Tämä on hyvä artikkeli.

Bhutan

Wikipediasta
Tämä on arkistoitu versio sivusta sellaisena, kuin se oli 11. joulukuuta 2010 kello 10.42 käyttäjän Tappinen (keskustelu | muokkaukset) muokkauksen jälkeen. Sivu saattaa erota merkittävästi tuoreimmasta versiosta.
Siirry navigaatioon Siirry hakuun


Druk Gyal-khab
Bhutanin kuningaskunta
lippu vaakuna

Valtiomuoto perustuslaillinen monarkia
Kuningas
Pääministeri		 Jigme Khesar Namgyal Wangchuck
Jigme Thinley
Pääkaupunki Thimphu
27°28′0″N, 89°38′30″E
Muita kaupunkeja Punakha
Pinta-ala
– yhteensä 38 394[1] (sijalla 136)
– josta sisävesiä merkityksetön
Väkiluku (2010) 699 847[1] (sijalla 164)
– väestötiheys ~18
– väestönkasvu 1,236[1] (2010)
Viralliset kielet dzongkha
Valuutta 1 ngultrum = 100 chetrumia (BTN)
BKT (2009)
– yhteensä 3257 milj. USD[1]  (sijalla 171)
– per asukas 4700 USD
HDI (2019) 0,654[2] (sijalla 129)
Elinkeinorakenne (BKT:sta)
– maatalous 22,3[1]
– teollisuus 37,9[1]
– palvelut 39,8[1]
Aikavyöhyke +6
– kesäaika ei käytössä
Itsenäisyys
kuningaskunnan perustaminen
Intia tunnusti
17. joulukuuta 1907[3]
1947[3]
Lyhenne BT
– lentokoneet: A5
Kansainvälinen
suuntanumero		 +975
Tunnuslause ei mottoa
Kansallislaulu ”Druk tsendhen”

Bhutanin kuningaskunta eli Bhutan [buː'tɑːn] (Bhutan.ogg kuuntele (ohje)) on pieni sisämaavaltio Himalajalla Intian ja Kiinan välissä. Maa ulottuu subtrooppiselta alangolta Himalajan vuoristoon, ja korkeuserot Bhutanin eri osien välillä ovat jopa yli 7 000 metriä. Bhutanin talous perustuu maa- ja karjatalouteen, mutta metsätaloudella, vesivoimalla, matkailulla ja kehitysavulla on myös tärkeä osa maan taloudessa. Arviot maan väkiluvusta on korjattu yli kahdesta miljoonasta noin 660 000:een. Bhutanin pääkaupunki ja suurin kaupunki on Thimphu.

Bhutan on maailman eristyneimpiä valtioita: hallitus säätelee ulkomaisia vaikutteita ja matkailua säilyttääkseen maan buddhalaisuuteen perustuvan kulttuurin. Suurin osa Bhutanin buddhalaisista noudattaa Tiibetin buddhalaisuuden Drukpa Kagyu- tai Nyingmapa-koulukuntaa. Maan virallinen kieli on dzongkha (”dzongien kieli”). Bhutanin kirjallisuudessa maa kuvataan usein viimeisenä säilyneenä himalajanbuddhalaisuuden linnakkeena. Bhutania on syytetty ihmisoikeusrikkomuksista maassa asuvaa nepalilaista väestöä kohtaan, joka on suurimmaksi osaksi hindulaista.[4][5]

Bhutan on ollut monarkia vuodesta 1907. Aiemmin kuningas hallitsi suoraan, mutta vuodesta 2008 maa on ollut perustuslaillinen monarkia. Bhutanissa pidettiin tuolloin ensimmäiset demokraattiset vaalit. Myös muita uudistuksia on tapahtunut viime vuosina. Vuonna 1998 maa alkoi sallia televisiolähetykset (jalkapallon MM-kisojen takia). Monet bhutanilaiset tosin syyttävät televisiota väitetystä materialismin ja rikollisuuden noususta sekä perinteisten arvojen hylkäämisessä.[6]

Maan nimi

Nimen Bhutan alkuperä on epäselvä: historioitsijat ovat arvelleet nimen perustuvan sanskritin sanoihin Bhota-ant (”Bhotin loppu” – muunnos sanasta buddha, joka tarkoittaa valaistunutta) tai Bhu-uttan (”ylämaat”). Sana Bhutan nimenä maalle on peräisin 1800-luvun loppupuolelta.[7]

Dzongkhan kielen (ja tiibetin) nimi maalle on Druk yul (”Ukkoslohikäärmeen maa”). Aikaisemmin Bhutan tunnettiin useilla nimillä, kuten Lho mon (”eteläinen pimeyden maa”), Lho tsendenjong (”eteläinen santelipuun maa”) ja Lhomen khazhi (”eteläinen neljän reitin maa”).[8]

Historia

Kivityökalut, aseet ja jäänteet suurista kivirakennelmista kertovat maan olleen asutettuna jo 2000-luvulla eaa. Lhomonin valtion (kirjaimellisesti ”eteläinen pimeys”) tai Monyulin valtion (”pimeä maa”, nimi viittaa Bhutanin alkuasukkaisiin monpiin) on arveltu olleen olemassa noin 500 eaa.–600 jaa. Nimet Lhomon tsendenjong (santelipuumaa) ja Lhomon khazhi (neljän reitin/lähestymisen maa) esiintyvät vanhoissa tiibetiläisissä ja bhutanilaisissa kronikoissa.[7]

Varhaisin Bhutanissa muistiinkirjattu tapahtuma oli buddhalaisen pyhimyksen Padmasambhavan (tunnetaan myös nimellä Guru Rinpoche) kauttakulkumatka 700-luvulla. Bhutanin varhaishistoriasta tiedetään vähän, sillä suuri osa vanhoista asiakirjoista tuhoutui vanhan pääkaupungin Punakhan palossa 1827. 900-luvulle mennessä Bhutanin poliittiseen järjestelmään vaikutti suuresti maan uskonto. Useita tiibetiläisten ja mongolihallitsijoiden tukemia buddhalaisuuden suuntauksia syntyi, ja mongolien vaikutusvallan vähenemisen jälkeen 1300-luvulla suuntaukset kilpailivat keskenään poliittisesta ja uskonnollisesta vallasta. Lopulta Drukpa-suuntaus muuttui vallitsevaksi 1500-luvulla.[9]

Keskusvallan synty

Jakarin dzong.
Shabdrung Ngawang Namgyal, Bhutanin yhdistäjä. Maalaus 1800-luvulta.

