Ero sivun ”Suomen jalkapallomaajoukkue” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
Juhm (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
4 038 muokkausta
Juhm (keskustelu | muokkaukset)
seulojat
4 038 muokkausta
Rivi 256: Rivi 256:
{{Joukkue pelaaja (mj)|nro=17 |pel=P|nimi=[[Janne Saksela]]|ikä={{Syntymäaika ja ikä|14|3|1993}}|ottelut=7|maalit=0|joukkue=[[Sparta Rotterdam]]|joukkuelippu=NED}}
{{Joukkue pelaaja (mj)|nro=17 |pel=P|nimi=[[Janne Saksela]]|ikä={{Syntymäaika ja ikä|14|3|1993}}|ottelut=7|maalit=0|joukkue=[[Sparta Rotterdam]]|joukkuelippu=NED}}
{{Joukkue pelaaja (mj)|nro=18 |pel=P|nimi=[[Jere Uronen]]|ikä={{Syntymäaika ja ikä|13|7|1994}}|ottelut=22|maalit=0|joukkue=[[KRC Genk|Genk]]|joukkuelippu=BEL}}
{{Joukkue pelaaja (mj)|nro=18 |pel=P|nimi=[[Jere Uronen]]|ikä={{Syntymäaika ja ikä|13|7|1994}}|ottelut=22|maalit=0|joukkue=[[KRC Genk|Genk]]|joukkuelippu=BEL}}
⚫
{{Joukkue pelaaja (mj)|nro=19 |pel=P|nimi=[[Juha Pirinen]]|ikä={{Syntymäaika ja ikä|22|10|1991}}|ottelut=4|maalit=0|joukkue=[[Helsingin Jalkapalloklubi|HJK]]|joukkuelippu=FIN}}
{{Joukkue pelaaja (mj)|nro=22 |pel=P|nimi=[[Jukka Raitala]]|ikä={{Syntymäaika ja ikä|15|9|1988}}|ottelut=36|maalit=0|joukkue=[[Columbus Crew]]|joukkuelippu=USA}}
{{Joukkue pelaaja (mj)|nro=22 |pel=P|nimi=[[Jukka Raitala]]|ikä={{Syntymäaika ja ikä|15|9|1988}}|ottelut=36|maalit=0|joukkue=[[Columbus Crew]]|joukkuelippu=USA}}
⚫
{{Joukkue pelaaja (mj)|nro=25 |pel=P|nimi=[[Juha Pirinen]]|ikä={{Syntymäaika ja ikä|22|10|1991}}|ottelut=4|maalit=0|joukkue=[[Helsingin Jalkapalloklubi|HJK]]|joukkuelippu=FIN}}
{{Joukkue väli (mj)}}
{{Joukkue väli (mj)}}
{{Joukkue pelaaja (mj)|nro=6 |pel=KK|nimi=[[Alexander Ring]]|ikä={{Syntymäaika ja ikä|9|4|1991}}|ottelut=43|maalit=1|joukkue=[[New York City FC|New York City]]|joukkuelippu=USA}}
{{Joukkue pelaaja (mj)|nro=6 |pel=KK|nimi=[[Alexander Ring]]|ikä={{Syntymäaika ja ikä|9|4|1991}}|ottelut=43|maalit=1|joukkue=[[New York City FC|New York City]]|joukkuelippu=USA}}
Rivi 266: Rivi 266:
{{Joukkue pelaaja (mj)|nro=15 |pel=KK|nimi=[[Markus Halsti]]|ikä={{Syntymäaika ja ikä|19|3|1984}}|ottelut=33|maalit=0|joukkue=[[FC Midtjylland|Midtjylland]]|joukkuelippu=DEN}}
{{Joukkue pelaaja (mj)|nro=15 |pel=KK|nimi=[[Markus Halsti]]|ikä={{Syntymäaika ja ikä|19|3|1984}}|ottelut=33|maalit=0|joukkue=[[FC Midtjylland|Midtjylland]]|joukkuelippu=DEN}}
{{Joukkue pelaaja (mj)|nro=16 |pel=KK|nimi=[[Sakari Mattila (jalkapalloilija)|Sakari Mattila]]|ikä={{Syntymäaika ja ikä|14|7|1989}}|ottelut=14|maalit=0|joukkue=[[SønderjyskE]]|joukkuelippu=DEN}}
{{Joukkue pelaaja (mj)|nro=16 |pel=KK|nimi=[[Sakari Mattila (jalkapalloilija)|Sakari Mattila]]|ikä={{Syntymäaika ja ikä|14|7|1989}}|ottelut=14|maalit=0|joukkue=[[SønderjyskE]]|joukkuelippu=DEN}}
⚫
{{Joukkue pelaaja (mj)|nro=19 |pel=KK|nimi=[[Thomas Lam]]|ikä={{Syntymäaika ja ikä|18|12|1993}}|ottelut=9|maalit=0|joukkue=[[Nottingham Forest FC|Nottingham Forest]]|joukkuelippu=ENG}}
{{Joukkue pelaaja (mj)|nro=21 |pel=KK|nimi=[[Petteri Forsell]]|ikä={{Syntymäaika ja ikä|16|10|1990}}|ottelut=9|maalit=1|joukkue=[[Miedź Legnica]]|joukkuelippu=POL}}
{{Joukkue pelaaja (mj)|nro=21 |pel=KK|nimi=[[Petteri Forsell]]|ikä={{Syntymäaika ja ikä|16|10|1990}}|ottelut=9|maalit=1|joukkue=[[Miedź Legnica]]|joukkuelippu=POL}}
{{Joukkue pelaaja (mj)|nro= |pel=KK|nimi=[[Thomas Lam]]|ikä={{Syntymäaika ja ikä|18|12|1993}}|ottelut=9|maalit=0|joukkue=[[Nottingham Forest FC|Nottingham Forest]]|joukkuelippu=ENG}}
{{Joukkue pelaaja (mj)|nro=24 |pel=KK|nimi=[[Fredrik Jensen]]|ikä={{Syntymäaika ja ikä|9|9|1997}}|ottelut=0|maalit=0|joukkue=[[FC Twente|Twente]]|joukkuelippu=NED}}
⚫
{{Joukkue pelaaja (mj)|nro= |pel=KK|nimi=[[Fredrik Jensen]]|ikä={{Syntymäaika ja ikä|9|9|1997}}|ottelut=0|maalit=0|joukkue=[[FC Twente|Twente]]|joukkuelippu=NED}}
{{Joukkue väli (mj)}}
{{Joukkue väli (mj)}}
{{Joukkue pelaaja (mj)|nro=9 |pel=H|nimi=[[Eero Markkanen]]|ikä={{Syntymäaika ja ikä|3|7|1991}}|ottelut=10|maalit=0|joukkue=[[AIK Fotboll|AIK]]|joukkuelippu=SWE}}
{{Joukkue pelaaja (mj)|nro=9 |pel=H|nimi=[[Eero Markkanen]]|ikä={{Syntymäaika ja ikä|3|7|1991}}|ottelut=10|maalit=0|joukkue=[[AIK Fotboll|AIK]]|joukkuelippu=SWE}}

Versio 28. maaliskuuta 2017 kello 22.24

Tämä artikkeli käsittelee miesten A-maajoukkuetta. Muita jalkapallomaajoukkueita on täsmennyssivulla.
Suomi
[[Tiedosto:|200px|]]
Lempinimi Huuhkajat
Liitto Suomen Palloliitto (SPL)
Maanosaliitto UEFA (Eurooppa)
Kenttä Olympiastadion
Valmentaja Markku Kanerva
Kapteeni Niklas Moisander
Eniten otteluita Jari Litmanen (137)
Eniten maaleja Jari Litmanen (32)
FIFAn maakoodi FIN
FIFA-ranking 99 (9. maaliskuuta 2017)
}}
Kotipeliasu
}}
Vieraspeliasu
Ensimmäinen ottelu

 Suomi 2–5 Ruotsi 
(Helsinki, Suomi; 22. lokakuuta 1911)

Suurin voitto

 Suomi 10–2 Viro 
(Helsinki, Suomi; 11. elokuuta 1922)
 Suomi 8–0 San Marino 
(Helsinki, Suomi; 17. marraskuuta 2010)

Suurin tappio

 Saksa 13–0 Suomi 
(Leipzig, Saksa; 1. syyskuuta 1940)

MM-kilpailut
Esiintymiset 0 (ensimmäiset –)
Paras MM-sijoitus –
EM-kilpailut
Esiintymiset 0 (ensimmäiset –)
Paras sijoitus –

