Luettelo Tintti-sarjakuvien sivuhahmoista

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Tämä on luettelo belgialaisen sarjakuvapiirtäjän Hergén tekemien Tintti-sarjakuvien sivuhahmoista.

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Abdullah[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hahmon esikuvana ollut Irakin Faisal II 5-vuotiaana.

Abdullah on fiktiivisen Lähi-idän valtion Khemedin emiiri Ben Kalish Ezabin ilkikurinen, ylivilkas ja piloille hemmoteltu poika, joka harrastaa pilailua ja kiusantekoa. Abdullahin pilailuvälineisiin kuuluvat muiden muassa syyhypulveri, räjähtävät tekosikarit ja huonekaluihin kiinnitettävät räjähteet. Vaikka Abdullahin pilailu aiheuttaa jatkuvasti turhautumista muille Tintti-tarinoiden hahmoille, Abdullah selviytyy vastuulta korkean arvoasemansa ja huolehtivaisen isänsä ansiosta. Emiiri Ben Kalish Ezab on erittäin kiintynyt poikaansa eikä ikinä toru häntä kiusanteosta, ja hänellä on tapana kutsua Abdullahia muiden muassa ”karitsaiseksi” ja ”virheettömäksi safiiriksi”. Kapteeni Haddock vihaa Abdullahia ja pitää häntä pahimpana painajaisenaan.

Abdullahin ensiesiintyminen on Mustan kullan maassa, missä hän joutuu ”professori Smithin” eli tohtori Müllerin vangiksi. Tarinan aikana Tintti tunkeutuu Müllerin piilopaikkaan ja yrittää vapauttaa Abdullahin, mutta poika ei ymmärrä tilanteen vakavuutta ja vastustelee Tintin pelastusyrityksiä. Lopulta Müller vangitsee pojan uudestaan ja yrittää paeta autolla, mutta pitkän takaa-ajon jälkeen Tintti ja kapteeni Haddock pelastavat Abdullahin. Seikkailussa Punaisella merellä emiiri Ben Kalish Ezab lähettää Abdullahin turvaan Moulinsartin linnaan, jolloin Abdullah pilailee Haddockin ja Nestorin kustannuksella. Tarinan lopussa Abdullah palaa takaisin Khemediin ja jäähyväiskirjeessään vannoo lopettavansa kiusanteon, mutta kapteeni Haddock saa raivokohtauksen istahdettuaan tuolille, johon Abdullah on kätkenyt pilailuräjähteen.

Luonnosten mukaan Abdullahilla sekä Ben Kalish Ezabilla on vähäinen rooli myös albumissa Tintti ja aakkostaide, joka jäi keskeneräiseksi.

Abdullahin esikuvana Hergé käytti Irakin viimeisestä kuninkaasta Faisal II:sta viisivuotiaana otettua valokuvaa.

Alcazar[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alcazar on kuvitteellisen, eteläamerikkalaisen San Theodorosin banaanivaltion armeijan kenraali. Alcazar on kenraali Tapiocan arkkivihollinen ja molemmat kenraalit jatkuvasti pyrkivät vallankaappausten avulla San Theodorosin presidentiksi. Koska Alcazar on korruptoitunut diktaattori, joka ei epäröi ampua vastustajiaan ilman oikeudenkäyntiä, on hän Tintille enemmänkin liittolainen kuin todellinen ystävä.

Alcazarin ensiesiintyminen on Särkyneessä korvassa, missä hänen johtamansa vastarintataistelijat syöksevät kenraali Tapiocan vallasta. Koska vallankaappauksen aikana Tintti on voimakkaassa humalatilassa, hän julistaa kannattavansa Alcazaria ja sotilaat vievät hänet Alcazarin luokse. Alcazar palkitsee Tintin ”uskollisuudestaan” ja nimittää hänet everstiksi ja adjutantikseen. Eversti Diaz kuitenkin vastustaa Tintin nimittämistä, minkä seurauksena raivostunut Alcazar alentaa Diazin everstistä korpraaliksi. Katkeroituneena Diaz liittyy Alcazarin hallintoa vastustaviin salaliittolaisiin ja yrittää useita kertoja salamurhata kenraalin ja Tintin, mutta hänen salamurhayrityksensä jatkuvasti epäonnistuvat.

Tarinan edetessä yhdysvaltalaisen öljy-yhtiö General American Oilin edustaja, herra Chicklet, houkuttelee Alcazarin julistamaan sodan San Theodorosin rajanaapuri Nuevo Ricolle, jotta General American Oil saisi haltuunsa osittain santheodoroslaisen ja osittain nuevoricolaisen öljyrikkaan maa-alueen, Gran Chapon. Idealistinen Tintti kuitenkin vastustaa Chickletin aikomuksia, joten Chicklet lavastaa Tintin nuevoricolaiseksi vakoojaksi. Alcazar pidättää Tintin ja määrää hänet teloitettavaksi, mutta ennen teloitusta Tintti pakenee vankilasta Pablon avulla. Tintti pakenee santheodorosilaisten sotilaiden autolla Nuevo Ricon puolelle, jolloin nuevoricolaiset luulevat San Theodorosin hyökänneen maahan ja San Theodorosin ja Nuevo Ricon välille käynnistyy täysimittainen sota. Lopussa kuitenkin ilmenee, että Gran Chapossa ei olekaan öljyä ja sota päättyy rauhanomaisesti.

Alcazar nähdään uudelleen Seitsemässä kristallipallossa, missä kenraali Tapioca on syössyt Alcazarin vallasta. Tapiocan vallankaappauksen jälkeen Alcazar on lähtenyt San Theodorosista maanpakoon, ja hän esiintyy varietee-näytöksissä ympäri Eurooppaa kiertelevänä veitsenheittäjänä nimeltä ”Ramon Zarate”. Tarinan alussa kapteeni Haddockin kanssa oopperatalolle saapunut Tintti tunnistaa Alcazarin ja tapaa hänet rakennuksen pukuhuoneessa. Tintti ja Alcazar suhtautuvat toisiinsa ystävällisesti, vaikka edellisessä tarinassa Alcazar oli antanut Tintille kuolemantuomion. Tintti esittelee Haddockin Alcazarille, ja Alcazar kertoo heille San Theodorosin tapahtumista.

Alcazar palaa Seikkailussa Punaisella merellä, missä Tintti ja Haddock kohtaavat hänet kävelykadulla. Kun kiireiseltä vaikuttava Alcazar poistuu paikalta, hän pudottaa lompakkonsa, jonka Tintti yrittää palauttaa kenraalille. Alcazar kuitenkin katoaa salaperäisesti, joten Tintti päättää palauttaa lompakon hotelliin, jossa Alcazar on ilmoittanut oleskelevansa. Hotellin vastaanottovirkailija kuitenkin kertoo hänelle, ettei hän ole ikinä kuullut ”kenraali Alcazarista” tai ”Ramon Zaratesta”. Tarinan edetessä kuitenkin paljastuu, että Alcazar on aikeissa ostaa Dawsonilta toisen maailmansodan aikaisia de Havilland D.H.98 Mosquito -koneita, joita hän suunnittelee käyttävänsä San Theodorosia yhä hallitsevan kenraali Tapiocan hallinnon kaatamiseen. Tarinan lopussa leikkeet sanomalehdistä mainitsevat, että Alcazar on onnistunut syöksemään Tapiocan vallasta.

Alcazarin viimeinen esiintyminen on tarinassa Tintti ja Picarot, jossa kenraali Tapioca on jälleen syössyt Alcazarin vallasta. Tarinassa Alcazar johtaa International Banana Companyn tukemia Picarot-sissejä, ja Tapiocan hallintoa kannattaa marsalkka Plekszy-Gladzin viiksistihallitus Borduriassa. Kun Tintti, kapteeni Haddock ja professori Tuhatkauno yritetään epäonnistuneesti salamurhata San Theodorosissa, kolmikko pakenee maan sademetsiin ja kohtaavat Alcazarin. Alcazarin vallankaappaussuunnitelmien esteenä on kuitenkin se, että Tapioca on pudottanut San Theodorosin viidakoihin laskuvarjoilla laatikoittain Loch Lomond -viskiä, minkä seurauksena Picarot ovat alkoholisoituneet eivätkä täten ole taistelukuntoisia. Tintti kuitenkin lupautuu parantavansa Alcazarin miehet professori Tuhatkaunon keksimillä tableteilla, mutta vastapalvelukseksi Alcazar joutuu vannomaan, ettei hän tapa yhtäkään henkilöä vallankaappauksen aikana.

Kun Alcazarin miehet on parannettu, Tintti, Haddock sekä Alcazar miehineen naamioituvat Séraphin Lampionin Hurtit harlekiinit -esiintyjiksi ja matkustavat Lampionin turistiryhmän linja-autolla San Theodorosin pääkaupunki Las Dopicosiin, jolla kenraali Tapioca on antanut itsensä mukaan uuden nimen ”Tapiocapolis”. Kun kaupunkilaiset viettävät jokavuotisia karnevaaleja, Alcazarin valepukuiset Picarot nukuttavat Tapiocan presidentinlinnan vartijat kloroformilla ja ottavat kenraali Tapiocan vangiksi. Alcazar pakottaa Tapiocan ”luovuttamaan valtansa” Alcazarille, minkä jälkeen eversti Alvarez ja vartijat vaativat, että Alcazarin on noudatettava ”vanhaa kansanperinnettä” ampumalla Tapioca. Alcazar kuitenkin vastahakoisesti joutuu pitämään lupauksensa verettömästä vallankaappauksesta Tintille, joten hän päättää lähettää Tapiocan maanpakoon.