1600-luvun alkuun saakka Bhutan koostui pienistä, toisiaan vastaan sotineista läänityksistä, kunnes maan yhdisti tiibetiläinen lama ja sotilasjohtaja Shabdrung Ngawang Namgyal. Puolustaakseen maata ajoittaisilta hyökkäyksiltä Tiibetistä Namgyal rakensi ketjun linnoituksia (dzong) ja otti käyttöön lakijärjestelmän, joka auttoi tuomaan paikalliset sotaherrat keskusvallan alle. Bhutanissa on yhä useita dzongeja. Namgyalin kuoleman jälkeen vuonna 1652 Bhutan vaipui anarkiaan.[3] Tiibetiläiset hyökkäsivät Bhutaniin vuonna 1710, ja uudestaan mongolien avustuksella 1730.[10] Molemmat hyökkäykset saatiin torjutuksi ja aselepo solmittiin vuonna 1759.

1700-luvulla bhutanilaiset miehittivät Cooch Beharin kuningaskunnan Bhutanin eteläpuolella. 1772 Cooch Behar pyysi Brittiläiseltä Itä-Intian kauppakomppanialta apua bhutanilaisten karkottamisessa, ja myöhemmin myös hyökkäämisessä Bhutaniin vuonna 1774. Solmittiin rauhansopimus, jossa Bhutan suostui vetäytymään vuotta 1730 edeltäneiden rajojensa sisäpuolelle. Rajakahakat brittien kanssa jatkuivat kuitenkin vielä seuraavien sadan vuoden ajan, ja johtivat lopulta Duar-sotaan (1864–1865), jossa taisteltiin Bengalin Duareiden hallinnasta. Bhutanin hävittyä sodan Brittiläisen Intian ja Bhutanin välillä solmittiin Sinchulan rauha, joka lopetti kaikki vihamielisyydet maiden välillä.[11]

1870-luvulla valtataistelut Paron ja Trongsan kilpailevien laaksojen välillä johtivat Bhutanissa sisällissotaan ja lopulta Trongsan ponlopin (kuvernöörin) Ugyen Wangchuckin valtaannousuun. Valtakeskuksestaan Keski-Bhutanissa Wangchuck voitti poliittiset vihollisensa ja yhdisti maan useiden kapinoiden ja sisällissotien jälkeen vuosina 1882–1885.[3]

Kuningaskunnan aika

Bhutanille käänteentekevänä vuonna 1907 buddhalaisista munkeista, hallituksen virkamiehistä ja tärkeiden sukujen johtajista koostunut kokous valitsi Ugyen Wangchuckin yksimielisesti maan kuninkaaksi ja vallasta tuli periytyvää. Yhdistyneen kuningaskunnan hallitus tunnusti heti uuden monarkian, ja vuonna 1910 Bhutan tuli kruunun suojelukseen vastineena poliittisesta autonomiasta. Intian itsenäistyttyä Britanniasta elokuussa 1947 Bhutanille annettiin mahdollisuus pysyä itsenäisenä tai liittyä Intian liittovaltioon. Bhutan valitsi itsenäisyyden, jonka Intia tunnusti 8. elokuuta 1949.[3]

Kiinan kansanarmeijan hyökättyä Tiibetiin vuonna 1951 Bhutan sulki pohjoisen rajansa ja vahvisti siteitään Intiaan. Vähentääkseen Kiinan uhkaa Bhutan aloitti suureksi osaksi Intian rahoittaman modernisaatio-ohjelman. Vuonna 1953 kuningas Jigme Dorji Wangchuck perusti maahan lakiasäätävän, 130-jäsenisen kansankokouksen edistääkseen demokraattisempaa hallintoa. Hän perusti kuninkaallisen neuvoston vuonna 1965 ja hallituksen 1968. Vuonna 1971 Bhutan tuli Yhdistyneiden kansakuntien jäseneksi. Heinäkuussa 1972 Jigme Singye Wangchuck nousi 16-vuotiaana maan hallitsijaksi isänsä kuoleman jälkeen.[3]

Hallituksen määräykset 1980-luvulla yrittivät säilyttää Bhutanin kulttuurisen omaleimaisuuden ”yksi valtio, yksi kansa” -politiikalla, jota kutsutaan nimellä driglam namzha (kansalliset tavat ja etiketti). Kaikkien bhutanilaisten, myös nepalilaisten maahanmuuttajien, täytyy esimerkiksi pitää bhutanilaisten kansallispukua. Koulutusta nepalin kielellä on myös rajoitettu kansallisen yhtenäisyyden nimissä. Politiikkaa ovat kritisoineet paitsi ihmisoikeusjärjestöt, myös Bhutanin nepalilainen yhteisö, joka tuntee politiikan olevan suunnattu heitä vastaan. Omasta näkökulmastaan bhutanilaiset suojelevat himalajanbuddhalaista kulttuuria ja elämäntapaa, joka on käytännössä tuhoutunut viereisessä Sikkimissä nepalilaisten liian suuren maahanmuuton vuoksi. Nepalilaiset näkevät bhutanilaisten yrittävän tarrautua valtaan ihmisoikeuksien ja demokratian kustannuksella.[12][13]

