Tämä artikkeli kertoo historiantutkija Ernst Palménista (1849–1919). Hänen pojanpojastaan, eläintieteilijä Ernst Palménista (1916–1991) on eri artikkeli.
Palmén valmistui ylioppilaaksi vuonna 1866, filosofian kandidaatiksi vuonna 1872, filosofian maisteriksi vuonna 1873, filosofian lisensiaatiksi vuonna 1876 ja filosofian tohtoriksi vuonna 1877. Hän toimi Helsingin yliopiston Suomen, Venäjän ja Pohjoismaiden historian professorina vuosina 1884–1903 ja Suomen ja Skandinavian historian professorina vuosina 1903–1911.
E. G. Palmén kuului Valvojan perustajiin ja hän toimi vuosina 1887–1891 sen päätoimittajana. Iskevästä ja hyökkäävästä kirjoitustyylistään Palmén sai nimimerkkinsä E. G. P. mukaan kutsumanimen "Äkäpää".[1]
Vapaaherralliseen Palménin aatelisukuun kuuluneen Palménin vanhemmat olivat professori, vapaaherra Johan Philip Palmén ja tämän toinen puoliso Adolfina Fredrika Emilia Sallmén. Hänen puolisonsa oli vuodesta 1881 teollisuusmies Nils Ludvig Arppen (1803–1861) tytär Ida Amalia Arppe (s. 1860). Heidän poikiaan olivat kirurgi Arne Palmén ja lakimies Ilmari Palmén. Heidän pojanpoikansa oli eläintieteilijä Ernst Palmén. E. G. Palménin veljenpoika oli meteorologi Erik Palmén.
E. G. Palménin sisar oli yhteiskunnallinen toimihenkilö Fanny Palmén (1842−1905), jonka aloitteesta Helsinkiin perustettiin työkoteja kansakoulua käyville lapsille, joiden vanhemmat kävivät ansiotyössä. Hänen veljiään olivat eläintieteilijä Johan Axel Palmén ja Forssan puuvillatehtaan johtaja Karl Evert Palmén.[2]
