Tämä on lupaava artikkeli.

Ero sivun ”Grönlanti” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
p →‎Aiheesta muualla: poista malline
Rivi 170: Rivi 170:


==Aiheesta muualla==
==Aiheesta muualla==
{{Wikimatkat}}
{{Commonscat|Greenland}}
{{Commonscat|Greenland}}
* [http://www.nanoq.gl/english.aspx Official government site] – Greenland Home Rule {{en}}
* [http://www.nanoq.gl/english.aspx Official government site] – Greenland Home Rule {{en}}
*[http://www.statgreen.gl/ Statistics Greenland] {{da}}
*[http://www.statgreen.gl/ Statistics Greenland] {{da}}
*[http://www.greenland.com/ Official Greenland tourism information] {{en}}
*[http://www.greenland.com/ Official Greenland tourism information] {{en}}
*[http://www.wikitravel.org/fi/Grönlanti Grönlanti - Wikitravel]
*[http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/europe/country_profiles/1023393.stm BBC country profile] and [http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/europe/1023448.stm timeline] {{en}}
*[http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/europe/country_profiles/1023393.stm BBC country profile] and [http://news.bbc.co.uk/1/hi/world/europe/1023448.stm timeline] {{en}}
* [http://www.yle.fi/uutiset/ymparisto/oikea/id100351.html Grönlannin sulaminen voi nostaa merenpintaa metrillä] Yle Uutiset, 2.9.2008.
* [http://www.yle.fi/uutiset/ymparisto/oikea/id100351.html Grönlannin sulaminen voi nostaa merenpintaa metrillä] Yle Uutiset, 2.9.2008.

Versio 5. joulukuuta 2016 kello 17.45

Grönlanti
Kalaallit Nunaat (grönlanniksi)
Grønland (tanskaksi)
lippu vaakuna

Valtiomuoto Tanskalle kuuluva itsehallinnollinen alue
Monarkki
Pääministeri		 Margareeta II
Kim Kielsen
Pääkaupunki Nuuk
Pinta-ala
– yhteensä 2 166 086 [1] (sijalla 12)
– josta sisävesiä 83,1 % (suurin osa jäätikköä)
Väkiluku (2015 (arvio)) 57 733 [1] (sijalla 206)
– väestötiheys 0,0045
– väestönkasvu 0 (2015 arvio)
Viralliset kielet grönlanti
Valuutta Tanskan kruunu (DKK)
BKT (2014 arvio)
– yhteensä 2,173 miljardia USD (PPP) [1]  (sijalla 193)
– per asukas 37 900 USD (2008)
HDI (1998) 0,927 (sijalla ?)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 13,9
– teollisuus 19,2
– palvelut 67
Aikavyöhyke UTC-1 / UTC−4
– kesäaika UTC 0 / UTC−3
Itsenäisyys
– Tanskan itsehallintoalue
1979
Lyhenne ISO 3166-2: GL
Kansainvälinen
suuntanumero		 +299
Tunnuslause –
Kansallislaulu ”Nunarput utoqqarsuanngoravit”

Grönlanti (grönlanniksi Kalaallit Nunaat, tanskaksi Grønland) on Tanskalle kuuluva itsehallintoalue ja maailman suurin saari Pohjois-Atlantin ja Pohjoisen jäämeren välissä. Maantieteellisesti Grönlanti kuuluu Pohjois-Amerikkaan, hallinnollisesti se on Tanskan itsehallinnollinen osa. Virallinen kieli on inuiittikieliin kuuluva grönlannin kieli.

Valtaosa Grönlannin yli kahdesta miljoonasta neliökilometristä on jäätikön peitossa. Saaren noin 57 000 asukasta keskittyvät jäättömälle 350 000 neliökilometrin laajuiselle alueelle, jolla voidaan harjoittaa jopa maanviljelyä. Kalastus ja metsästys ovat aina olleet tärkeitä elinkeinoja Grönlannissa.

Sekä inuiitit että skandinaavit ovat asuneet Grönlannissa suunnilleen 1000-luvulta alkaen. Skandinaavien asutus hävisi 1400-luvun alussa ja aloitettiin uudelleen 1700-luvulla. Norjan erotessa Tanskasta, Grönlannin alueet jäivät Tanskalle. Saaren itsehallinto on voimistunut asteittain.