Jännitteet nepalilaisten ja bhutanilaisten välillä kasvoivat 1980-luvun lopulla vuoden 1985 kansalaisuuslain myötä. Lain mukaan vain vuodesta 1958 Bhutanissa asuneet nepalilaiset maahanmuuttajat saisivat Bhutanin kansalaisuuden. Vuonna 1991 nepalilaisten mielenosoitusten jälkeisissä väkivaltaisuuksissa kuoli 300 ihmistä ja 2 000 pidätettiin. Nepalin hallituksen protestien jälkeen suurin osa pidätetyistä vapautettiin, mutta kysymys ulkonepalilaisten asemasta on yhä ratkaisematta – ainakin 100 000 asuu UNHCR:n pakolaisleireillä Nepalissa ja Sikkimissä.[14]

Vuonna 1998 kuningas Jigme Singye Wangchuck teki suuria poliittisia uudistuksia, joissa hän siirsi suurimman osan vallastaan pääministerille ja salli kuninkaan asettamisen syytteeseen virkavirheestä parlamentin kahden kolmasosan enemmistöllä. Vuonna 2003 Bhutanin kuninkaallinen armeija suoritti laajan operaation karkottaakseen Bhutanin eteläosan koulutusleireiltä käsin toimineet Intian-vastaiset kapinalliset.[15] Joulukuussa 2005 kuningas julisti astuvansa valtaistuimelta vuonna 2008 poikansa hyväksi. Hän luopui vallasta kuitenkin jo joulukuussa 2006, ja poika otti vallan käytännössä haltuunsa vaikka hänet kruunattiinkin vasta astrologisesti suotuisampana aikana 2008.[1][12]

Politiikka

Kuningas Jigme Khesar Namgyal Wangchuck.

Kysymys Bhutanin täydestä itsenäisyydestä on vaikea. Brittiläinen Intia piti aikoinaan Bhutania suojeluksessaan ja antoi Bhutanin monarkian hallita maan sisäisiä asioita. Britit päättivät kuitenkin maan ulko- ja puolustuspolitiikasta. Vuonna 1949 Intian itsenäistymisen jälkeen Bhutan ja Intia solmivat kymmenen artiklaa sisältävän sopimuksen, joka jatkoi samanlaista suhdetta. Intia suostui olemaan puuttumatta Bhutanin sisäisiin asioihin, kun taas Bhutan suostui ”tulemaan ohjatuksi Intian hallituksen neuvojen mukaan ulkosuhteissaan” (artikla 2). Sopimus myös vapautti maiden välisen kaupan, ja lisäksi vuonna 1972 Intia salli Bhutanin viedä tuotteita kolmansiin maihin Intian alueen läpi tulleitta.[16]

Bhutanin tultua YK:n jäseneksi vuonna 1971 sen hallitus kuitenkin uhmasi Intiaa tunnustamalla Bangladeshin.[17] Vuonna 1974 Bhutanin ulkoministeri sanoi, että Intian ”ohjaus” vuoden 1949 sopimuksessa ei välttämättä tarkoita Bhutanin olevan tottelevainen. Bhutan onkin hoitanut ulkosuhteitaan säännöllisesti ilman Intian välikättä.[18]

Bhutanin valtionpäämies on Druk gyalpo (lohikäärmekuningas), nykyään Jigme Khesar Namgyal Wangchuck. Vaikka asema on periytyvä, kuningas voidaan syrjäyttää parlamentin (Tshogdu) kahden kolmasosan enemmistöllä. Parlamentti on kaksikamarinen. 25-paikkaisessa ylähuoneessa on 20 piirikunnan edustajat sekä viisi kuninkaan nimittämää edustajaa. 47-paikkainen alahuone eli kansalliskokous valitaan viideksi vuodeksi suoralla vaalilla.[1] Äänioikeus on 18 vuotta täyttäneillä maassa asuvilla rekisteröityneillä kansalaisilla.[3]

Vuonna 1998 kuninkaan toimeenpanevat oikeudet siirrettiin ministerineuvostolle (Lhengye shungtsog). Ehdokkaat ministerineuvostoon valitaan parlamentista viiden vuoden kausiksi, ja sitä johtaa pääministeri. Pääministerin virka kiertää vuoden kerrallaan viiden hallituksen valinnassa eniten ääniä saaneen ehdokkaan välillä. Poliittiset puolueet on sallittu, ja maahan on kehittynyt kaksipuoluejärjestelmä. Ensimmäiset vaalit pidettiin 2006. Puolueet ovat Druk Phuensum Tshogpa (DPT) ja kansandemokraattinen puolue (PDP).[3]

Bhutanin oikeuslaitoksessa kuningas toimii korkeimpana valitusoikeutena. Maan korkein oikeus on Bhutanin kuninkaallinen korkein oikeus. Bhutanin lakijärjestelmä perustuu pinnallisesti Intian oikeuteen ja brittiläiseen common law -järjestelmään, mutta on käytännössä hyvin vapaamuotoinen. Kuningas päättää oikeuslaitoksen nimityksistä.[19]

Bhutan on kriminalisoinut ”valtionvastaisen” toiminnan, kuten kuninkaan arvostelun tai yhteistyön maanpaossa olevien aktivistien kanssa. Bhutania on syytetty kidutuksesta, turhista pidätyksistä ja samantapaisista ihmisoikeusrikkomuksista, jotka kohdistuvat etnisiin nepalilaisiin sekä maolaisiin.[20]

Bhutanin osat

Bhutan jaetaan neljään hallinnolliseen alueeseen (dzongdey). Jokainen dzongdey jaetaan vuorollaan piirikuntiin (dzongkhag), joita on 20. Suuret piirikunnat jaetaan lisäksi pienempiin dungkhageihin. Alimmalla tasolla kyläryhmät muodostavat gewog-nimisen yksikön, jota johtaa kansalaisten valitsema gup.[3]

Bhutanin piirikunnat.
  1. Bumthang
  2. Chukha (vanha kirjoitusasu: Chhukha)
  3. Dagana
  4. Gasa
  5. Haa
  6. Lhuntse (Lhuntshi)
  7. Mongar
  8. Paro
  9. Pemagatshel (Pemagatsel)
  10. Punakha
  1. Samdrup Jongkhar
  2. Samtse (Samchi)
  3. Sarpang
  4. Thimphu
  5. Trashigang (Tashigang)
  6. Trashiyangste
  7. Trongsa (Tongsa)
  8. Tsirang (Chirang)
  9. Wangdue Phodrang (Wangdi Phodrang)
  10. Zhemgang (Shemgang)

Maantiede

Bhutan satelliittikuvassa huhtikuussa.
Bhutanin kartta.