Suomen jalkapallomaajoukkue edustaa Suomea kansainvälisissä jalkapallon miesten maajoukkuekilpailuissa. Se toimii Suomen Palloliiton alaisuudessa. Maajoukkueesta käytetään lempinimeä Huuhkajat".[1]

Suomen miesten A-maajoukkue ei ole selviytynyt toistaiseksi kertaakaan Euroopan- tai maailmanmestaruuskilpailuiden lopputurnaukseen. Suomi on saavuttanut toistaiseksi korkeimman sijoituksensa vuodesta 1993 ylläpidetyllä jalkapallon maailmanranking-listalla maaliskuussa 2007, jolloin Suomi oli sijalla 33 ja matalimman sijoituksensa lokakuussa 2016, jolloin Suomi oli sijalla 101.[2]

Historia

Pääartikkeli: Suomen jalkapallon historia
Suomen jalkapallomaajoukkue Tukholman kesäolympialaisissa 1912

Ensimmäisen ottelunsa Suomen maajoukkue pelasi Helsingissä 22. lokakuuta 1911 Ruotsia vastaan. Suomi hävisi ottelun numeroin 2–5. Suomen paras saavutus jalkapallossa on vuoden 1912 Tukholman olympialaisten neljäs sija. Silloin Suomi hävisi pronssiottelussa Alankomaille 0–9.

Ensimmäisen kerran Suomi pyrki MM-kisoihin vuonna 1938, mutta ei saanut karsinnoissa pistettäkään, eikä ole sen jälkeenkään selvittänyt MM- eikä EM-karsintaa. Arvokisakarsinnoissa Suomen merkittävin yksittäinen saavutus on 2–0 voitto Espanjasta MM-karsintojen kotiottelussa vuonna 1969. Suomi oli 1980-luvulle saakka Euroopan heikoimpia jalkapallomaita – lähinnä Kypros, Islanti, Albania ja Luxemburg olivat samalla tasolla. Harvoja valopilkkuja olivat epäviralliset Pohjoismaiden-mestaruudet[3] 1964 ja 1966. Toistaiseksi lähimpänä EM- tai MM-lopputurnauspaikka ovat olleet karsittaessa vuoden 1986 MM-kisoihin, joihin selvitäkseen Martti Kuuselan valmentama Suomi olisi tarvinnut karsinnoista kaksi lisäpistettä, sekä karsittaessa vuoden 1998 MM-kisoihin, jolloin Suomi oli Richard Møller Nielsenin alaisuudessa kiinni jatkokarsintapaikassa vielä viimeisen karsintaottelun lisäajan alkaessa. Roy Hodgsonin aikana karsittaessa vuoden 2008 EM-kisoihin Suomi olisi tarvinnut voiton viimeisestä ottelustaan Portugalia vastaan. 1990-luvulta lähtien Suomi ei enää ole ollut Euroopan heikoimpien joukossa. Toisaalta, koska Suomen taso on parantunut ulkomailla pelaavien ammattilaisten kasvaneen määrän takia, toisaalta, koska Euroopan jalkapalloon on tullut mukaan lukuisia uusia pienmaita.

Lähihistoria

Richard Møller Nielsenin aika (1996–1999)

Tanskalainen Richard Møller Nielsen valittiin Suomen jalkapallomaajoukkueen päävalmentajaksi vuonna 1996. Hän aloitti valmennustehtävät saman vuoden elokuussa. Nielsenin palkkaaminen oli aikanaan iso panostus Palloliitolle niin tavoitteellisesti kuin rahallisestikin. Nielsen oli valmentanut Tanskan vuoden 1992 Euroopan-mestaruuteen, joten uskottiin, että hän voisi tuoda menestystä myös Suomen kaltaiseen pieneen jalkapallomaahan.

Richard Møller Nielsenin aikana suomalaisen yleisön kiinnostus Suomen maajoukkuetta kohtaan kasvoi, ja varovaisesti alettiin jo haaveilla menestyksestä. Kiinnostuksen lisääntymiseen vaikutti myös se, että samoihin aikoihin suomalaispelaajat alkoivat saada yhä enemmän peliaikaa ja vastuuta ulkomaisissa suurseuroissa.

Suomi kävi Nielsenin johdolla läpi kahdet karsinnat arvoturnauksiin (EM- ja MM-karsinnat), mutta menestystä ei tullut. MM-karsinnoissa menestys oli lähellä, mutta haaveet kaatuivat surullisenkuuluisaan viimeiseen karsintaotteluun Suomi–Unkari. Voitolla Suomi olisi päässyt jatkokarsintaan, jonka voittamalla olisi auennut ensimmäistä kertaa lopputurnauspaikka. Suomi johti aina lisäajalle asti Antti Sumialan maalilla, mutta sitten Unkari tasoitti ottelun vapaapotkun ja sitä seuranneen kulmapotkun jälkeen ihmeellisen "flipperipallon" pompittua maaliin muutaman Suomen pelaajan kautta. Nielsenin valmennusajan suurimpia saavutuksia olivat tasapeli Norjaa vastaan ja voitto Sveitsistä MM-karsinnoissa, voitto Turkista EM-karsinnoissa sekä voitto Belgiasta ja tasapeli Saksaa vastaan ystävyysotteluissa.

Nielsenin oli tarkoitus valmentaa sopimuksen mukaan vuoden 2000 kesään asti, mutta hän sopi Palloliiton kanssa jättävänsä päävalmentajan pestin jo lokakuussa 1999 EM-karsintojen jälkeen.

Antti Muurisen aika (2000–2005)

Vuonna 2000 maajoukkueen uudeksi valmentajaksi valittiin Helsingin Jalkapalloklubissa mainetta niittänyt Antti Muurinen. Hän alkoi ajaa joukkueeseen uutta, hyökkäysvoittoisempaa pelityyliä, joka perustui neljään puolustajaan, kahteen tasapainottavaan keskikenttämieheen, Jari Litmaseen pelintekijänä, kahteen laitahyökkääjään (Mika Nurmela ja Joonas Kolkka) sekä yhteen kärkimieheen (Mikael Forssell).

Muurisen ensimmäinen koitos oli karsinnat vuoden 2002 Japanin ja Etelä-Korean MM-kisoihin. Samaan lohkoon arvottiin kovat Saksa ja Englanti sekä Kreikka ja Albania. Suomi pelasi lohkon suuria, Saksaa ja Englantia vastaan kohtuullisen hyvät ottelut, mutta ei kuitenkaan onnistunut voittamaan näitä. Kotiottelussaan Saksaa vastaan se jo johti ottelua 2–0 Forssellin maaleilla, mutta Saksa kiri kuitenkin tasoihin. Vierasottelu Saksassa taasen päättyi maalittomaan tasapeliin. Englantia vastaan joukkue pelasi kotona myös maalittoman tasapelin, mutta hävisi vieraissa 2–1 johdettuaankin ottelua Aki Riihilahden maalilla.

Suomi jäi karsintalohkonsa kolmanneksi eli rannalle lopputurnauksesta. Palloliitto teki kuitenkin Muurisen kanssa jatkosopimuksen, sillä joukkue oli hyvien Saksa- ja Englanti -otteluiden lisäksi murskannut Kreikan Helsingissä 5–1 sekä voittanut harjoitusotteluissa muun muassa Portugalin, Norjan ja Belgian.

Vuoden 2004 EM-kisojen karsinnoissa samaan lohkoon tulivat Italia, Jugoslavia (helmikuusta 2003 alkaen Serbia ja Montenegro), Wales ja Azerbaidžan. Italiaa pidettiin lohkon selvänä ennakkosuosikkina sekä Serbia ja Montenegroa suosikkina kakkoseksi. Toisin kuitenkin kävi, sillä kakkospaikan otti lohkon yllättäjä Wales. Suomi hävisi karsintojen ensimmäisessä ottelussaan Walesille kotona maalein 2–0 ja pian sen jälkeen myös Serbia ja Montenegrolle. Suomea vaivasivat karsinnoissa loukkaantumishuolet, sillä yleensä joko Litmanen tai Forssell oli loukkaantuneena sivussa. Muurista vastaan alkoikin kohdistua kritiikkiä sen johdosta, että hän pysytteli samassa taktiikassa, vaikka sen avainpelaajat olivat poissa.[4] Hän sai kritiikkiä myös siitä, ettei reagoinut uusiin, kuumiin pelaajiin kuten Mika Väyryseen riittävän ajoissa.