Allan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Allan (Faaraon sikarit -tarinassa Allan Thompson) on konnamainen merimies, joka esiintyy ensi kerran albumissa Kultasaksinen rapu. Ensiesiintymisessään Allan on kapteeni Haddockin kauppalaivan Karaboudjanin perämies, mutta hän pitää Haddockia jatkuvasti humalatilassa ja samalla laivan ylintä määräysvaltaa. Haddockin tietämättä Allan ja muut miehistönjäsenet kuuluvat Omar Ben Salaadin huumeliigaan, joka käyttää Karaboudjania oopiumin laittomaan salakuljetukseen. Tarinan alussa Tintti joutuu Karaboudjanin miehistönjäsenien tainnuttamaksi ja hänet vangitaan laivan rahtiruumaan, mutta hän onnistuu pakenemaan ja kohtaa ensimmäistä kertaa kapteeni Haddockin, jolle hän kertoo laivan huumelastista. Tintti ja Haddock pakenevat laivalta, ja myöhemmin he kohtaavat Allanin Baggharin satamakaupungissa Ranskan Marokossa. Tintti seuraa Allania huumeliigan salaiseen piilopaikkaan ja lopulta onnistuu pidättämään rikolliset, mutta Allan yrittää paeta varastetulla moottoriveneellä. Tintti kuitenkin saa hänet kiinni ja toimittaa Allanin poliiseille.

Kun Hergé uudelleenpiirsi Faaraon sikarit, hän teki alkuperäisessä tarinassa nähdystä salakuljetuslaivan kapteenista Allanin.

Allan esiintyy Seikkailussa Punaisella merellä, missä hän työskentelee peitenimellä ”markiisi di Gorgonzola” esiintyvälle Roberto Rastapopoulosille. Tarinassa Rastapopoulos on nimittänyt Allanin kapteeniksi SS Ramona -nimiselle rahtilaivalle, joka todellisuudessa kuljettaa orjia Afrikasta Arabian niemimaalle. Kun Tintti, Haddock ja Pjotr Pahk saapuvat ”di Gorgonzolan” loistoristeilijälle, M/S Sheherazadelle, heidät siirretään seuraavana aamuna SS Ramonalle. Allan suunnittelee vievänsä Tintin ja Haddockin Khemedin pääkaupunkiin Wadesdahiin, missä emiiri Ben Kalish Ezabin syrjäyttänyt šeikki Bab El Ehr on luvannut kaksikosta mittavan palkkion. Allan kuitenkin muuttaa suunnitelmiaan ja sytyttää laivan liekkeihin, minkä jälkeen hän pakenee muiden miehistönjäsenien kanssa laivalta. Tintti ja Haddock kuitenkin sammuttavat tulipalon, minkä seurauksena pelastusveneessä oleskeleva Allan miehistöineen jää keskelle Punaistamerta.

Allan tekee paluun Lennossa 714, missä hän on jälleen Rastapopoulosin kätyri. Allan on mukana Rastapopoulosin suunnitelmassa kidnapata miljardööri Laszlo Carreidas Pulau-Pulau Bompan saarelle, ja hän komentaa Rastapopoulosin värväämiä sondonesialaisia vapaustaistelijoita. Kun Tintti kumppaneineen pakenee saaren alapuolella sijaitsevaan luolastoon, Rastapopoulos määrää Allanin hakemaan räjähteitä, jotta Rastapopoulos rikostovereineen voisivat päästä luolaan. Allan tottelee määräystä, mutta räjähteitä hakiessaan hän huomaa sondonesialaisten pakenevan ja yrittää estää heitä, mutta tappelun seurauksena hän menettää kaikki hampaansa. Kun Allan laukaisee räjähteet, valtaisa räjähdys käynnistää tulivuorenpurkauksen ja Allan pakenee Rastapopoulosin ja hänen rikostovereidensa kanssa saarelta. Allan ja muut konnat kuitenkin joutuvat salaperäisen ufo-kaappauksen uhreiksi, ja heidän lopullinen kohtalonsa jätetään epäselväksi.

Yves Rodierin piirtämässä, epävirallisessa versiossa albumista Tintti ja aakkostaide Allan selviytyi ufo-kaappauksesta, mutta hän on joutunut Yhdysvaltoihin ja työskentelee postimiehenä.

Bohlwinkel[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bohlwinkel on saoricolainen pankkiiri, joka esiintyy Salaperäisessä tähdessä. Bohlwinkel omistaa Golden Oil -nimisen öljy-yhtiön, ja hän käyttää omaisuuttaan saadakseen haltuunsa salaperäisen meteoriitin, joka on pudonnut Pohjoiselle jäämerelle. Bohlwinkel rahoittaa tieteellisen tutkimusryhmän Pearyn, joka joutuu kilpailemaan meteoriitista toisen tutkimusryhmän – johon myös Tintti, Milou ja kapteeni Haddock kuuluvat – kanssa. Hän antoi tutkimusryhmälleen valtuudet suorittaa sabotaasin ja väärennetyn hätäviestin kaltaisia rikollisia toimia, joiden tarkoituksena oli keskeyttää kilpailevan ryhmän merimatka meteoriitin luokse. Tintin ryhmä kuitenkin voitti kilpailun, ja viimeisessä ruudussa jossa Bohlwinkel esiintyy, hän kuulee radiolähetyksestä että hänet on paljastettu ja hän joutuu vastuuseen rikoksistaan.

Bohlwinkelin häikäilemättömyys, valtaisa omaisuus sekä natsien propagandajulisteissa esiintyneitä juutalaishahmoja muistuttava ulkomuoto (körmynenä ja leveät huulet) johtivat siihen, että Salaperäisen tähden ilmestymisen jälkeen Hergéä alettiin syyttää antisemiitiksi. Hergé kuitenkin väitti Bohlwinkelin ulkomuodon olevan pelkkä yhteensattuma ja pahoitteli tapahtunutta, minkä vuoksi hän muutti hahmoa Salaperäisen tähden uudelleenpiirretyssä versiossa: alkuperäisessä versiossa Bohlwinkelin nimi oli Blumenstein ja hän oli kotoisin Yhdysvalloista, vaikkakaan hän ei tiennyt että se oli suosittu sukunimi Israelin juutalaisten keskuudessa, mutta uusitussa versiossa hahmo nimettiin uudelleen Bolhwinkeliksi ja kotimaa Särkyneessä korvassa mainituksi São Ricoksi. Animaatioversiossa Bohlwinkelin esiintyy pelkästään pankinjohtajana, eikä hänen nimeä mainita.

Bianca Castafiore[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Bianca Castafiore

Laszlo Carreidas[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laszlo Carreidas on miljardööri, joka esiintyy albumissa Lento 714. Carreidas on hyvin omalaatuinen hahmo: huolimatta varallisuudestaan hän pukeutuu vaatimattomasti ja käyttää keltaista kaulahuivia; hän aivastelee jatkuvasti; ei siedä tupakansavua tai kättele muita ihmisiä, koska hän pitää niitä epähygieenisinä; ja nauraa niin harvoin, että hänet tunnetaan lempinimellä ”mies-joka-ei-koskaan-naura”. Hän on äärimmäisen kiintynyt hattuunsa, joka on ”ennen sotia ostettu Bross & Clackwell”. Hän omistaa lukuisia yhtiöitä, jotka tuottavat muiden muassa lentokoneita, elektroniikkaa, öljyä sekä Sani-Cola-virvoitusjuomaa. Carreidas on Tintti-sarjakuvien ainoa henkilöhahmo, jonka syntymävuosi ilmoitetaan: joutuessaan totuusseerumin vaikutuksen alaiseksi Carreidas mainitsee olleensa vuonna 1903 neljävuotias, mistä päätellen hän syntyi vuonna 1899.

Tarinan alussa Carreidas joutuu Roberto Rastapopoulosin kätyreiden kidnappaamaksi. Rastapopoulosin pyrkimyksenä on ryövätä Carreidas selvittämällä hänen sveitsiläisen pankkitilinsä tunnusnumeron. Tohtori Krollspell ruiskuttaa Carreidasiin kehittämäänsä totuusseerumia, mutta hänen ja Rastapopoulosin hämmästykseksi Carreidas ei kerro pankkitilin numeroa vaan paljastaa itsestään lukuisia konnamaisia puolia: totuusseerumin vaikutuksen alaisena hän kertoo suorittaneensa neljävuotiaasta lähtien varkauksia, huijauksia ja muita epärehellisiä toimia. Vaikka Tintin ja hänen kumppaneidensa ansiosta Carreidas pääseekin vapaaksi, lopussa kaikki tarinan merkittävät pää- ja sivuhenkilöt joutuvat salaperäisen ufo-kaappauksen uhreiksi. Carreidas kuuluu niihin, jotka selviytyvät tapauksesta, mutta epäonnekseen hän on menettänyt ”korvaamattoman” Bross & Clackwell -hattunsa.

Hergén mukaan Laszlo Carreidas pohjautui ranskalaiseen lentokonesuunnittelija ja liikemies Marcel Dassaultiin. Monet Carreidasin piirteistä, kuten sairaalloinen bakteerikammo, pakkomielteet ja omalaatuiset käytöstavat, ovat kuitenkin peräisin toiselta kuuluisalta ilmailusta kiinnostuneelta liikemieheltä, yhdysvaltalaiselta Howard Hughesilta.

