Ero sivun ”Suomen rataverkko” versioiden välillä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Merkkaukset: Mobiilimuokkaus  mobiilisivustosta 
Rivi 17: Rivi 17:
=== Sähköistys ===
=== Sähköistys ===


{{File:Finnish railroad network-en-electrified.svg|Suomen rataverkko, englanninkielinen kartta
{{Tiedosto:Finnish railroad network-en-electrified.svg|Suomen rataverkko, englanninkielinen kartta
{{legend|#000080|Sähköistetty rata|outline=outline color|border=css border}}
{{legend|#000080|Sähköistetty rata|outline=outline color|border=css border}}
{{legend|#00a700|Sähköistys rakenteilla|outline=outline color|border=css border}}
{{legend|#00a700|Sähköistys rakenteilla|outline=outline color|border=css border}}

Versio 21. marraskuuta 2021 kello 04.52

Kolarin rataKolarin rataOulu–Tornio-rataLaurila–Kelloselkä-rataLaurila–Kelloselkä-rataLaurila–Kelloselkä-rataOulu–Kontiomäki-rataVartiuksen rataIisalmi–Kontiomäki-rataIisalmi–Kontiomäki-rataOtanmäen rataTalvivaaran rataIisalmi–Ylivieska-rataIisalmi–Ylivieska-rataPohjanmaan rataPohjanmaan rataPohjanmaan rataRaahen rataPietarsaaren rataÄmmänsaaren rataJoensuu–Kontiomäki-rataIlomantsin rataKarjalan rataKarjalan rataKarjalan rataKarjalan rataNiiralan rataVainikkalan rataMustolan satamarataSavon rataSavon rataSavon rataIisveden rataSavon rataSiilinjärvi–Viinijärvi-rataPieksämäki–Joensuu-rataHuutokoski–Parikkala-rataJyväskylä–Haapajärvi-rataJyväskylä–Pieksämäki-rataHaapamäki–Jyväskylä-rataOrivesi–Jyväskylä-rataVaasan rataHaapamäki–Seinäjoki-rataSuupohjan rataTampere–Seinäjoki-rataHaapamäki–Pori-rataHaapamäki–Pori-rataTampere–Haapamäki-rataMäntän rataRiihimäki–Tampere-rataRiihimäki–Tampere-rataRiihimäki–Lahti-rataHelsinki–Riihimäki-rataLahden oikorataLahti–Loviisa-rataLahti–Heinola-rataLahti–Kouvola-rataKotkan rataHaminan rataPorvoon rataSköldvikin rataRauman rataTampere–Pori-rataTampere–Pori-rataTurku–Toijala-rataUudenkaupungin rataNaantalin rataRantarataRantarataHyvinkää–Karjaa-rataHangon rataOulun rautatieasemaTornion rautatieasemaKolarin rautatieasemaKemijärven rautatieasemaRovaniemen rautatieasemaRaahen rautatieasemaVartiuksen rautatieasemaKajaanin rautatieasemaYlivieskan rautatieasemaKokkolan rautatieasemaHaapajärven rautatieasemaIisalmen rautatieasemaKontiomäen rautatieasemaVaasan rautatieasemaSeinäjoen rautatieasemaKuopion rautatieasemaJoensuun rautatieasemaKaskisten rautatieasemaNiiralan rautatieasemaPieksämäen rautatieasemaJyväskylän rautatieasemaTampereen rautatieasemaMikkelin rautatieasemaParikkalan rautatieasemaImatran rautatieasemaLappeenrannan rautatieasemaPorin rautatieasemaVainikkalan rautatieasemaRauman rautatieasemaToijalan rautatieasemaUudenkaupungin rautatieasemaTurun päärautatieasemaKouvolan rautatieasemaKotkan rautatieasemaLahden rautatieasemaRiihimäen rautatieasemaHangon rautatieasemaKarjaan rautatieasemaHelsingin päärautatieasema
Interaktiivinen kartta Suomen rataverkosta vuonna 2021. Klikkaamalla rataosuutta tai asemaa pääset lukemaan kyseistä artikkelia.
  Matkustaja- ja tavaraliikennettä
  Vain tavaraliikennettä
  Suljettu liikenteeltä

Suomen rataverkko on rautatien rataosuuksien muodostama väyläverkko, jota hallinnoi Väylävirasto. Suomen rataverkon pääasiallinen liikennöitsijä on valtion omistama VR Group.

Vuoden 2018 lopussa Liikenneviraston hallinnoiman rataverkon pituus oli 5 926 kilometriä, josta 3 330 kilometriä oli sähköistetty.[1] Vuonna 1982 rataverkon pituus oli vielä 6 041 km, mutta siitä suljettiin vuoteen 1996 mennessä 381 km.

Rataverkko on vieläkin vähäisen liikenteen takia pääasiassa yksiraiteista, tärkeimpinä poikkeuksina pääkaupunkiseudun lähiliikenteen radat, pääradan osuus HelsinkiRiihimäkiTampere, Riihimäki–KouvolaLuumäki ja Lahden oikorata.

Rataverkon tärkeimmät reitit ovat Helsinki–Riihimäki–Tampere–Oulu (Päärata), Riihimäki–VainikkalaPietari (Pietarin rata) ja Helsinki–Turku (Rantarata).

