Maanteiden pääväylät

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Runkotieverkko)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Maanteiden pääväylät tai maanteiden runkoverkko on luettelo valtakunnallisesti erityisen merkittävistä maanteistä. Runkoverkon määritelmä sisältyy vuoden 2006 alussa voimaan tulleeseen maantielakiin.[1] Maanteiden pääväylistä päätetään liikenne- ja viestintäministeriön asetuksella.

Runkoverkon määrittely on poliittisesti arka asia, sillä verkon ulkopuolelle jäävät alueet pelkäävät tulevaisuutensa puolesta. Ensimmäinen ehdotus runkoverkosta tehtiin vuonna 2006, mutta se ei lopulta astunut voimaan. Toisen kerran ministeriö esitti runkoverkkoa vuonna 2018.

Luettelo maanteiden pääväylistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Liikenne- ja viestintäministeriö esitti maanteiden runkoverkkoa toisen kerran 5. syyskuuta 2018. Lähes kaikki vuoden 2006 runkoverkkoehdotuksen tiet sisältyivät myös uuteen ehdotukseen. Lopullisessa, 1. tammikuuta 2019 voimaantulleessa asetuksessa nimitys oli vaihdettu maanteiden pääväyliksi ja uusia tieosuuksia lisätty.

Vuoden 2006 ehdotus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2006 ehdotettu runkotieverkko.

Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmä esitti 29. syyskuuta 2006 teiden runkoverkkoon seuraavia valta- ja kantatieosuuksia:

Ehdotetun runkoverkon pituus on 3 140 kilometriä. Runkotie on puhtaasti hallinnollinen käsite, eikä runkoteitä ole tarkoitus mitenkään erityisesti merkitä tieopasteisiin tai tiekarttoihin.

Teiden runkoverkolla halutaan korostaa maan keskeisten keskusten välisiä yhteyksiä saaden hyvät liikennöintiyhteydet niin henkilö- kuin tavaraliikenteellekin. Ehdotettu runkoverkko oli tarkoitus saada kuntoon vuoteen 2030 mennessä, ja tähän arvioitiin tarvittavan rahaa yhteensä 3 750 miljoonaa euroa eli keskimäärin noin 150 miljoonaa euroa vuodessa. Työryhmä asetti runkotieverkolle seuraavan tavoitestandardin:

Tietyyppi Tavoitetiepituus vuonna 2030 (km) Tiepituus vuonna 2006 (km)
Moottoritie 820 600
Muu 4-kaistainen tie 420 80
Jatkuva ohituskaistatie (2+1 kaistaa) 610 30
2-kaistainen tie, jolla ohituskaistoja 820 410
2-kaistainen tie 420 1970, josta 100 km moottoriliikenneteitä

Runkoverkon parantamisessa korostuvat "kevyemmät" liikenteen sujuvuutta ja turvallisuutta parantavat toimenpiteet, kuten keskikaiteiden ja ohituskaistojen rakentaminen.

Runkoverkkoon kuuluu myös noin 2 750 kilometriä rautateitä.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]