Ero sivun ”Uuno Turhapuro” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
TA-fix |
selkeytetään Pasasen ja Loirin osuutta |
||
| Rivi 3: | Rivi 3: | ||
| nimi = Uuno Turhapuro |
| nimi = Uuno Turhapuro |
||
| kuva = Turhapuro_kaksoisagentti_uuno.JPG |
| kuva = Turhapuro_kaksoisagentti_uuno.JPG |
||
| kuvateksti = Uuno Turhapuro elokuvassa ''[[Uuno Turhapuro – kaksoisagentti |
| kuvateksti = Uuno Turhapuro elokuvassa ''[[Uuno Turhapuro – kaksoisagentti]]'' vuonna 1987. |
||
| kustantaja = [[Spede-Yhtiöt]] <br> [[Ere Kokkonen Oy]] |
| kustantaja = [[Spede-Yhtiöt]] <br> [[Ere Kokkonen Oy]] |
||
| ensiesiintyminen = 1971 ''[[Spede Show]]'' -sarjassa |
| ensiesiintyminen = 1971 ''[[Spede Show]]'' -sarjassa |
||
| viimeinen_esiintyminen = [[Uuno Turhapuro – This Is My Life]] (2004) |
| viimeinen_esiintyminen = [[Uuno Turhapuro – This Is My Life]] (2004) |
||
| luojat = [[ |
| luojat = [[Spede Pasanen]]<br>[[Vesa-Matti Loiri]] |
||
| status = |
| status = |
||
| ikä = |
| ikä = |
||
| Rivi 29: | Rivi 29: | ||
| esittäjä = [[Vesa-Matti Loiri]] |
| esittäjä = [[Vesa-Matti Loiri]] |
||
}} |
}} |
||
'''Uuno Turhapuro''' on |
'''Uuno Turhapuro''' on [[Spede Pasanen|Pertti "Spede" Pasasen]] keksimä ja [[Vesa-Matti Loiri]]n esittämä ja kehittämä koominen sketsi- ja elokuvahahmo. Uuno Turhapuro esiintyi ''[[Spede Show]]'' -sketsisarjassa vuosina 1971–1976 ja 1984 sekä 20-osaisessa elokuvasarjassa vuosina 1973–2004. |
||
Rähjäisen ja laiskan Uuno Turhapuron suurin avu ovat puhelahjat, joita hän käyttää niin työn välttelyyn, aviollisten ongelmiensa selvittämiseen, ilmaisten lihapiirakoiden haivittelemiseen grilliltä kuin vieraiden naisten vikittelemiseenkin. |
|||
==Hahmo== |
==Hahmo== |
||
Versio 20. syyskuuta 2021 kello 11.16
| Uuno Turhapuro | |
|---|---|
 Uuno Turhapuro elokuvassa Uuno Turhapuro – kaksoisagentti vuonna 1987. |
|
| Luoja(t) |
Spede Pasanen Vesa-Matti Loiri |
| Näyttelijä(t) | Vesa-Matti Loiri |
| Ensi- esiintyminen |
1971 Spede Show -sarjassa |
| Viimeinen esiintyminen |
Uuno Turhapuro – This Is My Life (2004) |
| Kustantaja |
Spede-Yhtiöt Ere Kokkonen Oy |
| Henkilötiedot | |
| Kotipaikka | Heinolan mlk |
| Asuinpaikka | Helsinki |
| Luonteenpiirteet | laiskuus, ylensyönti, rahanhimo, puheliaisuus, rähjäisyys |
| Suhteet | |
| Muut sukulaiset |
|
| Tutut |
Härski Hartikainen Sörsselssön |
Uuno Turhapuro on Pertti "Spede" Pasasen keksimä ja Vesa-Matti Loirin esittämä ja kehittämä koominen sketsi- ja elokuvahahmo. Uuno Turhapuro esiintyi Spede Show -sketsisarjassa vuosina 1971–1976 ja 1984 sekä 20-osaisessa elokuvasarjassa vuosina 1973–2004.
