Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vaaleanvihreällä valtiot, jotka ovat allekirjoittaneet peruskirjan; Tummanvihreällä — valtiot, jotka ovat allekirjoittaneet ja ratifioineet sopimusta; Harmaalla — valtiot, jotka eivät kuulu Euroopan neuvostoon

Alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja, myös Euroopan neuvoston alueellisia kieliä tai vähemmistökieliä koskeva eurooppalainen peruskirja on hyväksytty Strasbourgissa 5 marraskuuta 1992. Sopimuksen alkuperäiskappale, jonka englannin- ja ranskankieliset tekstit ovat yhtä todistusvoimaisia, talletettiin Euroopan neuvoston arkistoon. Euroopan neuvoston pääsihteeri lähettää peruskirjan jäljennökset jäsenvaltioille - Euroopan neuvoston jokainen jäsenvaltio on kutsuttu liittymään tähän peruskirjaan. Suomi ratifioi sopimuksen 9 marraskuuta 1994 ja sitoutui suojelemaan alueellaan puhuttuja saamelaiskieliä ja ruotsin kieltä. Joulukuussa 2009 tehdyssä asetusmuutoksessa Suomi lisäsi maassa kotoperäisenä puhutun karjalan kielen peruskirjan suojelemien kielten joukkoon.

Perusoikeuskirjan ratifioineet valtiot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruskirjassa turvatut vähemmistökielet[1]
 Armenia

Ratifioinnin päiväys: 25. tammikuuta 2002[2]

 Alankomaat

Ratifioinnin päiväys: 2. toukokuuta 1996[2]

 Itävalta

Ratifioinnin päiväys: 28. kesäkuuta 2001[2]

 Bosnia ja Hertsegovina

Ratifioinnin päiväys: 21 .syyskuuta 2010[2]

 Britannia

Ratifioinnin päiväys: 27. maaliskuuta 2001.[2]

 Kroatia

Ratifioinnin päiväys: 5 .marraskuuta 1997[2]

 Kyproksen tasavalta

Ratifioinnin päiväys: 26 .elokuuta 2002[2]

 Tšekki

Ratifioinnin päiväys: 15 .marraskuuta 2006[2]

 Tanska[3]

Ratifioinnin päiväys: 8 .syyskuuta 2000

 Suomi

Ratifioinnin päiväys: 9. marraskuuta 1994[2]

 Saksa

Ratifioinnin päiväys: 16 .syyskuuta 1998[2]

 Unkari

Ratifioinnin päiväys: 26. huhtikuuta 1995[2]

 Liechtenstein

Ratifioinnin päiväys: 18 .marraskuuta 1997[2]

  • Ei alueellisia tai vähemmistökieliä
 Luxemburg

Ratifioinnin päiväys: 22 .kesäkuuta 2005[2]

  • Ei alueellisia tai vähemmistökieliä[4]
 Montenegro

Ratifioinnin päiväys: 15 .helmikuuta 2006[2]

 Norja

Ratifioinnin päiväys: 10 .marraskuuta 1993[2]

 Puola

Ratifioinnin päiväys: 12 .helmikuuta 2009[2]

 Romania

Ratifioinnin päiväys: 29. tammikuuta 2008[2]

 Serbia

Ratifioinnin päiväys: 15 .helmikuuta 2006[2]

 Slovakia

Ratifioinnin päiväys: 5 .syyskuuta 2001[2]

 Slovenia

Ratifioinnin päiväys: 4 .lokakuuta 2000[2]

 Espanja

Ratifioinnin päiväys: 9 .huhtikuuta 2001[2]

 Ruotsi

Ratifioinnin päiväys: 9 .helmikuuta 2000[2]

 Sveitsi

Ratifioinnin päiväys: 23 .joulukuuta 1997[2]

 Ukraina

Ratifioinnin päiväys: 19 .syyskuuta 2005[2]

Peruskirjan laajuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruskirja koskee vain niitä kieliä, joita perinteisesti valtion kansalaiset käyttävät (eli maahanmuuttajien kielet eivät kuulu sopimuksen piiriin), jotka eroavat merkittävästi enemmistön puhumasta kielestä (tämä sulkee pois sen, jos valtio haluaisi pitää vähemmistökieliä pelkkinä valtakielen paikallisina murteina) tai vähemmistökieliä joita puhutaan jollain tietyllä alueella tai vähemmistökieltä käyttävät joita kielivähemmistöt käyttävät tasaisesti koko valtion alueella (kuten jiddišiä tai romanikieltä, joita käytetään koko valtion alueella).

Ongelmat ja ristiriidat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peruskirjan allekirjoittaminen ja ratifiointi ovat johtaneet poliittiseen konfliktiin Ranskassa, jossa perinteisesti yhtä virallista valtion kieltä on pidetty yhdistävä tekijänä (katso Ranskan kielipolitiikka).

Pääministeri Lionel Jospin hallitus allekirjoitti peruskirjan, mutta perustuslakineuvosto katsoi, että se sisältää perustuslakia vastaan olevia kohtia, joten peruskirjaa ei ratifioitu.

Vuonna 2011, kun Ranskan perustuslakiin tehtiin useita muutoksia, kuten lisättiin kohta alueellisista kielistä, Ranskan presidentti Francois Hollande lupasi keskustella peruskirjasta Ranskan parlamentin kanssa. Slovakiassa ei päästy aluksi sopimukseen alueista joilla unkarinkielinen vähemmistö asuu.

Euroopan Neuvosto vaati vuonna 2007 Kreikkaa, Irlantia ja Latviaa allekirjoittamaan sopimuksen ja ratifioimaan sekä Islantia, Maltaa ja Italiaa ratifioimaan peruskirjan.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]