Arturo Benedetto Giovanni Giuseppe Pietro Archangelo Alfredo Cartoffoli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Arturo Benedetto Giovanni Giuseppe Pietro Archangelo Alfredo Cartoffoli on Tuhatkaunon tapauksessa esiintyvä Milanosta kotoisin oleva italialainen autokuski, joka avustaa professori Tuhatkaunon kidnapanneita syldaavivakoojia jahtaavaa Tinttiä ja kapteeni Haddockia ottamalla heidät autonsa kyytiin. Takaa-ajon aikana hän ajaa läheisen kylän torin halki ja tulee samalla aiheuttaneeksi sekasortoa kylän asukkaiden keskuudessa. Poliisi pysäyttää auton ja pyytää Cartoffolia kertomaan nimensä, mutta kuultuaan autokuskin pitkän ja vaikeasti muistettavan nimen, hän päästää Cartoffolin menemään. Cartoffoli lopulta onnistuu pysäyttämään syldaavivakoojien auton, mutta Tintin ja kapteeni Haddockin suureksi hämmästykseksi he eivät löydä Tuhatkaunoa auton sisältä. Cartoffoli kuvittelee joutuneensa huijatuksi, minkä jälkeen hän päästää syldaavit lähtemään ja hylkää Tintin ja Haddockin tienvarrelle. Myöhemmin Tintti ymmärtää, että Tuhatkauno oli piilotettuna auton irroitettavan takaistuimen alle.

Chester[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kapteeni Chester on kapteeni Haddockin vanha ystävä ja kalastusalus Siriuksen kapteeni. Hänet mainitaan ensimmäisen kerran ja nähdään ainoan kerran albumissa Salaperäinen tähti, jossa Tintti ja Haddock tapaavat hänet sattumalta Reykjavíkissa ja saavat häneltä tärkeitä tietoja sekä apua. Chester mainitaan myös albumissa Yksisarvisen salaisuus. Lisäksi albumissa Castafioren korut kapteeni Chester lähettää kapteeni Haddockille sähkeen, jossa hän onnittelee Haddockia tulevasta ”avioliitosta”.

Diaz[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diaz on santheodoroslainen eversti, joka esiintyy sivuhahmona albumissa Särkynyt korva. Diaz on kenraali Alcazarin henkilökohtainen adjutantti, mutta kun Alcazar syöksee kilpailijansa kenraali Tapiocan vallasta, hän päättää tehdä Tintistä everstin ja uuden adjutanttinsa. Diaz kuitenkin vastustaa Alcazarin ehdotusta ja ehdottaa kenraalille, että Tintti ylennettäisiin everstin sijasta pelkäksi korpraaliksi. Alcazar raivostuu, jolloin hän alentaa Diazin sotilasarvon korpraaliksi. Katkeroituneena lupaavan sotilasuransa päättymisestä Diaz liittyy salaliittolaisiin, jotka suunnittelevat kaatavansa kenraali Alcazarin hallinnon.

Salaliiton uutena jäsenenä Diaz saa tehtäväkseen salamurhata Alcazar ja Tintti, joten hän yrittää tappaa molemmat heittämällä pommin Alcazarin toimistoon, kun kenraali ja Tintti ovat pelaamassa shakkia. Vaikka Tintti onnistuukin heittämään pommin ulos toimiston ikkunasta, Diaz yrittää tappaa Alcazarin ja Tintin uudelleen, tällä kertaa asettamalla dynamiittia Alcazarin toimiston ikkunan alle. Sikaria polttava Alcazar kuitenkin heittää ikkunasta ulos tulitikun, jolloin Diazin vaatteet leimahtavat liekkeihin ja hänen yrityksensä sytyttää dynamiitin tulilanka epäonnistuu. Kun Diaz lopulta onnistuu räjäyttämään dynamiitin, valtava räjähdys pudottaa kenraali Olivaron patsaan pään Diazin päälle. Alcazar ja Tintti kuitenkin selviytyvät hengissä, sillä Diaz oli tietämättään unohtanut kuopata dynamiitin.

Hän tarkistaa ajan kävelykadulle pystytetystä kellosta, jonka ilmoittaman kellonajan perusteella hän ajastaa pommin räjähtämään tunnin kuluttua. Pian kuitenkin ilmenee, että kellon ilmoittama kellonaika onkin tunnin jäljessä. Hetkeä myöhemmin Diazin kantama ja ajastama aikapommi laukeaa, ja hän ilmeisesti kuolee räjähdyksen seurauksena.

Mik Esdanitov[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mik Esdanitov on Komeetta-lehdelle työskentelevä tähtitieteilijä, joka esiintyy albumissa Lento 714. Tintti ja kumppanit kohtaavat hänet Pulau-Pulau Bompan saaren alaisessa luolastossa, jossa Esdanitovin mukaan saaren alkuasukkaat aikoinaan palvoivat jumaliaan, jotka todellisuudessa olivat toiselta planeetalta saapuneita avaruusolentoja. Esdanitov itse on yhteydessä näihin avaruusolentoihin ja toimii näiden ”yhteysmiehenä” Maassa. Esdanitov myös kryptisesti vihjaa, ettei hän ole ainoa ihmisten ja avaruusolentojen välinen yhteyshenkilö. Hän pitää oikean korvansa yläpuolella ”ajatuksensiirtäjäksi” kutsuttua laitetta, jonka avulla hän kykenee telepaattisesti kommunikoimaan sekä avaruusolentojen että muiden ihmisten kanssa. Hahmon nimi ja puhetyyli viittaavat siihen, että hän olisi kotoisin Venäjältä.

Kun Allanin asentamat räjähteet laukeavat luolastossa, räjähdys käynnistää tulivuorenpurkauksen ja Esdanitov johdattaa Tintin kumppaneineen ulos luolastosta, ennen kuin he menehtyisivät laavaan tai vulkaanisiin kaasuihin. Päästyään ulos Esdanitov kutsuu paikalle lentävän lautasen ja hypnotisoi Tintin kumppaneineen, jotteivät nämä paljastaisi avaruusolentojen olemassaoloa. Tämän jälkeen Esdanitov neuvoo avaruusaluksen lentäjiä kaappaamaan Rastapopoulosin kätyreineen ja siirtää Tintin ystävineen kumiveneeseen. Esdanitov hyvästelee nukkuvan Tintin ja poistuu paikalta lentävän lautasen kyydissä.

Jorgen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jorgen eli Boris on syldavialainen eversti ja maanpetturi, joka tekee ensiesiintymisensä vuoden 1938 Tintti-seikkailussa Kuningas Ottokarin valtikka. Tarina oli Hergén poliittinen kannanotto 1930-luvun Saksan laajentumispolitiikasta, minkä vuoksi esimerkiksi eversti Borisin pikimusta univormu sai vaikutteita SS-upseerien puvuista. Eversti Boris on Syldavian kuningaskunnan hallitsijan Muskar XII:n neuvonantaja ja adjutantti, mutta hän on myös salaliittolainen borduurimielisessä Zyldav Zentral Revolutzionär Komitzat -komissiossa. Komission perustaja ja salaliittolaisten johtaja on antimonarkistisen Teräskaartin puheenjohtaja Müsstler, joka oli laatiman suunnitelman päämääränä on syöstä kuningas vallasta ja pakkoliittää rauhanomainen Syldavia rajanaapurinsa Bordurian maakunnaksi. Salaliittolaisten suunnitelmana on varastaa kuningas Ottokar IV:n valtikka, joka on Syldavian kuningashuoneen symboli. Syldavialaisessa kansanperinteessä kuninkaan on valtikan menettämisen yhteydessä luovuttava vallasta, minkä avulla salaliittolaiset yrittävät syöstä Syldavian sekasorron valtaan.

Tarinassa Tintti saa selville salaliittolaisten aikeista ja saapuu kuninkaanlinnaan, jossa hän pyytää eversti Borisilta lupaa tapaamisesta kuningas Muskar XII:n kanssa. Kun vartija on saattamassa Tintin kuninkaan luokse, Boris järjestää Tintin salamurhan ja lehtimies joutuu salaliittolaisten väijytyksen kohteeksi. Tintti kuitenkin selviytyy hyökkäyksestä ja yrittää antaa kuninkaalle varoituksen salaliitosta kesken Bianca Castafioren oopperaesityksen. Borisin johdolla vartijat pidättävät Tintin ja eversti kertoo kuninkaalle, että hän oli ”nuori anarkisti”. Tintti viedään poliisiautossa keskusvankilaan oikeudenkäyntiä varten, mutta auto suistuu tieltä ja Tintti lähtee varoittamaan kuningasta. Kun hän tapaa Muskar XII:n, Boris vetää pistoolinsa esille ja yrittää ampua Tintin. Tintti kuitenkin tyrmää Borisin nyrkillä ja kertoo kuninkaalle, että salaliittolaiset yrittävät varastaa kuningas Ottokarin valtikan. Hän myös kertoo, että Boris on salaliittolainen, minkä johdosta kuningas käskee neuvonantajaansa palaamaan kuninkaanlinnaan. Tintti onnistuu pelastamaan valtikan borduurien valloitussuunnitelmilta ja loppuratkaisussa hänelle ilmoitetaan, että Müsstler ja muut salaliittolaiset on pidätetty.