Rähjäisen ja laiskan Uuno Turhapuron suurin avu ovat puhelahjat, joita hän käyttää niin työn välttelyyn, aviollisten ongelmiensa selvittämiseen, ilmaisten lihapiirakoiden haivittelemiseen grilliltä kuin vieraiden naisten vikittelemiseenkin.
Hahmo
Hahmon synty
Viihdetaiteilija Pertti ”Spede” Pasanen sai idean Uuno Turhapuron hahmoon, kun Suomen ensimmäinen lottoarvonta oli näytetty televisiossa tammikuussa 1971. Pasanen kirjoitti sketsiohjelmaansa Spede Show’hun pariskunnan, joka kinastelee tulevan lottovoittonsa sijoittamisesta jo ennen arvontaa. Mieshahmon piirteitä, kuten laiskuus ja selittelykyky, Pasanen oli hahmotellut mielessään jo vuosia aikaisemmin. Vaimon roolin Pasanen otti Spede Show’n vakioesiintyjä Marjatta Raidan, ja aviomiehen rooliin Pasanen valitsi Vesa-Matti Loirin, joka oli esiintynyt Pasasen elokuvissa ja sketsiohjelmassa vuodesta 1968 lähtien.[1]
Ensimmäisissä sketseissä
Loirin ja Raidan esittämän sketsin ensimmäisen esityspäivän tarkka ajankohta alkuvuonna 1971 on unohtunut, sillä Mainostelevisiolla oli säästösyistä tapana kuvata vanhojen videonauhojen päälle uutta materiaalia. Sketsi esitettiin uusintana 12. syyskuuta 1971. Tässä ensimmäisessä sketsissä Loirin esittämä vielä nimetön hahmo oli pukeutunut siististi valkoiseen poolopaitaan, eikä hänellä ollut myöhemmin tuttua maskeerausta. Selittelytaidoltaan ja tajunnanvirtaiselta puheeltaan hahmo on kuitenkin jo paljon myöhemmän Uuno Turhapuron kaltainen. Sketsissä mies ja vaimo alkavat kinastella siitä, miten tulevan lottovoiton rahat pitäisi perheessä käyttää. Ensimmäinen sketsi sai katsojilta hyvän vastaanoton, joten Pasanen kirjoitti samoille hahmoille uusia sketsejä, joissa he sanailevat esimerkiksi maksamattomasta puhelinlaskusta, kirjekurssilta saadusta tutkinnosta ja jääkaapin täyttämisestä lihalla.[2]
Nimi
Aluksi mieshahmolla ja hänen vaimollaan ei ollut mitään vakiintunutta nimeä. Marjatta Raita sanoi syyksi, ettei kukaan muistanut mitkä nimet edellisellä kerralla oli valittu.[3] Pasanen oli antanut hahmolle ensin nimen Usko, mutta vaihtoi sen pian Uunoksi, joka tarkoittaa tomppelia. Pasasella oli ollut Kuopion lyseossa tyly saksanopettaja nimeltä Uuno Hiltunen, joskaan Pasanen ei koskaan suoraan myöntänyt ottaneensa nimen ivatarkoituksessa tältä opettajaltaan. Sukunimi Turhapuro kuvasti hahmon turhuutta ja mitättömyyttä sekä muistutti Pasasen Kahdeksas veljes (1971) -elokuvan johtajahahmo Tässäpuron nimeä.[4]
Ensimmäisessä Uuno-elokuvassa Uuno Turhapuro (1973) hahmon toiseksi etunimeksi paljastuu Eero. Toisessa Turhapuro-elokuvassa Professori Uuno D. G. Turhapuro (1975) toisiksi etunimiksi paljastuvat Daavid Goljat. Kolmannessa elokuvassa Lottovoittaja UKK Turhapuro (1976) Turhapuro vaihtaa etunimensä Uuno Kaavit Koljatiksi saadakseen nimikirjaimet UKK, kuten presidentti Urho Kaleva Kekkosella.[5]
Uuno kutsuu itse itseään nimellä "johtaja Uuno Turhapuro", vaikka on tavallisesti joko lyhytaikaisissa hanttihommissa tai kokonaan työtön. Elokuvassa Uunon huikeat poikamiesvuodet maaseudulla (1990) selviää, että Uunon isä kutsuu poikaansa johtaja Uuno Turhapuroksi jo ennen tämän syntymää, ja ensimmäisessä Uuno-elokuvassa Uuno kertoo Härski Hartikaiselle käyneensä johtajakurssin kirjeopistossa.
