Karkkilan kirkko

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Karkkilan kirkko
Högfors kyrka
Sijainti Huhdintie 6, Karkkila
Seurakunta Karkkilan seurakunta
Rakentamisvuosi 1781
Suunnittelija Matti Öisti
Materiaali puu
Istumapaikkoja 650
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Karkkilan kirkko (aiemmin Pyhäjärven Ul kirkko, ruots. Högfors kyrka)) on Karkkilan seurakunnan kirkko. Se on laihialaisen Matti Öistin 1781 rakentama puinen erivartinen ristikirkko. Kirkon yksityiskohdissa on uusklassisimin piirteitä. Sakaroita pidentävät pienet eteiset ja sakasti. Ulkokatteena on aumakatto, jonka ristiharjalla on pieni kattoratsastaja. Sisäkatteena on laakeat puuholvit. Kirkon pinta-ala on 370 neliötä ja siellä on istumapaikkoja 650 hengelle. Kirkon 18-äänikertaiset urut on valmistanut Kangasalan urkutehdas 1970. Alttarin lasimaalaus Seimen lapsi hankittiin 1925, ja se on taiteilija F. X. Zettlerin tekemä. Erillisen kellotapulin rakensi Martti Tolpo 1804. Se uusittiin 1844.[1][2]

Näkymä parvelta.
Kaakkoinen portti ja sankarivainajien muistomerkki (Gunnar Finne, 1948).

Kirkkoa on korjattu vuosina 1872, 1899, 1925 ja 1954[1]. Kirkon ulkoseinät maalattiin punaiseksi 1825, keltaiseksi 1873 ja uudestaan punaiseksi 1954. Peruskorjaus kirkossa tehtiin 1981, jolloin vietettiin kirkon 200-vuotisjuhlaa. Kirkon nykyasu on arkkitehti Jari Reposen suunnittelema.[3]

Tapulin keskikerrosta käytettiin vuoteen 1859 viljamakasiinina, pohjakerroksen läpi kuljettiin kirkkotarhaan.[4]

Seurakunnan historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarkkaa tietoa ei ole, milloin Pyhäjärvi, alkujaan Pahajärvi, josta Karkkila on myöhemmin erotettu omaksi kunnakseen, sai kappelioikeudet, mutta kuninkaalle lähetetyn anomuskirjeen perusteella on oletettu sen tapahtuneen 1654. Sitä ennen se kuului Vihdin seurakuntaan ja sitä kautta Lohjan laajaan kirkkopitäjään. Omaksi kirkkoherrakunnaksi se erotettiin 1881.[5]

Ensimmäinen kirkko rakennettiin noin 1660, ja se oli aluksi saarnahuone. Sen paikka oli todennäköisesti nykyisen kirkon eteläpuolella. Se oli pieni, kooltaan 15 ¾ × 7 kyynärää. Siinä oli miesten puolella 8 penkkiä ja naisten puolella 10 penkkiä. Eteisessä oli kolme ikkunaa. Pohjoissivulla oli sakaristo. Kirkon sisustuksesta on jäljellä muun muassa vanha kaappi punaiseksi maalattuna. Kirkon vieressä oli pieni kellotapuli, jossa oli yksi kello, joka särkyi 1697. Vasta 1740 se valettiin uudelleen ja samalla suurennettiin. Valun teki Turussa mestari Nähsman. Samana vuonna kirkon alle rakennettiin viinikellari. Vanhan kirkon alle haudattin viimeinen vainaja 1798, jolloin uusi kirkko oli jo käytössä. Riitaisan suunnittelun uuden kirkon paikasta päätti Vihdin seurakunnan kirkkoherra Yrjö Lagus valitsemalla nykyisen sijainnin. Laguksen muistomerkki vuodelta 1863 on kirkon vieressä ja kertoo hänen arvostuksestaan.[5]

Huonoon kuntoon menneen tapulin tilalle valmistui uusi 1804. Rakennusmestari oli Martti Tolpo Vaskijärven Hongostosta. Vanhan kellon lisäksi siihen tuli myöhemmin uusi pienempi kello.[5]

Vaikka seurakunta erotettiin omaksi seurakunnakseen keisarin käskykirjeellä 1861, käytännön toimiin ei päästy ennen kuin kirkkoherran ja kappalaiset virat tulivat avoimiksi. Itsenäisen seurakunnan ensimmäinen kirkkoherra oli Anders Adrian Candolin. Pyhäjärvellä oli ollut todennäköisesti kolme papin asuntoa ennen nykyistä, vuonna 1900 valmistunutta rakennusta.[5]

Kirkko sai urut 1873. Aluksi ne olivat 6-äänikertaiset, mutta 1908 ne laajennettiin 13-äänikertaisiksi.[5]

Hautausmaata kirkon ympärillä laajennettiin aikojen kuluessa muutaman kerran, mutta vuonna 1939 otettiin Keinumäellä käyttöön uusi hautausmaa.[5]

Nykyiseen kirkkoon tehtiin ensimmäiset laajemmat korjaustyöt 1954, jolloin se laudoitettiin sisäpuolelta. Se sai myös sähkölämmityksen vuodesta 1899 käytössä olleen kamiinalämmityksen tilalle. Kirkko maalattiin jälleen punaiseksi.[5]

Kun Karkkila erotettiin kauppalaksi Ul. Pyhäjärven kunnasta 1932, seurakunta jäi yhteiseksi. Vuonna 1969 kuntaliitoksen yhteydessä seurakunnan uudeksi nimeksi tuli Karkkilan seurakunta.[5]

  • Kangasalan urkutehtaan urut vuodelta 1970.
    Kangasalan urkutehtaan urut vuodelta 1970.
  • Vanha alttaritaulu.
    Vanha alttaritaulu.
  • Saarnastuoli.
    Saarnastuoli.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ a b Markku Haapio, Laura Luostarinen (toim.): Suomen kirkot ja kirkkotaide 2, s. 111. Etelä-Suomen Kustannus, 1980. ISBN 951-9064-28-1.
  2. ↑ Karkkilan seurakunnan Facebook-päivitys: korjaus kohtaan vuosiluvun tarkoituksesta, Zettler oli tuolloin jo kuollut.
  3. ↑ Kirkko ja kirkkomaa Karkkilan seurakunta. Viitattu 19.4.2015. (Artikkeli Archive.org)
  4. ↑ Museovirasto, viitattu 7.8.2016
  5. ↑ a b c d e f g h Opettaja Reino Ollilan juhlaesitelmä seurakunnan perustamisen satavuotisjuhlassa 17.12.1961. Esitelmä perustuu kirkon arkistoihin.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kirkkoihin tai muihin uskonnollisiin rakennuksiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
Uudenmaan kirkot (pois lukien Espoo, Helsinki ja Vantaa)

Askola – Bromarv – Capella (Siuntio) – Degerby – Fagervik – Haapajärvi – Hanko – Hyvinkää (ev.lut.) – Hyvinkää (ortod.) - Hyvinkää (vanha) – Inkoo – Järvenpää (ev.lut.) – Järvenpää (ortod.) – Karjaa – Karkkila – Karjalohja – Kauniainen – Kellokoski – Kerava – Kirkkonummi – Klaukkala (ev.lut.) – Klaukkala (ortod.) – Kytäjä – Kärkölä – Lapinjärvi – Lapinjärvi (pikku kirkko) – Lappohja – Liljendal – Lohja – Lohja (tsasouna) – Loviisa – Masala – Merikappeli (Upinniemi) – Mustio – Myrskylä – Mäntsälä – Nummi – Nurmijärvi – Pernaja – Pohja – Porvoo – Porvoon Kristuksen kirkastumisen kirkko – Pornainen – Pukkila – Pusula - Rajamäki – Ruotsinpyhtää – Sammatti – Sipoo (uusi) – Sipoo (vanha) – Siuntio – Snappertuna – Söderkulla – Tammisaari – Tenhola – Tuusula – Täktom (kappeli) – Vihti 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Karkkilan_kirkko&oldid=21815893”