Bhutanin pohjoisosa koostuu kaaresta lumihuippuisia vuoria, ja korkeimmilla alueilla ilmasto on erittäin kylmä. Suurin osa pohjoisen vuorista on yli 7 000 metrin korkuisia. Korkeimman huipun on väitetty olleen Kula Kangri, 7 553 metriä, mutta topografisten tutkimuksien mukaan Kula Kangri on kokonaisuudessaan Tiibetissä ja kiinalaisten tekemissä uusissa mittauksissa Gangkhar Puensum, joka tunnetaan maailman korkeimpana yhä valloittamattomana vuorena, olisi korkeampi: 7 570 metriä.[21] Pohjoisella alueella vuorilta tulevat joet tuovat vettä laaksoihin, joiden alppiniittyjä käytetään laitumina. Harva väestö koostuu vaeltavista paimenista.[22]

Mustat vuoret Keski-Bhutanissa muodostavat vedenjakajan kahden jokijärjestelmän välille: Mo Chhu ja Drangme Chhu. Mustien vuorten huiput ovat noin 1 500–2 700 metriä korkeita ja joet ovat kaivertaneet alueelle syviä rotkoja. Rinteet ovat liian jyrkkiä maanviljelyyn, joten ne ovat säilyneet metsäisinä.[23] Maan keskiosan metsät tuottavat suurimman osan Bhutanin metsäteollisuuden raaka-aineesta.[22] Bhutanin tärkeimmät joet ovat alueen läpi virtaavat Amo Chhu eli Torsa, Wang Chhu eli Raidak, Mo Chhu eli Sankosh ja Manas.[24] Monsuunisateista ja Himalajan jäätiköiden sulamisvesistä alkunsa saavat joet laskevat Brahmaputraan Intiassa.[25]

Etelässä Siwalikvuoria peittävät tiheät lehtipuumetsät. Vuoret nousevat vielä noin 1 500 metriin ja loppuvat aivan etelässä subtrooppiseen duar-tasankoon. Suurin osa duareista sijaitsee Intiassa, mutta 10–15 kilometriä leveä kaistale ulottuu Bhutaniin. Bhutanissa duarit jaetaan eteläisiin ja pohjoisiin. Pohjoisilla duareilla maasto on epätasaista ja tiheän viidakon peitossa. Siellä elää monia villieläimiä. Eteläiset duarit ovat tasaisempia ja ruohikkoisempia, ja vettä saadaan lähteistä. Duarit ovat Bhutanin parhaiten maanviljelyyn sopivaa aluetta. Riisiä ja muita peltokasveja kasvatetaan tasangoilla ja kukkulanrinteillä 1 200 metriin asti. Duareilla ovat myös tärkeimmät kaupalliset keskukset: Phuntsholing, Geylegphug ja Samdrup Jongkhar.[22]

Bhutanin ilmasto riippuu korkeudesta ja vaihtelee etelän subtrooppisesta ylängöiden lauhaan ilmastoon ja maan pohjoisosan arktiseen ilmastoon. Bhutanissa on viisi selkeää vuodenaikaa: kesä, monsuunikausi, syksy, talvi ja kevät. Monsuunisateet tuovat 60–90 prosenttia alueen sademäärästä. Ne ovat rankimpia Länsi-Bhutanissa, Etelä-Bhutanissa kesät ovat keskimääräistä kuumempia ja kosteampia ja talvet viileitä. Maan keski- ja itäosassa taas ilmasto on lauha ja kuivempi kuin lännessä. Pohjoisessa on alueita, joissa sadetta saadaan vuosittain vain 40 millimetriä, yleensä lumena. Keskiosan lauhkealla alueella taas sataa tyypillisesti 1 000 millimetriä vuodessa, ja paikoin on mitattu jopa yli 7 000 millimetrin vuosisateita. Sateet ajoittuvat heinä-syyskuulle, ja ne aiheuttavat usein paikallisia äkkitulvia ja maanvyöryjä. [26]

Bhutanista yli 70 prosenttia on metsien peitossa. Maassa on yhdeksän luonnonsuojelualuetta, jotka yhteensä kattavat yli neljänneksen maan pinta-alasta. Suojelualueiden päätarkoitus on nimensä mukaisesti suojella luontoa, ei niinkään tarjota matkailijoille elämyksiä. Saktengin kansallispuisto on perustettu myyttisen lumimies Jetin suojelemiseen.[27] Metsätyyppi vaihtelee korkeuden mukaan alankojen trooppisesta metsästä vuoristojen havumetsiin. Maassa kasvaa 46 alppiruusulajia ja yli 200 rohtoina käytettävää yrttiä sekä monia harvinaisia kämmeköitä. Kansalliskukka on sininen unikko, Meconopsis grandis. Korkeilla alueilla elää lumileopardeja, puolilampaita, kultapandoja, tiikereitä, takineita ja murmeleita. Lauhkealla vyöhykkeellä tavataan tiikereitä, leopardeja, goraaleita ja muntjakkeja. Etelän trooppisissa metsissä elää puuleopardeja, kultalangureita ja intiansarvikuonoja. Bhutanissa on tavattu 670 lintulajia, joiden joukossa on monia endeemisiä lajeja.[28]

Talous

Maanviljelyä Punakhan laaksossa.