Kun Pasanen vei Turhapuro-elokuvia ulkomaille 1980-luvulla, hän käännätti hahmon nimen englanniksi Numbskull Emptybrook tai Pointlessbrook, ja ranskaksi Bébert Bocal. Ruotsissa ja Saksassa käytettiin suomenkielistä nimeä.[6]
Piirteet
Pasanen halusi Uuno Turhapuron näyttävän siltä, että hän on kunnolla rappiolla. Näyttelijä Loiri kehitti tämän pohjalta maskeeraamossa peilin edessä hahmolle sen tunnusomaisen ulkomuodon. Hän pörrötti hiuksensa pystyyn, lisäsi silmien yläpuolelle vaaleaa ja alapuolelle tummaa silmämeikkiä, korvasi omat kulmakarvansa lyhyillä neliönmuotoisilla kulmakarvoilla, värjäsi nenänsä ja alahuulensa punaiseksi, maalasi poskille parransängen sekä mustasi toisen yläetuhampaansa. Myöhempinä vuosina hampaita katosi lisää. Käsivarteensa Loiri piirsi ankkuritatuoinnin. Hahmon meikki oli aluksi liioitellun voimakas, koska ensimmäisten vuosien Uuno-sketsit ja elokuvat olivat mustavalkoisia. Hahmon asuksi Loiri valitsi risaisen armeijan verkkopaidan, harmaat pussihousut, henkselit, pitkän ja nuhruisen popliinipaidan sekä kasarmeilla käytetyt vapaa-ajan jalkineet, ”kusiluistimet”, jotka hän korvasi myöhemmin koon 54 kengillä. Asusteina hahmo käyttää valkosankaisia aurinkolaseja. Hiuksensa hän kampaa usein taakse, ja pulttaa sikaria ja tupakkaa.[7]
Pasanen oli antanut Loirille oikeuden muokata hahmonsa vuorosanoja omaan suuhunsa sopivaksi. Tämän näyttelijänvapauden ansiosta Uunolla on hyvin omaperäinen puhetapa, johon kuuluu muun muassa koukeroisuus, dramaattisuus, lukuisat täytesanat, epätarkasti käytetyt sivistyssanat sekä d:n ääntäminen t:nä.[8]
Puheiltaan Uuno on röyhkeä, suorapuheinen ja sovinistinen.[9] Hän pyrkii koko ajan luistamaan töistä ja muista tilanteista ahkeralla selittelyllä. Vaikka hän onkin naimisissa, hän vikittelee muita naisia ja suunnittelee alituisesti vaimon vaihtamista.[5]
Elämänhistoria
Uuno Turhapuro syntyi vuonna 1946 Heinolan maalaiskunnassa ja varttui siellä. Syntymäpäivästä ei ole tarkkaa tietoa mutta Tupla-Uuno-elokuvan alussa on Uunon syntymäpäivä, ja vähän myöhemmin elokuvassa Uunon ystävä Sörsselssön juhlii vappua johon Turhapuron toinen ystävä Härski Hartikainen tokaisee vapun menneen jo kaksi ja puoli viikkoa sitten. Näin ollen voidaan päätellä että Uunon syntymäpäivä olisi joko 18. tai 19. toukokuuta. Toisaalta taas Uuno Turhapuro -televisiosarjan eräässä jaksossa sanotaan olevan Uunon syntymäpäivä, vaikka sarjan tapahtumat sijoittuvat talven/kevättalven aikaan. Aikuisikänsä Uuno vietti enimmäkseen Helsingissä.
