Johan Bäckman

Wikipedia
Ohjattu sivulta Suomen Antifasistinen Komitea
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Johan Bäckman
Johan Backman Nashi Demonstration Helsinki 2009.jpg
Syntynyt 18. toukokuuta 1971 (ikä 40)
Porvoo
Tutkimusala oikeussosiologia, kriminologia
Tutkinnot Helsingin yliopisto

Erkki Johan Bäckman (s. 18. toukokuuta 1971 Porvoo[1])[2] on suomalainen valtiotieteiden tohtori, kriminologian dosentti[3] Turun ja Itä-Suomen yliopistoissa sekä oikeussosiologian dosentti Helsingin yliopistossa[4]. Hän on kirjoittanut muun muassa Venäjän mafiasta ja sittemmin Suomen ja Neuvostoliiton sekä Venäjän suhteista ja Virosta. Bäckman on toiminut viime vuosina aktiivisena kommentoijana venäläisissä tiedotusvälineissä Latviaa, Viroa ja Suomea koskevissa asioissa.[5] Hänen kärkevät ja venäläismieliset[6] mielipiteensä ovat saaneet laajaa huomioita kyseisissä maissa.[7][8][9] Bäckman perusti Pietarissa Johan Beckman Institute -nimisen yksityisen kirjankustantamon, jonka nimissä ilmestyi muutamia kirjoja.[10]

Pamflettikirjassaan Saatana saapuu Helsinkiin (2007) hän arvostelee suomalaisten reaktioita toimittaja Anna Politkovskajan murhaan. Tallinnassa julkistetussa kirjassaan Pronssisoturi – Viron patsaskiistan tausta ja sisältö (2008) Bäckman väittää, ettei Virolla ole tulevaisuutta itsenäisenä valtiona ja että ”Tallinnan vapauttajien muistomerkin hävittäminen oli Viron historian loppu”.[11] Bäckman ei ylipäänsä pidä Viroa valtiona, vaan käyttää siitä nimitystä ”apartheid-hallinto”, ja nimittää muitakin Neuvostoliitosta itsenäistyneitä valtioita ”pseudovaltioiksi”.[12][13]

Helsingin Sanomien mukaan ”Bäckmanin vaikutusvalta Venäjällä on suuri”.[10]

Helsingin yliopisto on yhtäältä tukenut Bäckmanin tutkimuksen ja opetuksen vapautta mutta toisaalta ottanut häneen etäisyyttä.[14]

Suomen valtavirtaa edustavissa tiedotusvälineissä Bäckmaniin viitataan usein tittelillä "kohudosentti".

Tärkeimmäksi yhteistyökumppanikseen Bäckman on nimennyt venäläisen senaattori Boris Spiegelin, joka omistaa Venäjän suurimman lääketukku Biotekin ja johtaa Venäjän juutalaisten maailmankongressia. Iltalehden mukaan Spiegel on Bäckmanin sponsori. [15]

Sisällysluettelo

[muokkaa] Ura

Bäckman nousi julkisuuteen fagotistina. Hän soitti 1980-luvun lopulla Radion Sinfoniaorkesterissa ja esiintyi televisiossa EBU:n nuorten solistien konsertissa.[10] Bäckman suoritti ylioppilastutkinnon Sibelius-lukiossa vuonna 1991 ja valmistui valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1998. Työskenneltyään Helsingin yliopistossa ja Oikeuspoliittisella tutkimuslaitoksella Bäckman väitteli tohtoriksi Helsingin yliopistossa 2006 aiheenaan Venäjän ja Viron järjestäytynyt rikollisuus.[16] Helsingin Sanomien toimittaja Jussi Konttisen luonnehtii Bäckmania 2000-luvun alun lupaavaksi Venäjä-tutkijaksi, joka kuitenkin ”on nyt ajanut itsensä marginaaliin ainakin Suomessa”.[9]

Bäckman oli mukana Helsingin Sanomien 2008 julkaisemalla 30 suomalaisen ”toisinajattelijan” listalla.[17]

Bäckman pyrki Euroopan parlamentin jäseneksi vuoden 2009 vaaleissa sitoutumattomana ehdokkaana vasemmistolaisen Suomen työväenpuolueen listoilta[18] ja sai vaaleissa 554 ääntä eli eniten puolueessaan, mutta ei tullut valituksi.[19][20]

Bäckman pyrki kansanedustajaksi vuoden 2011 vaaleissa. Hän edusti Suomen Työväenpuoluetta Helsingin vaalipiirissä ja sai 36 ääntä.[21] Samalla Bäckman edusti Suomen antifasistista komiteaa.[22][23]

