Ero sivun ”Karkkila” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
p Myö-myös. Kirjoitusvirhe pois. Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
pEi muokkausyhteenvetoa Merkkaukset: Visuaalinen muokkaus Mobiilimuokkaus mobiilisivustosta |
||
Rivi 31: | Rivi 31: | ||
===Kalastus=== |
===Kalastus=== |
||
Karkkilassa on lukuisia järviä, jokia ja lampia, joissa voi kalastaa. Tunnetuin on Pyhäjärvi, joka sijaitsee aivan Karkkilan keskustassa. Myös Vanjoki on kalavesiä. |
Karkkilassa on lukuisia järviä, jokia ja lampia, joissa voi kalastaa. Tunnetuin on Pyhäjärvi, joka sijaitsee aivan Karkkilan keskustassa. Myös Vanjoki on Karkkilan kalavesiä. |
||
== Historiaa== |
== Historiaa== |
Versio 14. elokuuta 2019 kello 21.44
Karkkila Högfors |
|
---|---|
sijainti |
|
Sijainti | |
Maakunta | Uudenmaan maakunta |
Seutukunta | Helsingin seutukunta |
Kuntanumero | 224 |
Hallinnollinen keskus | Karkkilan keskustaajama |
Perustettu | 1932 |
Kuntaliitokset | Pyhäjärvi Ul (1969) |
Kokonaispinta-ala |
255,32 km² 268:nneksi suurin 2022 [1] |
– maa | 242,35 km² |
– sisävesi | 12,97 km² |
Väkiluku |
8 581 114:nneksi suurin 31.12.2023 [2] |
– väestötiheys | 35,41 as./km² (31.12.2023) |
Ikäjakauma | 2020 [3] |
– 0–14-v. | 14,9 % |
– 15–64-v. | 58,3 % |
– yli 64-v. | 26,7 % |
Äidinkieli | 2023 [4] |
– suomenkielisiä | 90,4 % |
– ruotsinkielisiä | 0,7 % |
– muut | 8,9 % |
Kunnallisvero |
8,60 % 181:nneksi suurin 2024 [5] |
Kaupunginjohtaja | Tuija Telén |
Kaupunginvaltuusto | 35 paikkaa |
2017–2021[6] • Vas. • SDP • Kok. • Kesk. • Vihr. • Ps. • Muut • KD |
10 7 6 4 4 2 1 1 |
www.karkkila.fi |
Karkkila (ruots. Högfors) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Uudenmaan maakunnassa. Se on valtatie 2:n varrella 69 kilometrin päässä Helsingistä. Asukkaita paikkakunnalla on hieman alle 9 000, joista enemmistö 45–64-vuotiaita.
Karkkilan naapurikunnat ovat Lohja, Loppi, Tammela ja Vihti.
Luonto
Maisemakuva on Karkkilassa varsin vaihteleva ja maasto on kauttaaltaan epätasaista. Kaupungin alue voidaan tästä huolimatta jakaa kolmeen melko selvästi toisistaan erottuvaan osaan. Luoteisin kulma liittyy Tammelan ylänköön, mutta vielä selvemmin kaupungin länsiosa muistuttaa naapuriaan, entistä Pusulan kuntaa. Nykyisen Lohjan kaupungin rajan tuntumassa on laaja moreenipeitteinen mäkimaa-alue, jossa kallioperän murtumalinjojen vuoksi mäkien suunta on selvästi luoteesta kaakkoon. Täällä sijaitsee myös Uudenmaan maakunnan korkein maastonkohta, 174 metrin korkeudelle merenpinnasta ulottuva Loukkumäki.[7][8]
Karkkilan keskiosassa mäet ovat jyrkkärinteisempiä, mutta maaston keskikorkeus merenpinnasta pienenee siirryttäessä kohti kaupungin etelärajaa. Itä- ja koillisosassa kaupungin alue ulottuu Toiselle Salpausselälle, jossa hiekka- ja soraharjanteiden suunta on lounaasta koilliseen eli päinvastoin kuin Karkkilan länsiosassa. Pohjoisosaltaan Karkkila on runsasjärvistä, vaikkakin järvet ovat enimmäkseen melko pieniä. Suurimpia järviä ovat Pyhäjärvi kaupungin keskustan länsipuolella, Vaskijärvi koillisessa ja Onkimaanjärvi luoteiskulmassa Tammelan ja Lopen rajalla. Kaupungin eteläosassa järviä ei sen sijaan ole lainkaan. Pääosa Karkkilasta kuuluu Pyhäjärvestä lähtevän Vanjoen eli Karjaanjoen vesialueeseen. Alkuosaltaan koskinen joki virtaa aluksi ahtaassa, mutta alajuoksullaan levenevässä laaksossa kohti Vihdin puolella sijaitsevaa Vanjärveä. Siikalan kylässä sijaitsee siirtolohkare nimeltään "Herrainpöytä", joka on rauhoitettu luonnonmuistomerkiksi vuonna 1962.[7][8]
Kalastus
Karkkilassa on lukuisia järviä, jokia ja lampia, joissa voi kalastaa. Tunnetuin on Pyhäjärvi, joka sijaitsee aivan Karkkilan keskustassa. Myös Vanjoki on Karkkilan kalavesiä.