Perhe
Uunon isä on Hugo Turhapuro (Olavi Ahonen), joka kasvatti hänet yksin. Uuno tapaa vasta myöhemmin äitinsä Gunhild Donnersdotterin (Hannele Lauri) ja lähtee hänen kanssaan Helsinkiin sivistymään. Uuno-elokuvissa tulee ilmi, että Turhapurolla on useita veljiä, kuten Jeremias ja Veijo (Uuno Turhapuro muuttaa maalle), Peni (Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies), "johtaja" Tarmo Turhapuro (Uuno Turhapuron veli) sekä Mr. George Turhapuro (Uunon Amerikassa asuva kaksoisveli Rautakauppias-elokuvasta). Kuitenkin Uuno Turhapuro Juhlakirjan mukaan Jeremias ja Peni olisivat sama henkilö. Uunon nuorempien veljien (kuten Jeremiaksen) äiti on kauppias Rentukka (Mirjam Himberg). Perheeseen kuului isoäitikin, jonka Tarmo myi orjaksi afrikkalaiselle kauppavaltuuskunnalle. Isoäiti oli myöhemmin kirjoittanut Tarmolle ja kiittänyt paljon, että hänet myytiin orjaksi, sillä hän tykkäsi enemmän ulkomaalaisista kuin suomalaisista miehistä.
Ammatit
- johtaja (syntyperäinen)
- asianajaja (Tuuralle, elokuvan Armeijan leivissä lopussa)
- diplomiviulisti (kirjekurssilta)
- elokuvanäyttelijä (vain pääosat)
- kaksoisagentti
|
|
Elokuvat
Elokuvien perusidea ja keskeiset henkilöt
Elokuvien tavallinen juoni perustuu Turhapuron ja hänen appensa väliseen jännitteeseen; vävyään inhoava vuoristoneuvos Tuura törmää urallaan toistuviin vastoinkäymisiin, kun Turhapuro tupsahtelee esiin sopimattomilla hetkillä. Uuno myös toistuvasti voittaa appensa kaikissa mahdollisissa tilanteissa: Kun puolustusministeriksi nimitetty Tuura määrää Turhapuron armeijaan (Uuno Turhapuro armeijan leivissä), tästä tulee varusmiespalveluksen aikana majuri. Kun Tuura osallistuu presidenttikilpaan (Uuno Turhapuro herra Helsingin herra), Uunosta tulee puolivahingossa tasavallan presidentti.
Turhapuron vakituiset apurit ovat hänen autonkorjaajakaverinsa Härski Hartikainen (Spede Pasanen) ja insinööri Sörsselssön (alussa Lettunen ja välillä Lörsson, Simo Salminen). Yksi merkittävimpiä sivuhahmoja elokuvissa on Tuuran sihteeri Unelma Säleikkö, joka täyttää kaikki muut Uunon naisille asettamat standardit, paitsi varallisuuden. Tästä johtuen elokuvien ajan Uuno pysyy Elisabetin kanssa, vaakakupissa ollen Elisabetin kautta suunnaton perintö, ja Unelmalta iätön kauneus, kultivoitu käytös, älykkyys ja rinnat. Uuno kuitenkin pitää Unelmaa henkisesti hyvin lähellä itseään, palvoen ja vannoen tälle rakkautta ja sitä, että mikäli perintöä ei olisi, Unelma olisi hänen ja päinvastoin. Uuno-elokuvien keskeisiin henkilöihin kuuluu myös Uunon anoppi (Marita Nordberg, Anja Pohjola, Ritva Valkama). Yksi Uuno Turhapuro-elokuvien sivuhahmo on neljässä elokuvassa esiintynyt Uunon isä, Hugo Turhapuro (Olavi Ahonen). Muita merkittäviä näyttelijöitä Uuno-elokuvissa olivat muun muassa Elli Castrén (Unelma Säleikkö), Helge Herala, Hannele Lauri, Juhani Kumpulainen ja Marja Korhonen. Marjatta Raita on ainoa, joka on esiintynyt jokaisessa elokuvassa, mikäli mukaan lasketaan epäviralliseksi elokuvaksi luokiteltu Uuno Turhapuron veli.[10]
Elokuvien taustaa
Uuno Turhapuro -elokuvia tehtiin vuosina 1973–2004 kaikkiaan 20 kappaletta. Alun perin elokuvia oli tarkoitus tehdä vain yksi, mutta suuren suosion ansiosta elokuvia tehtiin lisää. Uuno Turhapuro on Vesa-Matti Loirin ja Spede Pasasen kehittämä hahmo. Elokuviin päätyi myös aineistoa oikeasta elämästä, esimerkiksi Loirin kuvauksissa harrastamia kepposia.[3]