Etymologia

Nimi Grønland (suom. vihreä maa) juontaa juurensa Islannin saagoista. Islannista karkotettu Erik Punainen antoi uudelle kotisaarelleen miellyttävän nimen houkutellakseen sinne asukkaita.[2][3]

Maantiede

Grönlannin jäätikkö ja paljaat alueet.
Pääartikkeli: Grönlannin maantiede

Grönlanti irtosi Euroopan mantereesta noin 54–55 miljoonaa vuotta sitten. Nykyisin Grönlanti on maailman suurin saari, josta valtaosa on maailman toiseksi suurimman jäätikön peitossa. Noin 85 prosenttia Grönlannin alueesta peittää jäätikkö, jonka keskipaksuus on noin 1,5 kilometriä.[4] Jäätikkö virtaa keskustan harjanteista ja jääkupoleista kiihtyvällä vauhdilla mereen[5]. Toisaalta satelliittimittaukset osoittavat jäätikön paksuuden kasvavan keskimäärin 5,4±0,2 senttiä vuosittain[6]. Nettovaikutus on kuitenkin negatiivinen: jäätä sulaa enemmän kuin muodostuu, joten jäätikön massa pienenee.[7] Nykyisin jäätikön pinta-ala on 1,8 miljoonaa neliökilometriä ja jäättömän alueen 350 000 neliökilometriä.[8]

Grönlannin jäättömillä tundra-alueilla on ikiroutaa. Kallioperä on enimmäkseen arkaaisia kivilajeja, paikoin löytyy myös tertiäärikauden basalttia. Uloin merenrannikko on paljasta kalliota, usein jyrkkiä graniitti- ja gneissirantoja. Sisämaassa ja vuonojen rannoilla on matalaa tundrakasvillisuutta, suojaisimmissa paikoissa pieniä leppiä, pihlajia ja koivuja.[9]

Jäätikön alla on 800 kilometriä pitkä kanjoni, joka kulkee saaren keskivaiheilla pohjoisen suuntaan. Sen arvioidaan syntyneen noin neljä miljoonaa vuotta sitten ja olleen näkyvissä jääkausien välissä noin 100 000 vuotta sitten. Kanjonissa kulkee jään sulamisvesiä rannikolle.[10][11]

Kaikki asutus sijaitsee jäättömillä rannikoilla, ja väestö on keskittynyt saaren länsireunalle.[12]

Ilmasto

Länsi-Grönlannin jäätikköä.

Grönlannin ilmasto on arktinen.[13] Ilmasto kuitenkin vaihtelee voimakkaasti sekä pohjoisen ja etelän että rannikon ja sisämaan välillä. Etelässä vuoden keskilämpötila on +0,5 °C ja kylmimmän kuukauden keskilämpötila −7,8 °C, pohjoisessa taas vuoden keskilämpötila −8,7 °C (jäätiköllä −25 °C) ja kylmimmän kuukauden −30,6 °C. Kesäisin lämpötila saattaa nousta yli 10 celsiusasteeseen, eteläisimmässä kärjessä ja suojaisten vuonojen perukoilla toisinaan jopa yli 20 °C. Etelässä sademäärät ovat paljon pohjoista suuremmat Pohjois-Atlantilta puhaltavien lämmittävien tuulien ansiosta.[14][13]

Maapallon ilmaston lämpeneminen saa Grönlannin jääkerrokset sulamaan aikaisempaa nopeammin. Tällä uskotaan olevan tulevaisuudessa mittavia vaikutuksia merenpinnan korkeuteen ja merien elämään, ellei prosessia voida hidastaa tai siihen vaikuttaa jollain muulla keinoin.[15]

Luonto ja luonnonsuojelu

Grönlanninhylkeen poikanen.

Grönlannissa eläviä nisäkkäitä ovat jääkarhu, mursu, susi, naali, jänikset, myskihärkä, peura ja sopulit sekä monet valaat ja hylkeet, kuten sarvivalas, maitovalas, norppa ja grönlanninhylje. Lintuja pesii noin 60 lajia, ja niiden lisäksi maassa pysähtyy noin 150 muuttolintulajia. Kaloja ja äyriäisiä on runsaasti sekä merialueilla että Grönlannin makeissa vesissä. Liikakalastus on vahingoittanut turskan, kampasimpukan ja ruijanpallaksen kantoja. Joista saadaan edelleen runsaasti nieriää, meristä muita lohikaloja ja lisäksi pyydystetään katkarapuja ja taskurapuja.[16][17]