Suomi jäi karsintalohkossaan neljänneksi, mutta Muuriselle annettiin vielä yksi tilaisuus viedä maajoukkue arvokisoihin. Tällä kertaa toivottiin myös parempaa arpaonnea. Lohkosta muodostui kuitenkin jälleen kerran kivikova: Siihen arvottiin Tšekki, Alankomaat, Romania, Makedonia, Armenia ja Andorra.

Maajoukkue kykeni selvittämään lohkon pienet maat melko kivuttomasti muun muassa Alexei Eremenko Jr.:n yksilösuoritusten avulla, mutta isot muodostuivat akilleenkantapääksi. Suomi aloitti karsinnat tappiolla Romaniaa vastaan. Alankomaita vastaan se pelasi taas ensimmäiset puoli tuntia hienoa peliä ja johtikin ottelua Teemu Tainion maalilla, mutta Alankomaat nousi kuitenkin 3–1-voittoon. Tšekki-ottelu puolestaan jäi muistoihin katkerana tappiona; Suomi kiri kolmen maalin tappioasemasta tasoihin, ja oli vähällä voittaakin ottelun. Maalivahti Petr Čech sai kuitenkin loppuhetkillä torjutuksi Shefki Kuqin puskun. Tätä seuranneesta vastahyökkäyksestä Tšekki teki 4–3-voittomaalin.

Muurisen joutsenlauluksi jäi kuitenkin kotiottelu Alankomaita vastaan. Häneen kohdistunut kritiikki yltyi ottelun alla järjestetyksi mielenosoitukseksi.[4] Itse ottelu taas päättyi Suomen murskatappioon numeroin 4–0.[5] Tämän jälkeen Palloliitto päätti vapauttaa Muurisen tehtävistään ja etsiä loppuihin karsintaotteluihin toisen valmentajan.[6]

Jyrki Heliskoski väliaikaisvalmentajana (2005–2006)

Muurisen potkujen jälkeen Palloliitolla oli edessä uuden valmentajan valinta. Nimittämisestä tuli kuitenkin odotettua pitempi prosessi. Palloliitto oli yllättynyt hakijoiden suuresta määrästä ja valitsi lopulta tilapäisratkaisuna Jyrki Heliskosken viemään MM-karsinnat loppuun.[7] Vain muutamaa viikkoa Heliskosken valinnan jälkeen hänen seuraajakseen ilmoitettiin englantilainen Roy Hodgson Heliskosken jatkaessa apuvalmentajana.[8][9]

Heliskosken ensimmäinen maaottelu oli Makedoniaa vastaan, josta Suomi otti melko suvereenin voiton lukemin 3–0. Miehen seuraava ottelu piskuista Andorraa vastaan oli kuitenkin todellinen pettymys. Suomi jäi kaikkien hämmästykseksi maalittomaan tasapeliin. Seuraavassa karsintaottelussa joukkue kuitenkin sisuuntui ja voitti Makedonian lukemin 5–1.

Viimeisissä karsintaotteluissa Romaniaa ja Tšekkiä vastaan esitys oli jälleen hengetön ja ottelut päättyivätkin Suomen tappioihin lukemin 0–1 ja 0–3. Otteluiden alla maajoukkuetta häiritsi muun muassa kohu Shefki Kuqin jäämisestä maajoukkueen ulkopuolelle sekä Romania-ottelun jälkeen tapahtunut Eremenko Juniorin tyttöystävän autotörmäily, jota Alexei todisti matkustajan penkiltä.

Heliskoski kokeili uusia miehiä kuten Ari Nymania, Toni Kalliota ja Markus Heikkistä Muurisen perua olevassa kokoonpanossa, mutta tulokset eivät parantuneet entisestä. Suomen maajoukkue saavutti lopulta Heliskosken ohjauksessa kuudessa ottelussa kaksi voittoa, kaksi tasapeliä ja kaksi tappiota.

Roy Hodgsonin aika (2006–2007)

Suomi pelasi toisessa EM-karsintaottelussaan tasan 1–1 MM-kilpailuissa neljänneksi sijoittuneen Portugalin kanssa.

Englantilaisvalmentaja Roy Hodgsonin oli alun perin määrä aloittaa joukkueen peräsimessä vasta elokuussa 2006. Hän kuitenkin vapautui tehtävästään norjalaisen Viking Stavangerin valmentajana jo aikaisemmin ja ilmaisi halukkuutensa aloittaa heti maajoukkueessa. 16. tammikuuta Palloliitto ja Hodgson allekirjoittivat sopimuksen ja jo 21. tammikuuta Hodgsonin valmentama maajoukkue kohtasi tulokseen 1–1 päättyneessä ottelussa Saksan MM-kisoihin valmistautuneen Saudi-Arabian Riadissa. 25. toukokuuta Suomi otteli niin ikään MM-kisoihin valmistautunutta Ruotsia vastaan. Göteborgin Ullevissa pelattu ottelu päättyi Suomen kannalta lupaavaan maalittomaan tasatulokseen.

Maajoukkueen karsintalohko EM-kisoihin 2008 ei ennakolta muodostunut ylitsepääsemättömäksi esteeksi, vaikka haasteellinen se toki olikin. Lohkossa pelasivat Suomen lisäksi Portugali, Puola, Serbia, Belgia, Armenia, Azerbaidžan sekä Kazakstan.

Suomi valmistautui karsintaan 16. elokuuta Pohjois-Irlantia vastaan pelatulla kotiottelulla. Tulos oli Suomelle suuri pettymys, Pohjois-Irlanti vei voiton maalein 1–2. Suomen ainoasta osumasta vastasi Mika Väyrynen. Ottelussa paluun joukkueeseen tekivät pitkään ulkona maajoukkuekuvioista olleet keskikenttämiehet Jarkko Wiss (TamU) ja Mika Nurmela (HJK).

EM-karsinnat alkoivat 2. syyskuuta vakuuttavalla 1–3-voitolla Puolan Bydgoszczissa. Maalintekijöinä kunnostautuivat Väyrynen ja kahdesti osunut kapteeni Jari Litmanen. Karsintojen ensimmäinen kotipeli pelattiin 6. syyskuuta täyden katsomon edessä Helsingin olympiastadionilla. Vastaan asettui MM-kisoissa 2006 neljänneksi sijoittunut Portugali. Peli oli jälleen vahva näytös Suomelta. Jonatan Johanssonin ottelun alussa tekemä komea maali sai jatkoa Portugalin kärkipelaaja Nuno Gomesin ensimmäisen puoliajan lopun tasoituksesta. Toisen puoliajan aluksi Portugalin Ricardo Costa lensi suihkuun, joka avasi Suomelle mahdollisuuden painostaa vajaamiehistä Portugalia. Ottelun lopputulokseksi jäi kuitenkin 1–1, jolla Suomi säilyi karsintalohkon kärjessä.

Portugali-ottelun jälkeen Suomen kolme seuraavaa ottelua olivat ennakkoon selvästi heikompia joukkueita vastaan. Kuitenkin jo ensimmäinen noista otteluista, 7. lokakuuta 2006 Jerevanissa pelattu vierasottelu Armeniaa vastaan, tuotti Suomelle pettymyksen, kun kotijoukkue onnistui venymään maalittomaan tasapeliin, vaikka Suomi oli hallitseva osapuoli. Erityisesti maalivahti Gevorg Kasparov piti Armeniaa pystyssä tärkeillä torjunnoillaan.[10] Vielä samalla viikolla, 11. lokakuuta, Suomi pelasi toisenkin ottelun Keski-Aasiassa, kun vastaan asettui Kazakstan. Ottelu pelattiin maan suurimmassa kaupungissa Almatyssa. Tällä kertaa yllätyksiä ei tapahtunut, vaan Suomi otti rutiinivoiton maalein 2–0. Maalinteossa kunnostautuivat Jari Litmanen ja Sami Hyypiä.[11] 15. marraskuuta vastassa oli jälleen Armenia, kun Suomi pelasi vuoden viimeisen maaottelunsa. Palloliitto valitsi ottelun pelipaikaksi poikkeuksellisesti Finnair Stadiumin vedoten taloudellisiin seikkoihin ja siihen, että Finnarin pelialusta on tekonurmi, jonka ansiosta voidaan taata hyväkuntoinen kenttä vielä myöhään syksylläkin. Valinta aiheutti runsaasti ärtymystä suomalaisten jalkapallokannattajien keskuudessa.[12] Itse ottelu päättyi Suomen 1–0-voittoon Mika Nurmelan maalilla, mutta Suomen heikko peliesitys sai silti kovaa kritiikkiä mediassa.[13] Samaan aikaan Suomen olympiajoukkue vahvistettuna muutamalla kokeneemmalla pelaajalla osallistui Vietnamissa pelattuun BV Cupiin.