Vuonna 2018 liikenne- ja viestintäministeriö on määritellyt Suomen rautateiden pääväylät.[2]

Historia

Rautateiden rakentaminen alkoi Suomessa suhteellisen myöhään. Ensimmäinen rataosuus avattiin 31. tammikuuta 1862 Helsingin ja Hämeenlinnan välillä; tästä muodostui myöhemmin Suomen päärata. 1870 valmistui yhteys Pietariin, joka siihen aikaan oli tärkeä yhteys tsaarivaltakunnan pääkaupunkiin. Koska Suomi oli osa Venäjän valtakuntaa, täällä alettiin käyttää venäläistä raideleveyttä (5 jalkaa eli 1 524 mm; Venäjällä nykyisin 1 520 mm). 22. kesäkuuta 1876 rataosuutta Helsinki–Hämeenlinna laajennettiin Toijalan kautta Tampereelle, ja samoihin aikoihin valmistui rata Toijalasta Turkuun. Näin maan kolme suurinta kaupunkia oli yhdistetty. 1883 seurasi yhteys Tampereelta Haapamäen kautta Seinäjoelle ja Vaasaan ja 1886 edelleen Seinäjoelta Ouluun. 1909 rautatiet veivät vihdoin myös Lapin pääkaupunkiin Rovaniemelle. Sen jälkeen uusien ratojen rakentaminen väheni pitkäksi aikaa, eivätkä sodat parantaneet tilannetta. Koska tärkein Joensuuhun kulkenut, Viipurista alkanut rata joutui rauhansopimuksessa 1944 suurimmalta osaltaan Neuvostoliitolle, rakennettiin sitä korvaamaan 1960-luvulla yhteys Parikkalasta Onkamoon. 1960-luvulla ja 1970-luvulla saatiin vihdoin rakennettua suuremmissa määrin uutta rataa, esimerkiksi oikorata Tampere–Lielahti–Parkano–Seinäjoki, joka lyhensi Etelä-Suomen ja Pohjois-Suomen välistä matka-aikaa.

Sähköistys

Tiedosto:Finnish railroad network-en-electrified.svg

Suomessa aloitettiin laaja rautatieverkon sähköistämisprojekti vuonna 1968. Myöhäisen aloituksen etuna oli, että voitiin käyttää uusinta tekniikkaa eli 25 kV:n jännitettä ja 50 Hz:n taajuutta. Sähköistämisen etuna on pienempi energiankulutus ja saasteettomuus. Sähköistys aloitettiin Helsingistä Kirkkonummelle vievällä rataosuudella.

Sähköistysten valmistumisvuodet

[3]

  • Helsinki–Kirkkonummi 1969
  • Helsinki–Kerava 1970
  • Kerava–Riihimäki 1972
  • Riihimäki–Toijala 1974
  • Toijala–Seinäjoki 1975
  • Huopalahti–Martinlaakso 1975 (uusi rata)
  • Riihimäki–Kouvola 1977
  • Kouvola–Kotkan satama 1979[4]
  • Kouvola–Pieksämäki 1980
  • Seinäjoki–Kokkola 1981
  • Kouvola–Imatra/Vainikkala 198?
  • Kokkola–Oulu 1983
  • Pieksämäki–Kuopio 1983
  • Kuopio–Iisalmi 1984
  • Juurikorpi–Hamina 1984 (uusi rata)
  • Imatra–Joensuu 1988
  • Kerava–Sköldvik 1990
  • Martinlaakso–Vantaankoski 1991 (uusi rata)
  • Kirkkonummi–Karjaa 1993
  • Tampere–Jyväskylä 1994
  • Karjaa–Turku satama 1995
  • Jyväskylä–Pieksämäki 1995
  • Tampere–Pori 1998
  • Kokemäki–Rauma 1999
  • Turku–Toijala 2000
  • Tuomioja–Raahe 2001
  • Oulu–Rovaniemi 2004
  • Iisalmi–Oulu/Vartius 2006
  • Kytömaa–Hakosilta 2006 (uusi rata)
  • Kerava–Vuosaari 2008 (uusi rata)
  • Murtomäki–Talvivaara 2009 (uusi rata)
  • Seinäjoki–Vaasa 2011
  • Rovaniemi–Kemijärvi 2014[5]
  • Vantaankoski–Hiekkaharju 2015 (uusi rata)

Nykyisestä matkustajakäytössä olevasta rataverkosta on sähköistämättä vielä Kemin ja Kolarin, Karjaan ja Hangon, Oriveden ja Haapamäen, Jyväskylän ja Haapamäen, Haapamäen ja Seinäjoen, Joensuun ja Nurmeksen, Savonlinnan ja Parikkalan sekä Iisalmen ja Ylivieskan väliset rataosat. Suurin osa näistä tullaan sähköistämään lähivuosina[6].

Suomen rataverkon osuuksia

Nykyisiä rataverkon osuuksia

Rakenteilla olevia rataverkon osuuksia

Suomessa ei ole tällä hetkellä rakenteilla uusia rautatieosuuksia.

Suunnitteilla olevia rataverkon osuuksia

  • Tampereen oikorata Pirkkalassa ohi Tampereen
  • Turun tunnin juna Helsingistä Turkuun[7][10]. Väyläviraston tekemän hankearvioinnin mukaan mikään arvioiduista vaihtoehdoista Helsingin ja Turun välisen yhteyden nopeuttamiseksi ei ole taloudellisesti kannattava[11][12].
  • URPO-rata Uusikaupunki–Rauma–Pori

Katso myös

Lähteet

Aiheesta muualla