Jere Uronen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Jere Uronen
Jere Uronen.jpg
Henkilötiedot
Syntymäaika 13. heinäkuuta 1994 (ikä 27)
Syntymäpaikka Turku, Suomi
Pelipaikka puolustaja
Pituus 177 cm
Paino 69 kg
Seura
Seura Brest
Pelinumero 21
Junioriseurat
TPS
Seurat
Vuodet Seura O (M)
2010–2011 TPS 18 (1)
2010–2011 ÅIFK (laina) 19 (1)
2012–2015 Helsingborgs IF 71 (5)
2016–2021 Genk 128 (3)
2021– Brest 4 (0)
Maajoukkue
2009 Suomi U15 4 (0)
2009–2010 Suomi U16 16 (1)
2011 Suomi U18 15 (0)
2011 Suomi U19 1 (0)
2011–2012 Suomi U21 5 (0)
2012– Suomi 47 (1)

Seurajoukkueuran tilastot kattavat vain kansalliset sarjat, päivitetty 17. helmikuuta 2021.[1]
Maajoukkueuran tilastot päivitetty 18. marraskuuta 2020.

Jere Uronen (s. 13. heinäkuuta 1994 Turku) on suomalainen jalkapalloilija, joka pelaa puolustajana Ranskan Ligue 1:ssa Brestissä ja Suomen A-maajoukkueessa.

Uronen nousi TPS:n edustusjoukkueeseen vain 16-vuotiaana kaudella 2011. Tammikuussa 2012 hän siirtyi ruotsalaisen Helsingborgiin, jonka riveissä hän pääsi debytoimaan myös Eurooppa-liigassa kaudella 2012–2013. Neljän Helsingborgissa pelatun kauden jälkeen Uronen siirtyi tammikuussa 2016 belgialaiseen Genkiin. Uronen voitti Genkissä Belgian mestaruuden kaudella 2018–2019 ja pääsi debytoimaan Mestarien liigassa seuraavalla kaudella. Uronen on pelannut Genkissä yli sata Belgian liigan ottelua.

A-maajoukkueessa Uronen debytoi jo 17-vuotiaana vuonna 2012 Turkkia vastaan, ja hän vakiinnutti heti paikkansa maajoukkueen vakiomiehistössä. Ensimmäisen A-maaottelumaalinsa Uronen teki vuonna 2018 Valko-Venäjä vastaan. Uronen on ollut maajoukkueen runkopelaaja EM-karsinnoissa 2014–2015, MM-karsinnoissa 2016–2017, Kansojen liigassa 2018 ja EM-karsinnoissa 2019.

Seurajoukkueet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TPS[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jere Urosen pelaajaura miesten tasolla alkoi, kun hän nousi TPS:n Kakkosessa pelanneen reservijoukkue ÅIFK:n kokoonpanoon kaudella 2010. TPS:n edustusjoukkueessa ja Veikkausliigassa Uronen debytoi 16-vuotiaana, kun Marko Rajamäki vaihtoi hänet kentälle 12. kesäkuuta 2011 ottelussa TPS–FC Haka.[2] Ensimmäisen liigamaalin hän teki 31. heinäkuuta 2011 ottelussa TPS–FC Honka. Uronen pelasi ensimmäisellä liigakaudellaan yhteensä 18 liigaottelua ja yhden Eurooppa-liigan karsintaottelun. Uronen valittiin Urheilutoimittajain Liiton valitsemaan Veikkausliigakauden 2011 tähdistöjoukkueeseen,[3] ja hän teki kauden päätteeksi kolmen vuoden sopimuksen TPS:n kanssa.[4] TPS oli Veikkausliigassa viides.

