kaliumkloridia ja magnesiumsulfaattia. Merisuola sisältää luonnostaan, jodia (0,13 mg/100 g), joskin pelkän merisuolan käyttö ei takaa riittävää jodin saantia Suomessa. Suomessa myytävään ruokasuolaan on lisätty jodia 2,5 mg/100 g jodin saannin turvaamiseksi.

Kristallisuolaan ei myöskään ole yleensä lisätty jodia, jolloin sen käyttö jodioidun ruokasuolan sijaan ei ole perusteltua, mikäli jodin saantia ei ole muuten turvattu.[3]

Ravintokäyttö

Suolaa käytetään mausteena sille ominaisen, suolaisen perusmaun vuoksi. Teollisuus käyttää ruokasuolaa, koska se on hinnaltaan edullista ja sitoo nestettä. Suolan lisäys vaikuttaa myös ruoan koostumukseen. Suola vaikuttaa leivinhiivan kasvuun leivän leipomisessa ja juuston kypsymiseen. Ennen ruoan pakastamismahdollisuuden yleistymistä lihaa- ja kalaa säilöttiin usein tönkkösuolaamalla[4] ja suolaa käytetään edelleenkin ruoan säilyvyyden parantamiseen.

Fysiologiset ja terveysvaikutukset

Ruokasuolan sisältämä natrium on ihmisille ja muille nisäkkäille tärkeä kivennäisaine[5], jota tarvitaan muun muassa lihasten toimintaan sekä hermoimpulssien siirtymiseen. Suolaa lisätään tämän vuoksi esimerkiksi nautojen rehuseoksiin ja lisäksi eläinten lähettyvillä saatetaan pitää suolakiveä, josta ne voivat nuolla lisäsuolaa suuresti vaihtelevan yksilöllisen tarpeensa mukaan[6]. Natriumia tarvitaan myös elimistön nestetasapainon säätelyyn. Jodioitu ruokasuola on lisäksi tärkeä jodinlähde etenkin niille, jotka eivät käytä paljoa maitotuotteita[7].

Suola lisää sekä solujen välisen nesteen että veren määrää. Jos veren volyymi lisääntyy liikaa, verenpaine saattaa nousta. Suolan vähentäminen vaikuttaa keskimäärin verenpainetta vähentävästi, mutta joillain se myös nostaa verenpainetta ja joillain se ei vaikuta lainkaan verenpaineeseen. Harvardin yliopiston julkaiseman tiedotteen mukaan suolan sopivalle saantimäärälle ei voida asettaa kaikille soveltuvia rajoja. Tiedotteessa esitetään myös, että terveet alle 50-vuotiaat, joiden verenpaine on alle 120/80, voisivat syödä suolaa makunsa mukaan etenkin, jos eivät ole afrikkalaistaustaisia.[8]

Scientific Americain -lehti kirjoitti kuitenkin vuonna 2011, ettei suolankäytön yhteys korkeaan verenpaineeseen ole ollut merkittävää, kun on tarkasteltu laajojen tutkimusten tuloksia[9] Vuonna 2011 julkaistun Cochrane-katsauksen mukaan vähäsuolainen ruokavalio voi laskea systolista verenpainetta (yläpaine) lyhyellä aikavälillä, mutta lasku on vain 1–3,5 prosenttia.[10] Toisen 2010-luvun alkupuolella julkaistun tutkimuskatsauksen mukaan 7,5 suolagramman vähentäminen ruokavaliosta laskee verenpainetautia sairastavien koehenkilöiden systolista verenpainetta vajaalla neljällä elohopeamillimetrillä.[11]

Kohonnut verenpaine altistaa sepelvaltimotaudille, aivohalvaukselle, sydämen ja munuaisen vajaatoiminnalle ja osteoporoosille[12]. Vuonna 2011 julkaistun tutkimusraportin mukaan yli 8 g natriumia päivässä saaneilla esiintyi 78 prosenttia keskimääräistä enemmän sydänkuolemia mutta toisaalta myös alle 2 grammaa saaneilla esiintyi 68 prosenttia enemmän sydänkuolemia. Myös 2-3 grammaa saaneiden ryhmässä esiintyi 37 prosenttia enemmän sydänkuolemia kuin niillä, joiden natriumin saanti oli keskimääräiset 4-6 grammaa. Vuonna 2020 julkaistun tutkimuksen mukaan sekä liian suuri että liian pieni suolan saanti lisäävät aivohalvauksen riskiä ihanteellisen natriumin saannin ollessa 2,8–3,5 grammaa vuorokaudessa[13].

Tutkimuksen kokonaisnäytön valossa voidaan kuitenkin todeta, että suolan natriumilla on niin paljon terveyttä suojaavia vaikutuksia, että jokainen päivittäinen lisägramma suolaa lisää korkean elintason maiden asukkaiden elinajanodotetta lähes 3,5 vuodella[14]. Yksi selitys natriumin riittävän saannin tärkeydelle voisi olla, että liian vähäinen natriumin saanti lisää kaliumin erittymistä virtsaan[15].