Grönlannissa kasvaa noin 500 putkilokasvilajia. Niihin kuuluu viisi kämmekkälajia. Suojaisimmissa vuonojen perukoissa elää puitakin, mutta yleisin puuvartinen kasvi on miehenkorkuiseksi kasvava harmaalehtinen paju. Kansalliskukka on pientä maitohorsmaa muistuttava naalinhorsma, paikallisella kielellä niviarsiaq.[18]

Viljelykasveja, muun muassa perunaa, viljellään vähäisissä määrin Etelä-Grönlannissa. Lisäksi saarella on muualta tuotuja eläimiä (esimerkiksi vetokoiria, lampaita, poroja). Jopa nautakarjan kasvatusta on harkittu.[19]

Grönlannin koillisosa muodostaa maailman laajimman kansallispuiston.[20]

Historia

Grönlannin asuttivat ensimmäisen kerran, jo tuhansia vuosia sitten, todennäköisesti intiaanien sukuiset heimot, mutta ilmeisesti 300–400-luvuilla asutus hävisi. Viikingit asuttivat Grönlannin vuoden 1000 tienoilla, jolloin saaren ilmasto oli nykyistä lauhkeampi.[21] Asuttaminen liittyi keskiajan lämpökauteen, joka Grönlannissa alkoi jo ilmeisesti 600-luvulla.[22] Nykyisten inuitien esi-isät saapuivat Grönlantiin samoihin aikoihin, mutta alkujaan eri seuduille.[21]

Skandinaaveilla oli Grönlannissa kaksi pääsiirtokuntaa: nykyisen Nuukin tienoilla sijainnut läntinen siirtokunta ja etelämpänä, lähellä nykyistä Qaqortoqia, sijainnut Erik Punaisen perustama itäinen siirtokunta. Norjalainen Kuninkaan peili 1220–1230-luvuilta kertoo, miten grönlantilaiset toivat saarelle rautaa ja puuta ja veivät turkiksia, köysiä, mursunhampaita ja taljoja. Norjan kuningas Haakon IV liitti Grönlannin muodollisesti Norjaan vuonna 1261, minkä jälkeen grönlantilaiset eivät saaneet käyttää kauppamatkoilla omia laivojaan vaan jäivät norjalaisten ja etenkin bergeniläisten varaan. 1300-luvun puolivälistä alkaen emämaa ei enää piitannut Grönlannista, sillä turkiksia sai helpommin Venäjältä, ja mursunhampaat oli korvannut Afrikasta tuotu norsunluu. Elintärkeä Bergenistä kulkenut yhteysaluskin lakkautettiin vuonna 1367 tai 1369.[23]

Skandinaaviasutus hävisi 1400-luvulla suurelta osin ilmaston kylmenemisen vuoksi, sillä se teki heidän harjoittamansa maanviljelyn mahdottomaksi ja myös alueella jatkuvasti vallinneen puupulan entistä pahemmaksi.[21] Asiaan vaikuttivat myös skandinaavien ja inuitien väliset konfliktit. Läntinen siirtokunta hävisi ilmeisesti jo vuonna 1350. Islantilainen annaali vuodelta 1379 kuvaa inuitien hyökkäystä grönlantilaisten kimppuun, ja vuosina 1350–1400 kirjoitettu Grönlannin kuvaus kertoo läntisen siirtokunnan jääneen alkuasukkaiden haltuun. Viimeinen kirjallinen maininta skandinaaviasutuksesta koskee vuonna 1408 Hvalseyn kirkossa pidettyjä häitä.[23] Pääasiassa kalastuksesta ja hylkeenpyynnistä eläneet inuitit sitä vastoin selvisivät ilmaston huononemisesta.[21]

Hvalseyn kirkon raunio, parhaiten säilynyt jäännös skandinaavien varhaisesta asutuksesta Grönlannissa.