[muokkaa] Pronssisoturi-kiista

Pääartikkeli: Pronssisoturi: Viron patsaskiistan tausta ja sisältö

Bäckman esitti näkemyksensä Viron patsaskiistasta kirjassaan Pronssisoturi syksyllä 2008 syyttäen Viroa apartheid -politiikasta ja historian vääristelystä. Erityistä huomiota herätti se, että Bäckman kiisti Viron neuvostomiehityksen kutsuen väitteitä ”miehitysmyytiksi” ja vähätteli kyydityksiä kutsuen niitä väestönsiirroiksi, jotka myös pelastivat ihmisiä sodalta.[24] [11][25] Kirjan ilmestyttyä 16 suomalaista ja virolaista henkilöä – joukossa kaksi Euroopan parlamentin jäsentä – kirjoitti Helsingin yliopiston rehtorille ja kanslerille sekä oikeustieteellisen tiedekunnan dekaanille avoimen kirjeen ”dosentti Bäckmanin asemasta oikeussosiologian ja oikeuspolitiikan opettajana Helsingin yliopistolla ja yliopiston suhteesta Bäckmanin julkisiin kannanottoihin”.[26] Yliopisto kieltäytyi puuttumasta asiaan vedoten tutkimuksen ja opetuksen vapauteen[8].

Viron lehdistössä poliitikot ja viranomaiset ovat arvostelleet Bäckmanin kirjaa. Viron suojelupoliisin komisario Andres Kahar syytti häntä ”Venäjän propagandistiksi” ja neuvoi kansalaisia olemaan kiinnittämättä kirjaan huomiota.[27]

Bäckman käännytettiin Tallinnan satamassa 26. huhtikuuta 2009 ja perusteeksi ilmoitettiin ”Viron vastainen toiminta”.[28] Russia Todayn mukaan Viro esti Bäckmanin ja muiden aktivistien maahantulokielloilla pronssiyön vuosipäiväksi kaavaillun konferenssin Tallinnassa.[29]

Tallinnan piirioikeus julisti joukukuussa 2010 Bäckmanin maahantulokiellot laittomiksi ja määräsi Viron korvaamaan 16 600 kruunua kuluja. Oikeuden mukaan Viron suojelupoliisilla ei ollut mitään perusteita syyttää Bäckmania ekstrimistiksi, joka uhkaisi Viron turvallisuutta. Oikeus katsoi Viron loukanneen Bäckmanin ihmisoikeuksia, kuten sananvapautta ja poliittisia vapauksia.[30]

[muokkaa] Suomen Antifasistinen Komitea

Bäckman on esiintynyt perustamansa epävirallisen ryhmän Suomen Antifasistisen Komitean (SAFKA) johtajana.[10] Ryhmään kuuluvat Johan Bäckmanin lisäksi entinen toimittaja Leena Hietanen, Petri Krohn ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Pohjan suomenkielisen seurakunnan entinen kirkkoherra Juha Molari. Eduskuntavaaleissa 2011 Komitean toiminta koostuu samanmielisten blogeista, nettikampanjoista ja mielenosoituksista.[10][31] Bäckmanin mukaan komitean toiminnassa on mukana parisenkymmentä aktiivia ja sillä on noin sata kannattajaa.[5] Vuodesta 2009 ehdokkaita asettanut Safka sai eurovaaleissa 2009 kolmelle ehdokkaalleen yhteensä 1 006 ääntä ja 12 ehdokkaalleen eduskuntavaaleissa 2011 yhteensä 754 ääntä.[10]

[muokkaa] Yhteydet Viroon

Bäckmanin aloitteesta järjestettiin maaliskuussa 2009 Naši-järjestön ja Yövartio-liikkeen mielenilmaukset, jonka kohteina olivat Kaiken takana oli pelko -kirjan julkistamistilaisuus ja myöhemmin Viron suurlähetystön seminaari. Viron lähetystön seminaarissa käsiteltiin Neuvostoliiton rikoksia Viroa vastaan.[32][33] Tilaisuudessa osoitettiin mieltä Sofi Oksasen kirjaa sekä The Soviet Story -elokuvaa vastaan, vaikka sitä ei esitetty kyseisenä päivänä[34]. Mielenosoitukseen osallistui kymmenkunta venäläistä mielenosoittajaa.[35] Suomen islamilainen puolue järjesti pienimuotoisen tukimielenosoituksen.[36]

Kesällä 2010 Bäckman luennoi Venäjän vallanpitäjiä tukevien nuorisoliikkeiden leirillä ”historian väärentämisen teknologioista”. Hänen mukaansa Suomessa on väärennetty talvisodan ja jatkosodan historiaa.[9][37]