Suolan puutteen eli hyponatremian oireita ovat väsymys, voimattomuus, päänsärky ja pahoinvointi, sekä joskus lihasheikkous, kouristelu ja sekavuus.[16] Liian alhainen veren natrium, voi syntyä kahdella eri mekanismilla: natriumia joko menetetään liikaa tai elimistöön kertyy liikaa vettä.[5] Suolan puute voi aiheutua lääkityksestä, syömättömyydestä, hikoilusta, runsaasta veden juonnista, joistain sairauksista tai ripulista tai oksentelusta.[16][5][17] Etenkin vanhukset voivat kärsiä suolan puutteesta syömättömyyden ja lääkityksensä johdosta.[16]

Suolan saanti ravinnosta ja saantisuositukset

Suomalaisten suolan käyttö on vähentynyt huomattavasti 1900- ja 2000-lukujen aikana. Suomalaiset käyttivät kokonaiset 40 grammaa suolaa henkeä kohden päivässä 1900-luvun alussa.[18] Myös elintarvikkeiden luontaisesti sisältämän natriumin saanti on vähentynyt veriruokien ja luuliemen käytön hiipumisen myötä.

Päivittäinen suolan saanti vaihtelee Amazonin sademetsän Yanomamo-kansan teelusikallisen kymmenesosasta Japanin 11 teelusikalliseen.Yhdysvaltalaisten keskisaanti on noin 1,5 teelusikallista, mikä vastaa 3,4 grammaa natriumia.[19] Vuonna 2018 julkaistun 18 maassa toteutetun tutkimuksen mukaan Kiinaa lukuun ottamatta 80 prosenttia tutkittavien maiden väestöstä sai ravinnostaan 3–5 grammaa natriumia päivässä, mikä vastaa noin 8–13 grammaa ruokasuolaa.[20] Finravinto 2007 -tutkimuksen mukaan suomalaisten naisten suolan saanti oli vuonna 2007 6,1  grammaa vuorokaudessa vastaten 2,4  grammaa natriumia ja miesten 8,4  grammaa vastaten 3,3  grammaa natriumia.[21]. Kahdeksankymmentä prosenttia suomalaisen ravinnon suolasta on peräisin teollisuuden elintarvikkeisiin lisäämästä suolasta. Suolaa saadaan etenkin liha- ja kalajalosteista, leivästä ja juustosta.[22] Maksa ja veri sisältävät luontaisesti erityisen runsaasti natriumia[23].

Maailman terveysjärjestö WHO esitti vuonna 2013, että aikuisten tulisi rajoittaa suolan saantiaan viiteen grammaan päivässä, koska suurin osa ihmiskunnasta kärsii suolan liiallisen käytön aiheuttamasta kohonneesta verenpaineesta.[24] Viisi grammaa suolaa vastaa noin 1,33 Savonia-teelusikallista ja se sisältää noin kaksi grammaa natriumia, koska grammassa suolaa on noin 0,4 grammaa natriumia.

Yhdysvaltain ravitsemustieteilijöiden akatemian (Academy of Nutrition and Dietetics) vuonna 2015 julkaiseman lausunnon mukaan tutkimuksissa on havaittu, että niillä, jotka nauttivat natriumia alle 2,6–3 grammaa vuorokaudessa on muuta väestöä suurempi kuolleisuus, samoin kuin niillä, jotka nauttivat natriumia yli 3,4–5 g/vrk.[25]

Japanissa suolan saanti on erittäin runsasta[26] eli keskimäärin noin 10 grammaa päivässä[27]. Japanissa eletään tästä huolimatta toiseksi pisimpään maailmassa[28]. Kun japanilaisia verrataan keskenään ja otetaan huomioon sairauksien muut tunnetut riskitekijät, havaitaan kuitenkin, että 17 grammaa suolaa päivässä nauttivilla esiintyy kaksinkertainen määrä aivohalvauksia ja 40 prosenttia enemmän sydän- ja verisuonisairauksia kuin niillä, joiden suolansaanti on kahdeksan grammaa[29][30]. Aasiassa tehdyissä tutkimuksissa on ilmennyt myös, että sekä erittäin suolaisten yksittäisten ruokien nauttiminen että suolan erittäin suuri kokonaissaanti lisäävät riskiä sairastua mahkatarriin[31] ja vatsasyöpään[32].

Lancet-tiedelehdessä vuonna 2018 julkaistussa kansainvälisen tutkijaryhmän laatimassa tutkimuksessa tutkittiin suolan sisältämän natriumin saannin yhteyttä väestön kokonaiskuolleisuuteen, sydän- ja verisuonitautikuolleisuuteen sekä verenpaineeseen. Tutkimuksessa vakioitiin muut kuolleisuuteen vaikuttavat tekijät, minkä jälkeen havaittiin, että jokainen päivittäinen lisägramma natriumia vähentää sekä väestön kokonaiskuolleisuutta että sydäkohtausten esiintyvyyttä. Tutkijat huomauttivat tutkimusraportissaan muunkin tieteellisen tutkimusnäytön viittaavan siihen, että ruokasuola ei ole haitallista, vaan sillä on päin vastoin sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaa suojaavaa vaikutusta. Tutkittavia oli yli 95 000 ihmistä 18 eri maasta.[33][20]

Vuonna 2020 julkaistun vertaisarvioidun tieteellisen tutkimuskatsauksen tuloksena olikin se, että jokainen päivittäinen lisägramma suolaa lisää korkean elintason maiden asukkaiden elinajanodotetta lähes 3,5 vuodella[14].

