Gangsteri

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Dead Rabbits-jengi barrikadeilla New Yorkin mellakassa 1857.

Gangsteri tarkoittaa rikollisjengin- tai järjestön jäsentä. Termi ”gangsteri” liitetään pääasiassa Yhdysvaltain järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Osa järjestöistä pystyi pysymään enemmän tai vähemmän laillisina, kun osa oli mukana muodostamassa yhdysvaltalaista järjestäytynyttä rikollisuutta. Myös erilaisiin tehtäviin tarkoitetut ryhmät, kuten vapaapalokuntalaiset tai vartijaryhmät muuttuivat joskus rikollisjengeiksi. Jengien jäseniä ruvettiin nimittämään gangstereiksi.

1800-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Poliisi ohjaa yläluokkaisia kansalaisia slummikierroksella Five Pointsissa (piirros vuodelta 1885).

Erityisesti New Yorkissa syntyi oma värikäs alamaailmansa. Siirtolaisalueet ja slummit, kuten Hell’s Kitchen, Brooklyn ja varsinkin Manhattanilla Boweryn ja Broadwayn välissä sijainnut Five Points toimivat rikollisjengien syntypaikkoina. New Yorkin ensimmäinen järjestäytynyt jengi oli 1820-luvulla perustettu irlantilaissiirtolaisista muodostunut Forty Thieves. Niin ikään irlantilainen oli alueen viinakauppiaiden varastoja vartioimaan perustettu Roach Guard, josta tulikin murhiin ja ryöstöihin erikoistunut rikollisjengi. Roach Guardin sekalaisesta sakista järjestyi sittemmin kurinalainen Dead Rabbits, jonka kovin vastustaja oli kansallismielinen ja katolilaisvastainen yhdysvaltalaissyntyisistä kasattu Bowery Boys, jota vastaan irlantilaisjengit usein liittoutuivat. Muita jengejä olivat muun muassa Shirt Tails, jonka jäsenet piilottelivat aseita housujen yli roikkuvien paitojen alla, Baltimoresta New Yorkiin sisarjengin muodostanut Plug Uglies ja juutalaisten muodostama Eastman Gang.

Katujengien jäsenillä oli yleensä jokin tapa erottua toisten jengien jäsenistä. Bowery Boysin jäsen tunnettiin korkeapyttyisestä silinterihatusta, punaisesta paidasta, mustista housuista, vasikannahkasaappaista, mustasta liivistä ja öljyllä kammatuista hiuksista. Vastustajan Dead Rabbitsin tunnisti punaraitaisesta paidasta ja jos heitä oli monta marssimassa kahakkaan tai mellakkaan, kantoivat he joukkonsa edellä kuollutta jänistä seipään nokassa.

Näillä katujengeillä oli eroavaisuuksia ulkoasun lisäksi myös toimintatavoissa. Usein jengit erikoistuivat tietyntyyppisiin rikoksiin, kuten Boodle Gang, joka siirtyi ruokavaunujen ryöstöistä ihmiskaappauksiin ja lunnasrahojen kiristämiseen. Charlton Street Gang puolestaan toimi merirosvojen lailla hyökäten Hudson-joen varrella oleviin koteihin varastetulla sluupilla 1860-luvun lopulla. Cherry Hill -jengin jäsenet taas pukeutuivat rikkaiden lailla, jotta saattoivat ryöstää näitä näiden omilla asuinalueillaan. 19th Street Gang ryösti helppoja kohteita, kuten naisia, lapsia ja vanhuksia. Teini-ikäisistä koostuneet Dutch Mob ja myöhemmin Crazy Butch Gang erikoistuivat taskuvarkauksiin Boweryn itäpuolella. Bowery Boys oli puolestaan laaja-alainen ja sillä oli poliittistakin painoarvoa varsinkin korruptoituneimpien New Yorkin poliitikkojen keskuudessa. Bowery Boys oli mukana kansallismielisessä ja ääriprotestanttisessa Know Nothing-liikkeessä, kuten baltimorelaiset Rips Raps ja Plug Uglies, jolla oli newyorkilainen alajaosto.

Keskinäisten välienselvittelyjen koko vaihteli. Oli satunnaisia salamurhia ja puukotuksia, yksittäisten gangstereiden nyrkkinujakoita, pieniä veitsi- ja tulitaisteluita sekä suuria satojen miesten välisiä joukkotappeluja. Lain kouraa välttääkseen jengit turvautuivat, kuten myöhemmät jälkeläisensä lahjontaan, kiristykseen, uhkailuun ja murhiin. Politiikassa vaikutusvaltaa omanneet jengit suosivat silmänsä ummistaneita poliitikkoja.

Sisällissota ja sen jälkivuodet toivat muutoksia New Yorkin ja monen muun kaupungin jengielämään. New Yorkin vuoden 1863 värväysmellakat saivat alkunsa, kun osa värvätyiksi määrätyistä kaupunkilaisista, gangsterit mukaan lukien, kieltäytyivät kutsusta sotapalvelukseen ja aloittivat erilaiset mielenilmaukset, jotka laajenivat suureksi mellakaksi. Know Nothing-liikkeen ansiosta mellakointi kääntyi kaupungin mustia vastaan. Riehuvat ihmisjoukot lynkkasivat ja pahoinpitelivät useita mustia, kunnes armeija vihdoin tukahdutti mellakan väkivaltaisesti. Rikollisuus haluttiin saada kuriin ja poliisi järjesti 1860-luvun lopulla useita kampanjoita ja operaatioita järjestäytyneitä jengejä vastaan. Toiminta hiljenikin hetkeksi, kun jengit hajosivat niiden keskusjäsenten jouduttua vankilaan, mutta uusia jengejä perustettiin. Chichesterseista, Dead Rabbitsista ja muista Five Pointsin irlantilaisjengeistä tuli Whyos. Whyos tarjosi erilaisia rikollisia palveluja maksua vastaan. Tämä varmistui, kun 1884 New Yorkin poliisi pidätti erään Whyosin jäsenistä, Piker Ryanin. Hänellä oli taskussaan lista, hinnasto, jossa luki:

  • Lyöminen $1
  • Mustat silmät $3
  • Leuan ja nenän murtaminen $7
  • Lyöminen taju kankaalle kumipampulla $15
  • Irti purtu korva $15
  • Murrettu käsi tai jalka $19
  • Luoti jalkaan $20
  • Puukotus $21.50
  • Murha $100

1900-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lucky Luciano

Uudelle vuosisadalle tultaessa New Yorkin juutalaisten suurin jengi, Monk Eastmanin johtama Eastman Gang oli hävittänyt Whyosin. Vaikka irlantilaisgangstereita ja jengejä toimii vieläkin ympäri Yhdysvaltoja, oli niiden kukoistuksen aika ohi. 1900-luku kuului etenkin italialaisjohtoisille suurille rikollisperheille. Paul Kelly ja Johnny Torrio perustivat italialaisjengin Five Points, joka puolestaan kukisti Eastman Gangin. Al Capone ja Lucky Luciano olivat kummatkin uransa alkuvaiheessa Five Pointsin jäseniä, Five Pointerseja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Holmes, Ronald M., Tewksbury, Richard A. & Higgins, George E.: Introduction to gangs in America. Boca Raton: CRC Press, 2012. ISBN 978-1-4398-6945-1. (englanniksi)
  • Kontos, Louis & Brotherton, David C. (toim.): Encyclopedia of gangs. Westport (CT): Greenwood Press, 2008. ISBN 978-0-313-33402-3. (englanniksi)