Helsingborgs IF[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jere Uronen siirtyi tammikuussa 2012 neljän ja puolen vuoden sopimuksella Ruotsin Allsvenskanin kaudella 2011 voittaneeseen Helsingborgs IF:ään.[5][6] Uronen debytoi Allsvenskanissa 2. huhtikuuta 2012 ottelussa IFK Norrköping–Helsinborg.[7] Ensimmäisen maalin Allsvenskanissa hän teki 12. elokuuta 2012 ottelussa Helsingborg–Kalmar.[8] Uronen pelasi kaudella 2012 yhteensä 17 Ruotsin liigan ottelua sekä yhteensä kymmenen ottelua Mestarien liigan karsinnoissa ja Eurooppa-liigan lohkovaiheessa. Helsingborg oli Allsvenskanissa kuudes.

Uronen oli sivussa lähes koko kauden 2013 polvivamman vuoksi. Hän joutui polvileikkaukseen tammikuussa 2013 ja kuntoutuminen kesti aina syyskuun loppuun saakka.[9] Uronen ehti pelata loppukaudesta neljässä liigaottelussa. Helsingborg oli Allsvenskanissa viides.

Uronen lähti loukkaantumisen jälkeen kovin odotuksin kauteen 2014.[10] Hän vakiinnutti paikkansa joukkueen vasempana pakkina ja pelasi yhteensä 24 ottelua, joista 23 avauskokoonpanossa. Helsingborg eteni keväällä Ruotsin Cupin finaaliin Elfsborgia vastaan, mutta Elfsborg voitti finaalin maalein 1–0. Helsingborgin kausi sujui heikosti, kun se joutui pelaamaan jopa sarjapaikkansa puolesta. Lopullinen sijoitus Allsvenskanissa oli yhdeksäs.

Uronen jatkoi avauskokoonpanon pelaajana kaudella 2015. Uronen pelasi Helsingborgin vasempana pakkina yhteensä 26 liigaottelua, joista kaikki avauskokoonpanossa. Uronen onnistui kahden kauden tauon jälkeen myös maalinteossa, ja hän teki lopulta oman yhden kauden maaliennätyksen kolmella maalilla. Helsingborg paransi edelliskauden sijoitustaan Allsvenskanissa yhdellä sijalla ja oli lopulta sarjassa kahdeksas.

Genk[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jere Uronen siirtyi tammikuussa 2016 kahden ja puolen vuoden sopimuksella Belgian Pro Leaguessa pelaavaan KRC Genkiin. Sopimus sisälsi myös vuoden jatko-option.[11][12] Uronen debytoi Genkissä 13. maaliskuuta 2016 ottelussa Genk–Oostende. Ensimmäisen maalin Belgian liigassa Uronen teki 20. huhtikuuta 2016 ottelussa Genk–Club Brugge.[13] Uronen vakiinnutti paikkansa Genkin vasempana pakkina loppukauden aikana, ja hän pelasi 10 liigaottelua, joista kaikki avauskokoonpanossa. Genk oli kaudella 2015–2016 Belgian liigassa neljäs, ja se pääsi seuraavalla kaudella Eurooppa-liigan karsintoihin.

Urosen ja Genkin kausi 2016–2017 alkoi Eurooppa-liigan karsintaotteluilla, ja joukkue eteni karsintojen kautta Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen. Uronen jatkoi Genkin avauskokoonpanossa vasempana pakkina ja oli sivussa kokoonpanosta vain syksyn loukkaantumisen vuoksi. Hän pelasi yhteensä 26 sarjaottelua, joista 25 avauskokoonpanossa. Uronen teki liigaotteluissa yhden maalin. Genk voitti Eurooppa-liigan lohkonsa, kun se jätti taakseen Athletic Bilbaon, Rapid Wienin ja Sassuolon. Kevätkaudella pelatuissa pudotuspeleissä Genk eteni puolivälieriin, kun se voitti Astra Giurgiun ja Gentin.[14] Puolivälierissä joukkue kuitenkin hävisi otteluparinsa Celta Vigolle. Uronen pelasi yhteensä 13 Eurooppa-liigan ottelua ja teki niissä yhden maalin. Belgian liigassa Genkin kausi sujui edelliskautta heikommin ja se jäi kahdeksanneksi.