Historiaa
Alun perin Karkkila oli kylä Pyhäjärvi Ul:ssa, joka oli Vihdin kappeliseurakunta. Pyhäjärvi itsenäistyi vuonna 1869. Nykyinen Karkkilan keskusta-alue erotettiin vuonna 1932 Pyhäjärvi Ul:stä Karkkilan kauppalaksi. Kauppalan alue koostui pääasiassa Nyhkälän ja Karkkilan kylistä. Karkkila ja Pyhäjärvi Ul yhdistyivät vuonna 1969 Karkkilaksi, josta tuli vuonna 1977 kaupunki. Karkkilan nimi juontuu germaanisperäisestä miehen etunimestä Gericke, Kercho tai Garko.
Högforsin masuuni on Karkkilan historian rajapyykki. Se valmistui vuonna 1822, kun Korkeakosken partaalle perustettiin malmin jalostamista varten Högforsin rautaruukki. Raaka-aine saatiin lähistöltä Kulosuonmäen rautakaivoksesta. Tehtaan myötä Karkkilasta kasvoi omaleimainen teollisuuskaupunki, jolla oli vahva työväenliikkeen perinne. Poliittisesti Karkkila on ollut voimakkaasti vasemmistolainen; esimerkiksi valtuustokaudella 1969–1972 valtuutetuista 12 edusti kansandemokraatteja, viisi sosialidemokraatteja ja kymmenen porvareita.[7]
Kaupungin kasvuun ja teollistumiseen on vaikuttanut myös kapearaiteinen Hyvinkään–Karkkilan rautatie. Rautatien lakkauttamisen jälkeen yksi radalla käytetyistä vetureista ja kaksi junanvaunua olivat muistomerkkinä kaupungin keskustassa, jossa ne joutuivat sään ja ilkivallan armoille. Veturi on nykyisin kunnostettuna esillä kaupungintalon aulassa. Yhteydet Karkkilasta Helsingin suuntaan paranivat huomattavasti valtatie 2:n valmistuttua 1950-luvun lopulla.
Karkkila oli jo muinaisten hämäläisten kauppareitin varrella. Maakuntien ihmiset ja tuotteet kohtasivatkin entisaikoina Karkkilan torilla. Kesäisin Karkkilan tori on suosittu kohde edelleen.
Valtioneuvosto teki kesäkuussa 1967 päätöksen Pyhäjärvi Ul:n liittämisestä Karkkilaan vuoden 1969 alussa. Samanaikaisesti kuntaliitoksen kanssa seurakunnan nimi muuttui Karkkilan seurakunnaksi.[8]
Nykyisin Karkkila onkin metalliteollisuudesta leimansa saanut kaupunki maaseutukylien ympäröimänä. Myös pieniä yrityksiä on paljon, iso osa niistäkin toimii metalliteollisuuden alihankkijoina. Kaupungin suurimpia yrityksiä on Helvar, joka on valaisinteollisuuden alihankkija[9].
Karkkila ajautui 1990-luvulla monien kaupunkien tapaan suuriin taloudellisiin vaikeuksiin, joiden ratkaisemiseksi säädettiin Lex Karkkila.