Suomen Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vuonna 2014 antama vähimmäissuositus aikuisille on vain 0,6 grammaa natriumia eli 1,5 grammaa ruokasuolaa päivässä. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan vähimmäissuositus on niin pieni, että kyseisen määrän natriumia saa jo pelkkien suolattomien elintarvikkeiden luontaisesti sisältämästä natriumista. Ravitsemusneuvottelukunta suosittelee suolan enimmäismääräksi 6 g/vrk naisilla ja 7 g/vrk miehillä. Natriumiksi laskettuna nämä vastaavat 2,4 ja 2,8 g/vrk. Sama neuvottelukunta suosittelee vieläkin alhaisempaa suolamäärää ylipainoisille, verenpainetautia tai aikuistyypin diabetesta sairastaville ja niille, joiden suvussa on näitä tauteja.[34] Suomalainen suositus on kuitenkin ristiriidassa Yhdysvaltain kansallisen tiedeakatemian asettaman tieteellisen komitean vuonna 2013 antaman lausunnon kanssa, jonka mukaan sydäntautia, diabetesta tai kroonista munuaissairautta sairastavien natriuminsaannin alentamisella tasolle 2,3 tai 1,5 grammaa ei ole todettu olevan terveyshyötyjä, vaan päin vastoin terveydellistä haittaa[35]. Yhdessäkään tutkimuksessa ei ole myöskään havaittu, että suolan vähentäminen 3-5 grammasta alle 3 grammaan vähentäisi sairastavuutta tai kuolleisuutta[36].

Suomalainen Lääkäriseura Duodecim ei tuntenut vuonna 2006 lainkaan ravinnosta johtuvaa natriumin puutetta, koska ruoassa oli sen mukaan monta kertaa enemmän suolaa kuin mitä ihminen tarvitsee.[17] Lääkäriseura Duodecimin vuonna 2006 julkaiseman artikkelin mukaan suomalaista keskivertoruokavaliota noudattavan ei tarvitsisi nauttia helteelläkään lisäsuolaa edes tunnin lenkin jälkeen, koska hän saa ruoastaan suomalaista enimmäissuositusta suuremman määrän suolaa, mutta maratonin tapainen 3–4 tunnin voimakas hikoilu aiheuttaisi jo suolan puutosta[26] Akuutin suolamenetyksen voi korvata laimealla suolavedellä tai siihen tarkoitetuilla lääkevalmisteilla.[17].

Jodin lisäys

Suomalaisessa maaperässä ei esiinny juuri lainkaan elimistölle välttämätöntä jodia. Jodia lisätään usein eläinten rehuun, mutta suomalaisten jodinsaanti jäisi siitä huolimatta usein liian alhaiselle tasolle ilman jodioidun suolan käyttöä, jota on tehty Suomessa 1950–luvulta lähtien.[37]

Natriumjodidia, kaliumjodidia tai kaliumjodaattia lisätään vähittäiskaupoissa myytävaan vuorisuolaan nykyisin sen verran, että sen jodipitoisuudeksi tulee 2,5 mg / 100 g suolaa. Näin pyritään ehkäisemään kilpirauhasen suurentumaa eli struumaa. Jodioidun vuorisuolan jodipoitoisuus on huomattavasti suurempi kuin jodioimattoman merisuolan, joka sisältää luontaisesti 0,13 milligrammaa / 100 g suolaa[38].

Mineraalisuola

Erilaiset mineraalisuolat sisältävät vähemmän natriumkloridia, joka on usein korvattu kaliumkloridilla. Pienempi natriumkloridipitoisuus vähentää natriumin määrää, mistä syystä mineraalisuoloja pidetään ”terveyssuoloina”. Alhaisen natriumpitoisuuden vuoksi niitä ei kuitenkaan voi käyttää säilöntään tai tuoresuolaukseen, tai sitten suolaa on lisättävä tavallista enemmän.

