Runkotieverkko

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Suomen ehdotettu runkotieverkko.

Runkotieverkko on luettelo valtakunnallisesti erityisen merkittävistä runkoteistä. Runkotien määritelmä sisältyy vuoden 2006 alussa voimaan tulleeseen uuteen maantielakiin.[1] Runkotieverkosta päättää liikenne- ja viestintäministeriö. Runkotieverkon määrittely on poliittisesti arka asia, sillä verkon ulkopuolelle jäävät alueet pelkäävät tulevaisuutensa puolesta. Päätös runkoverkosta tehdään vuonna 2007. Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä esitti 29. syyskuuta 2006 runkotieverkkoon seuraavia valta- ja kantatieosuuksia:

Ehdotetun runkotieverkon pituus on 3 140 kilometriä. Runkotie on puhtaasti hallinnollinen käsite. Runkoteitä ei ole tarkoitus mitenkään erityisesti merkitä tieopasteisiin tai tiekarttoihin.

Runkotieverkolla halutaan korostaa maan keskeisten keskusten välisiä yhteyksiä saaden hyvät liikennöintiyhteydet niin henkilö- kuin tavaraliikenteellekin. Runkotieverkko on tarkoitus saada kuntoon vuoteen 2030 mennessä, ja tähän on arvioitu tarvittavan rahaa yhteensä 3 750 miljoonaa euroa eli keskimäärin noin 150 miljoonaa euroa vuodessa. Työryhmä on asettanut runkotieverkolle seuraavan tavoitestandardin:

Tietyyppi Tavoitetiepituus vuonna 2030 (km) Tiepituus vuonna 2006 (km)
Moottoritie 820 600
Muu 4-kaistainen tie 420 80
Jatkuva ohituskaistatie (2+1 kaistaa) 610 30
2-kaistainen tie, jolla ohituskaistoja 820 410
2-kaistainen tie 420 1970, josta 100 km moottoriliikenneteitä

Runkotieverkon parantamisessa korostuvat "kevyemmät" liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta parantavat toimenpiteet, kuten keskikaiteiden ja ohituskaistojen rakentaminen.

Runkoverkkoon kuuluu myös noin 2 750 kilometriä rautateitä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]