Etäisyyksiä Karkkilasta
- Forssa 40 km
- Helsinki 70 km
- Hyvinkää 45 km
- Hämeenlinna 65 km
- Lohja 40 km
- Riihimäki 50 km
- Turku 120 km
Väestönkehitys
Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2017 tilanteen mukainen.
Taajamat
Vuoden 2017 lopussa Karkkilassa oli 8 900 asukasta, joista 7 485 asui taajamissa, 1 287 haja-asutusalueilla ja 128 asukkaan asuinpaikan koordinaatit eivät olleet tiedossa. Taajama-aste lasketaan niistä asukkaista, joiden asuinpaikan koordinaatit ovat tiedossa; Karkkilan taajama-aste on 85,3 %.[11] Karkkilan taajamaväestö kuuluu vain yhteen taajamaan eli Karkkilan keskustaajamaan, jossa oli vuoden 2017 lopussa 7 485 asukasta.[12]
Seurakunnat
Vuoden 2018 aluejaon mukaan Karkkilassa on seuraavat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat:[13]
- Karkkilan seurakunta (ent. Pyhäjärven Ul seurakunta)
Suomen ortodoksisen kirkon seurakunnista Karkkilan alueella toimii Helsingin ortodoksinen seurakunta.[14]
Politiikka
Kaupunginvaltuusto
Karkkilan kaupunginvaltuuston paikkajako valtuustokaudella 2017–2021 (35 paikkaa):
- Vasemmistoliitto 10
- Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 7
- Kansallinen Kokoomus 6
- Suomen Keskusta 4
- Vihreä liitto 4
- Perussuomalaiset 2
- Muut 1
- Suomen Kristillisdemokraatit 1
Vuonna 2008 Kauniaisten, Vihdin ja Karkkilan vaaleissa kokeiltiin sähköistä äänestystä. Käytetyn järjestelmän ongelmat johtivat lukuisiin valituksiin, jotka lopulta johtivat korkeimman hallinto-oikeuden määräykseen uusia vaalit[15][16][17]. Vaalit uusittiin 6.9.2009. Puolueiden paikkajakoon ei tullut muutoksia.
Eduskuntavaalit 2015
Eduskuntavaaleissa 2015 eduskuntapuolueiden kannatusprosentit käyvät ilmi Helsingin Sanomien vaalikonepalvelusta.
- Perussuomalaiset 26,9 % (25,2 % vuoden 2011 eduskuntavaaleissa)
- Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 23,6% (20,7 %)
- Vasemmistoliitto 14,1 (14,8 %)
- Suomen Keskusta 12,8% (9,2 %)
- Kansallinen Kokoomus 12 % (16,6 %)
- Vihreä liitto 4,2% (7,2 %)
- Suomen Kristillisdemokraatit (KD) 1,6% (3,8 %)
- Muutos 2011 1,4% (-)
- Suomen ruotsalainen kansanpuolue 1% (0,5 %)
Elinkeinot
Karkkilan työttömyys 8,2 % (365 työtöntä,2012). Karkkilassa on 3 459 työpaikkaa (2010), joista
- palveluissa 52 %
- teollisuudessa ja rakentamisessa 44 %
- maa- ja metsätaloudessa 3 %
- toimiala tuntematon 1 %
Työpaikkaomavaraisuus 85,8 % (2010)
(*Lähde Tilastokeskus, työssäkäyntitilasto)
Kyliä
Ahmoo, Alimmainen, Haavisto, Järvenpää, Karkkila, Nyhkälä, Siikala, Tuorila, Vaskijärvi, Vattola ja Vuotinainen.
Urheilu
Karkkilan Urheilijat on yleisseura, jonka miesten koripallojoukkue pelaa tällä hetkellä kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla 1B-divisioonassa.