Bhutanin talous on maailman pienimpiä ja vähiten kehittyneitä. Se perustuu maa- ja metsätalouteen sekä vesivoimalla saadun sähkön vientiin Intiaan. Maatalous tuo elannon liki 70 prosentille väestöstä, ja myös käsityöt tuovat tuloja monelle. Uskonnollisten patsaiden valmistus on suosittu ammatti, ja kullattuja Buddha-patsaita myydään matkailijoille.

Bhutanin mäkisestä vuoristoiseen vaihteleva maisema on tehnyt teiden ja muun infrastruktuurin rakentamisesta vaikeaa ja kallista. Tämän lisäksi myös meriyhteyden puuttuminen on vaikeuttanut maan kaupankäyntiä. Tiibetin ylängöltä on perinteisesti kulkenut kauppareittejä Bhutanin kautta Intiaan, mutta liikenne on rajoittunut ihmisiin ja karjaan. Bhutanissa ei ole rautateitä, mutta Intian rautateillä on suunnitelma liittää Etelä-Bhutan verkkoonsa. Radan pituus on 18 kilometriä, ja sitä koskeva suunnitelma valmistui vuonna 2009.[29] Bhutanin ainoalla lentokentällä Parossa ei ole mittarilentolaitteita, joten pilvet tai sumu voivat keskeyttää lennot jopa päiväkausiksi.[30]

Maatalous tuottaa riisiä, maissia, juurikkaita, sitrushedelmiä, viljaa, mausteita, maitotuotteita ja munia. Pienimuotoinen teollisuus valmistaa sementtiä, puutuotteita, hedelmävalmisteita, alkoholituotteita ja kalsiumkarbidia (CaC2).[1]

Bhutanin rahayksikkö, ngultrum, on sidottu Intian rupiaan, joka myös hyväksytään Bhutanissa. Yli 100 000 ngultrumin suuruisia vuosituloja verotetaan, mutta hyvin harvat palkansaajat ansaitsevat niin paljon. Bhutanin inflaatio oli vuonna 2008 noin 8 prosentin tasolla. Bhutanin ostovoimakorjattu bruttokansantuote vuonna 2009 oli noin 3,257 miljardia dollaria, mikä tekee siitä maailman 171. suurimman talouden. BKT henkeä kohti on noin 1 400 $ (1 170 €), 124. suurin maailmassa. Intian ulkoministeriö rahoittaa 60 prosenttia valtion budjetin menoista. Vuonna 2008 Bhutanin vienti oli yhteensä 513 miljoonaa Yhdysvaltojen dollaria ja tuonti 533 miljoonaa dollaria, mikä merkitsee ulkomaankauppavajetta. Tärkeimmät tuontitavarat ovat polttoaineet, voiteluaineet, vilja, koneet, ajoneuvot, kankaat ja riisi. Bhutanin tärkein kauppakumppani on Intia, jonne kohdistui 86,3 prosenttia viennistä – seuraavilla sijoilla ovat Bangladesh (8,1 prosenttia) ja Italia (1,5 prosenttia).[1] Bhutanin tärkeimmät tuontikumppanit ovat Intia (63,3 prosenttia), Japani (12,3 prosenttia) ja Kiina (5,1 prosenttia).[1]

Merkittävimmät luonnonvarat ovat puutavara, vesivoima, kipsi ja kalsiumkarbonaatti. Merkittävimmät vientituotteet ovat vuorostaan sähkö, ferrosilikoni, sementti, kalsiumkarbidi, kuparijohto, mangaani ja kasviöljy.[1]

Väestöjakauma

Väestötiedot
vuonna 2008[1]
Väestönkasvu 1,236 %
Syntyvyys 19,62 / 1 000 henkilöä
Kuolleisuus 7,25 / 1 000 henkilöä
Elinajanodote 66,71
Lapsikuolleisuus 46,92 / 1 000 syntymää
Nettomaahanmuutto 0 / 1 000 henkilöä
HIV:n levinneisyys
aikuisväestössä		 Alle 0,1 %
Lukutaitoisia 47 % väestöstä
Ikärakenne
Mediaani-ikä 24,3 vuotta
0–14-vuotiaat 30,2
15–64-vuotiaat 64,3
65 vuotta täyttäneet 5,4
Munkkioppilaita Bhutanissa.

Bhutanin ensimmäinen väestönlaskenta järjestettiin vuonna 1969, ja sen virallinen tulos oli 930 614 henkeä, mitä pidettiin epätarkkana. Sitä ennen väkiluku oli arvioitu 300 000 ja 800 000 välille. 1980-luvulla esitettiin väkilukuja 1,1 ja 1,5 miljoonan asukkaan väliltä, ja väestön laskettiin kasvavan nopeasti.[31] Vuonna 2001 väkiluvuksi ilmoitettiin 1,9 miljoonaa.[32] Vuoden 2005 väestönlaskenta tipautti väkilukuarvion kolmannekseen sitä edeltäneistä lukemista.[1] Uusi lukema oli 634 982 henkeä.[33] Viralliseen väkilukuun ei ole vuoden 1990 jälkeen laskettu mukaan maassa oleskelevia nepalilaisia.[34]

Bhutanin väestötiheys on noin 17 asukasta neliökilometrillä. Väestö on keskittynyt kaupunkeihin, eteläiselle tasangolle ja laaksoihin, joissa voi harjoittaa maataloutta. Yli puolet väestöstä asuu maan keskiosan ylängöillä ja 40 prosenttia etelän tasangoilla Intian rajan lähellä. Jäljelle jäävät 10 prosenttia ovat levittäytyneenä pohjoisen vuorille ja maan itäosaan. 92 prosenttia väestöstä asuu maaseudulla. Vuonna 1970 kaupunkilaisten osuus oli vain 3 prosenttia, mutta se on kasvanut vähitellen.[31] Suurimmassa kaupungissa Thimphussa on noin 80 000 asukasta. Ainoa muu yli 10 000 asukkaan kaupunki on Phuntsholing, jossa oli noin 20 000 asukasta vuonna 2005.[35]