Mineraalisuolan keskimääräinen koostumus on 100 grammaa kohden:[39]

”Pansuola” on mineraalisuola, jossa natriumia on vain puolet normaalista määrästä. Kalium ja magnesium ovat hyväksi verenpaineelle, verisuonille ja sydämelle.[26]

Luomusuola

Luomusuolan käyttämisestä voi olla haittaa, koska siihen ei lisätä jodia. Struuma on saatu katoamaan Suomesta miltei kokonaan lisäämällä jodia suolaan. Haitallisen natriumin määrässä ei ole merkittäviä eroja luomusuolassa ja jalostetussa ruokasuolassa.[26]

Lääkinnällinen käyttö

Suonensisäisesti laskimoon voidaan antaa fysiologista suolaliuosta esimerkiksi tilanteissa, joissa on nestevajaus tai muutoin tarve pitää suoniyhteys auki, tilanteesta riippuen – esimerkiksi aivoruhjeen ollessa kyseessä – suoneen voidaan antaa myös hypertonista liuosta. Hypertonista natriumkloridiliuosta, esimerkiksi kolmesta seitsemään -prosenttista, voidaan käyttää hengitettynä eräissä kroonisissa keuhkosairauksissa kuten kystisessä fibroosissa tai bronkiektasiataudissa sekä esimerkiksi pienille lapsille akuuteissa tulehduksellisissa tiloissa, missä näyttöä pidetään kyseenalaisena.[40][41][42][43][44]

Suola kemianteollisuudessa

Suurin osa tuotetusta ruokasuolasta käytetään kemianteollisuuden raaka-aineena. Sitä tarvitaan lähes kaikkien muiden natriumin yhdisteiden, samoin kloorin ja sen yhdisteiden valmistukseen. Esimerkkeinä tärkeistä natriumia sisältävistä tuotteista, joiden valmistukseen sitä käytetään, voidaan mainita saippua ja muut pesuaineet, samoin sooda, jota tarvitaan myös lasin valmistuksessa.

Historia

Suola on ollut merkittävä osa ihmiskunnan historiaa viimeistään siitä alkaen, kun muinaiset egyptiläiset ja kiinalaiset keksivät yli 4 000 vuotta sitten käyttää hyväkseen suolaa ruoan säilöntään. Suolaaminen oli yleisin ja tehokkain säilömisen tapa aina 1900-luvulle asti, kunnes pakastaminen ja säilöntäaineet syrjäyttivät sen.[45]

Suola on aikojen saatossa määrännyt useammankin kylän ja kaupungin paikan. Keski-Euroopan kaupungit Hallstatt, Hallein ja Halle kantavat nimissään kelttien suolavesilähdettä tarkoittavaa sanaa gal tai hel, joten suola lienee ollut seutujen alkuperäinen houkutin. Rooma syntyi etruskien suolaveden haihduttamon tuntumaan. Yhtälailla Amerikan mantereella maata viljelevät intiaanit hakivat sijansa suolan liepeiltä.[45]

Moni tie, satama ja kauppareitti syntyi alun perin tarpeesta kuljettaa suolaa. Rooman valtakunnan ensimmäinen suuri tie sai nimekseenkin Via Salaria, Suolatie. Yksi historian erikoisimmista kauppareiteistä syntyi keskiajalla Saharaan. Kamelit kuljettivat suolaa Länsi-Afrikasta Timbuktuun, jossa suola vaihtui muun muassa orjiin ja puuvillaan. Karavaanit ryhmittyivät satojen kilometrien taipaleella aavikkorosvojen pelossa tuhansien kamelien letkoiksi, joten satuloissa lienee ollut suolasäkki poikineen.[45]

Suolan tärkeydestä kertoo, että siihen on liittynyt kautta aikain valtavasti tapoja ja uskomuksia. Esimerkiksi muinaisen Egyptin selibaatissa elävät papit kieltäytyivät syömästä suolaa, koska uskoivat sen kiihdyttävän sukupuolihaluja. Ranskassa oli menneinä vuosisatoina tapana, että sulhanen asteli alttarille suolaa taskussaan mieskunnon varmistamiseksi.[45]

Sekä muinaiset egyptiläiset, kreikkalaiset että roomalaiset käyttivät suolaa uhrilahjoissaan ja kutsuivat jumalia sen avulla. Katolinen kirkko jakaa pyhän veden ohella myös "viisauden suolaa", Sal Sapientiae. Perinteisessä japanilaisessa teatterissa ripoteltiin suolaa näyttämölle ennen esitystä, koska suolan uskottiin varjelevan pahoilta hengiltä. Euroopassa on samasta syystä kastettu lapsia upottamalla heitä suolaan. Keskiajan Euroopan ruokapöydissä suolaan ei ollut sopivaa koskea käsin vaan veitsen kärjellä. 1500-luvun juutalaisen lain mukaan suolaa sai tarjota vain keskisormella ja nimettömällä. Suolaa tuli käsitellä huolella, sillä salaperäisessä aineessa, joka sai ruoan säilymään, ja joka nesteeseen liuettuaan kiteytyi uudestaan, oli pakko olla taikavoimaa.[45]

Suola entisaikojen politiikassa

Suola on ollut kautta historian hyvin tärkeää. Esimerkiksi kun Octaviuanus, tuleva Rooman keisari Augustus, tahtoi varmistaa suosionsa kansan keskuudessa ennen ratkaisevaa meritaistelua Marcus Antoniusta vastaan vuonna 32 eaa., hän jakoi rahvaalle ilmaiseksi oliiviöljyä ja suolaa. Kun ruotsalainen piispa Olaus Magnus kirjoitti vuonna 1555 teoksensa Pohjoisten kansojen historia, hän listasi, mitä tarvitaan, kun vihollinen piirittää: silliä, ankeriasta, lahnaa ja turskaa, kaikkia suolattuna. Kun Mahatma Gandhi vuonna 1930 haastoi englantilaisten vallan Intiassa, hän johdatti kymmenien tuhansien intialaisten joukon meren rantaan, kuumensi merivettä kattilassa tehdäkseen suolaa ja kehotti maanmiehiään tekemään samoin. Tämä Gandhin ele oli vakava rikos, sillä suolan valmistus oli sallittua vain siirtomaaisännille.[45]