Eversti Boris tekee paluun tarinassa Päämääränä kuu ja sen jatko-osassa Tintti kuun kamaralla, joissa hän esiintyy uudella nimellä ”Jorgen”. Jorgen on nimettömän ulkovallan asiamies, joka on saanut käskyn varastaa Sbrodjin atomitutkimuskeskuksessa rakennettu kuuraketti X-FLR6 (60-luvun animaatiosarjassa XM-2) ja toimittaa se esimiehilleen. Kuuraketin matkustajiin kuuluvat Tintti, kapteeni Haddock, professori Tuhatkauno, Frank Wolff sekä Dupont ja Dupond, mutta Wolff on salaa syldaavien avaruusohjelmaan ujutettu vakooja, jonka avulla Jorgen pääsee raketin rahtiruumaan. Kun X-FLR6 on laukaistu Kuuhun ja kaikki miehistönjäsenet paitsi Tintti ovat raketin ulkopuolella tekemässä tutkimuksia, Jorgen tyrmää Tintin jakoavaimella ja kaappaa raketin vastahakoisen Wolffin kanssa. Kun X-FLR6:n moottorijärjestelmä kuitenkin sammuu, Jorgen epäilee Wolffin sabotoineen raketin moottoreita ja uhkaa ampuvansa rikoskumppaninsa. Tintti kuitenkin estää Jorgenin aikeet ja paljastaa, että hän sammutti raketin moottorijärjestelmän. Kun Jorgen ja Wolff on sidottu köysillä, Wolff tunnustaa rikolliset aikeensa ja kaksikko viedään rahtiruumaan, kunnes raketti on saapunut takaisin Maahan.

Jorgen ja Wolff kuitenkin pääsevät vapaiksi köysistä ja pistoolin saanut Jorgen saapuu raketin komentosillalle. Hän kertoo ampuvansa miehistönjäsenet, koska raketissa ei ole tarpeeksi happivaroja kaikille matkustajille. Wolff kuitenkin estää Jorgenin aikeet, koska hänen liittolaisensa oli pettänyt lupaukset miehistönjäsenten henkien säästämisestä. Jorgenin ja Wolffin välinen kiista päättyy siihen, että Jorgen laukaisee vahingossa oman pistoolinsa ja luoti lävistää hänen sydämensä. Jorgen on yksi harvoista hahmoista, jotka menettävät henkensä Tintti-sarjakuvissa.

Séraphin Lampion[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Séraphin Lampion on puhelias Vakuutusyhtiö Turman asiamies, joka tuppautuu usein Tintin ja kapteeni Haddokin seuraan. Hän esiintyy ensi kerran albumissa Tuhatkaunon tapaus, jossa hän tulee sattumalta Moulinsartin linnaan myrskyltä suojaan. Tämän jälkeen Lampion näyttäytyy aina silloin tällöin, useimmiten silloin kun häntä ei kaivattaisi. Haddock selvästi inhoaa Lampionia, mutta ei kohteliasuussyistä yleensä kehtaa sanoa tätä hänelle. Lampion selvästi itse kuvittelee olevansa aina hyvinkin tervetullut ja pitää itseään loistavana seuramiehenä. Hän saapuu usein kutsumatta Moulinsartiin, toisinaan perheensä kanssa. Lampion on voimakkaasti koominen sivuhahmo, eikä häntä juuri näy muutamaa ruutua enempää per albumi. Poikkeuksen muodostaa Tuhatkaunon tapaus, jossa Lampion esiintyy useissa kohtauksissa.Tarinassa lento 714 hänet nähdään kolmella sivulla.

Tintin seikkailut -animaatiosarjassa Lampion nähdään sarjakuvasta poiketen jaksossa Seitsemän kristallipalloa.

Mitsuhirato[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Mitsuhirato on japanilainen agentti, joka esiintyy albumissa Sininen lootus. Kaikkien muiden samassa tarinassa esiintyvien japanilaishahmojen tavoin hänet esitetään julmana, sadistisena, salakavalana ja juonittelevana henkilönä. Vaikka Mitsuhirato omistaa Shanghaissa sijaitsevan vaatekaupan, hän on todellisuudessa Japanin hallitukselle työskentelevä vakooja, jonka tehtävänä on toimia hallituksensa yhteyshenkilönä Kiinassa. Mitsuhirato on myös Wang Jeng-gien johtaman, huumekauppaa vastaan taistelevan Lohikäärmeen pojat -salaseuran vihollinen, sillä Mitsuhirato on tärkeä avainhenkilö Roberto Rastapopoulosin johtamassa huumeliigassa.

Tarinan alussa kiinalaismies saapuu Tintin luokse ja haluaa keskustella hänen kanssaan, mutta yhtäkkiä häntä ammutaan hulluksi tekevällä ”radjaidjah”-uutteella myrkytetyllä nuolella ja hän ehtii mainita sanat ”Mitsuhirato” ja ”Shanghai” ennen kuin hän menettää järkensä. Tintti matkustaa Shanghaihin, missä hän saapuu Mitsuhiraton vaatekauppaan ja kohtaa ensimmäistä kertaa Mitsuhiraton. Tintti keskustelee hänen kanssaan ja lähtee Shanghaista. Kesken laivamatkan Lohikäärmeen pojat kuitenkin kidnappaavat hänet ja kertovat hänelle Mitsuhiraton todellisesta luonteesta.

Lohikäärmeen pojat värväävät Tintin palvelukseen, minkä jälkeen valepukuinen Tintti soluttautuu Sininen lootus -nimiseen oopium-luolaan, missä Mitsuhirato oleskelee. Kun Mitsuhirato poistuu oopium-luolasta, Tintti varjostaa häntä Shanghain ulkopuolelle, missä Mitsuhirato kätyreineen räjäyttää Shanghain ja Nankingin välisen rautatien. Tuhotyön jälkeen japanilaiset ilmoittavat tiedotusvälineille valheellisen kertomuksen, jonka mukaan tuhotyön takana olisi ollut kiinalainen rosvojoukkio. Tintti kuitenkin jää kiinni ja Mitsuhirato ruiskuttaa häneen raidjaidjahia, mutta Mitsuhiraton tietämättä eräs Lohikäärmeen poikien jäsen on salaa vaihtanut uutteen vedeksi. Kun Mitsuhirato huomaa, ettei aineella ole minkäänlaista vaikutusta Tinttiin, hän yrittää epäonnistuneesti ampua ja puukottaa hänet, mutta myös hänen pistoolia ja veistä on sabotoitu. Itsepuolustukseksi Tintti lyö nyrkillä Mitsuhiratoa, joka kuitenkin väittää Kiinassa toimiville japanilaisille viranomaisille, että Tintti olisi yrittänyt murhata hänet.

Vaikka Tintti onnistuukin piiloutumaan häntä etsiviltä japanilaisilta, myöhemmin hän jää kiinni ja Mitsuhirato yrittää lahjoa Tintin työskentelemään japanilaisille. Tintti kuitenkin kieltäytyy Mitsuhiraton ehdotukselle, ja Lohikäärmeen pojat pelastavat hänet ennen kuin Tintti olisi määrä teloittaa. Kun Mitsuhirato kuulee Tintin vankilapaosta, hän ottaa yhteyttä Dawsoniin, Shanghain kansainvälisen vyöhykkeen korruptoituneeseen ja japanilaisten kanssa yhteistyötä tekevään poliisipäällikköön, ja pyytää Dawsonia määräämään Tintti pidätettäväksi. Dupont ja Dupond lähetetään pidättämään Tintti, mutta he epäonnistuvat ja Mitsuhirato kidnappaa Wang Jeng-gien perheineen.

Kun Tintin liittolaiset ovat japanilaisten vankeina, Tintti yrittää pelastaa heidät, mutta joutuu Mitsuhiraton vangiksi. Rastapopoulos saapuu paikalle seuraamaan Tintin ja hänen ystäviensä teloitusta, mutta hetkeä myöhemmin paljastuu, että paikalla olevissa tynnyreissä piilottelee joukko Lohikäärmeen poikien jäseniä. Mitsuhirato ja Rastapopoulos pidätetään, mutta myöhemmin Tintti lukee sanomalehdestä, että Mitsuhirato on tappanut itsensä suorittamalla seppukun.

J. W. Müller[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

J. W. Müller (tai tri Müller) on konnamainen saksalainen tohtori, joka ammatista huolimatta harjoittaa erilaisia rikollisia toimia, kuten rahanväärennystä ja sabotaasia. Hänen ensiesiintymisensä on albumissa Mustan saaren salaisuus, missä hän kuuluu kansainväliseen rikollisryhmään, joka levittää väärennettyjä seteleitä Englannissa. Rikollisen uransa ohella Müller toimii englantilaisen mielisairaalan johtajana, ja hän käyttää asemaansa lavastaakseen vastustajansa mielisairaiksi ja antamalla heille ”hoitoa”, joka tekee uhristaan mielenvikaisen. Kun Tintti yrittää tunkeutua Müllerin kotitaloon, hänen jalkansa jää kiinni ketunrautaan ja hän joutuu Müllerin vangiksi. Tintti kuitenkin onnistuu vapauttamaan itsensä Müllerin laittamista siteistä, ja Tintin ja Müllerin välisen tappelun seurauksena talossa syttyy tulipalo ja rakennus vaurioituu pahoin. Müller itse onnistuu pakenemaan, mutta Tintti jäljittää hänet skotlantilaisella Ben Moren saarella sijaitsevaan vanhaan linnaan, missä hän lopulta onnistuu pidättämään Müllerin ja muut rahanväärentäjät.