Ruokakulttuuri
Karkkilan pitäjäruoiksi nimettiin 1980-luvulla perunamämmi ja perunamakkara.[18]
Tunnettuja karkkilalaisia
Seuraavat tunnetut henkilöt ovat joko syntyneet tai vaikuttaneet Karkkilassa:
- Kita (Sampsa Astala), muusikko
- Christopher Gibson, jääkiekkoilija
- Petri Hiltunen, sarjakuvapiirtäjä
- Ilmari Huitti, taidemaalari
- Kalma (Niko Hurme), muusikko
- Heikki Järn, jääkiekkoilija
- Aki Kaurismäki, elokuvaohjaaja
- Aatu Kivimäki, koripalloilija
- Kaj Kunnas, urheilutoimittaja
- Hannu Lukkarinen, kuvittaja, pilapiirtäjä
- Miikka Luosmaa, koripalloilija
- Irma Melaja, kuvanveistäjä
- Hannu Niklander, kirjailija
- Aleksi Salmenperä, elokuvaohjaaja
- Juha Salo, ralliautoilija
- Mira Salo, missi
- Heikki Savola, kirjankustantaja
- Salla Savolainen, kuvittaja, kirjailija
- Markku Uusipaavalniemi, curlingpelaaja ja kansanedustaja
- Olavi Uusivirta, viihteen monitoimimies
- Kari Vepsä, muusikko
- Rainer Virtanen, kansanedustaja
- Viljo Virtanen, kansanedustaja.
-
Yhdyspankin entinen talo.
-
Linja-autoasema.
-
Näkymä Karkkilaan Vihtijäventieltä.
Katso myös
Lähteet
- ↑ Pinta-alat kunnittain (Excel) 1.1.2022 1.1.2022. Maanmittauslaitos. Viitattu 29.1.2022.
- ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 26.4.2024. Tilastokeskus. Viitattu 28.4.2024.
- ↑ Väestö iän (1-v.) ja sukupuolen mukaan alueittain, 1972–2020 31.12.2020. Tilastokeskus. Viitattu 13.5.2021.
- ↑ Väkiluvun kasvu suurin lähes 70 vuoteen 31.12.2023. Tilastokeskus. Viitattu 29.4.2024.
- ↑ Kuntien ja seurakuntien tuloveroprosentit vuonna 2024 22.11.2023. Verohallinto. Viitattu 23.1.2024.
- ↑ Kuntavaalit 2017, Karkkila Oikeusministeriö. Viitattu 7.6.2017.
- ↑ a b c Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos (Karkkilan esittely), s. 122–127. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1970.
- ↑ a b c Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 6: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos (Pyhäjärvi Ul:n esittely), s. 319–321. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1976. ISBN 951-0-06465-3.
- ↑ Helvarin karkkilan tehtaan tuotantolinjan avajaiset, Stt info 6.10.2016
- ↑ Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2016 29.3.2017. Tilastokeskus. Viitattu 26.1.2018.
- ↑ Taajama-aste alueittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
- ↑ Taajama- ja haja-asutusalueväestö iän ja sukupuolen mukaan kunnittain 31.12.2017 28.9.2017. Tilastokeskus. Viitattu 4.12.2018.
- ↑ Yhteystiedot - Suomen evankelis-luterilainen kirkko evl.fi. Viitattu 23.8.2018.
- ↑ https://ort.fi/seurakunnat-hiippakunnat-ja-luostarit/seurakunnat/helsingin-ortodoksinen-seurakunta
- ↑ Miska Rantanen: Vaalivalitus: Äänestyskone hyytyi tositilanteessa minuuteiksi 11.11.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 13.4.2009.
- ↑ Miska Rantanen: Painoin OK - mitään ei tapahtunut 11.11.2008. Helsingin Sanomat. Viitattu 13.4.2009.
- ↑ KHO: KHO:2009:39 9.4.2009. KHO. Viitattu 13.4.2009.
- ↑ Kolmonen, Jaakko 1988. Kotomaamme ruoka-aitta: Suomen, Karjalan ja Petsamon pitäjäruoat, s. 54. Helsinki: Patakolmonen Ky.
Aiheesta muualla
- Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Karkkila Wikimedia Commonsissa
- Karkkilan kaupungin kotisivut
- Tilastokeskus - Karkkilan avainluvut
- Kansalliskirjaston digitoidut aineistot: Högforsin tehdas Osakeyhtiön tuoteluettelot
- YLE Elävä arkisto: Karkkila - kauppala rautatehtaan varjossa
Kirjallisuutta
- Aalto, Seppo & Rentola, Kimmo: Karkkilan eli Högforsin ja Pyhäjärven, entisen Pahajärven ihmisten historia. Karkkilan kaupunki, 1992. ISBN 951-96541-0-0.
|