Alpine-lumilautailu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Alpine-lumilautailu (nykyään yleisesti myös carving-lautailu) on pieni lumilautailun alalaji. Karkeasti se voidaan jakaa ratalautailuun ja niin sanottuun freecarve-lautailuun. Ratalautailussa lasketaan kilpaa joko kelloa tai kilpakumppania vastaan, freecarvessa puolestaan pyritään kehittämään omaa laskutekniikkaa ja –tyyliä mahdollisimman hyväksi.

Carving-lautailussa tavoitteena on laskea tähän tarkoitukseen suunnitellulla lumilaudalla mahdollisimman puhtaita, pyöreitä ja ennen kaikkea leikkaavia käännöksiä. Laudan luistaminen pyritään eliminoimaan.

Nykyisin termi “alpine-lautailu” tai “carving-lautailu” tai “ratalautailu” yhdistetään yleensä lumilautailuun, jossa monoina käytetään ns. kovia lumilautamonoja. Englanninkieliselle termille hardboot snowboarding ei ole vakiintunut yksiselitteisen selkeää suomenkielistä vastinetta.

Carving-lautailija rinteessä
Kova lumilautamono freecarveen sovitetulla jousisysteemillä
Carving-lautailija lautoineen


Välineet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laudat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koska carving-lautailussa pyritään laskemaan käännöksiä laudan kanteilla, laudan tärkein ominaisuus on hyvä kantin pitävyys. Tämän takia alpine- eli carving-lumilaudat ovat tyypillisesti pidempiä, jäykempiä ja kapeampia kuin freestyle- ja freeride- laudat. Poikkeuksiakin toki löytyy. Nykysuuntauksen mukaan carving-laudat ovatkin leventyneet muutaman viime vuoden aikana. Perinteinen laudan valmistusmateriaali on edelleen puu mutta nykypäivän huippulaudoissa käytetään materiaaleina myös esim. hiilikuitua ja titanaalia. Varsinkin jälkimmäisen käyttö on nykysuuntauksen mukaan selvästi yleistynyt. Yleisesti ottaen carving-laudat ovat tekniseltä rakenteeltaan selvästi freestyle-lautoja monimutkaisempia.

Carving-laudassa on perinteisesti tasainen perä ja matala keula, joiden avulla lautoihin pyritään saamaan maksimaalinen tehokantin pituus (tehokantti, effective edge): se osa laudan kanttia, jonka avulla lauta pureutuu kiinni rinteen pintaan. Alpine-laudan pituus on yleensä 150-200 cm. Tosin tähänkin sääntöön löytyy poikkeuksia. Pituuden ohella carving-laudan tärkeimpiä ominaisuuksia on laudan leveys (ilmoitetaan yleensä kolme mittaa: keula, keski ja perä), laudan kääntösäde sekä jäykkyys. Jäykkyys muodostuu pituusjäykkyydestä ja kiertojäykkyydestä. Laudan laskuominaisuuksiin vaikuttaa myös camber eli jalkavuus (laudan keskikohta on keulaa ja perää korkeammalla tasaisella alustalla). ). Carving-laudan jäykkyysjakauma eli mistä kohtaa lauta pitkittäissuunnassa taipuu, vaikuttaa myös laudan laskuominaisuuksiin. Nykyisin useissa lautamalleissa on myös ns. taper l. laudan perä on keulaa kapeampi.

Nykyisin lumilautamarkkinoita hallitsevat suurten lautavalmistajien freestyle- ja freeride-lumilaudat. Alpine-lautoja ei tyypillisesti ole suomalaisista urheiluvälinekaupoista saatavilla muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Usein alpine-lautailijat tilaavatkin lautansa ulkomailta, joko erikoisliikkeesta tai suoraan lautavalmistajalta. Usein myös ensimmäinen lauta ja muut välineet ostetaan käytettyinä kaveripiirin kautta.

Monot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähes kaikki carving-lautailijat käyttävät kovia lumilautamonoja. Ne muistuttavat enemmän alppihiihtomonoja kuin pehmeitä lautamonoja, vaikka ovatkin yleensä varren joustavuudeltaan alppihiihtomonoja taipuisammat. Osa alpine-lautailijoita pitää kuitenkin hyvinkin jäykistä monoista, osan mielestä taipuisat ovat paremmat. Vaikka pehmeilläkin lautamonoilla carving-lasku on pehmeässä rinteessä mahdollista, niin kovien monojen etu on parempi tuntuma laudan kantteihin ja tehokkaampi voiman välitys käännöksessä. Varsinkin kovalla alustalla laskettaessa ero korostuu. Markkinoilla näkyy aika ajoin myös eräänlaisia hybridimonoja, jotka ovat yleensä erityisen jäykkiä freeride-monoja . Niiden carving-ominaisuudet ovat yleensä korkeintaan välttävät koviin lautamonoihin verrattuna.