Seuraavan kerran Müller nähdään albumissa Mustan kullan maa, jossa hän esiintyy ”professori Smith” -nimisenä arkeologina. Todellisuudessa on kuitenkin vieraan vallan agentti, jonka tehtävänä on sabotoida öljyputkia Khemedin arabivaltiossa Arabian niemimaalla. Müller on myös saastuttanut Khemedin jäljellä olevat öljyvarat N.14 -nimisellä aineella, mikä aiheuttaa öljystä jalostettua polttoainetta käyttävien autojen moottorien räjähtämisen. Koska Müllerin toimet aiheuttavat Khemedin talouden heikentymisen, Müller yrittää suostutella Khemedin emiiri Ben Kalish Ezabin allekirjoittamaan sopimuksen Müllerin edustaman öljy-yhtiön kanssa. Emiiri kuitenkin kieltäytyy, koska hänellä jo sopimus Arabex-nimisen yhtiön kanssa. Müller kostaa emiirille kidnappaamalla hänen ilkikurisen poikansa Abdullahin, ja vaatii emiiriä purkamaan sopimuksensa Arabexin kanssa. Mutta sitten Tintti tunkeutuu Müllerin kartanon alapuolella sijaitsevaan tunneliverkostoon ja pelastaa Abdullahin, joka kuitenkin joutuu uudestaan Müllerin vangiksi. Tintin ja kapteeni Haddockin jahtaama Müller pakenee Abdullahin kanssa autolla aavikolle, mutta lopulta Tintti pelastaa Abdullahin toistamiseen. Kun Müller ymmärtää, että hän on jo hävinnyt ja emiirin joukot ovat tulossa pidättämään hänet, hän päättää tehdä itsemurhan välttääkseen joutumisen kidutetuksi ja teloitetuksi Abdullahin kidnappauksesta. Müller ottaa pistoolin ja ampuu itseään kasvoihin, mutta ”ase” paljastuukin Abdullahin musteella täytetyksi vesipyssyksi. Epäonnistuneen itsemurhayrityksen jälkeen Müller antautuu vapaaehtoisesti, mutta Tintti onnistuu neuvottelemaan hänelle puolueettoman oikeudenkäynnin.

Müller esiintyy viimeisen kerran Seikkailussa Punaisella merellä, missä hän on liittynyt emiiri Ben Kalish Ezabin pitkäaikaisen kilpailijan, šeikki Bab El Ehrin, sotajoukkoihin ja esiintyy salanimellä ”Mull Pašša”. Kun emiiri uhkaa paljastavansa ”markiisi di Gorgonzolan” eli Roberto Rastapopoulosin harjoittaman orjakaupan, ”di Gorgonzola” alkoi tukea Bab El Ehriä ja toimitti šeikkille Müllerin kautta de Havilland D.H.98 Mosquito -lentokoneita, jotka taasen oli ostettu Dawsonilta. Müllerin esiintyminen Seikkailussa Punaisella merellä on lähinnä cameo-suoritus: kun Tintti ja kapteeni Haddock yrittävät paeta Khemedin pääkaupunki Wadesdahista, Müller lähettää Mosquito-koneita ja panssariautoja heidän peräänsä. Müllerin adjutantti, eversti Ahmed, kuitenkin ymmärtää Müllerin antamat määräykset väärin, minkä seurauksena panssariautot joutuvat vahingossa Mosquitojen tuhoamiksi. Tarinan lopussa Ben Kalish Ezab on taas Khemedin laillinen hallitsija, mutta Müllerin lopullinen kohtalo jätetään epäselväksi.

Mustan saaren salaisuudessa Müllerillä oli vain viikset ja leukaparta, mutta myöhemmissä esiintymisissään hänellä oli kasvojen alaosat kokonaan peittävä parta, mikä mahdollisti hänen naamioitumisensa arabiksi.

Nestor[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nestor on Moulinsartin linnan vanha hovimestari, joka nähtiin ensimmäisen kerran albumissa Yksisarvisen salaisuus. Ensiesiintymisessään hän palveli tarinan konnia ja Moulinsartin silloisia omistajia, Lintusen veljeksiä, ja avusti isäntiään linnan alueelle tunkeutuneen Tintin vangitsemisessa. Kapteeni Haddockin sekä Dupontin ja Dupondin saapuminen kuitenkin pelasti Tintin, ja Dupont ja Dupond pidättivät Nestorin yhteistyöstä Lintusen veljesten kanssa. Tintti kuitenkin kertoi, että Nestor ei ollut tietoinen isäntiensä suorittamista rikoksista, jolloin etsiväkaksikko päästi Nestorin vapaaksi. Kun Rakham Punaisen aarteen loppuratkaisussa professori Tuhatkauno ostaa kapteeni Haddockille Moulinsartin linnan, Haddockista tulee Nestorin uusi isäntä.

Nestor on käytökseltään stereotyyppinen hovimestari: hän on nöyrä, kohtelias ja äärimmäisen uskollinen isännilleen. Hän on myös erittäin tarkkaavainen pukeutumisesta, ja Seitsemän kristallipallon lopussa hän huolestuu siitä, että Etelä-Amerikkaan lähtenyt Haddock unohti pakata matkatavaroiden joukkoon monokkelinsa. Nestor on ksenofobinen, minkä voi huomata Castafioren koruissa, jossa hän suhtautuu epäileväisesti romaneihin, joille Haddock antoi luvan majoittua Moulinsartin alueelle. Uskollisuudestaan huolimatta tarinassa Tintti ja Picarot Nestor nähdään juomassa salaa isäntänsä Loch Lomond -viskiä, ja myöhemmin hän yrittää oven takana salakuunnella Tintin ja Haddockin välistä keskustelua.

Pjotr Pahk[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pahk on virolainen yksisilmäinen lentäjä, joka albumissa Seikkailu Punaisella merellä tekee ilmahyökkäyksen Tinttiä ja Haddockia kuljettavan kalastusaluksen kimppuun. Kalastusalus uppoaa, mutta Tintti ampuu Pahkin koneen alas. Tintti ja kapteeni pelastautuvat lautalle, jonne he pelastavat myös mereen pudonneen Pahkin. Albumin loppuosan Pahk auttaakin Tinttiä useaan otteeseen.

Pahk näyttäytyy toisen kerran albumissa Lento 714, jossa hän on yksityislentäjänä Laszlo Carreidasin palveluksessa.

Pablo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pablo esiintyy ensi kerran albumissa Särkynyt korva. Tuolloin ahne asekauppias Chicklett palkkaa palvelijansa välityksellä Pablon murhaaman Tintin 5 000 dollarin palkkiota vastaan. Pablo kuitenkin epäonnistuu tehtävässään pääasiassa huonon tuurin vuoksi. Tintti saa Pablon kiinni, jolloin hän kertoo kaiken toimeksiantajastaan. Tintti päästää Pablon tämän jälkeen menemään.

Chicklett onnistuu myöhemmin lavastamaan Tintin vakoilijaksi, jolloin kenraali Alcatzar tuomitsee Tintin teloitettavaksi. Pablo tovereineen pelastaa kuitenkin Tintin vankilasta viimeisenä yönä ennen teloitusta.

Albumissa Tintti ja Picarot Pablo osallistuu eversti Sponzin/Esponjan järjestämään salajuoneen, jolla yritetään murhata niin Tintti, kuin myös kapteeni Haddock ja professori Tuhatkauno. Salajuoni epäonnistuu ja Pablo jää kiinni. Tintti päästää Pablon jälleen menemään.

Ramón Bada ja Alonzo Pérez[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ramón Bada ja Alonzo Pérez ovat Tintti-tarinan Särkynyt korva tärkeimmät konnat, jotka murhaavat tarinan erään henkilön Rodrigo Tortillan valtameri-risteilyllä. He myös yrittävät tappaa Tintin ja saada erään timantin patsaan sisältä. He ovat myös olleet mukana taideväärennöksissä ja ovat luultavasti olleet yhteydessä herra Balttasariin (henkilöön, joka tapetaan kirjassa). Alonzo on hieman lihava rosvo, joka omistaa useimpien tavoin aseen. Ramon sen sijaan on laiha, paksummat viikset ja tärkeimpänä aseenaan tikari. Ramon ja Alonzo ovat Etelä-Amerikasta. He hukkuvat kirjan lopussa, mutta animaatiosarjassa Tintin seikkailut, he pelastuvat Tintin ansiosta.

Roberto Rastapopoulos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Roberto Rastapopoulos on amerikankreikkalainen miljonääri, rikollispäällikkö ja Tintin arkkivihollinen. Rastapopoulos esiintyy neljässä Tintti-seikkailussa, mikä tekee hänestä eniten esiintymisiä tehneen Tintti-sarjakuvien roiston.