Urosen ja Genkin kausi 2017–2018 oli edelliskautta rikkonaisempi. Syyskauden pelit sujuivat odotuksia heikommin ja päävalmentaja Albert Stuivenberg sai potkut joulukuussa. Uronen kärsi kauden aikana loukkaantumisista, mutta pelasi yhteensä 23 Belgian liigan ottelua, joista 20 avauskokoonpanossa. Joukkueen otteet paranivat kevätkaudella uuden valmentajan Philippe Clementin johdolla, ja lopullinen sarjasijoitus Belgian liigassa oli viides. Genk pääsi seuraavan kauden Eurooppa-liigan karsintoihin. Joukkue pelasi kaudella 2017–18 myös Belgian cupin finaalissa, jonka se hävisi Standard Liègelle. Uronen ei pelannut finaalissa.[15]

Urosen ja Genkin kausi 2018–2019 alkoi Eurooppa-liigan karsintaotteluilla, ja joukkue eteni karsintojen kautta Eurooppa-liigan lohkovaiheeseen. Uronen jatkoi neljättä kautta avauskokoonpanon pelaajana, ja hän solmi joulukuussa 2018 kolmen vuoden jatkosopimuksen Genkin kanssa.[16] Uronen pelasi kauden aikana yhteensä 31 liigaottelua, joista 29 avauskokoonpanossa. Genk voitti Eurooppa-liigan lohkonsa, kun se jätti taakseen Malmön, Besiktasin ja Sarpsborgin. Kevätkaudella pelatuissa pudotuspeleissä Genk hävisi 1. pudotuspelikierroksen otteluparinsa Slavia Prahalle. Uronen pelasi yhteensä 11 Eurooppa-liigan ottelua. Genkin kausi Belgian liigassa sujui erinomaisesti. Joukkue johti sarjaa syksystä alkaen ja se voitti seurahistorian neljännen Belgian mestaruuden kahden pisteen erolla toiseksi tulleeseen Club Bruggeen. Genk pääsi suoraan seuraavan kauden Mestarien liigan lohkovaiheeseen.[17]

Urosen ja Genkin kausi 2019–2020 alkoi Belgian Super Cupin voitolla, kun joukkue voitti Mechelenin maalein 3–0. Uronen jatkoi uuden sopimuksen myötä Genkin vakiopelaajana. Kausi oli kuitenkin rikkonainen niin Uroselle kuin koko joukkueellekin. Uronen kärsi kauden aikana loukkaantumisista, ja joukkueen uusi valmentaja Felice Mazzu sai potkut marraskuussa, kun edellisen kauden mestari oli liigassa vasta yhdeksäntenä.[18] Uronen debytoi Mestarien liigassa 17. syyskuuta 2019 ottelussa RB Salzburg–Genk.[19] Joukkue jäi Liverpoolin, Napolin ja Salzburgin taakse lohkojumboksi, ja Genkin euro-ottelut päättyivät lohkovaiheeseen. Belgian liigan kausi 2019–2020 keskeytyi maaliskuussa 2020 maailmanlaajuisen koronaviruspandemian vuoksi. Sarjaa ei jatkettu enää tämän jälkeen, vaan 29. kierroksen jälkeiset sijoitukset jäivät loppusijoituksiksi. Genk oli Mazzun korvanneen Hannes Wolfin johdolla liigassa seitsemäs. Uronen pelasi kauden aikana yhteensä 17 liigaottelua sekä kolme Mestarien liigan ottelua.