Karsinnat jatkuivat 28. maaliskuuta 2007 vierasottelulla Azerbaidžania vastaan. Suomen esitys ei taaskaan vakuuttanut. Tuloksena oli yllättävä 1–0-tappio, joka oli kolaus EM-haaveille. Takaiskut jatkuivat 2. kesäkuuta pelatussa odotetussa kotiottelussa Serbiaa vastaan. Serbia voitti ottelun maalein 0–2, mikä oli taas kova kolaus EM-haaveille. 6. kesäkuuta siipirikkoisena otteluun Belgiaa vastaan lähtenyt Suomi oli pakkovoiton edessä. Maajoukkue vastasi huutoon ja otti 2–0-voiton Jonatan Johanssonin ja Alexei Eremenko Juniorin maaleilla. Ottelun aikana kentälle lentäneen Bubi-huuhkajan vuoksi maajoukkueen lempinimeksi on sittemmin muodostunut "Huuhkajat".[14]

8. syyskuuta 2007 vastaan asettui Belgradissa Serbia. Suomi oli ottelussa puolustuskannalla, mutta venyi 0–0-tasapeliin.[15] Muutamaa päivää myöhemmin Puola saapui vierailulle Olympiastadionille. Suomella oli ottelussa hyviä maalipaikkoja, mutta jälleen päädyttiin maalittomaan pistejakoon.[16] 13. lokakuuta vastassa oli Belgia Brysselissä. Suomi teki ottelussa kaksi maalia, jotka kuitenkin molemmat hylättiin paitsioina. Tuloksena oli jo kolmas peräkkäinen 0–0-tasapeli.[17]

100-vuotiaan Palloliiton juhlamaaottelu pelattiin 17. lokakuuta 2007 Espanjaa vastaan. Ottelu päättyi jälleen 0–0-tasapeliin.[18] Katsojia Olympiastadionilla pelatulla ottelulla oli vain 11 751.[19] Juhlamaaottelun yhteydessä lanseerattiin myös Gladiaattorit-kunniakerho ansioituneille entisille maajoukkuepelaajille. Jo aiemmin Pertti Alaja oli nimittänyt Mixu Paatelaisen kunniagladiaattoriksi. Ottelun yhteydessä valittiin lisäksi Leo Houtsonen, Jukka Ikäläinen, Jyrki Nieminen, Jari Rantanen ja Kari Ukkonen.[20]

17. marraskuuta 2007 Suomi oli pakkovoiton edessä kotiottelussa Azerbaidžania vastaan. Azerbaidžan meni ottelussa johtoon, joka asetti Suomen tukalaan tilanteeseen. Mikael Forssellin ja Shefki Kuqin maalit kuitenkin pitivät Suomen EM-haaveet elossa.[21] Ottelussa Jari Litmanen palasi pitkän tauon jälkeen pelikentille.[22] 21. marraskuuta vastaan asettui Portugali vieraissa. Ennakkoon päästäkseen EM-kilpailuihin Suomi tarvitsi voiton lisäksi apua myös Puolalta tai Kazakstanilta, joita vastaan Serbia ei saanut viedä täysiä pisteitä. Serbia ja Puola tasasivatkin pisteet Belgradissa pelatussa ottelussa, mutta kun Suomi ja Portugali jäivät 0–0-tasapeliin, kariutuivat Suomen arvokisahaaveet siltä erää.[23]

Marraskuun 2007 lopussa päävalmentaja Hodgson ilmoitti jättävänsä paikkansa uusien haasteiden vuoksi, vaikka Palloliittokin tarjosi jatkosopimusta.[24] Hodgsonin Suomi pelasi hyvin puolustusvoittoista peliä, josta kertoo sekin, että Suomi päästi karsintojen 14 ottelussa vain seitsemän maalia, vähiten omassa lohkossaan. Vastaavasti Suomi teki 13 maalia, selvästi vähemmän kuin edelle sijoittuneet Puola, Portugali ja Serbia.[25]

Hogdsonin ajan tärkeimpiä tapahtumia suomalaisessa jalkapalloilussa oli kannatustoiminnan kehitys. Karsintojen alun muutamasta sadasta heikosti organisoidusti katsomossa toimineesta yksilöstä kehittyi lähes tuhathenkinen kannattajajoukko. Tämän monella tavalla edelleen hajanaisen ryhmän keskipisteessä ovat Suomen maajoukkueen kannattajat (SMJK).lähde?

Stuart Baxterin aika (2008–2010)

Hodgsonin seuraajaksi palkattiin hänen maanmiehensä, aikaisemmin muun muassa tulossa olleiden MM-kisojen isäntää Etelä-Afrikkaa valmentanut Stuart Baxter, joka aloitti työssä helmikuussa 2008.[26]

Vuoden 2010 MM-kilpailuiden karsinnoissa Suomi kohtasi edellisistä EM-karsinnoista tutun Azerbaidžanin, Liechtensteinin, EM-kilpailuissa loppuotteluun yltäneen Saksan, Walesin ja EM-välieräjoukkue Venäjän. Menestys karsinnoissa oli vaihtelevaa. Suomi pelasi kaksi tasapeliä Saksaa vastaan ja voitti molemmat ottelunsa Walesiä ja Azerbaidžania vastaan, mutta naapurimaa Venäjälle se hävisi molemmissa otteluissa maalein 3–0. Myös toinen otteluista Liechtensteinia vastaan päättyi tasapeliin, minkä myötä Suomen kohtalona oli jäädä ulos lopputurnauksesta ja taistella lohkon kolmannesta sijasta, jonka se lopulta saavutti kuuden pisteen erolla Walesiin. Suomi voitti kymmenestä ottelustaan viisi ja keräsi 18 pistettä.[27] Suomen paras maalintekijä oli Jonatan Johansson viidellä maalillaan.[28] Jari Litmasen kapteenina korvannut Sami Hyypiä ja Johansson saavuttivat karsintojen aikana sadan pelatun maaottelun rajapyykin.[29][30]

Baxterin aikakauden puheenaiheena oli maajoukkueen pelaajarungon vanheneminen ja vääjäämättä tarpeellinen nuorennusleikkaus. Kasper Hämäläinen, Veli Lampi, Niklas Moisander, Roni Porokara, Berat Sadik ja Tim Sparv tekivät kukin ensiesiintymisensä karsintaottelun avauskokoonpanossa MM 2010 -karsintojen kuluessa.[31] Jo Hodgsonin alaisuudessa debytoinut Roman Eremenko oli maalivahti Jussi Jääskeläisen jälkeen eniten minuutteja pelannut Suomen pelaaja.[28] Pääosin karsinnat vietiin kuitenkin läpi aikaisemmista karsinnoista tutuilla pelaajilla.[32]

Syyskuussa 2010 alkaneissa vuoden 2012 EM-kilpailuiden karsinnoissa Suomi pelasi samassa lohkossa Alankomaiden, Ruotsin, Unkarin, Moldovan ja San Marinon kanssa.[33] Suomi aloitti karsinnat kolmella tappiolla Moldovaa, Alankomaita ja Unkaria vastaan.[34] Marraskuussa 2010 Palloliitto tiedotti Baxterin siirtyvän konsultin rooliin ja kakkosvalmentaja Olli Huttusen nousevan päävalmentajaksi seuraavaan otteluun.[35] Niin ikään marraskuussa Suomen maajoukkue saavutti siihenastisen heikoimman sijoituksensa FIFA-rankingissa, jaettu 87. sija Bahrainin kanssa. Suomi putosi parikymmentä sijaa parissa kuukaudessa, sillä vielä kesä–heinäkuussa sijoitus oli 51.[36] Suomi kohtasi Huttusen alaisuudessa San Marinon karsintaottelussa Helsingissä 17. marraskuuta 2010 ja voitti maalein 8–0, mikä on sen suurinumeroisin voitto arvokisakarsinnoissa.[37] Alkukeväällä 2011 maajoukkueen väliaikaisen valmennusvastuun otti alle 21-vuotiaiden maajoukkueen entinen valmentaja Markku Kanerva, jonka johdolla Suomi pelasi kaksi A-maaottelua.

