Apokryfiset kirjat

Wikipedia
Ohjattu sivulta Apokryfit
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Osa artikkelisarjaa
Kristinusko
Christian cross.svg

Historia
Jeesus Nasaretilainen
Apostolit
Apostoliset isät
Kirkkoisät
Ekumeeninen kirkolliskokous
Suuri skisma
Ristiretket
Uskonpuhdistus
Pietismi
Evankelikalismi
Karismaattisuus

Pyhä Kolminaisuus
Isä Jumala
Poika Kristus
Pyhä Henki

Kristillinen teologia
Kirkko
Pelastus
Armo
Sakramentti
Jumalanpalvelus
Armolahja
Kymmenen käskyä
Dogmi

Raamattu
Vanha testamentti
Uusi testamentti
Apokryfiset kirjat

Kristillisiä suuntauksia
Katolinen kirkko
Ortodoksinen kirkko
Protestantismi

n · k · m

Apokryfiset kirjat eli apokryfikirjat eli apokryfit ovat juutalaisia tai alkukristillisiä kirjoituksia, jotka on jätetty kaanonin eli ohjeellisen tekstikokoelman ulkopuolelle. Juutalaisuudessa tekstikokoelma on Tanak ja kristinuskossa se on Raamattu. Apokryfisiä kirjoja on eri tekstikokoelmissa vaihtelevasti eri aikoina ja eri kirkkokunnissa.[1]

Apokryfinen (muinaiskreikaksi ἀπόκρυφος a'pokryfos) tarkoittaa "kätketty". Nimitys juontuu siitä, ettei apokryfisiä kirjoja yleensä luettu kristillisissä jumalanpalveluksissa, vaikka ne olivat saatavilla.

Kristinuskon apokryfikirjoista puhuttaessa Vanhan ja Uuden testamentin apokryfikirjojen välillä on selvä ero. Vanhan testamentin apokryfeistä monet ovat mukana useissa Raamatun versioissa, myös vanhoissa suomalaisissa Raamatuissa, vaikka kaikki kirkkokunnat eivät tunnustakaan niiden arvoa. Uuden testamentin apokryfeillä ei puolestaan koskaan ole ollut tunnustettua asemaa kristinuskon piirissä, eivätkä ne ole koskaan kuuluneet Raamattuun.

Katolinen kirkko nimittää apokryfisiksi pelkästään Raamatun kaanonin ulkopuolisia kirjoja. Niitä kirjoja, jotka kuuluvat kristilliseen Raamattuun, se nimittää deuterokanonisiksi kirjoiksi.

Sisällysluettelo

Vanhan testamentin apokryfit ja pseudepigrafit [muokkaa]

Toisen temppelin aikana juutalaisissa piireissä kirjoitettiin useita kirjoja, jotka eivät päätyneet Vanhan testamentin kaanoniin. Ajallisesti nämä kirjat sijoittuvat Vanhan ja Uuden testamentin väliseen aikaan. Kirjoitukset voidaan jakaa kahteen osaan. Osa kirjoista, niin sanotut Vanhan testamentin apokryfikirjat eli deuterokanoniset kirjat, ovat sellaisia, jotka jotkut kirkkokunnat lukevat tai ovat lukeneet osaksi Vanhaa testamenttia. Osa kirjoista on puolestaan juutalaista uskonnollista kirjallisuutta, joilla ei ole koskaan ollut tunnustettua asemaa. Näistä käytetään puolestaan nimitystä (Vanhan testamentin) pseudepigrafiset kirjat.

Deuterokanoniset kirjat ovat Vanhan testamentin apokryfisiä kirjoja, jotka luokitellaan katolisessa ja ortodoksisessa perinteessä osaksi Raamatun kaanonia, mutta protestanttisissa kirkoissa apokryfiksiksi. Deuterokanonisilla kirjoilla on kuitenkin aina, myös protestanttisuudessa, ollut tunnustetumpi asema kuin Uuden testamentin apokryfeillä.