Maajoukkue[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jere Uronen debytoi poikien maajoukkueessa 15-vuotiaana vuotta vanhempien (1993) maajoukkueessa 28. heinäkuuta 2009 Norjan Stjørdalissa pelatussa maaottelussa Ruotsi–Suomi. Uronen pelasi oman ikäluokkansa maajoukkueessa 16 maaottelua, vuotta vanhempien (1993) maajoukkueessa 19 maaottelua ja kaksi vuotta vanhempien (1992) maajoukkueessa yhden maaottelun. Poikien maaotteluissa hän teki yhden maalin.[20]

Alle 21-vuotiaiden maajoukkueessa Uronen debytoi 17-vuotiaana 10. elokuuta 2011 Porin stadionilla pelatussa EM-karsintaottelussa Suomi–Slovenia. Uronen kuului Suomen miehistöön vuoden 2013 alle 21-vuotiaiden EM-kisojen karsintaotteluissa. Uronen pelasi viisi nuorten maaottelua.[21]

MM-karsinnat 2012–13[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soccer Field Transparant.svg

Hradecky
Uronen
Moisander
Ojala
Raitala
Sparv
R. Eremenko
Ring
A. Eremenko
Pukki
Hämäläinen
Suomen avauskokoonpano 12.10.2012
EM-karsintaottelussa Suomi–Georgia.

A-maajoukkueessa Uronen debytoi niin ikään 17-vuotiaana, kun Mixu Paatelainen valitsi hänet suoraan avauskokoonpanoon 26. toukokuuta 2012 Itävallan Salzburgissa pelatussa maaottelussa Turkki–Suomi.[22] Ensimmäisen arvokisojen karsintaottelun Uronen pelasi 12. lokakuuta 2012, kun Paatelainen valitsi hänet avauskokoonpanoon Olympiastadionilla pelatussa vuoden 2014 MM-kisojen karsintaottelussa Suomi–Georgia.[23] Uronen vakiinnutti paikkansa A-maajoukkueessa syksyn 2012 aikana. Hän joutui olemaan olemaan sivussa maajoukkueesta lähes koko vuoden 2013 polvivamman vuoksi. Uronen pelasi vuosina 2012–2013 yhteensä viisi maaottelua.

EM-karsinnat 2014–15[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Odotukset vuoden 2016 EM-kisojen karsintoja kohtaan olivat suuret, kun lopputurnaukseen pääsi ensimmäistä kertaa 24 maata. Uronen pelasi kahdessa vuoden 2014 karsintaottelussa vasempana pakkina. Suomi voitti karsintojen avausottelussa Färsaaret, mutta sai sen jälkeen vain yhden pisteen seuraavista viidestä ottelusta. Suomen hävittyä neljä karsintaottelua peräkkäin päävalmentaja Mixu Paatelainen sai potkut kesäkuussa 2015, ja loppuvuoden päävalmentajana toimi Markku Kanerva.[24][25] Uronen pelasi vuoden 2015 karsintaotteluista viisi avauskokoonpanossa. Suomi jäi vuoden 2016 EM-kisojen karsintalohkossaan neljänneksi Pohjois-Irlannin, Romanian ja Unkarin jälkeen. Lohkossa Suomen taakse jäivät Färsaaret ja Kreikka. Uronen pelasi Suomen kymmenestä karsintaottelusta seitsemän ja vuosina 2014–2015 yhteensä 11 maaottelua.

MM-karsinnat 2016–17[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomi aloitti valmistautumisen vuoden 2018 MM-kisojen karsintoihin uuden päävalmentajan Hans Backen johdolla. Uronen pelasi neljässä karsintoihin valmistavassa ottelussa ja karsintojen avausottelussa, mutta oli sivussa muista syksyn 2016 peleistä loukkaantumisen vuoksi. A-maajoukkueen vuosi 2016 oli synkkä, kun joukkue ei voittanut yhtään ottelua. Päävalmentaja Backe sai potkut joulukuussa 2016, ja uudeksi valmentajaksi nimitettiin Markku Kanerva.[26][27] Uronen palasi maajoukkueen kokoonpanoon maaliskuun 2017 karsintaottelussa Turkkia vastaan. MM-karsintojen loppu sujui Suomelta hyvin ja Uronen pelasi vuonna 2017 yhteensä kolmessa karsintaottelussa. Suomi jäi vuoden 2018 MM-kisojen karsintalohkossaan viidenneksi Islannin, Kroatian, Ukrainan ja Turkin jälkeen. Lohkossa Suomen taakse jäi Kosovo. Uronen pelasi Suomen kymmenestä karsintaottelusta neljä ja vuosina 2016–2017 yhteensä 10 maaottelua.