[muokkaa] Kommentointi venäläismediassa

Bäckman on näkyvä Suomen asioiden kommentoija venäläisissä tiedotusvälineissä. Julkisuuden syyksi arvioidaan hänen mielipiteidensä sopiminen Venäjän etuihin. Viime vuosien lasten huostaanotto- ja huoltajuuskiistojen lisäksi Bäckman on kommentoinut myös käännytettävän venäläisen isoäidin tapausta.[5][38][39]

[muokkaa] Anton-tapaus

Pääartikkeli: Anton-tapaus

Bäckman järjesti syksyllä 2009 Suomessa lehdistötilaisuuksia venäläisen Anton-poikansa kaappauksesta syytetylle Rimma Saloselle, joka vastaavasti syytti suomalaisia diplomaatteja isänsä kaappaaman pojan salakuljetuksesta Venäjältä Suomeen diplomaattiauton takakontissa. Tilaisuuksiin osallistui paljon venäläistä mediaa.[40]. Bäckman esitteli julkisuuteen asiakirjan, joka todisti Venäjän rajavartioston kieltäneen Anton Salosen matkustamisen Venäjältä ulos. MTV3:n mukaan kysymyksessä oli ”salainen FSB:n asiakirja”.[41] Bäckmania moitittiin Rimma Salosta uhkaavan syytteen liioittelemisesta.[42][43][44]

[muokkaa] Rantala-tapaus

Pääartikkeli: Rantala-tapaus

Vuonna 2010 Bäckman antoi Venäjän viestimille lausuntoja Turussa asuvan 7-vuotiaan pojan huostaanotosta. Pojalla on Venäjän ja Suomen kansalaisuus. Bäckman toi ensimmäisenä tapauksen julki venäläiselle Interfax-uutistoimistolle helmikuussa 2010[45] ja aiheesta tuli viikkojen ajan yksi Venäjän pääuutisista. Venäjän lapsiasiainvaltuutettu Pavel Astahov vieraili Suomessa selvittämässä asiaa ja poika palautettiin vanhemmilleen.[46] Venäläislehti Kommersant vertaa tapausta Viron Pronssisoturi-kiistaan ja arvioi Bäckmanin roolin keskeiseksi asian uutisoinnissa Venäjällä.[47][48] Helsingin Sanomat ja YLE arvioivat tapauksen Venäjän puolelta poliittiseksi.[49][46][50]

[muokkaa] Yksityiselämä

Johan Bäckman on Hartwall-yhtiön entisen toimitusjohtajan Erkki Bäckmanin poika. Argumenty i fakty-lehden henkilökuvan mukaan Bäckmanin perheeseen kuuluu "kolme valkohipiäistä suomalaista lasta", 6-vuotias tyttö ja 3- ja 5-vuotiaat pojat sekä vaimo, joka on venäjän kielen ja kirjallisuuden opettaja.[51]

Helsingin Sanomien mukaan Bäckmanista kirjoitetaan julkisessa mediassa varovaisesti, koska hän on herkkä tekemään valituksia ja kanteluita kunnianloukkauksista. Helsingin Sanomien väitteen mukaan Bäckman olisi voittanut kaksi kunnianloukkausjuttua, mutta vastaavasti tuomittu itse kunnianloukkauksesta heinäkuussa 2009.[10] Bäckmanin lehdessä julkaiseman oikaisun mukaan hän on voittanut seitsemän kunnianloukkausjuttua viittä eri henkilöä vastaan. [52]

Sotilasarvoltaan Bäckman on reservin alikersantti.[53]

[muokkaa] Teokset

Johan Bäckman (vas.) yhdessä Arnold Meren kanssa tammikuussa 2008.

[muokkaa] Palkinnot

  • Marsalkka Govorovin kirjallisuuspalkinto, 2004 (Pietarin kaupunki). — Bäckman sai palkinnon yhdessä venäläisen historian professorin Nikolai Baryšnikovin kanssa kirjasta Leningradin piiritys ja Suomi 1941–1944. Kirjan kustansi Bäckmanin perustama Johan Beckman Institute. Palkinnon arvo oli yhteensä 15 000 ruplaa[54] (noin 420 euroa[55]).