Rastapopoulosin ensiesiintyminen on Faaraon sikareissa, tosin Rastapopoulosin näköinen hahmo nähdään Faaraon sikareita edeltäneessä albumissa Tintti Amerikassa, missä kyseinen henkilö esiintyy istumassa Tintin vieressä sivun 57 kolmanneksi viimeisessä ruudussa. Faaraon sikareissa Rastapopoulos on temperamenttinen mutta hyväntahtoinen Galaxy Pictures -nimisen elokuvayhtiön omistava elokuvamoguli, joka esiintyy tarinassa sivuhahmona peräti avustamassa Tinttiä, joka yrittää tutkia oopiumin salakuljetukseen erikoistuneen huumeliigan toimia. Faaraon sikareiden suorassa jatko-osassa, Sinisessä lootuksessa, kuitenkin paljastuu, että Rastapopoulos onkin itse asiassa kyseisen huumeliigan johtaja, joka Faaraon sikareissa kidnappasi Rawhajpoutahlahin maharadzan pojan ja putosi rotkoon. Vaikka Sinisen lootuksen loppuratkaisussa Rastapopoulos pidätetään yhdessä liittolaisensa Mitsuhiraton kanssa, hän palaa kahdessa myöhemmässä Tintti-seikkailussa julmana konnana, joka usein miltei onnistuu tappamaan Tintin kumppaneineen.

Sinisen lootuksen jälkeen Rastapopoulos nähdään seuraavan kerran Seikkailussa Punaisella merellä, jonka ilmestyessä oli kulunut 23 vuotta hahmon edellisestä esiintymisestä. Seikkailussa Punaisella merellä Rastapopoulos esiintyy peitenimellä ”markiisi di Gorgonzola”, ja hänellä on sekä laillisia että rikollisia liiketoimia. Kun Khemedin emiiri Ben Kalish Ezab riitaantuu ”di Gorgonzolan” Arabair-lentoyhtiön kanssa ja uhkaa paljastavansa ”di Gorgonzolan” harjoittaman orjakaupan Afrikan ja Arabian niemimaan välillä. Jotta emiiri ei kykenisi kertomaan tiedotusvälineille orjakaupasta, ”di Gorgonzola” liittoutuu emiirin arkkivihollisen šeikki Bab El Ehrin kanssa ja toimittaa šeikille de Havilland D.H.98 Mosquito -koneita, jotka on ostettu Dawsonilta ja välitetty Bab El Ehrille ”Mull Paššan” eli tohtori Müllerin kautta. Koneiden avulla Bab El Ehrin joukot valloittavat Khemedin pääkaupunki Wadesdahin ja syöksevät emiirin vallasta.

Emiiri kuitenkin lähettää poikansa Abdullahin Tintin ja kapteeni Haddockin luokse Moulinsartin linnaan, ja pitkän tapahtumasarjan jälkeen vallankaappausta Khemedissä tutkivat Tintti ja Haddock päätyvät Pjotr Pahkin kanssa lautalle keskelle Punaistamerta. Heidät kuitenkin pelastaa ”di Gorgonzolan” loistoristeilijä M/S Sheherazade, mutta seuraavana aamuna Rastapopoulos siirtää kolmikon rahtilaiva SS Ramonalle, jonka kapteenina toimii Allan. Allanin suunnitelma tappaa Tintti ja Haddock upottamalla laiva kuitenkin epäonnistuu, ja Tintti ja Haddock paljastavat M/S Ramonan kuljettavan afrikkalaisorjia. Kun Rastapopoulos ymmärtää M/S Ramonan olevan Tintin hallussa, hän päättää tuhota todisteet harjoittamastaan orjakaupasta ja täten lähettää sukellusveneen upottamaan laivan. Tintti kuitenkin ottaa radion avulla yhteyttä Punaisellamerellä purjehtivaan Yhdysvaltain laivaston sotalaivaan USS Los Angelesiin, jonka saapumisen jälkeen sukellusvene antautuu. Kun USS Los Angeles pysäyttää M/S Sheherazaden, Rastapopoulos pakenee moottoriveneellä, joka kuitenkin kesken matkan uppoaa. Silminnäkijät luulevat Rastapopoulosin kuolleen, mutta todellisuudessa hän pakenee moottoriveneen sisälle rakennetulla pienoiskokoisella sukellusveneellä.

Rastapopoulosin seuraava esiintyminen on tarinassa Lento 714, jossa hän järjestää miljardööri Laszlo Carreidasia kuljettavan suihkukoneen kaappauksen Pulau-Pulau Bompan saarelle keskellä Celebesinmerta. Rastapopoulosin suunnitelmana on saada Carreidas kertomaan miljardöörin sveitsiläisen pankkitilin salainen tunnusnumero, ja hänen tukenaan ovat tohtori Krollspell, Carreidasin sihteeri Spalding ja lentäjät Hans Boehm ja Paolo Colombani sekä Allanin johtamat sondonesialaiset vapaustaistelijat. Tintti, Haddock ja professori Tuhatkauno ovat kuitenkin Carreidasin seuralaisina kaapatussa lentokoneessa, ja heidät vangitaan saarella sijaitsevaan, toisen maailmansodan aikaiseen japanilaiseen bunkkeriin.

Samoihin aikoihin Rastapopoulos kuulustelee Carreidasia, missä tohtori Krollspell ruiskuttaa injektioruiskulla Carreidasiin totuusseerumia. Rastapopoulosin ja Krollspellin suureksi hämmästykseksi Carreidas ei kuitenkaan paljasta pankkitilin tunnusnumeroa, vaan kertoo molemmille viettäneen lapsuudestaan saakka epärehellistä elämää. Lopulta Rastapopoulos raivostuu totuusseerumin vaikutukseen, ja kostoksi päättää lyödä Krollspelliä. Krollspell kuitenkin itsepuolustukseksi pistää Rastapopoulosia ruiskulla, jolloin Rastapopoulos totuusseerumin vaikutuksen alaisena tunnustaa, että hän on jo suunnitellut murhaavansa Krollspellin, Spaldingin, Boehmin, Colombanin ja kaikki sondonesialaiset. Hetkeä myöhemmin Tintti ja Haddock saapuvat paikalle ja he ottavat Rastapopoulosin ja Krollspellin vangeikseen. Rastapopoulos kuitenkin pakenee ja käskee sondonesialaisia tappamaan Tintin kumppaneineen, jotka kuitenkin piiloutuvat saaren alapuolella sijaitsevaan luolastoon.

Kun Tintti kumppaneineen on luolassa, Rastapopoulos käskee Allania hakemaan räjähteitä, jotta Rastapopoulos kätyreineen pääsisi sisälle luolaan. Kun Allan palaa, hän kertoo sondonesialaisten paenneen. Allan asentaa räjähteet luolan ulkoseinämään, mutta räjähteiden laukeaminen käynnistää Pulau-Pulau Bompalla tulivuoren. Kun Rastapopoulos, Allan, Spalding, Boehm ja Colombani yrittävät paeta tulivuorenpurkaukselta ja poistuvat saarelta kumiveneellä, he joutuvat mystisen ufo-kaappauksen uhreiksi, minkä aikana Mik Esdanitov hypnotisoi heidät ja kehottaa heitä nousemaan tikkaita pitkin lentävän lautasen sisälle. Rastapopoulosin ja hänen rikoskumppaniensa kohtalo jätetään lukijalle arvoitukseksi.

Viimeisessä Tintti-seikkailussa Tintti ja aakkostaide, joka tosin Hergén kuoleman myötä jäi keskeneräiseksi, esiintyy hahmo nimeltä ”Endaddine Akass”. Tarinan edetessä Akass paljastuu taideväärentäjäksi, minkä vuoksi monet Tintti-fanit ovat spekuloineet, että saattaisi olla valepukuinen Rastapopoulos. Yves Rodierin epävirallisessa versiossa kyseisestä albumista Akass todellakin paljastuu plastiikkakirurgialla ulkomuotonsa muuttaneeksi Rastapopoulosiksi. Roderin version loppuratkaisussa Rastapopoulos yrittää tappaa Tintin ja Haddockin hirttämällä heidät, mutta taiteilija Ramó Nash estää häntä ja Rastapopoulos menettä henkensä pudotessaan kallionjyrkänteeltä alas rotkoon.

Rastapopoulos esiintyy myös piirroselokuvassa Tintti Haijärvellä ja siihen pohjautuvassa sarjakuva-albumissa, jotka eivät kuitenkaan ole Hergén käsikirjoittamia eivätkä täten kuulu Tintti-sarjakuvien juonijatkumoon. Tarinassa Rastapopoulos johtaa taidevarkaiden rikollisjärjestöä, joka varastaa mittaamattoman arvokkaita taideaarteita ympäri maailmaa ja korvaa varastetut taide-esineet lähes identtisillä kopioilla. Tarinan edetessä Rastapopoulos yrittää saada haltuunsa syldavialaiseen huvilaan vetäytyneen professori Tuhatkaunon uuden keksinnön, mutta Tintti löytää Rastapopoulosin piilopaikan ja kutsuu syldavialaiset poliisit. Rastapopoulos yrittää paeta sukellusveneellä järven poikki Bordurian puolelle, mutta kesken pakomatkan hänen sukellusveneensä vaurioituu ja se nousee pinnalle, jolloin Tintti ja Haddock pidättävät Rastapopoulosin.

Bobby Smiles[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bobby Smiles on albumissa Tintti Amerikassa esiintyvä yhdysvaltalainen gangsteri ja Al Caponen rikollisjärjestön kanssa kilpailevan rikollisjoukkion johtaja. Kun Tintti on tarinan alussa kohdannut Caponen, Smiles ottaa Tintin vastaanotolleen ja pyytää lehtimiestä työskentelemään Smilesin rikollisjärjestölle gangsterina. Tintti kuitenkin kieltäytyy, joten Smiles pudottaa hänet ansaluukun läpi kammioon, joka täyttyy myrkkykaasulla. Kaasun vaikutuksesta Tintti tukehtuu ja Smilesin miehet paiskaavat hänet Michiganjärveen. Pian Smilesille kuitenkin paljastuu, että kammio täytettiin erehdyksessä myrkkykaasun sijasta nukutuskaasulla, ja hän lähettää gangsterinsa järven rannalle tappamaan Tintin. Tintti kuitenkin onnistuu poliisien kanssa pidättämään gangsterit, jolloin Smiles päättää salamurhata Tintin. Smilesin värväämä salamurhaaja ampuu Tintin, mutta Smilesin tietämättä salamurhaaja ampuikin Tintin näköisen nukkehahmon.