1720-luvulla norjalainen lähetyssaarnaaja Hans Egede (1686–1758) saapui Grönlantiin tarkoituksenaan levittää luterilaista kristinuskoa skandinaavien siirtokunnille, joiden hän uskoi edelleen olevan olemassa. Niiden sijaan hän tapasi inuiteja ja päätyi tekemään lähetystyötä heidän keskuuteensa sekä perustamaan Nuukin.[24]

Grönlanti jäi Tanskalle, kun Norja erosi Tanskasta 1814. Yhdysvallat tunnusti alueen Tanskan omaisuudeksi vuonna 1916, mutta Norja vaati vuonna 1931 tunnustusta itärannikolla, 71. ja 75. leveysasteen välissä, hallussaan olleelle alueelle. Kansainvälinen oikeus tunnusti vuonna 1933 Grönlannin osaksi Tanskaa.[25]

Vuonna 1940 Yhdysvallat miehitti Grönlannin sen jälkeen, kun Saksa oli miehittänyt Tanskan. Grönlanti oli Yhdysvaltain hallinnassa toisen maailmansodan loppuun, vuoteen 1945 saakka. Tanskan ja Yhdysvaltojen välille solmittiin 27. huhtikuuta 1951 puolustussopimus. Thuleen perustettiin ensimmäinen amerikkalainen sotilastukikohta. Vuonna 1953 maan siirtomaa-asema kumottiin. Kuninkaallisella kauppaseuralla ollut kaupallinen monopoli lakkautettiin, ja Grönlanti, josta tuli Tanskan täysvaltainen maakunta, sai oikeuden lähettää kaksi edustajaa Tanskan valtiopäiville. Vuonna 1979 Grönlannista tuli autonominen alue. Samana vuonna pidetyissä parlamenttivaaleissa sosiaalidemokraattinen ja kansallismielinen puolue Siumut nousi suurimmaksi puolueeksi ja puolueen johtaja Jonathan Motzfeldt muodosti hallituksen. Helmikuussa 1982 järjestettiin kansanäänestys, jossa 53 prosenttia äänestäjistä kannatti Grönlannin eroa Euroopan yhteisöstä; ero astui voimaan 1. helmikuuta 1985[26]. Siumutin johtoon noussut Lars Emil Johansen muodosti hallituksen vuonna 1991, mutta Motzfeldtista tuli jälleen pääministeri vuonna 1997, missä virassa hän jatkoi myös vuoden 1999 vaalien jälkeen. Vuoden 2002 vaalien jälkeen hänen seuraajakseen tuli Hans Enoksen.[27]

Marraskuun 2008 kansanäänestyksessä grönlantilaiset äänestivät laajemman itsehallinnon puolesta. Äänestystulos astui voimaan kesäkuussa 2009, kun Grönlannin itsehallinto laajeni. Paikallishallinto sai muun muassa oikeuden luonnonvarojensa hallintaan sekä poliisi- ja oikeusasioiden hoitamiseen.[28] Vuoden 2009 vaaleissa voitti vasemmistolainen, itsenäisyysmielinen Inuit Ataqatigiit, joka päätti sosiaalidemokraattien 30 vuoden valtakauden.[29]

Politiikka

Grönlanti on Tanskan itsehallinnollinen osa. Sen päämies ja hallitsija on Tanskan kuningatar Margareeta II, joka nimittää saarelle paikallisen edustajan hoitamaan hallitsijan pääasiassa seremoniallisia tehtäviä tämän puolesta.[1] Kruunun edustajana helmikuusta 2011 alkaen toimii Mikaela Engell.[30]

Grönlannin yksikamarisessa parlamentissa (Inatsisartut) on 31 edustajaa, jotka valitaan neljän vuoden välein suhteellisella vaalitavalla. Parlamentti valitsee hallituksen äänestämällä, pääministeriksi valitaan yleensä suurimman puolueen puheenjohtaja. Grönlannista valitaan myös kaksi edustajaa Tanskan parlamenttiin.[1]

Pääpuolueet ovat olleet pitkään sosiaalidemokraattinen Siumut (vuoden 2009 parlamentissa 9 paikkaa) ja liberaali Atassut vuonna (2009 3 paikkaa). Vuonna 2009 suurimmaksi nousi vasemmistolainen Inuit Ataqatigiit 14 paikallaan.[1]

Grönlanti kuului Euroopan yhteisöön vuodesta 1975, mutta erosi siitä vuonna 1985. Niinpä Grönlanti ei itsehallinnollisena alueena ole EU:nkaan jäsen.[26] Pohjoismaiden neuvoston jäsen se kuitenkin on, samoin Arktisen neuvoston ja Maailman postiliiton jäsen.[1]

Aluejako

Pääartikkeli: Luettelo Grönlannin kunnista

Grönlannin asutut alueet jaetaan neljään kuntaan: Kujalleq, Qaasuitsup, Qeqqata ja Sermersooq. Lisäksi maan pohjoisosan kansallispuisto ja Thulen lentotukikohta Pituffikissa ovat kuntajaon ulkopuolella.[1]

Talous

Etelä-Grönlannin kaikkein suojaisimmilla paikoilla voidaan harjoittaa pienimuotoista maanviljelyä.