Mixu Paatelaisen ajan alku ja EM-karsinnat (2011–2012)

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Suomen uudeksi päävalmentajaksi valittiin 31. maaliskuuta Mixu Paatelainen. Sopimuksen kesto on viisi vuotta eli kattaa vuoden 2016 EM-karsinnat ja 2016 EM-lopputurnauksen, jos Suomi pääsee kisoihin. EM-kisoihin 2016 pääsy on yksi Paatelaisen päävalmentaja-ajan päätavoitteista.[38]

Mixu Paatelaisen joukkueeseen tuoma peliryhmitys on 4–5–1, niin sanottu "joulukuusi", jossa laitapuolustajilla on merkittävä osuus hyökkäyksissä. Paatelainen uudisti myös joukkueen pelaajarunkoa ja nosti maajoukkueeseen uusia pelaajia. Niklas Moisanderista tuli Suomen maajoukkueen kapteeni ja useita kokeneempia pelaajia, kuten Suomen kaikkien aikojen jalkapalloilija ja eniten maaotteluja pelannut pelaaja Jari Litmanen jätettiin ulos maajoukkueesta.

Paatelaisen karsintapeli-debyytti, oli kesäkuussa 2011, pelattu vierasottelu San Marinoa vastaan. Suomen esitystä ottelussa arvosteltiin ja ottelusta tuli lopulta varsin niukka voitto. Kokenut hyökkääjä Mikael Forssell laukoi ottelun ainoan maalin, Suomi sai kuitenkin ylipäätään voitosta täydet kolme pistettä.

Seuraavassa ottelussaan Paatelaisen Suomi kohtasi Råsundan stadionilla Ruotsin. Ruotsi oli ottelussa ylivoimainen johtotähtensä Zlatan Ibrahimovicin johdolla. Suomen keskuspuolustus, jossa pelasivat kokeneet Petri Pasanen ja Markus Heikkinen, petti ottelussa pahasti. Ruotsi siirtyi vain muutaman minuutin pelin jälkeen 1–0 johtoon, kun Kim Källström ampui vapaapotkusta pallon Suomen maaliin, ohi maajoukkuedebyyttiään maalissa pelanneen Anssi Jaakkolan. Pian tämän jälkeen Ibrahimovic alkoi dominoida kenttää, ja teki Ruotsille hattutempun. Niin Zlatanin tekemät 2–0 kuin 3–0 maalitkin, edelsivät Suomen heikkoa puolustamista. Ottelun lopussa Emir Bajrami laukoi Ruotsille 5–0 johdon ja Suomen pahin nöyryytys vuosikausiin oli valmis.

Ruotsi-ottelun jälkeen Paatelaisen Suomi pelasi vielä neljä karsintaottelua. Suomi voitti Moldovan 4–1, pelasi 0–0 tasapelin Unkarin kanssa, ja hävisi 2–1 Ruotsille ja 2–0 Hollannille. Suomi sijoittui lopulta EM-karsintalohkonsa neljänneksi. Lohkon voitti Hollanti, perässään Ruotsi. Unkari sijoittui lohkon kolmanneksi, Suomi neljänneksi, Moldova oli viides ja San Marino lohkon viimeinen.

MM-karsinnat Mixu Paatelaisen johdolla (2012–2014)

Mixu Paatelaisen aika päävalmentajana jatkui MM-karsintojen merkeissä syyskuussa 2012 ottelulla Ranskaa vastaan. Suomi hävisi Olympiastadionilla pelatun ottelun 0–1. Ranska voitti Abou Diabyn 20. minuutilla tekemällä maalilla.[39]

Karsinnat jatkuivat lokakuussa ottelulla Georgiaa vastaan. Ottelu oli Suomelle vaikea ja vaikeutui entisestään Aleksei Eremenkon saatua punaisen kortin Georgian johtaessa 1–0. Suomen onnistui kuitenkin päästä tasoihin Kasper Hämäläisen arvokkaalla tasoitusmaalilla. Ottelu päättyi tasapeliin ja Suomi avasi pistetilinsä karsinnoissa.[40]

Kun MM-karsinnat vuoden 2014 MM-kisoihin jatkuivat vuoden 2013 puolella, oli Suomella edessään vierasottelu hallitsevaa maailmanmestaria ja Euroopan mestaria Espanjaa vastaan Gijónissa. Paatelainen uudisti Suomen kokoonpanoa ennen ottelua, sillä Teemu Tainio, joka oli ollut sivussa maajoukkueesta kaksi vuotta, palasi nyt Suomen keskikentälle. Paatelainen myös muutti Suomen pelitaktiikkaa otteluun puolustavammaksi. Suomen joukkuepuolustus toimi ottelussa hyvin, ja maalivahti Niki Mäenpään muutaman hyvän torjunnan ansiosta ensimmäinen puoliaika päättyi tasatilanteessa 0–0. Toisella puoliajalla Espanjan painostus kuitenkin tuotti tulosta, kun Espanjan kapteeni, Sergio Ramos puski maansa johtoon 1–0 kulmapotkusta. Tämän jälkeen Espanjan painostus hellitti hieman ja Suomi pääsi otteluun paremmin kiinni. Lopulta Suomi sai laidalta hyvän hyökkäyksen, joka päättyi Alexander Ringin keskitykseen, jonka Teemu Pukki ohjasi, liukumalla, maaliin ja tasoitti ottelun. Ottelu päättyi lopulta tasatulokseen 1–1, mikä oli Suomelta loistava saavutus, ja ottelua on luonnehdittu, jopa "Gijónin ihmeeksi".[41]

Huuhkajien MM-karsinnat jatkuivat kaksoisottelulla Valko-Venäjää vastaan. Noissa kahdessa ottelussa toppari Petri Pasanen teki väkevän paluun Suomen avauskokoonpanoon. Ensimmäinen ottelu, Suomen kotiottelu, päättyi Suomen voittoon 1–0, Kasper Hämäläisen maalilla ja toinen ottelu, joka pelattiin Valko-Venäjän toiseksi suurimmassa kaupungissa Homelissa, päättyi tasapeliin 1–1, jossa Suomen maalin teki hyökkääjä Teemu Pukki.

EM-karsinnat Mixu Paatelaisen johdolla (2014–2015)

 Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.

Syyskuussa 2014 Suomi aloitti karsinnat vuoden 2016 EM-kisoihin, jotka käydään Ranskassa. Karsinnat ovat niin sanotut Mixu Paatelaisen pääkarsinnat, joista on tarkoituksena johdattaa Suomi ensimmäistä kertaa jalkapallon arvokisoihin. Avausottelussa Suomi kohtasi piskuisten Färsaarten maajoukkueen vieraissa. Christian Holst vei isäntäjoukkueen johtoon ensimmäisen puoliajan lopulla Niklas Moisanderin pahasta virheestä, mutta Suomi tuli toisella puoliajalla tasoihin ja ohi Riku Riskin kahdella ja Roman Eremenkon yhdellä osumalla. Peli päättyi 3–1.

Karsinnat jatkuivat noin kuukauden päästä kotiottelulla Kreikkaa vastaan Helsingin olympiastadionilla. Uudistunut Kreikka siirtyi vajaan puolen tunnin kohdalla 1–0-johtoon Nikolaos Karelisin osumalla, mutta Suomi tuli jälleen tasoihin, nyt Jarkko Hurmeen upealla volleymaalilla, joka oli myös hänen ensimmäinen A-maaottelumaalinsa. Peli päättyi lopulta 1–1.

Karsinnat jatkuivat Suomen osalta jo seuraavalla viikolla, kun Olympiastadionilla vastaan asettui Romania. Suomi oli ottelussa lähes pakkovoiton edessä, muuten karsintojen alku olisi ollut melko huono. Romania siirtyi 54. minuutilla 0–1 johtoon Bogdan Stancun puskumaalilla. Vain paria minuuttia myöhemmin Alexander Ring sai toisen keltaisen korttinsa ja ajettiin ulos. Suomi joutui jahtaamaan tasoitusta vajaamiehisenä. Kun jäljellä oli viitisen minuuttia, Stancu kruunasi iltansa toisella maalillaan ja Suomi kärsi valtavan pettymyksen hävitessään 0–2.

Suomi pelasi 19. tammikuuta Dubaissa Ruotsia vastaan harjoitusmaaottelun, jonka Suomi voitti lukemin 1–0, pelin keskeyttämisen takia. Muutaman päivän kuluttua Suomi kohtasi Dubaissa myös Jemenin niin ikään harjoitusottelussa, joka päättyi tasapeliin 0–0.