Suola hiersi 1700-luvun puolimaissa Englannin ja sen Pohjois-Amerikan siirtokuntien välejä. Siirtokunnat myivät suolaamaansa turskaa, jota sluupit kuljettivat Karibialle. Plantaasien omistajat ruokkivat suolakalalla sokeripelloilla raatavia orjiaan. Suola päätyi Pohjois-Amerikkaan Englannin valtaamilta Karibian saarilta. Englantilaiset vaativat, että siirtokunnat ostaisivat suolaa ainoastaan heiltä, mutta se, että tuottoisa turskakauppa olisi kokonaan emämaasta riippuvaista, ärsytti siirtokuntien asukkaita. Kauppakiistat nostivat siirtokunnat kapinaan vuonna 1775. Englantilaiset vastasivat tuhoamalla siirtokuntien suolankeittämöt, kaappaamalla kapinallisten armeijan suolavarastot ja julistamalla siirtokunnat merisaartoon. Pohjois-Amerikan Yhdysvallat julistautui itsenäiseksi seuraavana vuonna, mutta sota ja saarto jatkuivat.[45]

Kallisarvoinen aine houkutteli kautta aikain kokeilijoita ja keksijöitä. Massachusettsin Cape Codin niemimaan väki sai oivalluksen käyttää suolaveden pumppaamiseen tuulimyllyjä. Pian niemimaan laitamille kohosi karkeatekoisia myllyjä, jotka pumppasivat merivettä onttojen puunrunkojen läpi haihdutusaltaisiin. Kuulun amerikkalaisen yrittäjähengen yksi juuri on siis suolassa.[45]

Suola oli suuruutensa päivinä myös kiihkeän etsinnän kohde, eikä Yhdysvallat ollut poikkeus. Amerikkalaisia ei siis kannustanut länteen vain viljelysmaa. William Clarkin ja Meriwether Lewisin retkikunta lähti vuonna 1804 tutkimaan Mississippi-joen takana avautuvia tasankoja, ja pääsi Tyynellemerelle, mutta tutkimusmatkaajat olivat toivoneet löytävänsä valtavan suolavuoren, joka tarinoiden mukaan erämaassa odotti.[45]

Maailman vanhin maininta suolaverosta on löytynyt yli 4 000 vuotta vanhoista kiinalaisista kirjoituksista. Kiinassa syntyi Qin-dynastian aikaan 200-luvulla eaa. maailman ensimmäinen valtion suolamonopoli. Suolasta saadut rahat olivat keisareille tarpeen muun muassa Kiinan muurin rakentamiseen.[45]

Euroopan ensimmäisen ja maailmanhistorian tiukimman suolamonopolin loi Venetsian kaupunkivaltio keskiajalla. Suolahallinnon rahoittamat kauppiaat kolusivat maita Mustanmeren ympäristöä myöten haaliakseen kaiken tarjolla olevan suolan. 1200-luvun lopulla Venetsia tahtoi nostaa suolan hintaa, joten se tuhosi kokonaan Kreetan saaren suolantuotannon. Kun Genova, suolakaupunki sekin, havitteli 1300-luvun lopulla Välimeren kaupan valtiaaksi, Venetsia lähti sotaan ja löi kilpailijansa.[45]

Suolalle rakensi valtansa myös Habsburgien suku. Habsburgien itäinen haara hallitsi 1500-luvulta alkaen 1900-luvulle asti alueita, joihin kuului Itävalta ja eteläinen Puola sekä osia nykyisestä Saksasta, Tšekistä ja Unkarista. Habsburgit omistivat suolakaivoksia jo 900-luvulla, mutta kun suvun valtapiiri laajeni, koko Keski-Euroopan suolantuotanto päätyi heidän käsiinsä, ja he isännöivät myös kuljetusta ja tukkukauppaa. Habsburgien vuosisatoina käytiin sekä 30-vuotinen sota että Napoleonin sodat, ja turkkilaisarmeijakin kolkutteli Wienin portteja 1600-luvulla. Euroopan kartta olisi epäilemättä muotoutunut eri näköiseksi, jos mahtisuku ei olisi ollut suolarahoineen sodissa mukana.[45]