Protestanttisen suuntauksen Reformoidut kirkot käyttävät apokryfisiä kirjoja tuskin lainkaan. Sen sijaan luterilaiset seuraavat Martti Lutherin neuvoa ja pitävät niitä hyödyllisinä, mutta eivät kanonisten kirjojen veroisina. Luther sijoitti apokryfiset kirjat Vanhan testamentin muiden kirjojen jälkeen otsikolla "Apokryfit. Toisin sanoen kirjat, joita ei tule pitää Pyhien Kirjoitusten vertaisina mutta jotka silti ovat hyödyllisiä ja hyviä lukea." Niillä on Lutherin mukaan oma merkityksensä kirkossa ja Raamatussa, vaikkei niitä ole otettu juutalaisten hepreankieliseen Raamattuun.[2]

Suomen evankelis-luterilainen kirkko käyttää jumalanpalveluksissa muutamia katkelmia Sirakin kirjasta ja Viisauden kirjasta. Kirjat ovat kuitenkin aina sisältyneet suomenkieliseen raamatunkäännökseen,[1] mutta ne on jätetty pois useimmista Raamatun painoksista, suurikokoisia perheraamattuja lukuun ottamatta.

Vanhan testamentin apokryfikirjat (deuterokanoniset kirjat) [muokkaa]

Vanhan testamentin apokryfikirjoja, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet erilaisiin Vanhan testamentin kaanoneihin, ovat:

Muuta Vanhan testamentin apokryfistä kirjallisuutta (pseudepigrafit) [muokkaa]

Ilmestyskirjallisuutta:

Testamentteja:

Aadamista ja Eevasta kertovaa kirjallisuutta:

Uuden testamentin apokryfinen kirjallisuus [muokkaa]

Uuden testamentin apokryfiseen kirjallisuuteen kuuluu suuri joukko erilaisia varhaiskristillisiä kirjoituksia, jotka ovat jääneet Uuden testamentin ulkopuolelle. Suurin osa niistä on kirjoitettu vasta toisella vuosisadalla tai myöhemmin, jolloin varhaiskristillinen kaanonia on pidetty enimmäkseen vakiintuneena.[3]

Suuri osa Uuden testamentin apokryfeistä on pseudepigrafisia eli ne on jälkikäteen pantu jonkun tunnetun henkilön, yleensä apostolin, nimiin. Osa kirjoituksista on puolestaan apostolisten isien ja muiden varhaiskristittyjen kirjoituksia.

Sisällöltään ja lajityypiltään kirjoituksia on hyvin monenlaisia, aidoista opetusten kokoelmista ja kirjeistä aina selviin väärennöksiin, taruihin ja setiläisen gnostilaisuuden kirjoituksiin saakka. Monet Uuden testamentin apokryfeistä on myöhemmin arvioitu paitsi väärennöksiksi myös harhaoppisiksi, koska ne sisältävät muun muassa gnostilaisia näkemyksiä kristinuskosta.

Kirjoitukset ovat syntyneet yleensä selvästi Uuden testamentin kaanoniin kuuluvia kirjoituksia myöhemmin. Apostolisten isien kirjoitukset ovat yleensä peräisin ensimmäisen ja toisen vuosisadan vaihteen ja toisen vuosisadan loppupuolen väliltä ja esimerkiksi gnostilaiset kirjoitukset toisen vuosisadan puolen välin ja 300-luvun väliltä.

Tunnetuimmat Uuden testamentin apokryfisistä kirjoista ovat Jaakobin, Nikodeemuksen, Pietarin ja Tuomaan evankeliumit, Paavalin ja Johanneksen teot sekä pienet kertomukset Jeesuksen lapsuudesta (muun muassa Tuomaan lapsuusevankeliumi) ja monet apokalyptisista kirjoista (muun muassa Pietarin ilmestys).