Bhutanin väestöstä on erotettavissa useita etnisiä ryhmiä. Tärkeimpiä ovat ngalongit, buddhalainen, maan länsiosissa asuva ryhmä, jonka kulttuuri on lähellä tiibetiläistä. Samaa voidaan sanoa sharchopeista, joita yleensä pidetään itä-bhutanilaisina (mutta jotka seuraavat perinteisesti tiibetinbuddhalaisuuden Nyingmapa-suuntausta virallisen Drukpa Kagyun sijaan). Näitä kahta ryhmää kutsutaan yhdessä bhutanilaisiksi. Muu väestö koostuu nepalilaisista, joista suurin osa on hindulaisia (lukuun ottamatta pientä muslimivähemmistöä).[36]

Eri kansanryhmien koko ja niiden väliset suhteet herättävät Bhutanissa voimakkaita poliittisia kiistoja. Vuoden 1981 väestönlaskennassa nepalilaiset muodostivat 53 prosenttia väestöstä, siis enemmistön. Myöhemmässä laskennassa osuus oli pienentynyt 28 prosenttiin, osittain uusien kansalaisuuslakien takia, joka jätti suuren maahanmuuttajien joukon tilastoinnin ulkopuolelle.[32]

Hallituksen yritykset suojella maan ainutlaatuista kulttuuria ja estää laitonta maahanmuuttoa ovat johtaneet kansalaisuuden saantikriteerien tiukentamiseen. Tästä taas on seurannut protesteja, virkamiesten uhkailua ja jopa sieppauksia, joita on tehnyt nepalilainen ryhmittymä. Vaikka Bhutanin hallitus vakuutti nepalilaisille, ettei heitä karkoteta, kymmeniä tuhansia lähti silti Bhutanista vuosina 1991–1992. Jotkut pakotettiin lähtemään. UNHCR:n mukaan pakolaisleireillä oli yhteensä yli satatuhatta nepalilaista, joista kymmenettuhannet saivat vuonna 2008 turvapaikan länsimaista.[37] Bhutanin hallituksen mukaan osa leireillä asuvista ei ole koskaan ollut maan kansalaisia, eikä heillä siksi ole oikeutta palata.[38] Vuonna 1998 hallitus ryhtyi asuttamaan maan eteläosan nepalilaisten lähdettyä tyhjäksi jääneitä alueita bhutanilaisilla, mikä todennäköisesti vaikeuttaa nepalilaisten mahdollista paluuta.

Bhutanin kansallinen kieli on dzongkha, yksi tiibetiläisen kielikunnan 53 kielestä. Chhokeyksi kutsuttu kirjoitus on identtistä tiibetiläisen kirjoituksen kanssa. Hallitus luokittelee 19 muuta maassa puhuttavaa sukulaiskieltä dzongkhan murteiksi. Lepchaa puhutaan maan länsiosassa, tshanglaa, dzongkhan lähisukulaista, taas itäosassa. Nepalin kieltä puhutaan laajasti etelässä (vaikka hallitus kieltääkin sen opettamisen toisena kielenä). Ethnologue luetteloi 24 Bhutanissa puhuttavaa kieltä, joista kaikki nepalia lukuun ottamatta kuuluvat tiibetiläis-burmalaisiin kieliin.[39] Bhutanin kieliä ei ole vielä tutkittu kovinkaan paljon, eikä monille ole vielä luotu perusteellista kielioppia. Myös englannilla on maassa nyt virallinen asema, ja esimerkiksi kaikki kyltit ja tienviitat ovat myös englanniksi. Vuonna 2003 vain 47 prosenttia väestöstä osasi lukea (60 prosenttia miehistä ja 34 prosenttia naisista).[1]

Bhutanin virallinen uskonto on Vajrayana-buddhalaisuus.[38] Väestöstä noin kolme neljännestä on buddhalaisia ja neljännes hinduja.[1] Kristityt ja uskontokuntiin kuulumattomat muodostavat alle prosentin kokoiset vähemmistöt.[40]

Kulttuuri

Naamiotanssi Padmasambhavaa juhlistavalla festivaalilla.
Bhutanin kansallisurheilu on jousiammunta.

Bhutan on yhä maailman eristyneimpiä valtioita, eikä ulkomaalaisten sallita matkustaa monille maan alueille matkailun vaikutusten minimoimiseksi. Toisin kuin Nepal, joka tunnetaan halpana matkakohteena, Bhutan yrittää rajoittaa matkailua ryhmiin, jotka suostuvat maksamaan 200 dollaria päivässä (sesongin ulkopuolella 165 dollaria). Kyseisellä hinnalla matkailija saa kuitenkin majoituksen ja ruoan.[41]

Perinteinen asu ngalong- ja sharchop-miehille on gho, polveen ulottuva kaapu, joka sidotaan kiinni vyötäröllä kera-kangasvyöllä. Naiset käyttävät nilkkaan ulottuvaa pukua, kiraa. Kiran kanssa käytetään pitkähihaista puseroa ylimmän kangaskerroksen alla. Sosiaalinen asema ja luokka määräävät vaatteiden kankaan, värit ja koristeet. Huiveja ja shaaleja käytetään myös sosiaalisen aseman mittareina, ja Bhutan onkin perinteisesti ollut feodaaliyhteiskunta. Sekä miehet että naiset käyttävät korvakoruja. Kiistelty laki vaatii kaikkien Bhutanin kansalaisten käyttävän näitä vaatteita – myös nepalilaisten maahanmuuttajien.[42][43]