KL ja EM-karsinnat 2018–19[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maajoukkueen vuosi 2018 alkoi valmistautumisella uuteen kilpailuun, Kansojen liigaan. Uronen teki ensimmäisen A-maaottelumaalinsa Tampereen stadionilla 9. kesäkuuta 2018 Valko-Venäjää vastaan.[28] Suomi aloitti syksyllä C-liigassa samassa lohkossa Unkarin, Kreikan ja Viron kanssa. Uronen pelasi vasempana pakkina viisi kuudesta Kansojen liigan ottelusta. Suomi voitti oman lohkonsa ja nousi Kansojen liigassa B-liigaan.[29] Uronen pelasi vuonna 2018 yhteensä kahdeksan maaottelua.

Maajoukkue jatkoi menestyksekkäiden Kansojen liigan otteluiden jälkeen vuoden 2020 EM-kisojen karsintoihin. Karsinnat alkoivat maaliskuussa 2019 tappiolla Italiaa vastaan, mutta voitot neljästä seuraavasta ottelusta nostivat Suomen lohkossa kakkossijalle ja taistelemaan toisesta suorasta kisapaikasta.[30] Uronen jatkoi avauskokoonpanossa vasempana pakkina. Kun Suomi voitti lokakuussa Armenian 3–0, oli lohkon kakkossijan varmistaminen mahdollista jo karsintojen toiseksi viimeisessä ottelussa 15. marraskuuta 2019. Suomi voitti Liechtensteinin Töölön jalkapallostadionilla maalein 3–0.[31] Uronen joutui olemaan sivussa ratkaisevasta pelistä loukkaantumisen vuoksi.[32] Suomi oli karsintalohkossa Italian jälkeen toinen ja pääsi Markku Kanervan johdolla ensimmäistä kertaa karsinnoista EM-lopputurnaukseen. Suomen taakse jäivät Kreikka, Bosnia-Hertsegovina, Armenia ja Liechtenstein. Uronen pelasi vuonna 2019 kymmenestä karsintaottelusta kuusi.

Saavutukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seurat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Genk

  • Pro League (1): 2018–2019
  • Belgian Super Cup (1): 2019

Henkilökohtaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilastot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kausi kaudelta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 17. helmikuuta 2021.

Kausi Seura Sarja O M
2010 TPS Veikkausliiga 0 0
ÅIFK Kakkonen(3) 13 0
2011 TPS Veikkausliiga 18 1
ÅIFK Kakkonen(3) 6 1
2012 Helsingborgs IF Allsvenskan 17 2
2013 Helsingborgs IF Allsvenskan 4 0
2014 Helsingborgs IF Allsvenskan 24 0
2015 Helsingborgs IF Allsvenskan 26 3
2015–2016 Genk Pro League 10 1
2016–2017 Genk Pro League 26 1
2017–2018 Genk Pro League 23 0
2018–2019 Genk Pro League 31 1
2019–2020 Genk Pro League 17 0
2020–2021 Genk Pro League 21 0
Yhteensä 236 10

(3) Kolmas sarjataso.

A-maajoukkuemaalit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilanne 9. kesäkuuta 2018. Tilastossa Suomen maalit ensin.

Päivä Stadion Vastustaja Tulos Suomen maalit Kilpailu
1 09.06.2018 Tampereen stadion, Tampere Flag of Belarus.svg Valko-Venäjä 2–0 8' 1–0 Uronen, 75' 2–0 Yaghoubi Maaottelu

