TERN-tieverkko

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomen TERN-tieverkko.

TERN-tieverkko (engl. Trans-European Road Network, TERN) on Euroopan unionin määrittelemä päätieverkko ja osa TEN-liikenneverkkoja (engl. Trans-European Networks). Usein puhutaankin myös TEN-tieverkoista.

TEN-liikenneverkon hankkeisiin on mahdollista saada rahoitusta Euroopan Unionilta. TEN-liikenneverkolla on 30 prioriteettihanketta, joilla on etuja rahoitusta myönnettäessä. TERN-tieverkko on alun perin määritelty 29. lokakuuta 1993 neuvoston päätöksellä 93/629/EEC. Tieverkon tarkoitus on edistää ihmisten ja tavaroiden liikkumista parantamalla Euroopan päätieverkkoa.[1] Vastustajien mukaan TERN-tieverkko auttaa ylikansallisten yhtiöiden lobbaamista uusien teiden rakentamiseksi samalla, kun tiehankkeiden vastustajien ääni jää kuulumattomiin.[2]

TERN-tieverkko ei ole sama asia kuin eurooppatieverkko tai Suomen kansallinen runkotieverkko, vaikka verkoissa onkin paljon yhtäläisyyksiä. TERN-liikenneverkko on puhtaasti hallinnollinen käsite; TERN-teitä ei mitenkään erityisesti merkitä tieopasteisiin tai -karttoihin.

TERN-tieverkko Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomesta TERN-tieverkkoon kuuluvat seuraavat valta- ja kantatieosuudet:

Tärkein Suomen tieverkkoa koskeva prioriteettihanke on Pohjolan kolmio, johon kuuluu E18-tien rakentaminen moottoritieksi. Hanke valmistuu 2017 tai 2018 moottoritieosuuksilla ja 2019 Kehä III:n osuudella. Kehä III:n muuttamista moottoritieksi ei suunnitella toistaiseksi, mutta se ei ole poissuljettu tulevaisuudessa tai tien valmistuttua 2019. Espoon ja Vaaralan välillä on rinnakkaistieyhteys kaupunkien katuverkon kautta, ainoastaan Vaaralan ja Länsimäentien eritasoliittymien väliltä puuttuu reilun kilometrin verran suoraa rinnakkaistietä.

TERN-tieverkon tavoitteena on, että perusverkko on vuoteen 2030 ja kattava verkko 2050 mennessä moottoritietasoinen. Pohjoisessa Suomessa tästä kuitenkin tingittäneen liikennemäärien takia. Kuitenkin korkealaatuisen tieverkon vaatimuksena on eritasoliittymät ja tasoliittymien poisto, käytännössä moottoritien toinen ajorata eli moottoriliikennetie. Lapissa ensimmäinen pidempi moottoriliikennetie on merkitty maakuntakaavaan Koivun ja Rovaniemen välille. Tämä on mahdollista jatkaa saman projektin yhteydessä Kemiin nykyisen tien linjaukselle, koska nykyisellä tiellä on jo rinnakkaistie. Näin koko osuus Tyrnävältä Rovaniemelle olisi 2030-luvun alkuun mennessä joko moottoritietä tai moottoriliikennetietä. Keski-Suomen maakuntavisioon 2035 on merkitty valtateiden 4 ja 9 rakentaminen maakunnan alueella moottoritieksi. Kanta-Hämeen maakuntavisioon 2035 on merkitty valtateiden 2 ja 9 rakentaminen maakunnan alueella moottoritieksi. Myös Forssan kaupunki ajaa koko valtatien 2 rakentamista moottoritieksi. Valtatie 3 saatetaan linjata tulevaisuudessa Seinäjoen kautta Kurikan sijasta liikennemäärien, parempilaatuisen tien takia sekä Etelä-Pohjanmaan keskuskaupungin yhdistämiseksi runkoverkkoon.

Kaikkiin TEN-liikenneverkon projekteihin on saatavilla EU-rahoitusta 20 % osuudella kaikissa jäsenmaissa. Kuitenkin Suomi joutuu rahoittamaan laajan moottoritieverkon rahoittamisen pääosin itse. Itä-Euroopan maat, etenkin Puola, ovat uusien linjausten voimaantulon jälkeen alkaneet voimakkaasti laajentaa moottoritieverkkoaan. Puolaan rakennetaan kattava moottoritieverkko (yli 8 000 km) nopeutetusti noin vuoteen 2025 mennessä, josta vuosina 2013-2025 noin 6 000 km. Maat, jotka liittyivät EU:n infrastruktuurirahastoon, saavat moottoritieverkkojen ja nopeiden rautatieverkkojen rakentamiseen EU-rahaa aina 85 % koko projektista. Liittovaltiotason rahoitus mahdollistaa myös hiljaisempien seutujen yhdistämisen moottoritieverkkoon Euroopassa, kuten on aiemmin tehty Yhdysvalloissa ja Kiinassa.

Suomi ei kuulu EU:n infrastruktuurirahastoon ainoana EU-maana, koska ei laittanut alkupääomaa rahastoon. Sen sijaan Suomi voi saada rahaa moottoritieprojekteihin kiinalaisvetoisen AIIB:n kautta. Tämä rahoitus on tosin pienempi ja osin lainapainoitteinen.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Yhteisön suuntaviivat Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi (tiivistelmä päätöksestä 1692/96/EY) 27. tammikuuta 2005. Euroopan unioni. Viitattu 11. helmikuuta 2007.
  2. Denny, Brian: Who benefits and loses from the Trans European road Network System by Brian Denny Campaign Against Euro Federalism. Viitattu 11. helmikuuta 2007. englanti

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä liikenteeseen ja liikennevälineisiin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.