Euroopan alueellisten tai vähemmistökielten peruskirja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vaaleanvihreällä valtiot, jotka ovat allekirjoittaneet peruskirjan; Tummanvihreällä — valtiot, jotka ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet sopimusta; Harmaalla — valtiot, jotka eivät kuulu Euroopan neuvostoon

Euroopan alueellisten tai vähemmistökielten peruskirja on hyväksytty Strasbourgissa 5 marraskuuta 1992. Sopimus on laadittu englannin ja ranskan kielellä, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaisia, yhtenä kappaleena joka on tallennettu Euroopan neuvoston arkistoon. Euroopan neuvoston pääsihteeri lähettää peruskirjan jäljennökset jäsenvaltioille - Euroopan neuvoston jokainen jäsenvaltio on kutsuttu liittymään tähän peruskirjaan. Suomi ratifioi sopimuksen 9 marraskuuta 1994 ja sitoutui suojelemaan alueellaan puhuttuja saamelaiskieliä ja ruotsin kieltä. Joulukuussa 2009 tehdyssä asetusmuutoksessa Suomi lisäsi maassa kotoperäisenä puhutun karjalan kielen peruskirjan suojelemien kielten joukkoon.

Perusoikeuskirjan ratifioineet valtiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruskirjassa turvatut vähemmistökielet[1]
 Armenia

ratifiointi päivämäärä: 25 .tammikuuta 2002[2]

 Alankomaat

ratifiointi päivämäärä: 2 .toukokuuta 1996[2]

 Itävalta

ratifiointi päivämäärä: 28 .kesäkuuta 2001[2]

 Bosnia ja Hertsegovina

ratifiointi päivämäärä: 21 .syyskuuta 2010[2]

 Britannia

ratifiointi päivämäärä : 27. maaliskuuta 2001.[2]

 Kroatia

ratifiointi päivämäärä: 5 .marraskuuta 1997[2]

Kyproksen tasavalta

ratifiointi päivämäärä: 26 .elokuuta 2002[2]

 Tšekki

ratifiointi päivämäärä: 15 .marraskuuta 2006[2]

 Tanska

ratifiointi päivämäärä: 8 .syyskuuta 2000[2]

 Suomi

ratifiointi päivämäärä: 9 .marraskuuta 1994[2]

 Saksa

ratifiointi päivämäärä: 16 .syyskuuta 1998[2]

 Unkari

ratifiointi päivämäärä: 26 .huhtikuuta 1995[2]

 Liechtenstein

ratifiointi päivämäärä: 18 .marraskuuta 1997[2]

  • Ei alueellisia tai vähemmistökieliä
 Luxemburg

ratifiointi päivämäärä: 22 .kesäkuuta 2005[2]

  • Ei alueellisia tai vähemmistökieliä[3]
 Montenegro

ratifiointi päivämäärä: 15 .helmikuuta 2006[2]

 Norja

ratifiointi päivämäärä: 10 .marraskuuta 1993[2]

 Puola

ratifiointi päivämäärä: 12 .helmikuuta 2009[2]

 Romania

ratifiointi päivämäärä 29 .tammikuuta 2008[2]

 Serbia

ratifiointi päivämäärä: 15 .helmikuuta 2006[2]

 Slovakia

ratifiointi päivämäärä: 5 .syyskuuta 2001[2]

 Slovenia

ratifiointi päivämäärä: 4 .lokakuuta 2000[2]

 Espanja

ratifiointi päivämäärä: 9 .huhtikuuta 2001[2]

 Ruotsi

ratifiointi päivämäärä: 9 .helmikuuta 2000[2]

 Sveitsi

ratifiointi päivämäärä: 23 .joulukuuta 1997[2]

 Ukraina

ratifiointi päivämäärä: 19 .syyskuuta 2005[2]


Peruskirjan laajuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruskirja koskee vain kieliä, joita perinteisesti valtion kansalaiset käyttävät (eli maahanmuuttajien kielet eivät kuulu sopimuksen piiriin), jotka eroavat merkittävästi enemmistön puhumasta kielestä (tämä sulkee pois sen, jos valtio haluaisi pitää vähemmistökieliä pelkkinä valtakielen paikallisina murteina) tai vähemmistökieliä joita puhutaan jollain tietyllä alueella tai vähemmistökieltä käyttävät joita kielivähemmistöt käyttävät tasaisesti koko valtion alueella (kuten jiddišiä tai romanikieltä, joita käytetään koko valtion alueella).

Ongelmat ja ristiriidat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruskirjan allekirjoittaminen ja ratifiointi ovat johtaneet poliittiseen konflikttiin Ranskassa, jossa perinteisesti yhtä virallista valtion kieltä on pidetty yhdistävä tekijänä (katso Ranskan kielipolitiikka).

Pääministeri Lionel Jospin hallitus allekirjoitti peruskirjan, mutta perustuslakineuvosto katsoi, että se sisältää perustuslakia vastaan olevia kohtia, joten peruskirjaa ei ratifioitu.

Vuonna 2011, kun Ranskan perustuslakiin tehtiin useita muutoksia, kuten lisättiin kohta alueellisista kielistä, Ranskan presidentti Francois Hollande lupasi keskustella peruskirjasta Ranskan parlamentin kanssa. Slovakiassa ei päästy aluksi sopimukseen alueista joilla unkarinkielinen vähemmistö asuu.

Euroopan Neuvosto vaati vuonna 2007 Kreikkaa, Irlantia ja Latviaa allekirjoittamaan sopimuksen ja ratifioimaan sekä Islantia, Maltaa ja Italiaa ratifioimaan peruskirjan.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. States Parties to the European Charter for Regional or Minority Languagesand their regional orminority languages(listed by language on p.6 Council of Europe. Viitattu 29.3.2021.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o p q r s t u v w x y Chart of signatures and ratifications of Treaty 148 Council of Europe. Viitattu 29.3.2021.
  3. Report of the Committee of Experts on Luxembourg, December 2008 (PDF) Coe.int.
  4. Aplicación de la Carta en España, Segundo ciclo de supervisión. Estrasburgo, 11 de diciembre de 2008. A.1.3.28 pag 7 ; A.2.2.5 (PDF) Coe.int.