EM-karsinnoissa Suomi kärsi vieraissa 29. maaliskuuta Pohjois-Irlantia vastaan 1–2 tappion heikon esityksen jälkeen. 9. kesäkuuta Suomi kohtasi Turussa Viron, jota vastaan Suomi kärsi jälleen 0–2 tappion, joka oli heikko esitys Suomen osalta. Lauantaina 13. kesäkuuta Suomi kohtasi Unkarin ottelussa, josta tarvittiin voitto, jotta Suomi pääsisi vihdoin EM-kisoihin. Suomi koki 0–1 tappion Unkaria vastaan kotiottelussa. Paatelainen erotettiin päävalmentajan tehtävästä Unkari-ottelun jälkeisenä päivänä[42].

Suomi voittikin sitten väliaikaisen maajoukkueluotsin Markku Kanervan johdolla heti kaksi seuraavaa otteluaan, ensin 4. syyskuuta vieraissa Kreikan 1–0 ja kotona Färsaaret myös 1–0. Ja päätti vuoden 2015 pelit kahteen tasapeliin, ensin 8. lokakuuta vieraissa Romaniaa vastaan 1–1, joka murensi lopullisesti mahdollisuudet päästä EM-kisoihin. Ja sitten kolme päivää myöhemmin 11. lokakuuta Suomi pelasi kotonaan myös 1–1 tasapelin Pohjois-Irlantia vastaan.

Hans Backen valmennuksessa (2016)

Ruotsalainen Hans Backe aloitti maajoukkueen päävalmentajana vuoden 2016 alussa. Hän teki vuoden 2017 loppuun ulottuvan sopimuksen, joka käsittää lisäksi vuoden 2018 MM-kisat, jos Suomi selviytyy niihin. Sopimus sisältää lisäksi option kahdesta lisävuodesta eli karsinnoista vuoden 2020 EM-turnaukseen. Backe oli aiemmin työskennellyt seuravalmentajana Pohjoismaissa, Euroopassa ja Yhdysvalloissa, mutta ei kertaakaan maajoukkueen päävalmentajana.[43]

Backen alaisuudessa Suomi hävisi neljä ensimmäistä harjoitusmaaotteluaan (Ruotsi 0–3, Islanti 0–1, Puola 0–5 ja Norja 0–2) tekemättä maaliakaan maalisuhteen ollessa peräti 0–11.[44] Kesäkuun 1. päivänä 2016 Brysselissä pelatussa ottelussa Suomi ylsi kuitenkin 1–1-tasapeliin maailmanranking-listalla toisena olevaa Belgiaa vastaan, joka tasoitti ottelun vasta aivan sen lopussa.[45] Elokuun 30. päivänä 2016 Saksa voitti Suomen maalein 2–0 Mönchengladbachissa käydyssä harjoitusmaaottelussa.[46] Marraskuun 12. päivänä 2016 Suomi hävisi MM-karsintojen vierasottelussa Odessassa Ukrainalle 0–1. Ottelu oli vuoden viimeinen ja Suomi ei voittanut yhtään ottelua vuonna 2016.[47]

Markku Kanervan valmennuksessa (2016–)

Markku Kanerva nimitettiin päävalmentajaksi joulukuussa 2016 kolmen vuoden sopimuksella.[48]

Stadionit

Helsingin olympiastadion on toiminut Suomen pääasiallisena kotikenttänä aina valmistumisestaan lähtien. Tätä ennen maaotteluita pelattiin lähinnä Pallokentällä Helsingissä. Nykyisin Suomi pelaa joitakin otteluita myös Ratinan stadionilla Tampereella, tekonurmialustaisella Sonera Stadiumilla Helsingissä ja Veritas-stadionilla Turussa. Olympiastadionilla pelataan yhä pelejä. Olympiastadion on tällä hetkellä remontissa.

Suomen kotiotteluiden pelipaikat

Stadion Paikkakunta Vuodet Ottelut Suurin yleisö
Olympiastadion Helsinki 1938– 202 46 217
Töölön pallokenttä Helsinki 1919–1937, 1952 049 11 922
Ratinan stadion Tampere 1973–2008 014 16 500
Kupittaan jalkapallostadion Turku 1972–2013, 2015 006 07 474
Töölön jalkapallostadion Helsinki 2000–2006 005 010 770
Turun urheilupuisto Turku 1937, 1967, 1993 003 07 793
Väinölänniemen stadion Kuopio 1976, 1982, 1989 003 07 007
Lahden suurhalli Lahti 1981–1982 003 01 500
Lahden stadion Lahti 1981, 1986, 1993 003 10 030
Kotkan urheilukeskus Kotka 1981, 1996 002 06 830
Myyrmäki-halli Vantaa 1993 002 00 650
Eläintarhan kenttä Helsinki 1911 001 01 000
Hietalahden jalkapallostadion Vaasa 1972 001 06 040
Mikkelin urheilupuisto Mikkeli 1979 001 04 433
Porin stadion Pori 1984 001 08 115
Kouvolan keskusurheilukenttä Kouvola 1984 001 06 700
Kaarlen kenttä Vaasa 1988 001 05 823
Kuusankosken urheilupuisto Kuusankoski 1990 001 01 822
Pietarsaaren keskuskenttä Pietarsaari 1992 001 03 000
Myyrmäen jalkapallostadion Vantaa 2003 001 04 005

Valmentajat

Tilanne 19. joulukuuta 2016.[49]

Pelaajat

Nykyinen joukkue

Seuraavat pelaajat on valittu vuoden 2018 MM-kisojen karsintojen otteluun Turkkia vastaan 24. maaliskuuta 2017 ja maaotteluun Itävaltaa vastaan 28. maaliskuuta 2017.[50][51][52][53]

Ottelut ja maalit päivitetty 24. maaliskuuta 2017 Turkki-ottelun jälkeen.

# Pel. Pelaaja Syntymäaika (ikä) Ottelut Maalit Joukkue
1 1M Lukas Hradecký 24. marraskuuta 1989 (ikä 34) 35 0 Saksa Eintracht Frankfurt
12 1M Jesse Joronen 21. maaliskuuta 1993 (ikä 31) 2 0 Englanti Fulham
23 1M Walter Viitala 9. tammikuuta 1992 (ikä 32) 2 0 Tanska Viborg
2 2P Paulus Arajuuri 15. kesäkuuta 1988 (ikä 35) 21 2 Tanska Brøndby
3 2P Niklas Moisander 29. syyskuuta 1985 (ikä 38) 56 2 Saksa Werder Bremen
4 2P Joona Toivio 10. maaliskuuta 1988 (ikä 36) 39 2 Norja Molde
5 2P Sauli Väisänen 5. kesäkuuta 1994 (ikä 29) 4 0 Ruotsi AIK
13 2P Kari Arkivuo 23. kesäkuuta 1983 (ikä 40) 52 1 Ruotsi Häcken
17 2P Janne Saksela 14. maaliskuuta 1993 (ikä 31) 7 0 Alankomaat Sparta Rotterdam
18 2P Jere Uronen 13. heinäkuuta 1994 (ikä 29) 22 0 Belgia Genk
22 2P Jukka Raitala 15. syyskuuta 1988 (ikä 35) 36 0 Yhdysvallat Columbus Crew
25 2P Juha Pirinen 22. lokakuuta 1991 (ikä 32) 4 0 Suomi HJK
6 3KK Alexander Ring 9. huhtikuuta 1991 (ikä 33) 43 1 Yhdysvallat New York City
7 3KK Robin Lod 17. huhtikuuta 1993 (ikä 31) 13 1 Kreikka Panathinaikos
8 3KK Perparim Hetemaj 12. joulukuuta 1986 (ikä 37) 45 4 Italia Chievo
11 3KK Rasmus Schüller 18. kesäkuuta 1991 (ikä 32) 23 0 Yhdysvallat Minnesota United
14 3KK Moshtagh Yaghoubi 8. marraskuuta 1994 (ikä 29) 1 0 Suomi HJK
15 3KK Markus Halsti 19. maaliskuuta 1984 (ikä 40) 33 0 Tanska Midtjylland
16 3KK Sakari Mattila 14. heinäkuuta 1989 (ikä 34) 14 0 Tanska SønderjyskE
19 3KK Thomas Lam 18. joulukuuta 1993 (ikä 30) 9 0 Englanti Nottingham Forest
21 3KK Petteri Forsell 16. lokakuuta 1990 (ikä 33) 9 1 Puola Miedź Legnica
24 3KK Fredrik Jensen 9. syyskuuta 1997 (ikä 26) 0 0 Alankomaat Twente
9 4H Eero Markkanen 3. heinäkuuta 1991 (ikä 32) 10 0 Ruotsi AIK
10 4H Teemu Pukki 29. maaliskuuta 1990 (ikä 34) 55 9 Tanska Brøndby
20 4H Joel Pohjanpalo 13. syyskuuta 1994 (ikä 29) 23 4 Saksa Bayer Leverkusen

Viimeaikaiset pelaajat

Seuraavat pelaajat on myös valittu Suomen joukkueeseen viimeisten 12 kuukauden aikana.

