Urumin kieli
| Urumi | |
|---|---|
| Oma nimi | урум тили |
| Tiedot | |
| Alue |  Ukraina |
| Virallinen kieli | Ukraina (vähemmistökieli) |
| Puhujia | 192 700 (2009) |
| Kirjaimisto | kyrilliset, kreikkalaiset |
| Kielitieteellinen luokitus | |
| Kielikunta | turkkilaiset kielet |
| Kieliryhmä | kiptšakkilaiset kielet |
| ISO 639-3 | uum |
Urumin kieli (omakielinen nimi: урум тили) on Ukrainan kaakkoisosassa Asovanmeren pohjoispuolella asuvien urumien puhuma turkkilainen kieli.[1][2][3]
Urumi kuuluu turkkilaisten kielten oguusilaisen ryhmän oguusilais-seldžukkilaiseen alaryhmään. Se pohjautuu koillis-Anatolian turkkilaismurteisiin. Kieli jakautuu kolmeen tai neljään päämurteeseen, jotka poikkeavat toisistaan oguusilais- ja kiptšakkilaispiirteiden määrän suhteen.[4]
Historia ja levinneisyys
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Urumin kieltä puhutaan Donetskin alueen Peršotravnevojen, Starobeševon, Telmanovon ja Velikaja Novoselkan piireissä, Zaporožjen alueen Kuibyševon piirissä sekä Mariupolin kaupungissa. Pieniä ryhmiä asuu Venäjällä Krasnodarin aluepiirin Gelendžikin piirissä sekä Georgian Trialetissa.[5]
Uskonnoltaan ortodoksiset urumit ja kreikan kieltä puhuvat rumeit muodostavat etnisen yhteisön, josta on käytetty nimitystä Mariupolin kreikkalaiset. Ryhmien nimet perustuvat Itä-Rooman valtakunnan asukkaista käytettyyn turkkilaiseen nimitykseen rumi (vertaa Rumelia).[5][6] Mariupolin kreikkalaisten esi-isiä ovat Krimille mahdollisesti Trapezuntin keisarikunnasta muuttaneet kreikkalaiset. Krimillä osa kansasta omaksui krimintataarin kielen. Vuonna 1779 heidät siirrettiin Krimiltä nykyiselle asuinalueelleen.[7]
Kieli toimii yhteisön suullisen kanssakäymisen välineenä. Kieli lasketaan uhanalaiseksi, koska varsinkin lapset osaavat sitä heikosti. Lisäksi urumit ovat alkaneet käyttämään enemmän alueen dominoivia kieliä.[8] Urumia kirjoitetaan sekä kyrillisillä että kreikkalaisilla kirjaimistoilla.[9] Kreikkalaisella kirjaimistolla laaditut kielenmuistomerkit ovat yhä tutkimatta. 1930-luvulla laadittiin latinalaiseen aakkostoon perustunut kirjakieli, joka jäi pian pois käytöstä.[6][4]
Puhujamäärät ja status
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Vuonna 2009 urumilla arvioitiin olevan 192 700 puhujaa.[8] Ukrainan itsenäistymisestä lähtein puhujien keskuudessa on koettu kielisiirtymää kohti venäjää.[10] Ukrainan hallitus tunnusti urumin kansalliseksi vähemmistökieleksi vuonna 2024.[11]
Ensimmäinen urumin kielen oppikirja julkaistiin Ukrainassa vuonna 2025.[12]
Fonologia
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Konsonantit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Bilabiaali | Labiodentaali | Alveolaari | Postalveolaari | Palataali | Velaari | Glottaali | |
|---|---|---|---|---|---|---|---|
| Klusiili | p | b | t | d | c | ɟ | k | g | |||
| Frikatiivi | f | v | s | z | ʃ | ʒ | x | ɣ | h | ||
| Affrikaatta | ʧ | ʤ | ||||||
| Nasaali | m | n | ŋ | ||||
| Tremulantti | ɾ | ||||||
| Lateraali | l | ɫ | |||||
| Approksimantti | j |
Lähde:[13]
Vokaalit
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]| Etinen | Takainen | |
|---|---|---|
| Suppea | i | y | ɯ | u |
| Puolisuppea | e | o |
| Puoliavoin | æ | œ | |
| Avoin | a |
Lähde:[14]
Kielioppi ja sanasto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Kieliopiltaan urum on agglutinoivaa ja esimerkiksi substantiiveihin liitetään useita liitteitä luvun ja sijan mukaan, minkä lisäksi kielessä käytetään omistusliitteitä.[15]
Lukusanat 1–10 urumuksi:[16]
| 1 | 2 | 3 | 4 | 5 | 6 | 7 | 8 | 9 | 10 |
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| bir | iqi | üč | dürt | beš | alti | eddi | säqkiz | doqkuz | on |
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- Jazyki Rossijskoi Federatsii i sosednih gosudarstv. Tom 3. Moskova: Nauka, 2005. ISBN 5020112372 (venäjäksi)
- Skopeteas, Stavros: Caucasian Urums and Urum language. Universitätsbibliothek Bielefeld, 2016. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Urum 2021. Glottolog. Viitattu 27.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Urum 2026. Ethnologue. Viitattu 2.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Урумська мова 2026. Електронна версія «Великої української енциклопедії». Viitattu 2.4.2026. (ukrainaksi)
- 1 2 Nauka (2005): s. 258–259
- 1 2 Nauka (2005): s. 258
- 1 2 Urum language, alphabet and pronunciation 2021. omniglot.com. Viitattu 27.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Narody Rossii: entsiklopedija, s. 136. Moskva: Bolšaja Rossijskaja entsiklopedija, 1994. ISBN 5-85270-082-7
- 1 2 Urum 2026. Endangered Languages Project. Viitattu 2.4.2026. (englanniksi)
- ↑ Urum 2021. ScriptSource. Viitattu 27.2.2021. (englanniksi)
- ↑ Уруми, Самоназва Тюркомовних Греків України 2026. Енциклопедія історії України. Viitattu 2.4.2026. (ukrainaksi)
- ↑ Про затвердження переліку мов національних меншин (спільнот) та корінних народів України, яким загрожує зникнення 2024. Офіційний вебпортал парламенту України. Viitattu 2.4.2026. (ukrainaksi)
- ↑ Слободенюк, Людмила & Церна, Валерія: У Києві представили підручник урумської мови та літературну збірку Суспільне Крим. 23.12.2025. Viitattu 2.4.2026. (ukrainaksi)
- ↑ Skopeteas (2016): s. 9
- ↑ Skopeteas (2016): s. 10
- ↑ Skopeteas (2016): s. 12
- ↑ Numbers in Urum 2026. omniglot.com. Viitattu 2.4.2026. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- North Azovian Urums (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)