Max Meyer
| |||
| Henkilötiedot | |||
|---|---|---|---|
| Koko nimi | Maximilian Meyer | ||
| Syntymäaika | 18. syyskuuta 1995 | ||
| Syntymäpaikka | Oberhausen, Saksa | ||
| Pelipaikka | hyökkäävä keskikenttä | ||
| Pituus | 173 cm | ||
| Seura | |||
| Seura | Crystal Palace | ||
| Junioriseurat | |||
| 2000–2002 | FC Sardegna Oberhausen | ||
| 2002–2004 | Rot-Weiß Oberhausen | ||
| 2004–2009 | MSV Duisburg | ||
| 2009–2012 | Schalke 04 | ||
| Seurat | |||
| Vuodet | Seura | O | (M) |
| 2013 | Schalke 04 II | 1 | (2) |
| 2013–2018 | Schalke 04 | 146 | (17) |
| 2018– | Crystal Palace | 42 | (1) |
| Maajoukkue | |||
| 2011–2012 | Saksa U17 | 18 | (9) |
| 2013–2014 | Saksa U19 | 6 | (3) |
| 2014–2017 | Saksa U21 | 24 | (7) |
| 2016 | Saksan olympiajoukkue | 6 | (4) |
| 2014– | Saksa | 4 | (1) |
|
Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 6. huhtikuuta 2020.
| |||
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Saksa
| |||
| Miesten jalkapallo | |||
 Olympialaiset
| |||
 Hopeaa |
Rio de Janeiro 2016 | ||
Maximilian "Max" Meyer (s. 18. syyskuuta 1995 Oberhausen) on saksalainen jalkapalloilija, joka edustaa Englannin Valioliigassa pelaavaa Crystal Palacea. Molempijalkaisen Meyerin pelipaikka on hyökkäävä keskikenttä. Hän on pelannut myös Saksan maajoukkueessa.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Seurajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Meyer edusti Schalke 04:ää vuosina 2009–2018. Hän pelasi vuonna 2013 seuran kakkosjoukkueessa tehden kahdessa pelissä yhtä monta maalia. Hän teki debyyttinsä seuran ykkösjoukkueen paidassa helmikuussa 2013 Mainzia vastaan. Seuraavassa kuussa hän debytoi viiden minuutin verran Mestarien liigassa. Kaudeksi 2013–2014 Meyer sai numeron 7, jota viimeksi oli käyttänyt Schalkessa espanjalainen Raúl. Meyerin peliaika myös lisääntyi kaudella. Pelattuaan Mestareiden liigassa loistavasti Chelsea FC:tä vastaan, Meyeristä tuli yksi siirtomarkkinoiden kuumimmista nimistä. Hän jäi kuitenkin kaudeksi 2014–2015 Schalkeen ja teki 28 pelissä viisi maalia. Kaikkiaan hän pelasi Schalkessa kesään 2018 mennessä 146 bundesliigaottelua, joissa teki 17 maalia. Mestarien liigassa hän pelasi karsintoineen 18 ottelua ja viimeisteli yhden maalin. Eurooppa-liigan 16 ottelussa hän teki kaksi maalia.
Meyer siirtyi ilmaissiirrolla Englannin Valioliigan Crystal Palaceen kesällä 2018. Kausen 2019–2020 keskeytymiseen mennessä hän oli pelannut 42 liigaottelua ja tehnyt yhden maalin.
Maajoukkueura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Meyer on edustanut Saksaa lähes kaikissa nuorten maajoukkueissa. Hän oli mukana saavuttamassa alle 17-vuotiaiden EM-hopeaa vuoden 2012 EM-kisoissa. Saksa hävisi finaalissa Alankomaille, mutta Meyer oli kolmella maalillaan kisojen paras maalintekijä ja hänet palkittiin myös parhaan pelaajan palkinnolla. Alle 21-vuotiaiden EM-kilpailuissa Meyer pelasi vuosina 2015 ja 2017, ja jälkimmäisellä kerralla Saksa voitti mestaruuden ja Meyer teki alkulohkossa yhden maalin.
Saksan jalkapallomaajoukkueessa Meyer debytoi toukokuussa 2014 harjoitusottelussa Puolaa vastaan. Meyer oli pelissä avauksessa mutta tuli vaihtoon Maximilian Arnoldin tullessa kentälle. Meyer kuului päävalmentaja Joachim Löwin 30-miehiseen alustavaan listaan vuoden 2014 MM-kisoihin mutta ei ollut lopullisessa, 23-miehisessä listassa. Seuraavat A-maaottelunsa Meyer pelasi vuonna 2016: elokuussa ystävyysottelun Suomea vastaan sekä MM-karsinnassa syyskuussa Norjaa ja marraskuussa San Marinoa vastaan. Suomea vastaan hän teki Saksan ensimmäisen maalin lukemiin 2–0 päättyneessä ottelussa. Rio de Janeiron olympialaisissa 2016 Meyer kuului Saksan hopeaa saavuttaneeseen joukkueeseen ja teki turnauksessa neljä maalia, joista yhden loppuottelussa Brasiliaa vastaan.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Max Meyer Transfermarkt-sivustolla (englanniksi)
- http://www.national-football-teams.com/player/55296/Max_Meyer.html
1 Johnstone | 2 Ward | 3 Mitchell | 4 Holding | 5 Tomkins | 6 Guéhi | 7 Olise | 8 Lerma | 9 Ayew | 10 Eze | 11 França | 14 Mateta | 15 Schlupp | 16 Andersen | 17 Clyne | 19 Hughes | 22 Edouard | 23 Ebiowei | 26 Richards | 28 Doucouré | 29 Ahamada | 30 Henderson | 31 Matthews | 36 Ferguson | 44 Riedewald | 49 Rak-Sakyi | Manageri Hodgson
| ||||||||||
