Safiiri

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Safiiri
Viistehiottu safiiri
Viistehiottu safiiri
Luokka Korundi
Kemialliset ominaisuudet
Kemiallinen kaava Al2O3
Fysikaaliset ominaisuudet
Väri erilaisissa sinisen, violetin, sinivioletin ja vihreän, keltaisen tai oranssin sävyissä sekä värittömänä (valkosafiiri); väri johtuu raudan, titaanin, kromin, mangaanin, vanadiinin tai uraanin sekoittumisesta
Lohkeavuus särkyy pintaa myöten
Murros simpukkamainen, epätasainen
Kovuus Mohsin asteikolla 9, hauras
Ominaispaino 4–4,1
Tiheys 3,99−4,10
Optiset ominaisuudet
Kiilto lasinkiilto, matta
Taitekerroin nε=1,760–1,770, nω=1,768–1,779
Kahtaistaitto −0,008...−0,009
Dispersio 0,018
Pleokroismi riippuu eri värisävyistä
Viiru valkoinen
Läpinäkyvyys läpinäkyvä, läpikuultava, läpinäkymätön
Lähteet

[1]

Safiiri on korundeihin kuuluva jalokivi. Sen kaava on Al2O3.[1]

Safiiriksi kutsutaan kaikkia jalokiviluokan korundeja punaista rubiinia lukuun ottamatta. Myös helakanpunaiset ja violetit korundit luetaan safiireihin, koska rubiineina niiden arvo olisi heikompi. Arvostetuin väri on sininen, jonka aiheuttavat pienet pitoisuudet rautaa ja titaania, violetin aiheuttaa vanadiini. Keltainen ja vihreä johtuvat raudasta ja punainen kromista.[2]

Safiirin työstöjä ovat viistehionta, pyöröhionta ja gemmit. Safiiria jalostetaan kuumentamalla, säteilytyksellä ja diffuusivärjäyksellä.[1]

Kiven nimi tulee kreikan kielen sanasta sappheiros, 'sininen'. Entisaikoina kaikkia sinisiä kiviä nimitettiin ”safiireiksi”, ja vasta 1800-luvun alussa safiiri luonnehdittiin itsenäiseksi korundiryhmän jäseneksi.[1]

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Safiirin alkuperiä ovat metamorfiset kivet, pegmatiitit, emäksiset basaltit ja jokisorat.[1]

Safiiria ja leukosafiiria kaivettiin Sri Lankan jalokivihiekoista yli 200 neliökilometrin alueella jo kauan sitten. Toinen merkittävä esiintymisalue on Pohjois-Myanmarin Mogokin alueella. Primääriesiintymiä tunnetaan Thaimaasta, Laosista, Vietnamista ja Kamputseasta. Safiireja saadaan myös esimerkiksi Kashmirista ja Jammusta, Yhdysvaltain Montanasta ja Pohjois-Carolinasta, Kanadan Ontariosta, Brasilian Mato Grossosta, Australian Queenslandista ja Uudesta Etelä-Walesista sekä Afrikasta etenkin Mosambikista, Ruandasta, Kamerunista, Etelä-Afrikasta, Namibiasta, Tansaniasta ja Zimbabwesta. Uralilta ja Kuolan niemimaalta saadaan suuria kiteitä, jotka eivät kuitenkaan ole jalokivilaatuisia. Böömistä kerrotaan joskus löydetyn safiireja Iserjoen rantahiekoista.[1]

Tunnettuja safiireja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnetuimpia safiireja on ”Pyhän Edvardin safiiri”, joka on Englannin kuninkaankruunun ristin keskellä. Kruunuun kuuluu myös ”Stuartsafiiri”-niminen kivi. Myös esimerkiksi Venäjän hallitsijan kruunuun on hiottu suuria safiireja.[1]

Symboliikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Astrologiassa safiiri on Vesimiehen (bysanttilaisten mukaan) tai Oinaan (keskiaikaisten astrologien mukaan) kivi.[1]

Safiirin on uskottu lahjoittavan omistajalleen voimaa, kunniaa ja kuolemattomuuden. Safiiri oli rikkauden symboli ja poisti eripuraisuutta ja tuskaa.[1]

Safiiri symboloi taivaaseen liitettyjä ominaisuuksia. Tähtisafiiria pidetään hyvän onnen tuojana, ja sen kolmen valojuovan ajatellaan edustavan toivoa, uskoa ja kohtaloa. Muinaisessa Persiassa uskottiin, että taivaankannelle antoi värin jättikokoinen safiiri. Antiikin aikana puolestaan luultiin, että Raamatun kymmenen käskyä oli kirjoitettu safiirilaatoille. Safiirijalokivi on pyhitetty kreikkalaisen jumalataruston Apollolle. Antiikin ajan pappien ja noitien väitetään kunnioittaneen safiireja, koska niiden avulla uskottiin voitavan nähdä tulevaisuuteen. Safiiria on käytetty myös amulettina myrkytyksiä vastaan, luultavasti legendan mukaan, joka kertoo myrkkykäärmeen kuolleen joutuessaan samaan koriin safiirin kanssa.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Ďud’a, Rudolf & Rejl, Luboš: Jalokivien maailma: Jalo- ja korukivet ja niiden ominaisuudet, s. 32–35. Suomentanut Kalle Taipale. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22706-4.
  2. David C. Cook & Wendy L. Kirk: ”Korundi: jalokivimuunnokset”, Mineraalit ja jalokivet, s. 95. Suomeksi julkaissut Gummerus Kustannus Oy. Suomentanut Kalle Taipale. Gummerus, 2009. ISBN 978-951-20-8083-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Safiiri.