Maan perusruokaa ovat riisi ja yhä enemmän myös maissi. Vuorilla ruokavaliossa on paljon proteiinia, sillä se sisältää lihaa, erityisesti siipikarjaa, jakkia ja lammasta. Kylminä aikoina syödään chilillä maustettuja liha-, riisi- ja maissikeittoja. Maitotuotteet, varsinkin jakin ja lehmänmaidosta tehty voi ja juusto, ovat myös maidon vähäisyydestä huolimatta suosittuja. Suosittuja juomia ovat po cha (tee) ja olut. Bhutan on maailman ainoa tupakoinnin ja tupakan myynnin kokonaan kieltänyt maa.[44]

Rigsar, intialaisesta musiikista ja läntisistä vaikutteista 1960-luvulla syntynyt jousisoittimella soitettava musiikki, on suosituin populaarimusiikin laji. Perinteisiä musiikkityylejä ovat zhungdra ja boedra.[45]

Bhutanissa vietetään lukuisia juhlapäiviä, joista suurin osa liittyy perinteisiin vuodenaikojen mukaan vietettäviin maallisiin tai uskonnollisiin juhliin. Näitä ovat mm. talvipäivänseisaus (1. tammikuuta ympäristössä riippuen kuukalenterista), uusivuosi (tammikuu tai helmikuu), kuninkaan syntymäpäivä ja hänen kruunaamisensa vuosipäivä, monsuunikauden virallinen loppumispäivä (22. syyskuuta), kansallispäivä (17. joulukuuta) ja useat buddhalaiset ja hindulaiset juhlat. Naamiotanssit ja tanssiesitykset ovat yleinen, perinteinen näky festivaaleilla, ja niitä säestää yleensä perinteinen musiikki. Värikkäisiin pukuihin ja naamioihin pukeutuneet tanssijat esittävät sankareita, demoneita, eläimiä, jumalia ja tavallisten ihmisten karikatyyrejä.[46][43]

Bhutanissa ilmestyy useita sanomalehtiä, muun muassa Bhutan Today ja Kuensel (useita samizdat-lehtiä ilmestyy lisäksi Internetissä). Bhutanin matkapuhelinliittymien ja internet-yhteyksien määrät ovat kasvaneet viime vuosien aikana merkittävästi. Bhutanin yleisradioyhtiö perustettiin 1973 radioasemana, ja yhtiö aloitti televisiolähetykset vuonna 1999. Bhutan oli maailman viimeinen television käyttöön ottanut maa. Kuninkaan modernisaatio-ohjelman osana myös kaapelitelevisio otettiin pian käyttöön. Rikollisuuden noustua vuoteen 2002 mennessä muutoksesta syytettiin televisiota. Bhutanilainen lama Khyentse Norbu on tunnettu elokuvaohjaaja, joka on tehnyt elokuvat Tiibetin futishullut ja Kulkureita ja taikureita.[47] Jälkimmäinen oli ensimmäinen kokonaan Bhutanissa bhutanilaisilla näyttelijöillä filmattu elokuva.[48]

Bhutanin lippu on jaettu kahteen kolmioon, joista ylempi on keltainen ja alempi oranssi. Värit symboloivat monarkiaa (keltainen) ja buddhalaisuutta (oranssi). Lipun keskellä on valkoinen lohikäärme. Myös vaakuna eli valtion virallinen tunnus sisältää buddhalaisuuteen viittaavia elementtejä: sen muoto on ympyrä joka liittyy chakraan, ja siinä on timantti, salama ja kaksi lohikäärmettä. [38]

Urheilu

Bhutanin kansallisurheilu on jousiammunta, ja kilpailuja pidetään säännöllisesti useimmissa kylissä. Kilpailuissa maalit asetetaan 140 metrin päähän ammuntapaikasta, kun olympialaisisten standardietäisyys on 50 metriä.[49] Toinen perinteinen urheilulaji on digor, eräänlainen kuulantyöntö. Jalkapallo ja muut kansainvälisesti tunnetut urheilulajit ovat tulleet viime aikoina yhä suositummaksi.[50]

Bhutan on osallistunut olympialaisiin vuodesta 1984 2–6 jousiampujan joukkueella. Mitaleita ei ole tullut.[51] Bhutanin jalkapallomaajoukkue ei ole pelannut MM-tasolla. Se oli FIFA:n rankingissa lokakuussa 2010 sijalla 198.[52]

Lähteet

  • Lindsay Brown, Bradley Mayhew, Stan Armington, Richard W Whitecross: Bhutan. Lonely Planet, 2007. ISBN 978-1740595292.