Ranskassa suolavero oli yksi suuren vallankumouksen sytykkeistä. Ranskalaiset ehtivät kuitenkin kiristellä hampaitaan yli 500 vuotta, sillä kreivi Charles de Provence otti veron käyttöön 1200-luvun puolivälissä. Verosta tuli 1600-luvun loppuun mennessä valtion suurimpia tulonlähteitä, mutta kansa vihasi veronkerääjiä, ja suolan salakuljettajista tuli lauluissa ylistettyjä, vaikka nämä kahmivat rahaa pimeällä kaupalla. Verossa ärsytti etenkin niin sanottu velvollisuussuola: jokaisen yli kahdeksanvuotiaan ranskalaisen piti ostaa seitsemän kiloa suolaa vuodessa, ja tietenkin valtion määräämään korkeaan hintaan. 1700-luvun jälkipuoliskolla ennen vallankumouksen puhkeamista yli 3 000 ranskalaista, joukossa niin naisia kuin lapsiakin, tuomittiin vuosittain kuolemaan tai vankilaan suolalain rikkomisesta.[45]

Erotusmenetelmät

Suola oli ihmisille elinehto, mutta työlästä valmistaa. Keltit louhivat sitä Keski-Euroopan kaivoksistaan jo satoja vuosia ennen ajan laskun alkua, mutta haihduttaminen oli tärkein tapa vuosituhansien ajan. Vettä, joka oli peräisin merestä tai suolavesikaivosta, höyrystettiin, kunnes vesi haihtui, ja suola jäi jäljelle. Suolavesikaivojen poraaminen ja veden pumppaaminen olivat menneiden aikojen tekniikalla hidasta ja raskasta. Myöhäiskeskiajan Italiasta on säilynyt kaiverrus, jossa kaulastaan köytetyt vangit pyörittävät jaloillaan suolavettä nostavaa ratasta. Veden höyrystämiseenkin kului paljon aikaa. Siellä, missä riitti aurinkoa, suolavesi sai jäädä paisteeseen. Pilvisillä mailla patojen alle piti virittää tuli, joten suolan tekeminen vaati rutkasti polttopuuta. Harmaassa ja sateisessa Pohjois-Euroopassa poltettiin keskiajalla meriveden kyllästämää turvetta. Sitten tuhkan ja suolan seokseen lisättiin merivettä, johon suola liukeni. Kun liuoksesta haihdutettiin vesi, oli tarjolla suolaa. Hollannin turvesuola sai 1200-luvulla laadukkaan maineen, mutta kilolle kertyi hintaa, ja lopulta maan vallanpitäjät kielsivät sen tekemisen, koska ahneimmat varastivat turvetta meren loitolla pitävistä patovalleista. Koska suola oli vaikeasti hankittava välttämättömyys, se oli avain valtaan ja rikkauksiin, ja otollista ainetta sekä verotukselle että vihanpidolle.[45]

Kun espanjalainen konkistadori Hernán Cortés valloitti 1500-luvulla atsteekkien valtakunnan Meksikossa, hän otti nopeasti haltuunsa intiaanien suolanvalmistuspaikat jouduttaakseen heidän tuhoaan. Arvometalleja himoitsevat espanjalaiset ryhtyivät kaivamaan hopeaa ja he keksivät erottaa hopean malmista suolan avulla, joten he rakensivat kaivostensa yhteyteen suuria suolatehtaita.[45]

Ympäristötuhot

Suolan valmistus on aiheuttanut ympäristötuhoja siinä missä nykypäivän vaurauksien tavoittelukin. Brittein saarten pahamaineisimpia suolantuotantoalueita oli Cheshire Liverpoolin läheisyydessä. Seudun metsät paloivat jo 1500-luvulla loppuun suolavesikattiloiden alla, joten vettä ryhdyttiin haihduttamaan kivihiilellä. Kun Cheshire houkutteli aina vaan enemmän suolayrittäjiä, keittämöiden savu mustasi taivaan ja maan peitti suolakattiloiden karsta.[45]

Alueelle oli ilmestynyt salaperäisiä kuoppia jo vuosisatojen ajan, muitta 1800-luvulla ne vaan suurenivat. Talot romahtelivat, kun maa petti alta. Kuopat syntyivät koska suolavettä pumpattiin Cheshiressä liian kiivaaseen tahtiin. Tätä nykyä seutu on vehmasta, sillä suuret suolafirmat söivät Cheshiren pienyrittäjät, ja sen savuinen suuruudenaika päättyi.[45]