Kun Smiles kuvittelee Tintin olevan kuollut, hän kuulee kuorma-autosta, joka kuljettaa bensatynnyreihin kätkettyä viskiä. Smiles ja hänen miehensä pysäyttävät auton, mutta pian hänelle paljastuu, että kyseessä oli Tintin järjestämä salajuoni: bensatynnyreissä on viskin sijasta poliiseja ja Tintti on auton ohjaamossa. Vaikka poliisit pidättävätkin Smilesin kätyrit, Smiles itse onnistuu pakenemaan ja Tintti jäljittää hänet Yhdysvaltain preerialle, missä Smiles on kuitenkin värvännyt avukseen paikallisia mustajalkaintiaaneja. Intiaanit eivät kuitenkaan onnistu surmaamaan Tinttiä, ja Smiles poistuu paikalta.

Myöhemmin Smiles yrittää suistaa postijunan, joka kuljettaa yhteensä 25 000 Yhdysvaltain dollarin arvoista rahakuljetusta. Kun Smiles kuitenkin vangitsee radan varrelle saapuneen Tintin, hän hylkää junaryöstösuunnitelmansa ja yrittää tappaa Tintin sitomalla hänet rautatiekiskoille, jotta Tintti jäisi lähestyvän pikajunan alle. Tintti kuitenkin pelastuu ja hän löytää Smilesin piilopaikan, joka sijaitsee korkean kalliojyrkänteen huipulla. Smiles huomaa Tintin ja yrittää jälleen tappaa hänet, tällä kertaa räjäyttämällä dynamiitilla kalliojyrkänteestä suuren kivenlohkareen. Smiles kuitenkin epäonnistuu ja joutuu Tintin pidättämäksi, minkä jälkeen Tintti toimittaa hänet poliiseille.

90- luvun animaatiosarjassa Smiles esiintyykin Al Caponen kätyrinä johtaen Al Caponen Ystävät -nimistä seuraa.

Sponsz[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sponsz on bordurialainen eversti, jonka ensiesiintyminen on tarinassa Tuhatkaunon tapaus. Albumissa Sponsz on Bordurian valtiollisen poliisin Szturpon johtaja ja pääkaupunki Szohôdin poliisipäällikkö, jonka agentit kidnappaavat professori Tuhatkaunon. Sponszin suunnitelmana on kehittää Tuhatkaunon keksimästä yliäänilaitteesta uudenlainen joukkotuhoase, joten hän yrittää taivutella Tuhatkaunon työskentelemään bordurialaisille. Kun Tintti ja kapteeni kapteeni Haddock saapuvat Borduriaan pelastaakseen ystävänsä, Sponszin miehet ottavat heidät vastaan ja majoittavat heidät szohôdilaisen loistohotellin huoneisiin, joihin oli piilotettu kuuntelulaitteita. Tintti ja Haddock kuitenkin onnistuvat poistumaan hotellista ja pakenevat bordurialaispoliiseja läheiseen oopperataloon, jossa Bianca Castafiore pitää oopperaesitystä.

Samoihin aikoihin Sponsz saapuu oopperatalolle ja esityksen jälkeen hän jää keskustelemaan Castafioren kanssa oopperalaulajan pukuhuoneessa. Castafiore ripustaa Sponszin takin vaatekaappiin, jossa Tintti ja Haddock piileskelevät. Sponsz kertoo Castafiorelle, että hänen miehensä ovat ”kutsuneet vierailulle Borduriaan ulkomaalaisen tiedemiehen”, ja että Tuhatkaunoa pidetään vankina Bakhinin linnakkeessa. Sponsz myös selittää Castafiorelle, että mikäli Tuhatkauno luovuttaa yliäänilaitteen pohjapiirrokset, hänet päästetään vapaaksi. Tuhatkauno kuitenkin voidaan ainoastaan luovuttaa kahdelle Punaisen Ristin työntekijälle, ja silloinkin Tuhatkaunon on väitettävä tulleensa Borduriaan vapaaehtoisesti.

Tintti ja Haddock varastavat Sponszin takista Tuhatkaunon vapautuspaperit ja Punaisen Ristin edustajiksi naamioituneina esittävät asiakirjat Bakhinin linnakkeen komentajalle, majuri Kardukille. Varmistaakseen asian Karduk soittaa Sponszin toimistoon, mutta Sponszin sijasta puhelimeen vastaa everstin henkilökohtainen sihteeri, joka vahvistaa asiakirjojen aitouden. Tuhatkauno vapautetaan, mutta hetkeä myöhemmin Sponsz saapuu toimistoonsa ja saa tietää sihteeriltään tiedemiehen vapautuksesta. Sponsz huomaa, että vapautuspaperit on varastettu, joten hän käskee bordurialaisjoukkoja pysäyttämään Tintin, Haddockin ja Tuhatkaunon pakomatkan. Kolmikko kuitenkin varastaa bordurialaisen panssarivaunun ja ylittää sen avulla Bordurian ja Syldavian välisen rajan. Kertomuksen lopussa Tuhatkauno hävittää yliäänilaitteen pohjapiirrokset.

Sponsz ei esiinny Castafioren koruissa, mutta hänet mainitaan kohtauksessa, jossa Castafiore luettelee Haddockille henkilöitä, joiden kanssa juorulehdet ovat väittäneet Castafioren olevan menossa naimisiin: yksi heistä on Sponsz.

Sponsz tekee paluun viimeisessä valmistuneessa Tintti-albumissa, Tintti ja Picaroissa. Tarinassa Sponsz on siirretty eteläamerikkalaisen San Theodoros -valtion presidentin, Bordurian tukeman kenraali Tapiocan ”tekniseksi neuvonantajaksi”. Albumissa Sponsz, joka käyttää pseudonyymiä ”eversti Esponja”, päättää kostaa Tuhatkaunon tapauksessa kokemansa nöyryytyksen. Albumin alussa hän lavastaa Bianca Castafioren ”Tapiocan vastaisen salaliiton” jäseneksi, jolloin San Theodorosin hallinto alkaa syyttää myös Tinttiä, Haddockia ja Tuhatkaunon osallisuudesta samaiseen ”salaliittoon”. Sponsz arvioi tilanteen oikein, kun Tintti, Haddock ja Tuhatkauno saapuvat San Theodorosiin osoittakseen syyttömyytensä. Tällöin Sponsz järjestää salamurhayrityksen kolmikon surmaamiseksi, mutta yritys epäonnistuu ja Tintti kumppaineen liittoutuvat kenraali Alcazarin kanssa.

Albumin lopussa Sponsz on Tapiocapolisin presidentinlinnassa katselemassa Tapiocan ja eversti Alvarezin kanssa karnevaaleja, kun yhtäkkiä Tintti, Haddock sekä Alcazarin johtamat Picarot-sissit tunkeutuvat rakennukseen ja syöksevät Tapiocan vallasta. Sponsz jää vangiksi, mutta jalomielisesti Tintti säästää hänen henkensä ja antaa Sponszin palata takaisin Borduriaan, vaikka tietääkin ”eversti Esponjan” olleen koko sepitteellisen salaliiton takana. Sponszin alakuloinen ilme kuitenkin viittaa siihen, että hän ei haluaisi matkustaa takaisin kotimaahansa.

Sponszin ulkomuoto pohjautuu suuresti Hergén veljeen, Paul Remiin, joka oli ammattisotilas.

Tšang Tšong-Jen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tšang Tšong-Jen esiintyy albumeissa Sininen Lootus sekä Tintti Tiibetissä. Hän on kiinalainen orpopoika, jonka Tintti pelastaa hukkumiselta ja joka auttaa häntä paljastamaan oopiuminsalakuljettajat, ja Tsang saa tarinan lopussa isän ja äidin. Toinen albumi, Tintti Tiibetissä, rakentuu kokonaan Tsangin ympärille. Hän oli matkalla tapaamaan Tinttiä, mutta lentokone putoaakin Tiibetin vuoristoihin. Tintti lähtee epätoivoissaan etsimään häntä, ja matkalla tulee tutuksi muun muassa hirmuinen lumimies eli Jeti, jonka maine tuntuu sittenkin antavan väärän kuvan. Tsangin hahmo perustuu Hergén todelliseen ystävään, kiinalaiseen taiteilijaan ja kuvanveistäjään Zhang Chongreniin.

Tapioca[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tapioca on santheodoroslainen kenraali ja Alcazarin arkkivihollinen. Hänet mainitaan Särkyneessä korvassa, Seitsemässä kristallipallossa ja Seikkailussa Punaisella merellä, mutta ensimmäisen ja ainoan varsinaisen esiintymisensä hän tekee vasta viimeisessä Tintti-albumissa, Tintti ja Picarot. Tarinassa Tapioca on syössyt Alcazarin vallasta ja hallitsee San Theodorosia diktaattorina. Kenraali Plekszy-Gladzin johtama Borduria tukee Tapiocan hallintoa ja on lähettänyt San Theodorosiin Tapiocalle "teknisen neuvonantajan", albumissa Tuhatkaunon tapaus nähdyn eversti Sponszin. Tintti ja Picarot kuvaa Tapiocan stereotyyppisenä kolmannen maailman diktaattorina: hän on korruptoitunut, julma ja niin turhamainen, että antoi San Thedorosin pääkaupungille Los Dopicosille uudeksi nimeksi ”Tapiocapolis”.