Grönlannin elinkeinot voidaan jakaa viiteen pääryhmään: kalastus ja metsästys, mineraalivarat, turismi sekä palveluelinkeinot. Valtaosin Grönlanti on riippuvainen kalastuksesta, jonka tärkein saalis ovat katkaravut. Myös hylkeenpyynnillä ja sen ympärillä toimivalla turkisteollisuudella on merkittävä työllistävä vaikutus. Nykyisin noin kolmannes saaren budjetista tulee tukena Tanskalta[31].

Grönlannin elinkeinoina ovat muun muassa kalastus, metsästys ja kaivostoiminta. Työpaikoista kaksi kolmasosaa sijoittuu julkiselle sektorille, mutta käytännössä Grönlannin talous perustuu kalastukseen ja siihen liittyvään teollisuuteen.[32] Pohjoisessa ja idässä kalastuksen ja metsästyksen osuus on suurempi kuin etelässä.[33]

Kalastus tuottaa 80 prosenttia vientituloista, ja tärkeimmät tuotteet ovat pohjankatkarapu ja grönlanninpallas.[34] Vuosittain Grönlannin vesiltä kalastetaan 200 000 tonnia kalaa, joista 25 prosenttia on ulkomaalaisten kalastamaa.[32] Turskanjalostustoiminta on romahtanut siitä, mitä se on parhaimmillaan ollut, ja myös turskamäärät ovat vähentyneet. Maanviljelyä harjoitetaan esimerkiksi Grönlannin eteläkärjessä, muttei kuitenkaan kovin paljoa. Maatiloilla suurin osa viljelijöistä joutuu tuomaan eläintensä rehusta yli puolet Euroopasta.[34]

Turismin merkitys on kasvanut, mutta ei ole vielä kovin suuri syrjäisen sijainnin ja hankalien liikenneyhteyksien ja kalleuden takia. Palveluelinkeinojen puolella julkisella sektorilla on suuri merkitys.

Tulevaisuudessa Grönlannin toivotaan saavan tuloja öljynporauksesta ja jään alta paljastuvista mineraalivaroista. Maniitsoqiin on myös suunnitteilla suuri alumiinisulatto.[31]

Tärkeimmät luonnonvarat ovat hiili, sinkki, lyijy, rautamalmi, kulta, platina, molybdeeni, kala, hylkeet ja valaat. Viennistä 72 prosenttia on kalaa ja kalatuotteita, 10 prosenttia metalleja.[1]

Liikenne

Katso myös: Luettelo Grönlannin lentoasemista
Kangerlussuaqin lentoasema.

Tärkein lentokenttä on Kangerlussuaqin lentoasema länsirannikolla Kangerlussuaqissa, josta on kansainvälisiä lentoja Kööpenhaminaan. Kangerlussuaq on myös Grönlannin sisäisten lentojen keskus. Toukokuussa 2007 Air Greenland aloitti sesonkireitin Yhdysvaltain Baltimoreen.[35] Kesällä 2007 Air Iceland lensi Keflavíkin ja Nuukin välillä kolmasti viikossa.[36] Näiden lisäksi Narsarsuaqista etelässä lennetään säännöllisesti Kööpenhaminaan ja Kusulukista itärannikolla Reykjavíkiin. Arctic Umiaq Line ajaa säännöllistä laivaliikennettä Narsarsuaqista etelässä Ilulissatiin pohjoisessa huhtikuusta joulukuuhun. Grönlannin kaupunkien välillä ei ole teitä tai rautateitä.[37]

Väestö

Heinäkuussa 2011 Grönlannin arvioitu väkiluku oli 57 670.[1] Vuonna 2009 Grönlannin asukkaista oli 89 prosenttia inuiteja, 11 prosenttia tanskalaisia. Grönlannin asutuskeskukset ovat pieniä: esimerkiksi Qassimiutin asutuskeskuksessa asuu 33 ihmistä. Yleisin uskonto on luterilaisuus, jotkin inuitien heimouskontojen piirteet ovat säilyneet. Virallisen kielen, grönlannin, lisäksi maassa puhutaan tanskaa ja englantia.[1]

Vuonna 2011 arvioitu naisten eliniänodote oli 73,7 vuotta, miesten 68,3 vuotta.[1] 1950-luvun jälkeen kuolleisuus infektiotauteihin on pienentynyt, mutta krooniset taudit, väkivaltaiset kuolemat ja itsemurhat ovat lisääntyneet.[38]

Kulttuuri

Tupilak, inuittien tekemä pienoisveistos.