Suurimman osan elokuvista on ohjannut Ere Kokkonen ja käsikirjoittanut Spede Pasanen. Vuonna 1984 ilmestyneestä Uuno Turhapuro armeijan leivissä -elokuvasta lähtien Kokkonen on käsikirjoittanut itse kaikki ohjaamansa Turhapurot. Kun MTV osti Spede Pasasen yritykset ja elokuvat 1980-luvun puolivälissä, Pasanen laittoi itse ehdoksi, että Kokkosen on tultava tuotantopäälliköksi ja ohjaajaksi, jolloin Kokkonen suostui vain jos pääsisi tulevien Uunojen käsikirjoittajaksi, sillä hänen mielestään Uunosta oli ajan myötä tullut liian ilkeä (mitä hän ei missään tapauksessa saisi olla) ja hän halusi pehmentää tämän luonnetta.[11] Vuosina 1987–1990 sekä 1993 Pasanen asettui itse käsikirjoittajaksi riitaannuttuaan Ere Kokkosen kanssa, toimien Hannu Seikkulan ja Pertti Melasniemen ohessa myös ohjaajana. Elokuvien juoni ja monet yksittäiset vitsitkin ovat kuitenkin Pasasen, Kokkosen, Loirin ja joskus myös Simo Salmisenkin yhdessä kehittelemiä kunkin tuoden mukaan omia ideoitaan. Niistä sitten lopullisen käsikirjoituksen kokosi milloin Pasanen, milloin Kokkonen.
Spede Pasasen vetäytyessä elokuvien teosta vuonna 1998 hän myi Ere Kokkoselle tuotanto-oikeudet Turhapuro-elokuviin 1990-luvulla. Kaksi viimeisintä Uunoa ovat Ere Kokkosen ohjaamia ja tuottamia. Toisen, Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies (v. 1998), hän teki yhteistyössä Spede-tuotannon kanssa.
Vuonna 2003 Kokkonen ja Loiri alkoivat suunnitella viimeisen Turhapuro-elokuvan tekemistä Spede Pasasen muistoksi. Uuno Turhapuro – This is my Life (v. 2004) perustuu Speden ja Ere Kokkosen kehittelemään ideaan, jossa Uuno soluttautuu rikkaille tarkoitettuun vanhainkotiin ja pääsee television tosi-tv-ohjelmaan muistelemaan elämänvaiheitaan. Viimeinen Turhapuro-elokuva tehtiin vanhan työryhmän voimin. Tässä elokuvassa Tapio Hämäläinen palasi näyttelemään vuorineuvos Tuuraa.
Elokuvien vastaanotto
Heti alusta alkaen kriitikot pitivät Uuno-elokuvia todella huonoina: niitä kutsuttiin esimerkiksi rakenteettomaksi mössöksi ja ylipitkien sketsien kokoelmaksi.[12] Myös hahmon rumuutta ihmeteltiin.[3]
Katsojat pitivätkin sitten Uunoista kriitikoita enemmän. Jo ensimmäinen elokuva sai 600 000 katsojaa, mutta menestystä ei kuitenkaan ollut osattu odottaa.[12] Suosituin Uuno-elokuva on Uuno Turhapuro armeijan leivissä vuodelta 1984, joka sai elokuvateattereissa yli 750 000 katsojaa. Se oli koko vuosikymmenensä katsotuin elokuva Suomessa (mukaan lukien ulkomaalaiset elokuvat) ja vuodesta 1968 lähtien katsotuin kotimainen elokuva aina helmikuuhun 2018 asti, jolloin Aku Louhimiehen versio Tuntemattomasta Sotilaasta rikkoi Uunon katsojaennätyksen yli miljoonalla katsojallaan. Elokuva Uuno Turhapuro – This is my Life sai 145 000 katsojaa ja oli vuoden 2004 kolmanneksi katsotuin elokuva.[13]
Esiintymiset
Elokuvat
Televisiosarjat
- Spede Show (1971–1976, 1984)
- Uuno Turhapuro armeijan leivissä (1986, elokuva 7-osaisena laajennettuna televisiosarjana)
- Uuno Turhapuro (1996)
- Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies (1999, elokuva 5-osaisena laajennettuna televisiosarjana)
- Uuno Turhapuro – This Is My Life (2006, elokuva 5-osaisena laajennettuna televisiosarjana)
- Kansalainen Turhapuro (2017, viihteellinen dokumenttisarja Uuno Turhapurosta)
Teatteri
Musiikkiteatteri Palatsin näytelmässä Uuno Turhapuro – Viimeinen tuomio vuodesta 2015 alkaen Uuno Turhapuroa esitti Miro Honkanen.[14]
Oheistuotteet
- Uunokasino. Suomalaisomisteisen peliyhtiö Lunas Entertainment Ltd:n vuonna 2016 perustama Uuno Turhapuron hahmoon perustuva nettikasino. [15]
- Uuno on numero yksi! – Jaakko Salon musiikkia Uuno Turhapuro elokuviin 1973–1998 (2003) CD-levyllä elokuvien alkuperäistä musiikkia.
