Saarnastuoli

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Saarnastuoli Turun linnan kirkossa.
Lohjan Pyhän Laurin kirkon asehuone, jossa sisäänkäynnin yläpuolella näkyy ulkosaarnastuolin aukko.

Saarnastuoli tai saarnatuoli on kirkkojen etuosassa oleva erillinen puhujakoroke, josta pidetään saarnoja. Vanhemmissa kirkoissa saarnastuolissa on usein rintasuojus ja kaikukatos.[1][2]

Saarnastuoli on erillään varsinaisesta alttarista. Sieltä käsin luetaan päivän saarna sekä mahdollisesti myös kirkolliset tiedotukset, muun muassa avioliittoon kuuluttamiset, kuolleiden ja kastettujen nimet sekä viralliset ilmoitukset kirkollisten elinten kokouksista ja muuta tarvittavaa.

Saarnastuoli on niin sanottu pyhittämätön paikka; kun varsinaiselle alttarille saa perinteisen näkemyksen mukaan astua vain pappi tai kirkkoa hoitava suntio, niin saarnastuoli on vapaata aluetta eli sinne saa nousta puhumaan maallikkokin.

Ulkosaarnastuoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monissa Suomen keskiaikaisissa kivikirkoissa on asehuoneessa ulkosaarnastuoli. Niitä oli etenkin Varsinais-Suomen ja Hämeen kirkoissa. Käynti ulkosaarnastuoliin on esimerkiksi Lohjan Pyhän Laurin kirkossa asehuoneen lounaisnurkasta muurin sisällä olevia portaita. Ulkosaarnastuoli oli käytössä suurina juhlapyhinä, kun kirkko täyttyi. Sieltä myös luettiin maallisen hallinnon alaan kuuluvia tiedotuksia ja kuulutuksia.[3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja 2.0. saarnastuoli.
  2. Sadeniemi, Matti (päätoim.): Nykysuomen sanakirja. 14. painos; hakusana ”Saarnastuoli”. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-18261-3.
  3. Lohjan seurakunta, kirkkorakennus ja kellotapuli

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]