Tärkeä osa Grönlannin kulttuuria on aina ollut oma kieli. Vuonna 2009 voimaan tulleen Grönlannin itsehallintolain (Lov om Grønlands Selvstyre, 20 §)[39] mukaan ainoa virallinen kieli on grönlanti. Aikaisemmin tanskan kieli oli toinen virallinen kieli.

Perinteiseen grönlantilaiseen ruokavalioon kuuluu paljon kalaa ja perunaa, vihanneksia ja säilykkeitä. Eräissä inuittiyhteisöissä syödään paljon hylkeen- ja jääkarhunlihaa.[40]

Inuiittien perinteisen musiikin ydin on rummutuksen ja laulun yhdistäminen. Modernissa musiikissa yhdistyvät inuittien ja tanskalaisten perinteet sekä vaikutteet Kanadasta ja Pohjois-Venäjältä. Sisimiutissa toimii ULO-niminen levymerkki, joka julkaisee monien eri tyylilajien grönlantilaista musiikkia.[41]

Grönlannilla on oma yleisradioyhtiö Kalaallit Nunaata Radioa (KNR), joka lähettää yhdellä tv- ja yhdellä radiokanavalla. Joillain paikkakunnilla on myös paikallistelevisioita, kuten Nuuk TV. Saarella ilmestyy myös kaksi lehteä, Sermitsiaq ja Atuagagdliutit/Grønlandsposten.[42]

Nimi

Grönlannin omakielinen nimi Kalaallit Nunaat merkitsee ’kalaallitien (ihmisten, grönlantilaisten) maata’. Vanhan, 1970-luvulla käytöstä jääneen oikeinkirjoituksen mukaan nimi kirjoitettiin Kalâtdlit Nunât; tämä nimiasu esiintyy esimerkiksi ennen vuotta 1978 julkaistuissa postimerkeissä.[43]

Tanskankielinen nimi Grønland on perua viikinkien ajalta ja merkinnee ’vihreää maata’. Grönlantilaisten saaga kertoo, että nimi oli tarkoitettu houkuttelemaan siirtolaisia.[40]

Urheilu

Jalkapallo on Grönlannissa suosittu urheilulaji. Pääkaupunki Nuukissa on oma stadioninsa, jossa FIFAan kuulumaton saaren maajoukkue pelaa ottelunsa. Vuonna 2009 valmistui maan toinen täysimittainen jalkapallokenttä Qaqartoqiin.[44]

Grönlannin käsipallomaajoukkue on osallistunut maailmanmestaruuskilpailuihin kolmasti. Viimeisimmällä osallistumiskerrallaan, vuonna 2007, joukkue sijoittui 24 osallistujan joukossa sijalle 22.

Grönlannilla on myös ollut tapana osallistua joka toinen vuosi järjestettäviin saarelaiskisoihin.[45]

Lähteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l Greenland The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ How Greenland got its Name 17.12.2010. The Ancient Standard. Viitattu 21.8.2012. (englanniksi)
  3. ↑ Eirik the Red’s Saga Gutenberg.org. 8.3.2006. Project Gutenberg. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  4. ↑ Geographica maailmankartasto: maanosat, maat, kansat, s. 389. Almagest OY, 2008. ISBN 978-3-8331-4130-0.
  5. ↑ The Greenland Ice Sheet Big Ice. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  6. ↑ Recent Ice-Sheet Growth in the Interior of Greenland Science. 11.11.2005. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  7. ↑ Climatic changes in Greenland Greenland.com. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  8. ↑ The ice Sheet Greenland.com. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  9. ↑ Ecoregions WWF. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  10. ↑ Grönlannin mannerjäätikön alta löytyi valtava kanjoni. Helsingin Sanomat, s. B6. 31.8.2013.
  11. ↑ Paukku, Timo: Grönlannin jäätikön alta paljastui jättiläiskanjoni. Helsingin Sanomat. 31.8.2013. Viitattu 31.1.2016.
  12. ↑ Greenland RTS-Scandinavia.com. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  13. ↑ a b Maailma tänään: Kanada ja Arktis, s. 30. Bonnier, 1996. ISBN 87-427-0793-5.
  14. ↑ The weather in Greenland Greenland.com. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  15. ↑ Regions and territories: Greenland BBC News. 10.1.2012. BBC. Viitattu 1.1.2010. (englanniksi)
  16. ↑ Fauna of Greenland Greenland.com. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  17. ↑ King, David C.: Greenland, s. 18–24. Marshall Cavendish, 2009. ISBN 9780761431183.
  18. ↑ The flora of Greenland Greenland.com. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  19. ↑ Arctic Harvest: Global Warming a Boon for Greenland’s Farmers Spiegel. 30.8.2006. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  20. ↑ Animal Life Greenland-guide.dk. Greenland Guide. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  21. ↑ a b c d Diamond, Jared: Romahdus: Miten yhteiskunnat päättävät tuhoutua tai menestyä. Terra Cognita 2005. ISBN 952-5202-84-4
  22. ↑ Ilmakehä-ABC (hakusana Keskiajan lämpökausi) Ilmatieteen laitos. Viitattu 31.1.2016.
  23. ↑ a b Hall, Richard: Matka viikinkien maailmaan. Multikustannus, 2007. ISBN 978-952-468-154-4
  24. ↑ History Greenland.com. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  25. ↑ Legal Status of Eastern Greenland: Denmark v. Norway 5.9.1933. Worldcourts.com. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  26. ↑ a b What is Greenland’s relationship with the EU? Danish Parliament. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  27. ↑ Timeline: Greenland BBC News. BBC. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  28. ↑ Grönlannin itsehallinto laajenee Yle Uutiset. 21.6.2009. Viitattu 21.6.2009.
  29. ↑ Grönlantiin vasemmistolainen pääministeri Helsingin Sanomat 10.6.2009 [vanhentunut linkki]
  30. ↑ The High Commissioner of Greenland Statsministeriet. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  31. ↑ a b Grönlantilaiset äänestävät itsehallinnon laajentamisesta Helsingin Sanomat. [vanhentunut linkki]
  32. ↑ a b Swaney, Deanna: Iceland, Greenland & the Faroe Islands, s. 367. Lonely Planet, 1997.
  33. ↑ Swaney, Deanna: Iceland, Greenland & the Faroe Islands, s. 368. Lonely Planet, 1997.
  34. ↑ a b Folger, Tim: Viikinkien ilmoja. National Geographic Suomi, 6/2010, s. 26–45.
  35. ↑ Historical Maiden Flight US–Greenland Greenland.com. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  36. ↑ New Air Iceland-route between Keflavik-Nuuk Greenland.com. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  37. ↑ How to get around Greenland.com. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  38. ↑ Health expectancy in Greenland 29.3.2001. PubMed. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  39. ↑ Lovtidende A (PDF) 13.6.2009. Stm.dk. Viitattu 31.1.2016. (tanskaksi)
  40. ↑ a b Greenland Everyculture.com. Countries and their Cultures. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  41. ↑ Beale, Vikki: Music and Dancing in Greenland eZine. (englanniksi) [vanhentunut linkki]
  42. ↑ Regions and territories: Greenland BBC News. BBC. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  43. ↑ Greenland, Royalty Sets, page 1 Slania Stamps. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  44. ↑ Stadiums in Greenland Wifeo.com. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)
  45. ↑ Greenland Iiga.org. Island Games Association. Viitattu 31.1.2016. (englanniksi)

Kirjallisuutta

  • Itkonen, Tiina: Avannaa. Photographs of Greenlandic Landscapes. Heidelberg: Kehrer, 2014. ISBN 978-3-86828-512-3. (englanniksi)

Aiheesta muualla

Wikimatkat
Wikimatkat
Wikimatkoissa on matkaopas aiheesta Grönlanti.
Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Grönlanti.
Pohjois-Amerikan valtiot

 Yhdysvallat |  Kanada |  Meksiko

Itsehallintoalueet:  Grönlanti | Bermuda

Väli-Amerikka

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Grönlanti&oldid=16104688”