- Uuno Turhapuro muuttaa maalle -elokuvasta on julkaistu samanniminen tietokonepeli Commodore 64 -kotitietokoneelle vuonna 1986. Pelin toteuttivat Pasi Hytönen ja Jori Olkkonen, ja sen julkaisi Amer-yhtymään kuulunut AmerSoft.
Lähteet
- Aitio, Tommi: Spede: Pertti Pasasen elämä. Helsinki: Tammi, 2002. ISBN 951-31-2531-9.
- Kokkonen, Ere: Tarinoita Turhapurosta -DVD-haastattelu
- Marjamäki, Tuomas (toim.): Uuno Turhapuro juhlakirja. Nurmijärvi: Ere Kokkonen Oy, 1998. ISBN 952-91-0167-8.
- Marjamäki, Tuomas: Naurattajat. Suomalaisen komiikan tekijät 2007-1907. Edita, 2007.
- Marjamäki, Tuomas: Uuno on numero yksi: Turhapuron koko tarina 1971–2021. Docendo, 2021. ISBN 978-952-382-091-3.
Viitteet
- ↑ Marjamäki 2021, s. 24–26.
- ↑ Marjamäki 2021, s. 27–30.
- ↑ a b c Marjamäki 2007, s. 175.
- ↑ Marjamäki 2021, s. 30.
- ↑ a b Marjamäki 2021, s. 44–47
- ↑ Marjamäki 2021, s. 129–130.
- ↑ Marjamäki 2021, s. 30–31.
- ↑ Marjamäki 2021, s. 38–44.
- ↑ Marjamäki 2021, s. 38.
- ↑ Marjamäki 2007, s. 181.
- ↑ Marjamäki 2007, s. 216.
- ↑ a b Marjamäki 2007, s. 176.
- ↑ Marjamäki 2007, s. 39.
- ↑ Nyt puhuu uusi Uuno - hahmosta Suomen James Bond? www.iltalehti.fi. Viitattu 22.5.2020.
- ↑ Uuno Turhapurolle oma nettikasino Iltalehti. Viitattu 13.6.2016. Suomi
Kirjallisuutta
- Aitio, Tommi: Uuno Turhapuro. Elämä. Helsinki: Johnny Kniga, 2014. ISBN 978-951-0-40301-3.
- Ikonen, Stiina & Marjamäki, Tuomas (toim.): Uuno Turhapuron mietelmät. Legendaarisia leffalausahduksia ja Uuno-triviaa. Hyvinkää: Pupliser, 2006. ISBN 952-99535-5-0.
- Sihvonen, Jukka (toim.): UT: Tutkimusretkiä Uunolandiaan. Helsinki: Kirjastopalvelu, 1991. ISBN 951-692-279-1.
Aiheesta muualla
Sitaatteja aiheesta Uuno Turhapuro Wikisitaateissa- Uunoklopetia.
- Ylen Elävä arkisto: Uuno Turhapuron eineskeittiössä tehtiin laihduttajan herkkua (1991), Vesa-Matti Loiri tuntee Turhapuron (2004)
| ||||||||||||||