Krymtšakin kieli

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Krymtšakin kieli (krymtšakiksi кърымчах тыльы qrımçax tıl'ı) on krymtšakkien puhuma uhanalainen turkkilainen kieli. Sen puhujia asuu lähinnä Ukrainassa Krimillä. Vuoden 1989 väestönlaskennan mukaan krymtšakkeja oli Neuvostoliitossa 1448 henkeä, joista krymtšakkia piti äidinkielenään vain 34,9 %. Kieltä osaavat etupäässä vanhukset muiden puhuessa venäjää.

Krymtšakki kuuluu turkkilaisten kielten luoteiseen eli kiptšakkilaiseen ryhmään. Sen lähimmät sukukielet ovat krimintataari, karaiimi, urum, karatšai-balkaari ja kumykki. Krymtšakkeja on usein pidetty krimintataaria puhuvina juutalaisina. Heidän kielessään on kuitenkin arkaaisia piirteitä, joiden perusteella sen voidaan katsoa olevan muinaisen kasaarien valtakunnan turkkilaisten kielten perillinen. 1800-luvun loppuun saakka krymtšakit käyttivät kielestään nimitystä tšagatai.

Kulttikielenään krymtšakit käyttivät muinaishepreaa. Vanhimmat krymtšakinkieliset rukousten käännökset ovat 1400–1500-lukujen vaihteesta. Krymtšakkia käytettiin myös kirjeenvaihdossa ja sillä laadittiin käsinkirjoitettuja kansanperinnekokoelmia. Kirjakieli perustui aramealaiseen kirjaimistoon. Vuosina 1902 ja 1907 Simferopoliin ja Karasubazariin (nykyään Belogorsk) avattiin krymtšakinkieliset koulut. 1930-luvulla julkaistiin latinalaisella kirjaimistolla kolme oppikirjaa. Vuoden 1936 jälkeen käytettiin kyrillistä kirjaimistoa. Toisen maailmansodan aikana saksalaiset tuhosivat lähes 80 % kansasta. Vuonna 1989 krymtšakit perustivat Qrymčahlar-nimisen kulttuuriseuran, jonka tavoitteisiin kuuluu kielen elvyttäminen.[1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom II, s. 171–172. Moskva: Nauka, 2001. ISBN 5-02-011268-2.