Evankeliumeja [muokkaa]

Katso myös: Evankeliumit

Kilpailevat versiot kanonisista evankeliumeista [muokkaa]

Apostolien tekoja [muokkaa]

Teot, joiden kirjoittajana pidetään Leukiosta:[4][5]

Muita tekoja:

Apostolien ja apostolisten isien kirjeitä [muokkaa]

Ilmestyskirjallisuutta [muokkaa]

Pilatus-tekstejä [muokkaa]

Tuomaskirjallisuutta [muokkaa]

Nag Hammadin kirjaston tekstejä.

Sekalaisia gnostilaisia tekstejä [muokkaa]

Setiläisiä, valentinolaisia ja muita tekstejä (Nag Hammadi yms.)

Muita kirjoituksia [muokkaa]

Katkelmia [muokkaa]

Tunnettujen apokryfisten kirjoitusten lisäksi on löydetty pieniä tekstikatkelmia muutoin tuntemattomista teoksista. Merkittävimpiä katkelmia ovat:

Katso myös: Agrafa (kr. ”kirjoittamattomat”), neljän evankeliumin ulkopuolella säilyneet Jeesuksen sanat

Kadonneita teoksia [muokkaa]

Tunnettujen kirjoitusten lisäksi antiikin ajan lähteet mainitsevat useita kirjoituksia, joista ei ole säilynyt yhtään kopiota, mutta jotka todennäköisesti laskettaisiin apokryfisiin kirjoituksiin:

Katso myös [muokkaa]

Lähteet [muokkaa]

  • Kuula, Kari & Nissinen, Martti & Riekkinen, Wille: Johdatus Raamattuun. 2. tarkistettu ja korjattu painos. Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-648-8.

Viitteet [muokkaa]

  1. a b Kuula, Nissinen & Riekkinen, s. 19–24
  2. Sariola, Yrjö: Sanan aika 2009-2010. s. 4. Hämeenlinna: Kirjapaja, 2009. ISBN 9789516079304.
  3. Marjanen, Dunderberg 2006, s. 114.
  4. Epifanios: Adv. Haer., lxi, 1; lxiii, 2.
  5. Fortescue, Adrian: Greece Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. Viitattu 8.2.2010. (englanniksi)

Kirjallisuutta [muokkaa]

  • Dunderberg, Ismo & Marjanen, Antti (toim.): Nag Hammadin kätketty viisaus: Gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä. 3. uusittu painos. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-26043-6.
  • Kiilunen, Jarmo & Huhtala, Aarre (toim.): Urhea Judit, viisas Sirak: Johdatus Vanhan testamentin apokryfikirjoihin. Helsinki: Kirjapaja, 2008. ISBN 978-951-607-745-4.
  • Koskenniemi, Heikki (toim.): Apostoliset isät. Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 163. 2. uudistettu painos. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 1989. ISBN 951-9111-75-1.
  • Marjanen, Antti & Dunderberg, Ismo (toim.): Juudaksen evankeliumi: Johdanto, käännös ja tulkinta. Helsinki: WSOY, 2006. ISBN 951-0-32399-3.
  • Pagels, Elaine: Gnostilaiset evankeliumit. (The gnostic gospels, 1979.) Suomentanut Outi Lehtipuu. Helsinki: Art House, 2006. ISBN 951-884-416-X.
  • Seppälä, Johannes (toim.): Apokryfiset evankeliumit. 3. painos, näköispainos (1. painos 1979). Joensuu: Ortokirja, 2008. ISBN 978-952-9685-38-7.
  • Vanhan testamentin apokryfikirjat. Toimituskunta: Juhani Pihkala ym. 2. korjattu painos (1. painos 2009). Helsinki: Kirjapaja, 2010. ISBN 978-951-607-780-5.

Aiheesta muualla [muokkaa]

Deuterokanoniset kirjat:

Muu apokryfinen kirjallisuus: