Vihdin kirkko

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Vihdin kirkko
Kirkko toukokuussa 2012.
Kirkko toukokuussa 2012.
Sijainti Kirkonkylä, Vihti
Koordinaatit 60°25.10′N, 024°19.15′E
Seurakunta Vihdin seurakunta
Rakentamisvuosi 1772
Suunnittelija Antti Piimänen (1772)
Charles Bassi (1822)
Materiaali tiili
Istumapaikkoja 600
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Tornin kupoli on muodoltaan sellainen, joksi Bassi sen alun perin suunnitteli 1820-luvulla.

Vihdin kirkko on Vihdin seurakunnan alkujaan 1772 valmistunut tiilirakenteinen kirkko, joka sijaitsee Vihdin kirkonkylässä Hartanmäellä. Kirkon rakentaja oli Antti Piimänen. Se on sittemmin palanut salaman iskusta kaksi kertaa, mutta rakennettu uudelleen ja kokenut sisätiloiltaan perusteellisia muutoksia jälleen 1920-luvulla.

Kirkkorakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkko on tiilestä rakennettu, rapattu ja vaaleaksi maalattu pohjamuodoltaan erivartinen ristikirkko, jossa on päätytorni ja kolmitaitteinen kuoriosa.[1] Kirkon rakentaja oli turkulainen Antti Piimänen ja se vihittiin käyttöön 29. syyskuuta 1772. Tuolloin kirkot nimettiin hallitsijan mukaan ja kirkosta tuli Kustaankirkko Kustaa III:n mukaan. Nimitys on myöhemmin jäänyt pois käytöstä. Kirkon kokoa on hämmästelty. Kirkon rakentamisen aikaan Vihdissä oli vajaa kaksi tuhatta asukasta, joten kirkkoon mahtui kolmasosa seurakuntalaisista.[2] Kirkkoon mahtuu 500–600 henkilöä.[3]

Piimäsen rakentama kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vihdin kirkko rakennettiin kylän keskelle, Hartanmäelle.[1] Päätös uuden kirkon rakentamisesta oli tehty 17. joulukuuta 1760. Kirkkoon tarvittavia tiiliä tehtiin useita vuosia ja rakentaminen pääsi alkamaan kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1770. Kirkko valmistui vuonna 1772. Alkuperäisiä suunnitelmia ei ole säilynyt, mutta kirkon alkuperäinen pohjan muoto on ennallaan, tosin 1700-luvun lopulla kirkon toisessa poikkisakarassa oleva sakasti oli muutettu pikkukirkoksi ruotsinkielisiä jumalanpalveluksia varten. Niitä pidettiin vuoteen 1926 asti.[2]

Kirkon 13-äänikertaiset urut valmistuivat vuonna 1798,[2] kuten myös alttaritaulu Jeesus Getsemanessa.[3]

Ensimmäinen tulipalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salama iski 22. heinäkuuta 1818 kirkon torniin[2] ja lähes kaikki, mikä kirkossa oli palavaa, paloi. Suuri kynttiläkruunu onnistuttiin pelastamaan.[3] Rovasti Hipping kertoo vuoden 1818 onnettomuudesta: Mutta kova kohtalo odotti tätä kaunista ja aistikkaista koristuksistaan tunnettua kivikirkkoa. 22. heinäkuuta 1818, heti puolenpäivän jälkeen, vetäytyi taivas paksuihin ukkospilviin. Noin kello 2 päivällä iski salama kirkontorniin: tuli levisi rajusti, ja yhdessä tunnissa oli kaikki, joka kirkkorakennuksessa oli palavaa, muuttunut tuhkaksi. Tiiliseinät jäivät osittain pystyyn ja niiden varaan rakennettiin lautaseinäinen, olkikattoinen väliaikaiskirkko.[2]

Jälleenrakennus Bassin suunnitelmin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Godenhjelmin alttaritaulu vuodelta 1846.

Kirkko rakennettiin uudelleen, korjaussuunnitelman laati arkkitehti Charles Bassi. Jälleenrakennettu pyhättö vihittiin käyttöön vuoden 1822 lopulla. Bassi teki korjaussuunnitelmat säilyttäen seurakuntalaisten toiveiden mukaisesti kirkon vanhan pohjamallin ja lisäten kirkkoon ikkunoita. Hänen suunnittelemiensa tornin, ikkunoiden ja ovien klassista tyyliä oleva muoto on säilynyt nykypäivään. Uudet urut valmistuivat vuonna 1835. Alttaritaulu tilattiin vasta 1845 ja se saapui Vihtiin huhtikuussa 1846, taiteilija oli Pietarissa asuva suomalainen B. A. Godenhjelm.[2] Alttari ei ollut valmis[3] ja kehysrakennelmien rahoituksesta oli erimielisyyttä, joten uusi alttaritaulu varastoitiin pappilaan.[2] Taulu esittää Kristuksen ylösnousemusta ja se on kirkon nykyinen alttaritaulu.

Toinen tulipalo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Salama poltti kirkon toistamiseen vuoden 1846 elokuussa.[3] Jälleen lähes kaikki paloi, ainoastaan hiukan irtaimistoa pystyttiin pelastamaan. Myös jo edellisestä tulipalosta pelastettu kynttiläkruunu pelastui.[2] Vastavalmistunutta alttaritaulua ei ollut vielä kiinnitetty paikoilleen, vaan se oli säilössä pappilassa.[3]

Helsingfors Tidningar kirjoitti muutamaa päivää myöhemmin: Tänään, elokuun 8. päivänä kello puoli 3 iltapäivällä iski ukkonen toistamiseen kirkon kattoon sytyttäen sen, minkä jälkeen tuli, vaikkakin ihmisiä oli lähistöllä, levisi niin rajusti, että katto oli ilmiliekeissä, ennen kuin kukaan ehti paikalle auttamaan. Ainoastaan kirkon hopeat, kasukat ja muutama virsikirja onnistuttiin pelastamaan, kaikki muu jäi liekkien saaliiksi.[2]

Uusi jälleenrakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilapäiskirkoksi tehtiin erillinen lautarakennus kirkkopihalle. Seurakunta sai odottelun jälkeen luvan rakentaa kirkon uudelleen Bassin korjaussuunnitelmien pohjalta tehtyjen piirustusten mukaisesti. Rakennukseen tehtiin kuitenkin uusgoottisia piirteitä: kellotornin ikkunat muutettiin suippokaarisiksi, tornin kupolin muoto muutettiin suippenevaksi ja ikkunat tehtiin vinoruutuisina. Ison ja pikkukirkon kulmaukseen muurattiin pappienkamari. Kirkko vihittiin käyttöön lokakuussa 1848 ja se säilyi uudessa ulkomuodossa 80 vuotta. Fredrik Pacius oli järjestänyt pääsiäisenä 1847 Helsingissä hengellisen konsertin uusien urkujen hankkimiseksi Vihdin kirkkoon, mutta uudet 16-äänikertaiset urut vihittiin käyttöön vasta vuonna 1864.[2]

Suuri peruskorjaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirkko peruskorjattiin vuosina 1928–1929. Korjauksen suunnitteli arkkitehti Kauno S. Kallio. Kirkkosali muutettiin pitkäkirkoksi poistamalla sivulehterit ja muuraamalla ristisakaroiden aukot umpeen. Saarnastuolia siirrettiin, pohjoisen poikkisakaran pikkukirkko muutettiin rippikoulusaliksi ja sakaraa jatkettiin matalalla eteisellä. Eteläiseen sakaraan tehtiin sakasti, eteinen ja sisäänkäynti. Entisen lehterin tilalla toisessa kerroksessa on kirkkomuseo.[2] Turhana pidettyjä koristeita karsittiin, kuoriin tehtiin kuoriaita ja lisättiin kuusi koristepilasteria. Kirkon tynnyriholvi-sisäkatto[1] laskettiin alemmas. Ulkopuolella tornista poistettiin uusgoottilaiset piirteet ja sen muoto muutettiin kupolimaiseksi, Bassin alkuperäisten suunnitelmien mukaiseksi. Ikkunoiden ruutujako muutettiin.[2]

Kuorin kattoon ja urkuparven etuseinään tehtiin koristemaalauksia. Kirkkoon tuli uudet 27-äänikertaiset urut, joissa on lisäksi 3 siirtoäänikertaa. Kirkko vihittiin uudelleen käyttöön maaliskuussa 1929.[2]

Myöhemmät muutokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sankarihaudat.