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

  1. ↑ Johan Bäckman: the Russian media’s favourite Finn Helsingin Sanomat. 5.12.2010. Viitattu 12.3.2011. (englanniksi)
  2. ↑ Viron sisäministeriön karkotuspäätös Bäckmanille 26.4.2009 Viitattu 1.6.2009.
  3. ↑ Dosentti Johan Bäckman, VT Turun yliopisto – asiantuntijahakemisto. Viitattu 20.5.2008.
    * Joensuun yliopiston kauppa- ja oikeustieteiden tiedekunnan tiedekuntaneuvoston päätös dnro 22/222/3972
  4. ↑ Helsingin yliopiston kanslerin päätös dnro 752/114/2007.
  5. ↑ a b c Juhola, Teemu: Professori: Kohudosenttiin suhtauduttava vakavasti 8.6.2010. Yle. Viitattu 8.6.2010.
  6. ↑ YLE: Donner ei tyydy Bäckmanin anteeksipyyntöön
  7. ↑ Astikainen, Arto: Suomalaistutkija: Virolla ei ole tulevaisuutta itsenäisenä valtiona 8.9.2008. Helsingin sanomat. Viitattu 8.9.2008.
  8. ↑ a b Helsingin yliopisto ei puutu Bäckmanin puheisiin Helsingin sanomat. 25.9.2008. Viitattu 1.10.2008.
  9. ↑ a b c Konttinen, Jussi: Maailman paras maa. Helsingin Sanomat, 25.7.2010, s. A3, C4–C5. lyhennetty verkkoversio Viitattu 25.7.2010.
  10. ↑ a b c d e f g Esa Mäkinen: Johan on kumma!
    .
    Helsingin sanomat, 6.12.2010, s. C 1. Lyhennetty verkkoversio.
  11. ↑ a b Juvakka, Kai: Suomalaiskirja kummastuttaa Virossa Helsingin sanomat. 22.9.2008. Viitattu 26.9.2008.
  12. ↑ Bäckman, Johan: Viro ei ole valtio, vaan apartheid-hallintoalue (blogikirjoitus) Dosentti Johan Bäckmanin uusi eurovaaliblogi 2009. 9.3.2009. Viitattu 26.3.2009.
  13. ↑ Bäckman, Johan: Dosentti Bäckmanin puhe Venäjän kirjailijaliiton juhlakokouksessa Moskovassa (blogikirjoitus) Pronssisoturi. 6.12.2008. Viitattu 26.3.2009.
  14. ↑ http://www.hs.fi/kulttuuri/artikkeli/Helsingin+yliopisto+ei+puutu+B%C3%A4ckmanin+puheisiin/1135239739349/
  15. ↑ Kohudosentti julistettiin turvallisuusuhaksi – Bäckman ei pääse Viroon Iltalehti.fi. 5.8.2011. Viitattu 6.8.2011.
  16. ↑ Uusi julkaisu: Itämafia (tiedote) 15.5.2006. Poliisiammattikorkeakoulu. Viitattu 20.5.2008.
  17. ↑ Luukka, Teemu: Suomalainen toisinajattelija arvostelee EU:ta ja puolustaa eläimiä. Helsingin sanomat, 6.7.2008. HS:n maksullinen arkisto Viitattu 26.9.2008.
  18. ↑ Kurki-Suonio, Ossi: Kohudosentti löysi puolueensa Uusi Suomi. 21.4.2009. Viitattu 26.4.2009.
  19. ↑ Eurovaalit 2009 tulospalvelu Yle.fi. Viitattu 8.6.2009.
  20. ↑ Viralliset tulokset – koko maa Vaalit.fi. Viitattu 13.6.2009.
  21. ↑ Helsingin vaalipiiri Oikeusministeriön viralliset eduskuntavaalien tulokset
  22. ↑ Iltasanomat: Huoltajuuskiistasta tuttu Rimma Salonen pyrkii eduskuntaan
  23. ↑ Safka blogi: Jussi Parviainen, Johan Bäckman, Juha Molari, Rimma Salonen ovat SAFKAn eduskuntavaaliehdokkaat!
  24. ↑ Kohudosentti Johan Bäckman käännytettiin Tallinnasta Helsingin sanomat. 26.4.2009. Viitattu 27.4.2009.
  25. ↑ Hankamäki, Jukka: Vinoutunutta Viron historiaa (blogikirjoitus) 28.9.2008. Viitattu 15.1.2009.
  26. ↑ Masso, Iivi Anna: Tietoa avoimesta kirjeestä yliopistolle 24.9.08 (blogikirjoitus) Viitattu 9.11.2008.
  27. ↑ Viivik, Allar: Kapo: milleks aidata Vene propagandamasinat? SL Õhtuleht. 23.9.2008. Viitattu 26.9.2008. (viroksi)
  28. ↑ Kohudosentti Johan Bäckman käännytettiin Tallinnasta Helsingin sanomat. 26.4.2009. Viitattu 28.5.2009.