Pelaaja Syntymäaika (ikä) Ottelut Maalit Joukkue Viimeisin maajoukkuekutsu
M Anssi Jaakkola 13. maaliskuuta 1987 (ikä 37) 1 0 Englanti Reading v. Turkki, 24. tammikuuta 2017
M Mika Hilander 17. elokuuta 1983 (ikä 40) 2 0 Suomi Ilves v. Slovenia, 13. tammikuuta 2017
M Markus Uusitalo 15. toukokuuta 1997 (ikä 26) 0 0 Suomi HJK v. Slovenia, 13. tammikuuta 2017
M Niki Mäenpää 23. tammikuuta 1985 (ikä 39) 26 0 Englanti Brighton & Hove Albion v. Ukraina, 12. marraskuuta 2016
P Juhani Ojala 19. kesäkuuta 1989 (ikä 34) 18 1 Ruotsi Häcken v. Slovenia, 13. tammikuuta 2017
P Mikko Sumusalo 12. maaliskuuta 1990 (ikä 34) 6 1 Saksa Rot-Weiß Erfurt v. Slovenia, 13. tammikuuta 2017
P Kristian Kojola 12. syyskuuta 1986 (ikä 37) 1 0 Suomi IFK Mariehamn v. Slovenia, 13. tammikuuta 2017
P Albin Granlund 1. syyskuuta 1989 (ikä 34) 1 0 Suomi IFK Mariehamn v. Slovenia, 13. tammikuuta 2017
P Valtteri Moren 15. kesäkuuta 1991 (ikä 32) 4 1 Belgia Waasland-Beveren v. Kosovo, 5. syyskuuta 2016
P Ville Jalasto 19. huhtikuuta 1986 (ikä 38) 8 0 Suomi HJK v. Italia, 6. kesäkuuta 2016
KK Tim Sparv 20. helmikuuta 1987 (ikä 37) 54 1 Tanska Midtjylland v. Slovenia, 13. tammikuuta 2017
KK Joni Kauko 12. heinäkuuta 1990 (ikä 33) 9 0 Tanska Randers v. Slovenia, 13. tammikuuta 2017
KK Robert Taylor 21. lokakuuta 1994 (ikä 29) 2 0 Suomi RoPS v. Slovenia, 13. tammikuuta 2017
KK Simon Skrabb 19. tammikuuta 1995 (ikä 29) 2 0 Ruotsi IFK Norrköping v. Slovenia, 13. tammikuuta 2017
KK Matej Hradecký 17. huhtikuuta 1995 (ikä 29) 2 0 Suomi SJK v. Slovenia, 13. tammikuuta 2017
KK Kasper Hämäläinen 8. elokuuta 1986 (ikä 37) 55 8 Puola Legia Varsova v. Kroatia, 9. lokakuuta 2016
KK Roman Eremenko 19. maaliskuuta 1987 (ikä 37) 73 5 Venäjä TsSKA Moskova v. Islanti, 6. lokakuuta 2016
KK Mika Ojala 21. kesäkuuta 1988 (ikä 35) 8 0 Saksa Aalen v. Belgia, 1. kesäkuuta 2016
H Tim Väyrynen 30. maaliskuuta 1993 (ikä 31) 7 0 Saksa Hansa Rostock v. Slovenia, 13. tammikuuta 2017
H Akseli Pelvas 8. helmikuuta 1989 (ikä 35) 5 0 Suomi HJK v. Slovenia, 13. tammikuuta 2017
H Jasse Tuominen 12. marraskuuta 1995 (ikä 28) 2 0 Valko-Venäjä BATE Borisov v. Slovenia, 13. tammikuuta 2017
H Roope Riski 16. elokuuta 1991 (ikä 32) 5 1 Saksa Paderborn v. Marokko, 9. tammikuuta 2017

Tulokset ja ohjelma

Pääartikkeli: Luettelo Suomen jalkapallomaajoukkueen otteluista

Kellonajat Suomen aikaa. Paikallinen aika suluissa.

2016

2017

Pelaajaennätykset

Pääartikkeli: Luettelo Suomen maajoukkueessa A-maaotteluita pelanneista jalkapalloilijoista‎

Eniten otteluita

Päivitetty 10. lokakuuta 2016.
# Pelaaja[31][54] Vuodet Ottelut Maalit
1. Jari Litmanen 1989–2010 137 32
2. Sami Hyypiä 1992–2010 105 5
Jonatan Johansson 1996–2010 105 22
4. Ari Hjelm 1983–1996 100 20
5. Joonas Kolkka 1994–2010 98 11
6. Mikael Forssell 1999–2014 87 29
7. Erkka Petäjä 1983–1994 84 0
8. Arto Tolsa 1964–1981 77 9
9. Hannu Tihinen 1999–2009 76 5
Petri Pasanen 2000–2013 76 1
11. Toni Kuivasto 1997–2009 75 1

Eniten maaleja

Päivitetty 10. lokakuuta 2016.
# Pelaaja[31][54] Vuodet Maalit Ottelut
1. Jari Litmanen 1989–2010 32 137
2. Mikael Forssell 1999–2014 29 87
3. Jonatan Johansson 1996–2010 22 105
4. Ari Hjelm 1983–1996 20 100
5. Mixu Paatelainen 1986–2000 18 70
6. Verner Eklöf 1919–1927 17 32
7. Aulis Koponen 1924–1935 16 38
Gunnar Åström 1923–1937 16 43
9. Alexei Eremenko junior 2003–2013 14 57
10. William Kanerva 1922–1939 13 50
Kai Pahlman 1954–1968 13 56
Jorma Vaihela 1947–1954 13 34

Päävalmentajat

Päivitetty 10. lokakuuta 2016.
Valmentaja[55] Vuodet Ottelut Voitot Tasapelit Häviöt Voitto-%
ei valmentajaa 1911–1921 17 6 2 9 35,3
Suomi Jarl Öhman 1922 4 1 0 3 25,0
ei valmentajaa 1923–1935 76 22 11 43 28,9
Natsi-Saksa Ferdinand Fabra 1936–1937 8 1 1 6 12,5
ei valmentajaa 1937–1938 9 3 0 6 33,3
Unkari Gábor Obitz 1939 6 1 0 5 16,7
ei valmentajaa 1939–1943 7 0 1 6 0
Ruotsi Axel Mårtensson 1945 2 0 0 2 0
Suomi Niilo Tammisalo 1946 3 0 0 3 0
Suomi Aatos Lehtonen 1947–1955 51 7 9 35 13,7
Saksa Kurt Weinreich 1955–1958 23 3 1 19 13,0
Suomi Aatos Lehtonen 1959–1961 19 3 0 16 15,8
Suomi Olavi Laaksonen 1962–1974 91 16 21 54 17,6
Suomi Martti Kosma 1975 2 0 1 1 0
Suomi Aulis Rytkönen 1975–1978 30 8 4 18 26,7
Suomi Esko Malm 1979–1981 27 4 6 17 14,8
Suomi Martti Kuusela 1982–1987 53 9 11 33 17,0
Suomi Jukka Vakkila 1988–1992 49 7 21 21 14,3
Suomi Tommy Lindholm 1993–1994 25 5 7 13 20,0
Suomi Jukka Ikäläinen 1994–1996 21 7 4 10 33,3
Tanska Richard Møller Nielsen 1996–1999 34 9 12 13 26,5
Suomi Antti Muurinen 2000–2005 72 34 12 26 47,2
Suomi Jyrki Heliskoski (väliaikainen) 2005 6 2 2 2 33,3
Englanti Roy Hodgson 2006–2007 22 6 11 5 27,3
Skotlanti Stuart Baxter 2008–2010 28 8 5 15 28,6
Suomi Olli Huttunen (väliaikainen) 2010 1 1 0 0 100
Suomi Markku Kanerva (väliaikainen) 2011 2 0 1 1 0
Suomi Mixu Paatelainen[56] 2011–2015 45 17 11 17 37,8
Suomi Markku Kanerva (väliaikainen) 2015 4 2 2 0 50,0
Ruotsi Hans Backe 2016 10 0 2 8 0
Suomi Markku Kanerva 2016–

Katso myös

Kirjallisuutta

  • Vesander, Lari: Pois paitsiosta – vuosi suomalaisessa jalkapalloilussa. Like, 2004. ISBN 9524713012.
  • Walden, Timo & Airio, Iina: Huuhkajat – Suomi-futiksen sankariaika. Otava, 2010. ISBN 9789511241218.