Viitteet

  1. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o p q Bhutan The World Factbook. Washington, DC: Central Intelligence Agency. (englanniksi)
  2. ↑ Human Development Report 2020. UNDP.org (englanniksi)
  3. ↑ a b c d e f g h i Background Note: Bhutan 10.2.2010. US Department of State. (englanniksi) Viitattu=28.11.2010
  4. ↑ Bhutan Human Rights Amnesty USA. Viitattu 28.11.2010. (englanniksi)
  5. ↑ Bhutan: Human Rights in Peril 1996. Asia-Pacific Human Rights Information Center. Viitattu 28.11.2010. (englanniksi)
  6. ↑ Has TV changed Bhutan? 2004. BBC. Viitattu 28.11.2010. (englanniksi)
  7. ↑ a b History of Bhutan Bhutan Mystic Bliss. Viitattu 28.11.2010. (englanniksi)
  8. ↑ Bhutan Travel Druk Family Tours & Travel drukfamily.com. Viitattu 28.11.2010. (englanniksi)
  9. ↑ Andrea Matles Savada (toim.): Rivalry among the Sects Bhutan: A Country Study.. 1991. Washington: GPO for the Library of Congress. Viitattu 16.11.2010. (englanniksi)
  10. ↑ Lonely planet s.33
  11. ↑ Andrea Matles Savada (toim.): British Intrusion, 1772-1907 Bhutan: A Country Study.. 1991. Washington: GPO for the Library of Congress. Viitattu 16.11.2010. (englanniksi)
  12. ↑ a b Timeline: Bhutan BBC News (englanniksi) Viitattu=22.11.2010
  13. ↑ Andrea Matles Savada (toim.): Entering the Outside World, 1972-86 Bhutan: A Country Study.. 1991. Washington: GPO for the Library of Congress. Viitattu 16.11.2010. (englanniksi)
  14. ↑ Over 5,000 refugees resettled from Nepal 23.9.2008. UNHCR. Viitattu 28.11.2010. (englanniksi)
  15. ↑ 2003 – Militants flushed out of Bhutanese soil Bhutan 2008 - 100 years of Monarchy. Viitattu 28.11.2010. (englanniksi)
  16. ↑ Indo-Bhutan Trade Treaty 1972 Bhutan Peoples' Party. Viitattu 19.11.2010 (englanniksi)
  17. ↑ Bhutan and the United Nations Organization Bhutan 2008
  18. ↑ Foreign Relations Bhutan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1991.
  19. ↑ Robert Winslow: Bhutan Comparative criminology. San Diego State University. Viitattu 28.11.2010. (englanniksi)
  20. ↑ 2008 Human Rights Report: Bhutan US Department of State (englanniksi) Viitattu 28.11.2010
  21. ↑ Kula Kangri and Kangkar Punsum, Tibet and Tibet/Bhuta Viewfinder Panoramas. Viitattu 21.11.2010. (englanniksi)
  22. ↑ a b c Geography Bhutan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1991. Viitattu 20.11.2010 (englanniksi)
  23. ↑ Lonely Planet, s.83.
  24. ↑ Co-operation with Bhutan India Central Electricity Authority (englanniksi)
  25. ↑ River systems Bhutan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1991. Viitattu 20.11.2010 (englanniksi)
  26. ↑ Climate Bhutan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1991. Viitattu 20.11.2010 (englanniksi)
  27. ↑ Bhutan Wildlife Himalaja 2000. Explore Himalayas. Viitattu 28.11.2010. (englanniksi)
  28. ↑ Flora & Fauna Bhutan 2008. The national steering committee for the coronation and centenary celebrations (NSCCC). Viitattu 28.11.2010. (englanniksi)
  29. ↑ Isolated Buddhist kingdom of Bhutan to get its first railway link Times 30.12.2009
  30. ↑ Lonely Planet, s. 258
  31. ↑ a b Population Size, Structure, and Settlement Patterns Bhutan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1991.
  32. ↑ a b Bhutan Backgrounder 2001. South Asia Terrorism Portal. Viitattu 20.11.2010. (englanniksi)
  33. ↑ Factsheet of population and housing 2005 Office of Census Commissioner, Bhutan. Viitattu 21.11.2010. (englanniksi)
  34. ↑ Bhutan People Asia Info. Viitattu 28.11.2010. (englanniksi)
  35. ↑ Thomas Brinkhoff: Cities and Towns Citypopulation. Viitattu 28.11.2010. (englanniksi) (saksaksi)
  36. ↑ Ethnic Groups Bhutan: A Country Study. Washington: GPO for the Library of Congress, 1991.
  37. ↑ Nepal: Bhutanese refugees find new life beyond the camp 10.11.2010. IRIN. Viitattu 28.11.2010. (englanniksi)
  38. ↑ a b c Connie Howard (toim.): Culture of Bhutan Countries and Their Cultures. Viitattu 28.11.2010. (englanniksi)
  39. ↑ Lewis, M. Paul (toim.): Languages of Bhutan Ethnologue: Languages of the World. SIL International.. Viitattu 28.11.2010. (englanniksi)
  40. ↑ Bhutan: International Religious Freedom Report 2007 US Department of State. Viitattu 4.12.2010. (englanniksi)
  41. ↑ Travel Requirements Travel Council of Bhutan. Viitattu 17.11.2010. (englanniksi)
  42. ↑ National Dress of Bhutan Himalaja 2000. Explore Himalayas. Viitattu 28.11.2010. (englanniksi)
  43. ↑ a b Bhutanese culture Bhutan Quest. Viitattu 28.11.2010. (englanniksi)
  44. ↑ Bhutan forbids all tobacco sales BBC 2004. Viitattu 28.11.2010. (englanniksi)
  45. ↑ Youth turn to home-grown music 2009. Bhutan Observer. Viitattu 2.12.2010. (englanniksi)
  46. ↑ Folk & Mask Dance Bhutanese Royal Academy of Perfoming Arts. University of Texas at El Paso. Viitattu 28.11.2010. (englanniksi)
  47. ↑ Khyentse Norbu: Elokuvat, joissa henkilö on esiintynyt/työskennellyt Elonet. Kansallinen audiovisuaalinen arkisto ja Valtion elokuvatarkastamo, Suomi. Viitattu 28.11.2010.
  48. ↑ Noa Jones: On The Set of Travellers and Magicians Kee Magazine 2002. Viitattu 28.11.2010. (englanniksi)
  49. ↑ Archery Wind Horse Tours. Viitattu 2.12.2010 (englanniksi)
  50. ↑ National symbols National portal of Bhutan. Viitattu 2.12.2010. (englanniksi)
  51. ↑ Bhutan in Olympics Sport Reference. Viitattu 28.11.2010. (englanniksi)
  52. ↑ Associations Bhutan FIFA. Viitattu 28.11.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla


Itsenäiset valtiot
Kiistanalaiset valtiot
Erityisalueet
1Lasketaan kuuluvaksi myös Eurooppaan.

Malline:Link FA Malline:Link FA

Malline:Link FA

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Bhutan&oldid=9502698”