Nykysuuntauksen mukaan monet carving-lautailijat virittävät monojaan omaan makuun sopivaksi erilaisilla monon takaosaan kiinnitettävillä jousisysteemeillä. Jousi mahdollistaa monon varren sopivan taipumisen niin, että monon muoviosat pysyvät alkuperäisessä muodossaan antaen tarpeellisen tuen laskijan nilkkoihin. Ratalaskussa käytetään tyypillisesti jäykempiä monoja kuin freecarving –laskussa.

Siteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alpine-lautailussa käytetään yleisesti niin sanottuja kovia siteitä. Kovia siteitä on nykyisin käytössä pääsääntöisesti kahta eri mallia, perinteinen ns. linkkuside sekä uudempi step-in -side (stepperi). Linkkusiteessä mono lukitaan kääntämällä siteen etusanka monon etuosan päälle, step-in -siteessä mono lukittuu siteeseen erityisen mekanismin avulla. Mekanismeja on useita erilaisia mutta yleisin on ns. Intec-systeemi. Molemmissa siteissä on hyvät ja huonot puolensa: linkkuside sallii paremman liikkuvuuden, stepperin tuntuma on puolestaan tarkempi ja sidettä on vaivaton käyttää.

Leikkaava käännös on mahdollista myös pehmeillä siteillä vaikka tuntuma ei olekaan kovien siteiden veroinen. Silloin paras sidemalli on step-in tai ns.flow-malli. Jos siteenä käytetään perinteistä strap-sidettä, niin se kannattaa valita mahdollisimman tukevilla strapeillä ja highback:lla. Kaikkein huonoimmat siteet (ja monot) ovat sellaiset, jotka eivät anna nilkalle tukea ollenkaan.

Laskutekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carving-lautailu on vaativa taitolaji. Laskutekniikan jalostuminen ensimmäisistä horjahtelevista käännöksistä omaksi yksilölliseksi tyyliksi kestää tyypillisesti useita vuosia. Yleensä alpine-lautailijat ovatkin erittäin hyvin tietoisia omasta laskutekniikastaan ja sen vahvuuksista ja heikkouksista. Välillä eri tekniikoista ja laskutyyleistä käydään voimakassanaistakin keskustelua alpine-lautailuun keskittyneillä keskustelufoorumeilla. Yleensä harrastajat kuitenkin pitävät itseään herrasmies-urheilijoina ja kunnioittavat toistensa näkemyksiä. Ympäri maailmaa järjestetäänkin vuosittain carving-lautailu -tapahtumia, joissa harrastajat tapaavat toisiaan ja ennen kaikkea, laskevat yhdessä.

Rinteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hyvä carving-lautailurinne on hoidettu, hyväkuntoinen rinne. Parasta laskuaikaa ovat aamun ensimmäiset tunnit heti hiihtokeskuksen avauduttua. Silloin rinteet ovat vielä laskemattomia ja hyväkuntoisia. Rinteen jyrkkyys on makuasia mutta yleensä laskutaidon karttuessa myös mäet jyrkkenevät. Hyvän laskutekniikan avulla carving-lautailija pystyy laskemaan hyvinkin jyrkän rinteen puhtailla leikkaavilla käännöksillä laskurytmin säilyessä tasaisena. Lähes kaikki carving-lautailijat arvostavat leveitä rinteitä, jolloin käännöksen sädetta voi laskua aikana muuttaa ja kaaduttaessa ei ole vaaraa luisua rinteen ulkopuolelle.

Lajin aloittaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Carving-välineitä ensi kertaa kokeiltaessa on tärkeää, että ne ovat aloittelijalle sopivat ja oikein säädetyt. Väärin säädetyillä välineillä on helppoa tappaa aloittelijan mielenkiinto lajia kohtaan. Myös laskutekniikan teoriapohja olisi hyvä tietää, koska väärin opittu tekniikka on myöhemmin vaikea muuttaa oikeaksi.

Kilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpalumilautailu jaetaan freestyle-lajeihin ja alppilajeihin. Ratalasku on lumilautailun alppilaji (engl. parallel). Siihen kuuluvat suurpujottelu ja pujottelu, jotka myöhemmin korvautuivat parisuurpujottelulla ja paripujottelulla sekä lumilautakrossi eli boardercross, joka on freestylen ja alppilajien yhdistelmä.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]