Lähteet

  1. ↑ Huuhkajat hakevat jo 10. perättäistä tappiotonta ottelua 14.10.2008. Palloliitto. Viitattu 15.10.2008.
  2. ↑ Finland: FIFA/Coca-Cola World Ranking FIFA.com. Viitattu 20.10.2016. (englanniksi)
  3. ↑ http://www.rsssf.com/tablesn/nordic.html
  4. ↑ a b Kyllästyneet fanit vaativat Muurisen eroa Futismaailma.com. 11.6.2005. Viitattu 30.11.2007.
  5. ↑ Hollanti murskasi Suomen haaveet MM-kisapaikasta 8.6.2005. MTV3. Viitattu 30.11.2007.
  6. ↑ Palloliitto: Muuriselle seuraaja jo syksyksi 21.6.2005. MTV3. Viitattu 30.11.2007.
  7. ↑ Heliskoski valmentaa MM-karsinnat loppuun 25.7.2005. MTV3. Viitattu 30.11.2007.
  8. ↑ Hodgson maajoukkueen peräsimeen elokuussa 2006 18.8.2005. MTV3. Viitattu 30.11.2007.
  9. ↑ Hämäläinen iloitsi Hodgsonin löydöstä 19.8.2005. MTV3. Viitattu 30.11.2007.
  10. ↑ Suomi jäi tasapeliin Armeniassa palloliitto.fi. 7.10.2006. Suomen Palloliitto. Viitattu 21.9.2011.
  11. ↑ http://www.palloliitto.fi/viestinta/?num=83079 Suomen Palloliitto: Litmanen löi alkutahdit Suomen voitolle (11.10.2006)
  12. ↑ http://futisforum2.org/index.php?topic=6235.0 FutisForum²: Jari Litmanen: Armenia-peli pelattava Olympiastadionilla! (11.11.06)
  13. ↑ http://www.palloliitto.fi/viestinta/?num=84330 Suomen Palloliitto: Suomi kaatoi täpärästi Armenian (15.11.2006)
  14. ↑ http://www.mtv3.fi/urheilu/futis/uutiset.shtml/arkistot/futis/2007/06/534073 MTV3: Benficalla kotka, Futismaajoukkueella huuhkaja (8.6.2007)
  15. ↑ http://www.hs.fi/urheilu/artikkeli/Suomi+vei+pisteen+Belgradin+illassa/1135230160189 HS: Suomi vei pisteen Belgradin illassa
  16. ↑ http://www.palloliitto.fi/viestinta/?num=99620
  17. ↑ http://www.iltalehti.fi/jalkapallo/200710136715125_jp.shtml
  18. ↑ Suomi ja Espanja maalittomaan harjoitusottelussa MTV3 Internet. 17.10.2007. Viitattu 20.10.2007.
  19. ↑ Palloliiton Hämäläinen pettyi juhlaottelun yleisömäärään MTV3 Internet. 18.10.2007. Viitattu 20.10.2007.
  20. ↑ Palloliitolta Gladiaattorit-kunniakerho Sonera Plaza. 17.10.2007. Viitattu 20.10.2007.
  21. ↑ Kuqin pää piti EM-unelman elossa MTV3.fi. 17.11.2007. MTV Oy. Viitattu 21.9.2011.
  22. ↑ Hodgson: Litmasen mukaanotto viisasta MTV3.fi. 18.11.2007. MTV Oy. Viitattu 21.9.2011.
  23. ↑ http://www.mtv3.fi/urheilu/arkisto.shtml/arkistot/futis/2007/11/584341
  24. ↑ http://www.palloliitto.fi/viestinta/?num=103424
  25. ↑ http://www.uefa.com/competitions/euro/standings/round=2241/group=2630.html
  26. ↑ Stuart Baxter Huuhkajien päävalmentajaksi 28.1.2008. Suomen Palloliitto. Viitattu 19.10.2009.
  27. ↑ Group 4 FIFA. Viitattu 19.10.2009. (englanniksi)
  28. ↑ a b Finland FIFA. Viitattu 19.10.2009. (englanniksi)
  29. ↑ Kippari-Hyypiälle sata täyteen 12.8.2009. Suomen Palloliitto. Viitattu 19.10.2009.
  30. ↑ Johansson ei ole ehtinyt juuri merkkipaalua miettiä 13.10.2009. Suomen Palloliitto. Viitattu 19.10.2009.
  31. ↑ a b c Pelaajat Suomen Palloliitto. Viitattu 16.6.2015.
  32. ↑ Suomi pelaa kunniasta 8.10.2009. MTV3. Viitattu 19.10.2009.
  33. ↑ EURO 2012 qualifying draw in full 7.2.2010. UEFA. Viitattu 7.2.2010. (englanniksi)
  34. ↑ Suomen Palloliitto - Miesten A-maajoukkue 2010. Suomen Palloliitto. Viitattu 18.10.2010.
  35. ↑ Olli Huttunen päävalmentajana San Marino-ottelussa 9.11.2010. Suomen Palloliitto. Viitattu 9.11.2010.
  36. ↑ Suomen maajoukkue teki uuden huonousennätyksen 17.11.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 17.11.2010.
  37. ↑ Mikael Forssell vei pelipallon palkintokaappiin 17.11.2010. Helsingin Sanomat. Viitattu 1.4.2011.
  38. ↑ Mixusta uusi päävalmentaja - viiden vuoden sopimus!
  39. ↑ Miettinen, Ville: Ranska piti Suomen aisoissa Olympiastadionilla Yle Urheilu. 7.9.2012. Viitattu 29.6.2014.
  40. ↑ Lehtonen, Samu: Eremenko junior ulos, Suomi puristi vajaalla tasapeliin Yle Urheilu. 12.10.2012. Viitattu 29.6.2014.
  41. ↑ http://www.mtv.fi/sport/jalkapallo/maajoukkue/artikkeli/ihme-gijonin-illassa-huuhkajat-ryosti-pisteen-maailman-parhailta/4025072
  42. ↑ Mixu Paatelainen on saanut potkut
  43. ↑ Ruotsalainen Hans Backe on uusi Huuhkaja-luotsi 12.8.2015. MTV Oy. Viitattu 6.12.2015.
  44. ↑ Suomi romahti jalkapallon maailmanlistalla www.iltalehti.fi. Viitattu 9.4.2016.
  45. ↑ Belgia tasoitti viime minuuteilla - Suomelta erinomainen jakso www.iltalehti.fi. Viitattu 2.6.2016.
  46. ↑ Saksa löi Huuhkajat - Suomi jäi maaleitta iltalehti.fi. Viitattu 1.9.2016.
  47. ↑ MM-kärsintä sai jatkoa – Huuhkajat hävisi taas Ilta-Sanomat. 12.11.2016. Viitattu 12.11.2016.
  48. ↑ Markku Kanerva A-maajoukkueen päävalmentajaksi 12.12.2016. Suomen palloliitto. Viitattu 27.2.2017.
  49. ↑ Huuhkajat nimetty Abu Dhabin otteluleirille Palloliitto 19.12.2016.
  50. ↑ Huuhkajat Turkkia ja Itävaltaa vastaan nimetty Palloliitto 15.3.2017.
  51. ↑ Viitala korvaa Jaakkolan Huuhkajissa Palloliitto 16.3.2017.
  52. ↑ Yaghoubi täydentää Huuhkajien ryhmän Palloliitto 17.3.2017.
  53. ↑ Huuhkajien avaus Turkkia vastaan Palloliitto 24.3.2017.
  54. ↑ a b Finland – International Player Records 19.2.2015. RSSSF. Viitattu 3.6.2016. (englanniksi)
  55. ↑ Finland – National Team Coaches 14.4.2016. RSSSF. Viitattu 6.9.2016. (englanniksi)
  56. ↑ Otteluohjelma 2015 Suomen Palloliitto. Viitattu 16.6.2015.

Aiheesta muualla


 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Suomen_jalkapallomaajoukkue&oldid=16379382”