Lähteet

  1. ↑ Luettelo 1840. Juutinrauman tulli. Arkistoitu 11.1.2012. Viitattu 14.10.2020.
  2. ↑ Rönkkö, Pentti J.: Tahma takertuu ajovaloihin: Onko maantiesuolan koostumus muuttunut? Satakunnan Kansa. 11.1.2019. Viitattu 14.10.2020.
  3. ↑ Shilton, A. C.: Pink Himalayan Salt Is a Waste of Money Vice. 18.1.2019. Viitattu 14.10.2020. (englanniksi)
  4. ↑ Nurminen, Marja-Leena & Vaajakallio, Ulla: Vitamiinien ja kivennäisaineiden ABC. WSOY 1997 ISBN 951022166X
  5. ↑ a b c Mustajoki, Pertti: Hyponatremia (alhainen veren natrium) Lääkärikirja Duodecim. 9.10.2019. Viitattu 14.10.2020.
  6. ↑ Ilola, Maarit: Pihvinautojen kivennäisruokinta AtriaNauta. Viitattu 14.10.2020.
  7. ↑ Helldán, Anni, Raulio, Susanna ym. (toim.): Finravinto 2012 -tutkimus 2013. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Viitattu 11.3.2014.
  8. ↑ Take it with a grain of salt Harvard Health. 1.11.2006. Viitattu 27.10.2021. (englanniksi)
  9. ↑ Melinda Wenner Moyer: It's Time to End the War on Salt 8.7.2011. Scientific American. Arkistoitu 3.2.2014. Viitattu 1.2.2014. (englanniksi)
  10. ↑ Graudal NA, Hubeck-Graudal T, Jurgens G: Effects of low salt diet on blood pressure, hormones and lipids in people with normal blood pressure and in people with elevated blood pressure 9.11.2011. The Cochrane Collaboration. Arkistoitu 25.8.2012. Viitattu 1.2.2014. (englanniksi)
  11. ↑ Salt, Heart Disease, and Stroke. https://www.paho.org/hq/index.php?option=com_docman&task=doc_download&gid=12501&Itemid=270&lang=en
  12. ↑ Kohonnut verenpaine Käypä hoito -suositu. Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 14.10.2020.
  13. ↑ Urinary Sodium and Potassium, and Risk of Ischemic and Hemorrhagic Stroke (INTERSTROKE): A Case–Control Stud. https://academic.oup.com/ajh/article/34/4/414/5983728
  14. ↑ a b Franz H. Messerli, Louis Hofstetter, Lamprini Syrogiannouli, Emrush Rexhaj, George C. M. Siontis, Christian Seiler: Sodium intake, life expectancy, and all-cause mortality. European Heart Journal, {{{Vuosi}}}. doi:10.1093/eurheartj/ehaa947. Artikkelin verkkoversio. en
  15. ↑ How Much Protein Do You Need In Nutritional Ketosis? Virta Health. 4.2.2020. Viitattu 2.1.2021. (englanniksi)
  16. ↑ a b c Miten suolanpuute vaikuttaa ihmiseen? 27.7.2011. Aamulehti. Arkistoitu 1.2.2014. Viitattu 23.1.2014.
  17. ↑ a b c Mustajoki, Pertti: Veren suolapitoisuuksien muutoksia Lääkärikirja Duodecim. 11.3.2020. Viitattu 14.10.2020.
  18. ↑ Korhonen, Jani: Suolan käyttö ravintoloissa asiakkaiden sekä keittiöhenkilökunnan näkökulmasta, s. 16. Opinnäytetyö : Hotelli- ja ravintola-alan koulutusohjelma. Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, 2013. Teoksen verkkoversio (viitattu 14.10.2020).
  19. ↑ Take it with a grain of salt Harvard Health. 1.11.2006. Viitattu 27.10.2021. (englanniksi)
  20. ↑ a b Mente, Andrew & O'Donnell, Martin & Rangarajan, Sumathy & McQueen, Matthew & Dagenais, Gilles & Wielgosz, Andreas, et al.: Urinary sodium excretion, blood pressure, cardiovascular disease, and mortality: a community-level prospective epidemiological cohort study. The Lancet, 11.8.2018, 392. vsk, nro 10146, s. 496–506. doi:10.1016/S0140-6736(18)31376-X. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 14.10.2020. (englanniksi)
  21. ↑ Paturi, M & Tapanainen, H, & Reinivuo, H, & Pietinen, P. (toim.): Finravinto 2007 -tutkimus 2008. Kansanterveyslaitos. Arkistoitu 7.6.2011. Viitattu 6.10.2008.
  22. ↑ Asiantuntija: Suolan saantia vähennettävä – korvaa näillä Studio55.fi. 12.3.2014. Viitattu 14.2.2021.
  23. ↑ Veri Fineli. Viitattu 14.10.2020.
  24. ↑ WHO tiukensi suolasuositusta Ruokatieto. 14.2.2013. Viitattu 14.10.2020.
  25. ↑ Academy Comments re The DGAC Scientific Report 8.5.2015. Academy of Nutrition and Dietetics. Viitattu 17.5.2015. (englanniksi)
  26. ↑ a b c d "Suolainen totuus", Yliopisto-lehti 6/2013, s. 52–55.
  27. ↑ Japan: daily salt intake 2018 Statista. Viitattu 11.2.2021. (englanniksi)
  28. ↑ 5 maata, joissa ihmiset elävät kaikkein pisimpään Talouelämä. 5.1.2014. Viitattu 14.10.2020.