Tarinan alussa eversti Sponz järjestää Tapiocaa vastaan suunnatun salaliiton ja lavastaa Bianca Castafioren sen jäseneksi. Tintti, kapteeni Haddock ja professori Tuhatkauno saapuvat San Theodorosiin, mistä seurautuvat tapahtumat johtavat kolmikon liittoutumiseen kenraali Alcazarin kanssa. Alcazar suunnittelee vallankaappausta, mutta Tapioca on pudottanut laskuvarjoin viskiä sisältäviä laatikoita, minkä seurauksena Alcazarin johtamat Picarot-sissit ovat alkoholisoituneet. Tuhatkauno kuitenkin parantaa keksimiensä tablettiensa avulla Alcazarin miehet, jolloin Alcazar, Tintti, Haddock ja Picarot tunkeutuvat Tapiocapolisin presidentinlinnaan ja suorittavat vallankaappauksen. Tapiocan hämmästykseksi Alcazar ei noudata vanhaa santheodoroslaista kansanperinnettä, jonka mukaan vallasta syösty diktaattori teloitetaan; Alcazar oli joutunut lupaamaan Tintille, että ketään ei saa tappaa vallankaappauksen aikana. Koska Alcazar ei halua rikkoa lupaustaan, hän lähettää Tapiocan maanpakoon. Tapioca ei voi hyväksyä tätä ja hän pyytää ”sääliä, ei mitään sääliä minua kohtaan”, eli hän piti armahdustaan nöyryyttävänä. Sitten hän tajuaa, että Tintti on idealisti, joilla ”ei ole mitään pyhää”, ja Alcazarkin harmittelee tätä.

Vaikka Tapioca syöstäänkin vallasta, tarinan lopun näkymä ränsistyneeseen slummiin osoittaa, ettei vallankaappaus ole parantanut San Theorodosin asukkaiden elintasoa: ainoastaan sotilaspoliisien univormut ovat vaihtuneet ja entisessä ”Viva Tapioca” -kyltissä lukee ”Viva Alcazar”.

Topolino[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alfredo Topolino on Tuhatkaunon tapauksessa esiintyvä sveitsiläinen professori ja ultraäänien asiantuntija. Kun professori Tuhatkauno oli keksinyt laitteen, joka kykeni ultraäänen avulla rikkomaan lasia ja posliinia, hän lähetti kirjeen Topolinolle, koska hän oli suunnittelemassa laitteesta suurempaa versiota, joka kykenisi murskaamaan teräksen ja betonin kaltaisia materiaaleja. Kirjeessä Tuhatkauno halusi keskustella laitteesta, joten Topolino kutsui Tuhakaunon vierailulle kotiinsa. Topolinon bordurialaissyntyinen palvelija, Boris, kuitenkin kertoi keksinnöstä Bordurian tiedustelupalvelu Zturpolle, joka päätti kaapata Tuhatkaunon ja käyttää tiedemiestä muuttaakseen laitteen joukkotuhoaseeksi. Zturpo kidnappasi Tuhatkaunon ja Topolino itse joutui ”Tuhatkaunona” esiintyneen borduuriagentin tyrmäämäksi.

Kun Tintti, Milou ja kapteeni Haddock jäjlittivät Tuhatkaunon Topolinon tämän Nyonin kotiin, he löysivät sidotun Topolinon talon kellarikerroksesta. Topolino kertoi Tintille ja Haddockille Tuhatkaunon keksinnöstä, minkä jälkeen Tintti totesi Topolinon tainnuttaneen ”Tuhatkaunon” olleen huijari. Hetkeä myöhemmin Zturpon agenttien asentama ja ajastama aikapommi räjähti rakennuksen kellarissa ja tuhosi suurimman osan Topolinon kodista, mutta Topolino sekä Tintti kumppaneineen selviytyivät hengissä räjähdyksestä.

Filemon Tornado[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Filemon Tornado on Faaraon sikarit albumissa esiintyvä professori

Frank Wolff[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Frank Wolff esiintyy albumissa Päämääränä kuu ja sen suorassa jatko-osassa Tintti kuun kamaralla, joissa hän toimii professori Tuhatkaunon henkilökohtaisena avustajana. Wolff oli alun perin White Sandsin ydintutkimuskeskuksessa Yhdysvalloissa työskennellyt insinööri. Hän oli pakkomielteinen uhkapeluri, minkä seurauksena menetti suuria summia rahaa ja velkaantui pahasti. Eräänä päivänä tuntematon mies ilmestyi Wolffille ja lupasi avustavansa häntä velkojen maksamisessa, mutta Wolffin täytyi vastapalvelukseksi luovuttaa hänelle White Sandsin tutkimuksia koskevia tietoja. Myöhemmin mies kuitenkin ilmestyi uudestaan ja vaati, että Wolffin täytyisi luovuttaa hänelle uusia tietoja White Sandsin tutkimuksista. Wolffin oli pakko totella, sillä muuten mies olisi paljastanut hänet vakoojaksi, mikä olisi merkinnyt Wolffin uran loppua.

Kiristykseen turhatuneena Wolff kuitenkin lähti Yhdysvalloista Eurooppaan ja päätyi työskentelemään Sbrodjin atomitutkimuskeskuksessa Syldaviassa. Hänen kiristäjänsä – vihamielisen valtion agentit – kuitenkin onnistuivat jäljittämään hänet Syldaviaan ja kiristivät Wolffin jälleen toimimaan salaa vakoojana. Koska Wolffista oli tullut Syldavian huippusalaista avaruusohjelmaa johtavan professori Tuhatkaunon luotettu avustaja, hänen kiristäjänsä käyttivät Wolffia hyväkseen saadakseen tietoja syldavialaisten uudesta kuuraketista, X-FLR6:sta: Wolff joutui muiden muassa luovuttamaan kiristäjilleen avaruusraketin pohjapiirrokset sisältävän mikrofilmin.

Wolff oli Tintin, Miloun, kapteeni Haddockin, Tuhatkaunon sekä Dupontin ja Dupondin ohella yksi X-FLR6:n matkustajista, jotka lähtivät ensimmäisinä ihmisinä avaruuteen. Kun raketti laskeutui Kuuhun, Wolff ja Tuhatkauno suorittivat sarjan tieteellisiä tutkimuksia, minkä jälkeen Wolff palasi takaisin rakettiin. Raketissa olivat kuitenkin Tintti ja Milou, jotka joutuivat eversti Jorgenin – Wolffin rakettiin salakuljettaman ”vihamielisen valtion” agentin – tainnuttamiksi, minkä jälkeen Jorgen pakotti Wolffin käynnistämään raketin moottorijärjestelmät. Jorgenin suunnitelmana oli kaapata raketti ja kuljettaa alus työnantajilleen, mutta yhtäkkiä raketin moottorit sammuivat. Jorgen epäili Wolffin pettäneen hänet ja yritti ampua insinöörin, mutta Tintti esti hänen aikeensa ja pelasti Wolffin hengen. Kun Wolff ja Jorgen olivat joutuneet vangeiksi, Wolff paljasti muille raketin matkustajille menneisyytensä, minkä jälkeen molemmat vangittiin aluksen rahtiruumaan.

Wolff ja Jorgen kuitenkin onnistuivat vapautumaan, minkä jälkeen molemmat tunkeutuivat matkustamotiloihin ja ottivat muut matkustajat vangeikseen. Vaikka Jorgen olikin luvannut Wolffille säästävänsä miehistön jäsenten henget, hän kuitenkin petti lupauksensa ja päätti ampua heidät. Wolff esti liittolaisensa aikeet ja joutui tappeluun, minkä päätteeksi Jorgenin pistooli vahingossa laukesi ja tappoi everstin. Tapahtuneen seurauksena Wolff järkyttyi suuresti, ja hän alkoi tuntea syvää katumusta ja syyllisyyttä. Kun muut miehistön jäsenet nukkuivat, Wolff avasi raketin ilmalukon ja teki itsemurhan heittäytymällä avaruuteen. Tintti ja Haddock myöhemmin löysivät Wolffin jäähyväiskirjeen, missä hän kertoi heittäyneensä avaruuteen siksi, että aluksen vähäiset happivarat riittäisivät muille matkustajille Maahan saakka. Kirjeessä Wolff myös pyysi anteeksi tekojaan ja toiveikkaasti totesi, että ”ehkä jonkin ihmeen kaupalla” hänkin selviytyisi Maahan asti. Wolffin uhraus liikutti jopa tavallisesti sarkastista kapteeni Haddockia, mutta itse lukijat olivat kritisoineet{lähde? Wolffin lausetta kirjeessä ehkä jonkin ihmeen kaupalla hänkin selviytyisi maahan asti. Hergegin on pitänyt repliikkiä epäonnistuneena ja yhtenä uransa häpeäpilkkuna.lähde? [1]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. [{https://tintin.fandom.com/wiki/Frank_Wolff Määritä nimeke!] tintin.fandom.com. |nimeke=Tintin Wiki}}