Pietarin ja kahdentoista apostolin teot

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pietarin ja kahdentoista apostolin teot on Uuden testamentin apokryfiseen kirjallisuuteen kuuluva gnostilainen kirjoitus, joka tunnetaan Nag Hammadin kirjastosta (koodeksi VI, kirja 1). Se on ajoitettu 100-luvun loppuun tai 200-luvun alkuun.[1] Kirjoitusta ei tule sekoittaa Pietarin tekoihin.

Kirjoitus käsittää kaksi osaa. Se alkaa allegorialla, jota seuraa gnostilainen selitys sen merkityksestä. Allegorian uskotaan olleen alun perin itsenäinen kirjoitus. Siinä esitetään tarina, joka on samankaltainen kuin Matteuksen evankeliumissa kerrottu tarina helmikauppiaasta.[2] Allegorian kertomuksessa rikkaat karttavat kauppiasta, mutta köyhät ovat hänen ympärillään laumoina, ja oppivat, että helmeä säilytetään kauppiaan kotikaupungissa nimeltä "Yhdeksän porttia", sen sijaan että se olisi kauppiaalla mukana. Näin ne, jotka haluaisivat saada sen, joutuvat matkaamaan vaivalloisen matkan kaupunkiin.

Kertomuksen kauppiaan nimi on Lithargoel, joka käännetään tekstissä "kevyt, säkenöivä kivi".[3] Kauppias on siis itse helmi. Lopulta kauppias paljastaa olevansa Jeesus.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Dunderberg & Marjanen 2005, s. 397.
  2. Matt. 13:45-46.
  3. Dunderberg & Marjanen 2005, s. 400.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Pietarin ja kahdentoista apostolin teot, johdanto, käännös ja selitykset Outi Lehtipuu, teoksessa Dunderberg, Ismo; Marjanen, Antti: Nag Hammadin kätketty viisaus - gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä. 2. täydennetty painos. WSOY, Helsinki, 2005. ISBN 951-0-30859-5.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]