Kirkko maalattiin ulkoa vuonna 1982. Sisällä kirkossa tehtiin korjaus- ja muutostöitä vuonna 1985, suunnittelija oli arkkitehti Carl-Johan Slotte. Kuoriaita poistettiin ja etummaiset penkkirivit korvattiin irtotuoleilla, jotta saataisiin tilaa suurelle kuorolle ja orkesterille musiikkiesityksiin. Kirkko maalattiin sisältä.[2] Muutosten jälkeen kirkon kiinteän sisustuksen ilme on 1920-luvun klassismia.[1] Vuonna 1990 hankittiin 16-äänikertaiset kuoriurut. Tekniikan puolella uutta on sähkölämmitys sekä automaattinen palohälytys- ja sammutusjärjestelmä.[2] Kirkko sai uuden kuparipeltikaton vuonna 1995.[3]

Museoviraston mukaan "mäen laella sijaitseva vaaleaksi rapattu Vihdin tiilikirkko on kirkonkylän maisemallinen kiintopiste" ja "kirkonmäellä oleva sankarihauta-alue valkoisine puuristeineen kuuluu Suomen kauneimpiin".[1]. Sankarimuistomerkki "Hyvästijättö" on kuvanveistäjä Heikki Varjan teos ja paljastettu vuonna 1951.[4]

Pyhän Birgitan kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vihdin kirkon edeltäjä oli Pyhän Birgitan harmaakivikirkko, jonka rakentamisen arvellaan aloitetun noin vuonna 1500. Kirkko oli rakennettu huonosti kantavalle maalle ja sen seiniin tuli jatkuvasti halkeamia. Isoviha aiheutti kirkolle lisää vahinkoa. Pitäjänkokous päätti uuden kirkon rakentamisesta 1760 ja uusi kirkko valmistui 1772. Uuden kirkon valmistuttua vanhaa kirkkoa käytettiin hautakirkkona vuoteen 1793 asti, jolloin hautaus oli pakko lopettaa kirkon huonon kunnon takia. Vuonna 1801 pitäjänkokous päätti myydä kirkon huutokaupalla ja kirkon kiinteä sisustus, puiset kattorakenteet ja osa muureista myytiin, perimätiedon mukaan navettojen rakennusaineiksi.[5] Nimetön vihtiläinen pohti asiaa vielä vuonna 1854 Suomettaressa:

»Nyt rewittiin katto ja seiniäki sekä sisuskalut wedettiin kotitarpeiksi. Näin häwitettiin tämä esiwanhempiemme waiwannäkö.»

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Vihdin kirkko Museoviraston rakennusperintörekisterissä kyppi.fi. 4.6.2008. Viitattu 7.8.2017.
  2. a b c d e f g h i j k l m n o Hilkka-Maija Virrankoski: Vihdin kirkko (Laajempi artikkeli) Vihdin seurakunta. Viitattu 14.7.2011. (Archive.org)
  3. a b c d e f g Vihdin kirkko (Suppeampi artikkeli) Vihdin seurakunta. Viitattu 14.7.2011.
  4. Antero Tuomisto: Suomalaiset sotamuistomerkit.. Espoo: Kustannusosakeyhtiö Suomen Mies, 1998. ISBN 952-9872-05-4 Sivu 292. Sarja: Sotilasperinteen seuran julkaisu n:o 1
  5. Hilkka-Maija Virrankoski: Pyhän Birgitan kirkko Vihdin seurakunta. Viitattu 15.7.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]