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Urosen seuratilastot Transfermarktin sivuilla
  2. Uronen debyytistään: Tätä on odotettu TPS 13.6.2011.
  3. Uronen ja Heinikangas Kopla-joukkueeseen TPS 29.10.2011.
  4. Uronen ja Okaru jatkavat TPS-paidassa TPS 3.11.2011.
  5. TPS ja Helsingborgs IF sopimukseen Urosen siirrosta TPS 5.1.2012.
  6. Uronen: Ei minua penkkiä kuluttamaan hankittu YLE Urheilu 4.1.2012.
  7. Vasta 17-vuotias suomalaislupaus pääsi heti kentälle - "meni todella hyvin" Ilta-Sanomat 3.4.2012.
  8. Huuhkajien kuopus unelmamaalistaan: "Se oli ensimmäiseni oikealla jalalla viiteen vuoteen" Ilta-Sanomat 13.8.2012.
  9. Jere Uronen ”debyytistään”: ”Tuntui sanoinkuvaamattoman hyvältä” Ilta-Sanomat 1.10.2013.
  10. Jere Uronen nauttii Allsvenskanin paineista Ilta-Sanomat 29.3.2014.
  11. Jere Uronen jättää Ruotsin kentät – "Askel eteenpäin" YLE Urheilu 4.1.2016.
  12. Huuhkaja-pakki sai vihdoin siirron – "En halua haukata liian isoa palaa kerralla" YLE Urheilu 6.1.2016.
  13. Jere Uronen lunasti paikkansa Belgiassa – "Ei päivääkään ikävä takaisin Ruotsiin" YLE Urheilu 21.4.2016.
  14. Huuhkajatähden pelit jatkuvat Euroopan liigassa Ilta-Sanomat 16.3.2017.
  15. Kevät huipensi Urosen vaikean kauden upeasti: "Kapteeni sanoi, että vaimon pitäisi synnyttää joka viikko" YLE Urheilu 9.6.2018.
  16. Huuhkajien luottopuolustajalle pitkä jatkosopimus – Uronen kiinnosti muitakin seuroja YLE Urheilu 20.12.2018.
  17. Talvella Jere Urosta vietiin huhuissa kohti Englannin parrasvaloja, mutta Huuhkajien luottopeluri päätti jäädä tuttuun seuraan – nyt Belgian mestaria odottaa Mestarien liiga YLE Urheilu 5.6.2019.
  18. Huuhkajien tähtipuolustajan seura sai uuden saksalaisvalmentajan Ilta-Sanomat 19.11.2019.
  19. Norjan ihmeteini uskomattomassa vireessä – Erling Braut Håland tykitti hattutempun ensimmäisessä Mestarien liigan pelissään! Ilta-Sanomat 18.9.2019.
  20. Jalkapallokirjat 2010–2012
  21. Jalkapallokirjat 2012–2013
  22. Huuhkajat kaatoi Turkin Palloliitto 26.5.2012.
  23. Huuhkajat tasapeliin Palloliitto 12.10.2012.
  24. Mixulle potkut – "Onnea uusiin haasteisiin" YLE Urheilu 14.6.2015.
  25. Kanerva luotsaa Huuhkajia vuoden loppuun – apuna kaksi ex-maajoukkuepelaajaa YLE Urheilu 12.8.2015.
  26. Hans Backelle potkut Huuhkajista! MTV Sport 11.12.2016.
  27. Markku Kanerva kolmivuotisella sopimuksella Huuhkajien päävalmentajaksi YLE Urheilu 12.12.2016.
  28. Huuhkajat kaatoi Valko-Venäjän Palloliitto 9.6.2018.
  29. Huuhkajat voitti karsintalohkonsa! Maalin tappio Kreikassa riitti jatkopaikkaan Ilta-Sanomat 15.11.2018.
  30. Huuhkajien pääsy EM-kisoihin on nyt todella lähellä – loistavan Kreikka-voiton merkitys on massiivinen! Ilta-Sanomat 5.9.2019.
  31. Me teimme historiaa – Suomi EM-kisoihin! Ilta-Sanomat 15.11.2019.
  32. Tässä ovat Huuhkajat ratkaiseviin EM-karsintaotteluihin – paljon poissaolijoita: ”Joukkueen kasaamisen suhteen oli paljon mietittävää” Ilta-Sanomat 6.11.2019.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]