  29. ↑ Mitsumasa Umesawa, Hiroyasu Iso, Chigusa Date, Akio Yamamoto, Hideaki Toyoshima, Yoshiyuki Watanabe: Relations between dietary sodium and potassium intakes and mortality from cardiovascular disease: the Japan Collaborative Cohort Study for Evaluation of Cancer Risks. The American Journal of Clinical Nutrition, 2008-07, nro 1, s. 195–202. PubMed:18614741. doi:10.1093/ajcn/88.1.195. ISSN 1938-3207. Artikkelin verkkoversio.
  30. ↑ Consumption of sodium and salted foods in relation to cancer andcardiovascular disease: the Japan Public Health Center–basedProspective Study. https://tinyurl.com/fdth9rb8
  31. ↑ Ji Hyun Song, Young Sun Kim, Nam Ju Heo, Joo Hyun Lim, Sun Young Yang, Goh Eun Chung: High Salt Intake Is Associated with Atrophic Gastritis with Intestinal Metaplasia. Cancer Epidemiology, Biomarkers & Prevention: A Publication of the American Association for Cancer Research, Cosponsored by the American Society of Preventive Oncology, 07 2017, nro 7, s. 1133–1138. PubMed:28341758. doi:10.1158/1055-9965.EPI-16-1024. ISSN 1538-7755. Artikkelin verkkoversio.
  32. ↑ Tsugane, S.: Salt, salted food intake, and risk of gastric cancer: epidemiologic evidence. Cancer Science, 2005, 96. vsk, nro 1, s. 1–6. doi:10.1111/j.1349-7006.2005.00006.x.. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.8.2008. (englanniksi)
  33. ↑ Sundell, Petra: Kansainvälinen tutkimus väittää: Suola ei ehkä olekaan niin vaarallista – näin paljon natriumia saisi oikeasti nauttia MTV3 Uutiset. 21.8.2018. Viitattu 14.10.2020.
  34. ↑ Suomalaiset ravitsemussuositukset – ravinto ja liikunta tasapainoon. 2005. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Arkistoitu 19.3.2013. Viitattu 10.10.2008.
  35. ↑ Sodium Intake in Populations Assessment of Evidence. Institute of Medicine 2013. https://www.nap.edu/resource/18311/SodiumIntakeinPopulations_RB.pdf
  36. ↑ Andrew Mente, Martin O'Donnell, Sumathy Rangarajan, Matthew McQueen, Gilles Dagenais, Andreas Wielgosz: Urinary sodium excretion, blood pressure, cardiovascular disease, and mortality: a community-level prospective epidemiological cohort study. The Lancet, 11.8.2018, nro 392, s. 496–506. PubMed:30129465. doi:10.1016/S0140-6736(18)31376-X. ISSN 0140-6736. Artikkelin verkkoversio. English
  37. ↑ Milloin Suomessa alettiin lisäämään suolaan jodia? Milloinka jodin lisäys lopetettiin? Kysy.fi – Helsingin kaupunginkirjasto. 12.10.2015. Viitattu 14.10.2020.
  38. ↑ Hieno merisuola, 1 kg Ruohonjuuri. Viitattu 14.10.2020.
  39. ↑ Mineraalisuola, keskiarvo Fineli. Viitattu 14.10.2020.
  40. ↑ Hänninen, Joonas ja Kauhanen, Marko: Laskimonsisäinen nestehoito ja sydämen vajaatoiminta sairastava potilas Opinnäytetyö, ammattikorkeakoulu Savonia. 22.4.2015. Viitattu 5.4.2018.
  41. ↑ Randell, Tarja: Hypertoninen keittosuolaliuos kohonneen aivopaineen hoidossa akuutin aivovamman yhteydessä Duodecim – Käypä hoito. 30.10.2008. Arkistoitu 6.4.2018. Viitattu 5.4.2018.
  42. ↑ Salo, Eeva ja Korppi, Matti: Hypertoninen suolaliuos bronkioliitissa Duodecim – Käypä hoito. 26.6.2015. Viitattu 5.4.2018.
  43. ↑ Kuinka CF:ä hoidetaan Suomen CF-yhdistys. Arkistoitu 6.4.2018. Viitattu 5.4.2018.
  44. ↑ Fiona Kellett, Niven M. Robert: Nebulised 7% hypertonic saline improves lung function and quality of life in bronchiectasis. Respiratory Medicine, joulukuu 2011, 105. vsk, nro 12, s. 1831–1835. doi:10.1016/j.rmed.2011.07.019. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 5.4.2018. (englanniksi)
  45. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Veikko Ahola, Jaakko Hämeen-Anttila, Virpi Hämeen-Anttila, Petri Kosonen, Tiina Makkonen, Mikko Saarinen, Lauri Seppälä, Susanna Särkkä, Vesa Tikander, Tapio Tolmunen, Mari Vainio, Matti Välimäki: Kun suola pyöritti maailmaa. Historia: Suomi ja maailma historian valokeilassa, tammikuu 2013, nro 1, s. 14–21. ISSN 1795-4215.

Aiheesta muualla

  • Salt Food Standards Agency. 26.1.2018. Viitattu 14.10.2020. (englanniksi)
Yrtit ja mausteet
Yrtit
Muut maustekasvit
Hedelmät:
Siemenet:
Juuret ja maavarsi:
Kuori:
Muut kasvinosat:
Epäorgaaniset mausteet
Maustesekoitukset

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Natriumkloridi&oldid=20085379”