K. E. Kilpeläinen

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Edvard Kilpeläinen
Suomen sosiaaliministeri
Sunilan II hallitus
21.3.1931–3.3.1932
Edeltäjä Eino Tuomivaara
Seuraaja Erkki Paavolainen
Kansanedustaja
2.2.1914–3.4.1917
5.9.1922–1.9.1927
1.8.1929–31.8.1933
1.9.1936–31.8.1939
Ryhmä/puolue Kansallisen kokoomuksen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri Turun läänin eteläinen vaalipiiri
Tiedot
Syntynyt 4. lokakuuta 1879
Nastola
Kuollut 28. toukokuuta 1941 (61 vuotta)
Helsinki
Puolue Kansallinen Kokoomus
Ammatti kirkkoherra
Arvonimet rovasti (1921)

Kaarle Edvard (K. E.) Kilpeläinen (4. lokakuuta 1879 Nastola28. toukokuuta 1941 Helsinki) oli kirkkoherra, kokoomuksen kansanedustaja ja ministeri.

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kilpeläisen vanhemmat olivat maakauppias Kaarlo Kustaa Kilpeläinen ja Amanda Siljander. Kilpeläinen oli työssä isänsä kaupassa vuoteen 1896 saakka, mutta ryhtyi opiskelemaan 17-vuotiaana. Hän pääsi ylioppilaaksi 1900, suoritti teologisen erotutkinnon ja vihittiin papiksi 1903. Pastoraalitutkinnon hän suoritti 1905.[1]

Kilpeläisen kirkollinen ura alkoi Kemiön vt. kappalaisena ja Suomusjärven vt. kirkkoherrana vuonna 1903. Hänestä tuli Paraisten vt. kirkkoherra 1904, Uudenkaupungin vt. kirkkoherra 1904–1905, Turun papiston apulainen, vt. kappalainen ja Turun lähetysyhdistyksen pappi 1905–1908 ja Lähetyskirkon Betel-kirkon saarnaaja Turussa 1906–1908. Tämän jälkeen Kilpeläinen toimi Perniön kappalaisena 1908–1915 ja sitten kirkkoherrana Kotkassa 1915–1921, Koivistolla 1921–1923, Kymissä 1923–1927, Perniössä 1927–1932 ja viimeksi Raumalla 1932–1941.[1]

Kilpeläinen oli myös Elämän kevät -lehden päätoimittaja 1908–1920, Herättäjä-lehden toimittaja 1934–1940 ja Turun tuomiokapitulin asessori.[1] Hän julkaisi muun muassa teoksen Sisälähetys pääpiirteissään (1913) sekä saarnakokoelmat Elämän tie (1920) ja Tie rauhaan (1928).

Politiikassa Kilpeläinen oli suomalaisen puolueen kansanedustaja 1914 Turun läänin eteläisestä vaalipiiristä sekä kokoomuksen kansanedustaja 1922–1926 Viipurin läänin läntisestä vaalipiiristä ja Turun läänin eteläisestä vaalipiiristä 1929–1932 ja 1936–1938. Hän toimi sosiaaliministerinä Sunilan II hallituksessa 1931–1932[2] ja oli presidentin valitsijamies vuosien 1937 ja 1940 presidentinvaaleissa. Hän toimi myös kaikkien kirkolliskokousten jäsenenä 1918-1941.

Kilpeläinen sai rovastin arvonimen 1921.[1] Hänen puolisonsa vuodesta 1908 oli Ida Matilda Lampén (k. 1951).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955. Sivu 385.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d K. E. Kilpeläinen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
  2. K. E. Kilpeläinen Suomen ministerit. Valtioneuvosto.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edeltäjä:
Eino Tuomivaara
Suomen sosiaaliministeri
1931−1932
Seuraaja:
Erkki Paavolainen