  29. ↑ Estonia trying to foil anti-fascist conference Russia Today. 26.4.2009. Viitattu 28.5.2009. (englanniksi)
  30. ↑ http://www.uudised.err.ee/index.php?06221060
  31. ↑ Bäckman, Johan: Suomen Antifasistinen Komitea (Safka) Viitattu 22.3.2009.
  32. ↑ Nasi-järjestö: Viron järjestämä seminaari on Venäjän vastainen 23.3.2009. Viitattu 21.4.2009.
  33. ↑ Naši-nuorten mielenosoitus poikimassa protestien sarjan Helsingin sanomat. 21.3.2009. Viitattu 22.3.2009.
  34. ↑ Putin-nuoret pitävät mielenosoituksen Helsingissä Helsingin sanomat. 18.3.2009. Viitattu 1.4.2009.
  35. ↑ Venäläisnuoret saapuivat Helsinkiin mielenosoitukseen Yle.fi. Viitattu 23.3.2009.
  36. ↑ Nashi-nuoret Venäjän lipun kanssa Sanomatalolla Ilta-sanomat. Viitattu 23.3.2009.
  37. ↑ Johan Bäckman: Технологии фальсификации истории на западе 26.07.2010. Safka. (venäjäksi)
  38. ↑ Huhtala, Annina: Yhden miehen brändiryhmä. Aamulehti, 13.6.2010, s. Asiat-lehti. lyhennelmä verkossa Viitattu 8.7.2010.
  39. ↑ Mäkelä, Jarmo: Tausta: Monitoimimiehiä Ylen uutiset. 6.7.2010. Viitattu 8.7.2010.
  40. ↑ Rimma Salonen aikoo jäädä Suomeen Ilta-Sanomat. Viitattu 19.9.2009.
  41. ↑ MTV3 45 minuuttia blogi MTV3. Viitattu 19.9.2009.
  42. ↑ Kommersant Kommersant. Viitattu 19.9.2009. (venäjäksi)
  43. ↑ Tuohtunut syyttäjä: Vaadin Rimma Saloselle ehdollista vankeutta Satakunnan kansa. Viitattu 18.9.2009.
  44. ↑ STT: Syyttäjä: Antonin äidille ei vaadita pitkää vankeutta Turun sanomat. 18.9 2009. Viitattu 22.9.2009.
  45. ↑ Interfax: Власти Финляндии лишают россиянку и ее мужа права общаться с ребенком 19.2.2010
  46. ↑ a b NÄKÖKULMA: Turun tauti ja tapaus Astahov 22.3.2010. YLE. Viitattu 11.4.2010.
  47. ↑ Бронзовый мальчик 22.3.2010. Kommersant. Viitattu 27.3.2010. (venäjäksi)
  48. ↑ Hulkko, Kustaa: Suurpolitiikka lastensuojelusta. Suomen kuvalehti 12/2010, s. 12.
  49. ↑ Huhta, Kari: Suomalaisarvio: Huostaanottokiista oli osa Venäjän propagandasotaa. Helsingin Sanomat, 26.3.2010, s. A8.
  50. ↑ Kivinen, Olli: Astahov kävi Suomessa merkitsemässä reviirin. Helsingin sanomat, 13.4.2010, s. A 2. Artikkelin verkkoversio.
  51. ↑ Йохан Бекман: Моё хобби — это Россия!. АиФ Тамбов, 11.08.2010, nro 32 (790). Artikkelin verkkoversio Viitattu 6.12.2010. (venäjäksi)
  52. ↑ Johan Bäckman: Olen voittanut useita kunnianloukkausjuttuja. Helsingin Sanomat. Mielipide. 16.12.2010.
  53. ↑ Eurovaalit 2009 vaalikone - 22 Bäckman Johan 2009. Helsingin sanomat. Viitattu 25.12.2011.
  54. ↑ В петербургском парламенте вручали литературную премию ко Дню Победы 6.5.2004. Lenizdat.ru. Viitattu 20.8.2008. (venäjäksi)
  55. ↑ Foreign Currency Market 15.9.2004. Bank of Russia. Viitattu 8.9.2009. (englanniksi)

[muokkaa] Aiheesta muualla

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Johan Bäckman.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Johan Bäckman -sitaatteja.
Wikiuutiset
Wikiuutisissa on aiheeseen liittyvä uutisluokka:
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Johan_B%C3%A4ckman&oldid=11065346
Henkilökohtaiset työkalut
Nimiavaruudet
Muuttujat
Toiminnot
Valikko
Osallistuminen
Tulosta tai vie
Työkalut
Muilla kielillä